Siitä kun viimeksi oli näin paha olo onkin tasan niin kauan kuin milloin viimeksi tapasin psykiatrin. Mitä tämä kertoo psykiatreilta saadusta kohtelusta?
Ihan ensimmäinen psykiatri jolla sairastuttuani kävin oli lämmin ja hellä ihminen, myötätuntoinen, kuunteleva, äidillinen nainen hänen vaihduttuaan ovat seuraavat vaihtuvat psykiatrit olleet kylmiä, tympeitä, töykeitä, yliolkaisia, sanat suuhun puolestani laittavia.
Turhauttaa, itkettää, satuttaa ja olen aivan kiehuvan vihainen tänäänkin saamastani kohtelusta.
Siellä on kuin tuomiolla ja sitten lääkäri höykyttää ja tulee vielä hirveämpi olo.
Ja sitähän ei yksikään lääkäri purematta niele että olen voinut paremmin 12 kk ilman lääkkeitä kuin edeltäneet vuodet lääkkeitä popsien. Tämäkin tapaus oli niin helvetin innokas kirjoittamaan edes jonkun lääkkeen että katsoin sitä intoa suurella hämmennyksellä, ihan kuin hän olisi siitä saanut jotkut henkilökohtaiset kiksit. Ja eihän se nyt vaan mitenkään voi olla mahdollista että masentunut ja x-häiriöinen on lievemmin masentunut ja x-häiriöinen ilman lääkkeitä kuin niiden kanssa.
Helvetti sentään. Ihan kuin eläminen ei olisi tarpeeksi rangaistus jo itsessään, joudu sitten vielä nöyryytettäväksi niiden toimesta joiden olisi tarkoitus auttaa.
Ihan ensimmäinen psykiatri jolla sairastuttuani kävin oli lämmin ja hellä ihminen, myötätuntoinen, kuunteleva, äidillinen nainen hänen vaihduttuaan ovat seuraavat vaihtuvat psykiatrit olleet kylmiä, tympeitä, töykeitä, yliolkaisia, sanat suuhun puolestani laittavia.
Turhauttaa, itkettää, satuttaa ja olen aivan kiehuvan vihainen tänäänkin saamastani kohtelusta.
Siellä on kuin tuomiolla ja sitten lääkäri höykyttää ja tulee vielä hirveämpi olo.
Ja sitähän ei yksikään lääkäri purematta niele että olen voinut paremmin 12 kk ilman lääkkeitä kuin edeltäneet vuodet lääkkeitä popsien. Tämäkin tapaus oli niin helvetin innokas kirjoittamaan edes jonkun lääkkeen että katsoin sitä intoa suurella hämmennyksellä, ihan kuin hän olisi siitä saanut jotkut henkilökohtaiset kiksit. Ja eihän se nyt vaan mitenkään voi olla mahdollista että masentunut ja x-häiriöinen on lievemmin masentunut ja x-häiriöinen ilman lääkkeitä kuin niiden kanssa.
Helvetti sentään. Ihan kuin eläminen ei olisi tarpeeksi rangaistus jo itsessään, joudu sitten vielä nöyryytettäväksi niiden toimesta joiden olisi tarkoitus auttaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eihän psykiatrit millään meinaa uskoa,että lääkkeettömänä voi olla huomattavasti parempi vointi kuin lääkkeitä syöden. Ei ainakaan kunnallisella puolella. En tiedä yksityisestä.Psykiatrit eivät yleensä itse ole koskaan syöneet psyykenlääkkeitä; ja eivät siksi tiedä,miten huonovointiseksi niissä voi tuntea itsensä.
Tiedän ap tunteen, ensin ajattelin että valehtelen syöväni lääkkeet.. mutta jossain vaiheessa tulee se tunne, että hei olen aikuinen ihminen ja tottakai minä tiedän milloin voin hyvin ja milloin en.
Eihän kukaan ulkopuolinen voi tulla sanomaan minulle, että tarvitset lääkkeesi voidaksesi hyvin.
Tietenkin lääkkeet söisin, jos olo olisi niitä syödessä edes kohtalainen, mutta kun mokovat veivät työkyvyn.
Ilmeisesti mielenterveyspotilaalla ei ole oikeuksia?
Teidän täytyy ymmärtää, että psykiatria alana kuolisi pois ilman lääkämääräämisoikeutta. Siksi lääkityksen tärkeyden painottaminen ja lääkkeiden pönkittäminen ovat ratkaisevan tärkeitä psykiatrian selviytymisen kannalta. Kuten psykiatrin vastaanotolla vierailleet olette varmasti jo huomanneet, harva heistä tekee mitään terapia toimintaa, ainoastaan antavat reseptin ja vannottavat, että vika on biologinen, periytyvä, geeneissäsi ja vain lääkkeellä voit olla normaali. Se on koko heidän toimenkuvansa. Surullista heidänkin kannaltaan, että eivät saa oikeaa auttavaa koulutusta, mutta totta. Jos ette usko, tehkää katsaus psykiatrian historiaan niin ymmärrätte.