Kuinka vaativa dobermanni,saksanpaimenkoiran sekotus on?

Samassa pentueessakin voi olla aivan eri luonteisia pentuja, mutta noin yleisestiottaen tuo sekoitus on haastava.
Olisiko ihan mahdoton idea tutkia itse rotujen ominaisuuksia netistä...ei millään pahalla.

Miksi lapsiperheeseen haluataan ns.kovia, vartioivia koiria ???

Meidän perheeseen kuuluu neljä poikaa (9-20 v), eli isoja lapsia. Meillä kaksi isohkoa koiraa (luonteeltaan aivan mahtavia, välittävät todella paljon lapsista ja huomaavat heti jos jollain on jotakin "ongelmaa".

Ennen lapsia meillä oli kova ja vahtiva koira, erittäin hyvin koulutettu ja mahtava yksilö !
MUTTA en silti ottaisi (millään tavalla) vartioivaa koiraa perheeseen missä nuoria tai laisinkaan lapsia.

Meillä ovikello soi jatkuvasti ja poikien kaverit tulevat ja lähtevät meiltä useita kertoja päivässä. Koirat ovat aina ovella katsomassa ja kuuntelemassa mitä taphtuu, tervehtivät tulijoita ja ihmettelevät lähtijöitä.
Mikäli "kaaosta" syntyy niin koirat ovat myös mukana siinä kaaoksessa, silloin huudetaan, kinastellaan, tönitään jne. Tämä on SELLAINEN tilanne missä jokaisen ihmisen on oltava varma siitä ettei koirat suojele omia lapsia liikaa tai vaahingoita ketään !!!
Meillä kyllä haukutaan, hypitään ja tassulla lyödään jos koirat huolestuvat jossain tilanteessa) !

Ei kannata hankkia noin "vahvojen" koirien seropeja, niistä ei koskaan tiedä !

Lisäksi ihmettelen suuresti sitä miten joku ottaa pennun mistä ei edes varmasti tiedetä minkä rotuisia vanhemmat ovat !?!
Itse en ikinä ottaisi pentua jossei ole vähintään neljän sukupolven sukutaulua, terveystietoja jne. Ihan sama onko sekarotuinen vai ei !!!

Meillä on dobermanni/saksanpaimenkoira/husky/tanskandoggi/harmaanorjanhirvikoiramix, joka on nyt 6kk uroskoira. Haastetta on, mutta pentu on kaikkien ihmisten ja koirien sekä kissojen kaveri. Perheessäni on 5v ja 12v lapset ja ystäväpiirissä on lapsia vuodenikäisistä koulukäisiin. Tarvitsee paljon ulkoilua ja aktiviteetteja. Pentumme on käynyt 2 eri pentukoulutuksesa ja pian aloitamme alkeistokon. Tällä rotumixillä harrastusmahdollisuudet ovat laajat, ainakin meidän pennun kohdalla. Mutta varmasti väärissä käsissä pennustamme saisi purevan ja hermoheikkoisen koira ( oli pienenä pentuna aika arka).

Joten JOS tiedät eri koiraroduista paljon ja olet ollut aikaisemminkin koirien kanssa tekemisissä niin varmaan tulet tuollaisen sekoituksen kanssa toimeen. Kaikki koirathan eivät ole lapsirakkaita, oli se koiran rotu mikä tahansa. Ja luonnekkin määräytyy koiran oman persoonan mukaan- ei pelkästään sen rodun/rotujen.

Toivottavasti löydt perheellesi sopivan koiran :)

No meillä on dobbermanni/saku/rottis sekotus. Perheessä myös kolme lasta. Nuorin 2-vuotias ja tää nuorin lapsista on todella rakastunut tähän koiraan. Joo, koiralla kyllä mahtava ääni kun ilmottaa että ovella on joku. Mutta istutan aina ennenkuin avaan oven. Sisällä koira on rauhallinen. Pureskelee kyllä mielellään kaikennäköstä :)
Ainut mikä on tällä hetkellä ongelmallista, että koira on ruvennut haukkumaan muita koiria. Tää on siis alle vuoden. Mutta muuten oppii todella nopeasti ja helposti asioita. Ja kun rakastaa kaikkea mikä on syötävää, niin on välillä hauskaakin kouluttaa koiraa. Koira tuntuu nauttivan kun saa oppia asioita ja emäntä on iloinen :)

Itselläni oli aikoinaan lapinporokoira uros ja se oli luonteeltaan hankalampi kuin tää narttu. Metsässä tää tykkää kantaa keppejä ja hakea keppejä/palloa. Lapset myös välillä menevät piiloon ja koira etsii.
Sohvallekkin tulee mielellään kainaloon köllöttelemään, on siis oikea vauva välillä. Todella kiltti luonteeltaan ainakin tämä yksilö. Mutta toki vahdimme koko ajan ettei lapset yksin sen kanssa ole.

Sanon mahdollisille lukijoille: Rotu ei ratkaise, vaan se, kuinka paljon aikaa sun on päivistä antaa. Koirat on yksilöitä:

Mulle tuli leikattu aikuinen (4-5? v) Saksanpaimenkoira/Dobermanni tyttö Venäjältä. Oltiin yhdessä kymmenen vuotta.

Koiraa tapaamattomat pelottelivat, että on vaikeita "kovia" rotuja. Tällä Yksilöllä oli hirmuisen kova tarve miellyttää, ja oppi nopeasti herkuilla palkiten. Vaati pari tuntia lenkkeilyä päivässä, puruluita ja mahdollisimman vaikeita aivopähkinä leluja, mutta ei koskaan rikkonut tavaroita, jollei unohtanut ostoskassia tunniksi lattialle. Virike leluja oli aina tarjolla.

Täysin harmiton tutuille ja kissoille. Vältteli muita koiria (ei ollut sosiaalistettu) mutta ei ollut agressiivinen.

Nuorenpana oli tarvetta vahtia tuntemattomilta vierailta jääkaappia ja makuuhuonetta. Ei vahtinut ruokaansa tai lelujaan, joten ei se dobermanni näkynyt koirassa muuten kuin ulkonäössä.

Oli hyvä koira.

Suosittelen menemään koiran kanssa koirakouluun ja koirankoulutus kursseille.