Moi! Olen 28-vuotias mies. Suurimman osan ajasta pystyn käyttäytymään normaalisti mielestäni. Seurustelen naisen kanssa, asutaan yhdessä, suhde on kestäny kohta 6vuotta. Välillä olen tyhjänpäiväisistä asioista liian mustasukkainen. "Anoppi" ja naiseni sanoo että olen sairaanloisen mustasukkainen ja omistushaluinen. Jos en tiedä missä naiseni on ja ei vastaa puhelimeen niin suutun.
Hän on mielestäni (ja muidenkin mielestä) erittäin hyvännäköinen, joten miksi hänestä ei saisi pitää kiinni kaksin käsi. Jotain pientä flirttiä hänellä ja pomollaan oli firman iltamissa, olin lähes menossa hautaamaan sen pomon soramonttuun,koska yrittää pelehtiä tietoisesti varatun naisen kanssa. Eikä oma naiseni ole ainut kelle hän valehtelee ja flirttailee. Oisin tehnyt palveluksen monille jos oisin "haudannut" pomon.
Suutun jos naiseni juttelee liian intensiivisesti tuntemattomille tai tanssii tuntemattomien kanssa esim. baarissa. Kiihotun jälkeenpäin tilanteesta koska naiseni kiinnostaa myös muita.
Tiedostan että pidän vähintäänkin kohtalaista kuria ja valvontaa, mutta mielestäni elämässä pitää olla sääntöjä ja kellonaikoja, ei vapaassa maailmassa saa elää aina niinkuin haluaa omien kellonaikojensa mukaan jos on parisuhteessa.
Olen kyylännyt ja kytännyt kännykkää ja käsilaukkua päivittäin 6vuoden ajan. Ikinä en ole löytänyt mitään epäillyttävää. Mietin päiviä etukäteen kuinka voisin estää häntä menemästä esim. firman pikkujouluihin tai baariin ilman minua.
Valehtelen monesti omista menoistani. Yritän saada hänet mustasukkaiseksi minusta valehtelemalla,kuinka minua on joku yrittänyt iskeä. Minua on naiset lähestynyt kyllä mutta ei niin useasti mitä kerron.
En tykkää selvinpäin liikkua ihmisten ilmoilla jos ei ole täysin pakko,koska minusta tuntuu että kaikki katsoo mua ja se ahistaa. Kavereilleni ja tutuille liioittelen saavutuksiani. Olen pettänyt suhteen alkuaikoina pari kertaa joita olen jälkeenpäin katunut,kaduttaa vieläkin. Monesti valehtelen että olen sairas jotta saisin huomiota ja ei tarvitse tehdä kotitöitä.
Hän on mielestäni (ja muidenkin mielestä) erittäin hyvännäköinen, joten miksi hänestä ei saisi pitää kiinni kaksin käsi. Jotain pientä flirttiä hänellä ja pomollaan oli firman iltamissa, olin lähes menossa hautaamaan sen pomon soramonttuun,koska yrittää pelehtiä tietoisesti varatun naisen kanssa. Eikä oma naiseni ole ainut kelle hän valehtelee ja flirttailee. Oisin tehnyt palveluksen monille jos oisin "haudannut" pomon.
Suutun jos naiseni juttelee liian intensiivisesti tuntemattomille tai tanssii tuntemattomien kanssa esim. baarissa. Kiihotun jälkeenpäin tilanteesta koska naiseni kiinnostaa myös muita.
Tiedostan että pidän vähintäänkin kohtalaista kuria ja valvontaa, mutta mielestäni elämässä pitää olla sääntöjä ja kellonaikoja, ei vapaassa maailmassa saa elää aina niinkuin haluaa omien kellonaikojensa mukaan jos on parisuhteessa.
Olen kyylännyt ja kytännyt kännykkää ja käsilaukkua päivittäin 6vuoden ajan. Ikinä en ole löytänyt mitään epäillyttävää. Mietin päiviä etukäteen kuinka voisin estää häntä menemästä esim. firman pikkujouluihin tai baariin ilman minua.
Valehtelen monesti omista menoistani. Yritän saada hänet mustasukkaiseksi minusta valehtelemalla,kuinka minua on joku yrittänyt iskeä. Minua on naiset lähestynyt kyllä mutta ei niin useasti mitä kerron.
En tykkää selvinpäin liikkua ihmisten ilmoilla jos ei ole täysin pakko,koska minusta tuntuu että kaikki katsoo mua ja se ahistaa. Kavereilleni ja tutuille liioittelen saavutuksiani. Olen pettänyt suhteen alkuaikoina pari kertaa joita olen jälkeenpäin katunut,kaduttaa vieläkin. Monesti valehtelen että olen sairas jotta saisin huomiota ja ei tarvitse tehdä kotitöitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lisäystä vielä , että pelkään kävellä yksin pimeällä, koska aina kun katson metsään päin luulen siellä seisovan jonkun vaikka tiedän ettei siellä ketään ole.
Hakisin terapeutilta apua. Varmaa on ainakinse, että tolla menolla tulet menettämään tyttöystäväsi. Oikea rakkaus kun astuu hänen kohdalleen, niin hän tajuaa, että rakkaus ei kahlitse vaan vapauttaa.
Ps. Mustasukkainen on vain ihminen joka itse pettää, koska tällainen ihminen kuvittelee, että kaikki ovat yhtä kaksinaamaisia. Itsevarman rehellisen ihmisen ei tarvitse olla mustasukkainen, koska hän tuntee oman arvonsa ja osaa arvostaa myös muita. You get what you give.
Sairaus on todellakin olemassa.
Sen nimi on kunnioituksen ja arvostuksen puute ja kohdistuu niin itseen kuin kumppaniin. Vaikka parisuhteessa havaitaan usein vain toisen sairastuminen, niin useimmiten sairastuneita on kaksi.
Mustasukkaisuus, epäluulot, vainoharhat, halu omistaa ja hallita ovat vain muutamia niistä oireista, jotka kohdentuvat virheellisesti kuviteltuun omistettuun kohteeseen. Kumppani nähdään kauniina esineenä, jonka hyötyarvo on tyydyttää omia tarpeita. Itseen kohdistettuja oireita ovat pelko menettämisestä, tunne hallinnan pettämisestä, riittämättömyys ja syyllisyys, jota peitellään tunteena muun muassa kuvitteellisesti olevansa tarkkailun kohteena sekä valehtelulla.
Kumppanin itsekunnioituksen puute näkyy osaamattomuutena hallita tilannetta. Hän ei myönnä sairautta, koska se edellyttäisi epäkohtien nostamista pöydälle julkisesti näkyville. Miten yksikään kumppani kykenee kunnioittamaan puolisoaan, joka käyttäytyy vainoharhaisen hullun tavoin; kyttää ja kaivelee olematonta ja vielä kaupan päälle valehteleekin päin naamaa? Miksi salata sairaus ja hiljaa hyväksyen ruokkia sitä? Joskus tähän kuuluu myös pelon lietsominen tarkoituksella - ruokitaan mustasukkaisuutta tahallisesti tai toisen tarkoituksella ajetaan toinen turvallisempaan syliin, jotta oma turhautuminen pääsisi oikeuksiinsa.
Molemmin puolin oirehdinnasta hallitsee erilaiset pelot. Ne ovat ratkaiseva tekijä totuuden myöntämiselle - eli tässä yhteydessä sairauden toteamiselle.
Pelottaako itse totuus niin paljon, että sen alta löytyy vielä kipeämpiä mörköjä kuin ne, jotka yritetään peitellä kaiken hallitsemattoman käyttäytymisen alle? Ihmiset haluavat olla terveitä, mutta ilman omaa vastuuta terveyden ylläpitämisestä tai hylkäävät hoitomuodon, koska heidän tulee luopua jostain riippuvaisuudestaan. Tässä tapauksessa sairauden myöntäminen ei yksin riitä. Sen aiheuttama riippuvaisuuden muotokin on kaivettava esille.
Aloituksessa kuvatunlainen pari ei ole ansainneet toisiaan. Eikä ketään toistakaan rinnalleen, ennen kuin kunnioitus itseä kohtaan on kunnossa ja osataan riittävästi arvostaa toistakin ilman pelkoa menettämisestä.
Toista ja itseä arvostava parisuhde on välittävää rakkautta ilman pelkoja. Toista ei silloin tarvitse myöskään väkisin yrittää muokata omien pyrkimysten mukaisesti. Ja silloin ymmärretään, että toisella on vapaus tehdä niin kuin haluaa. Tai olla tekemättä.