Täälläkin on hyvin tuttu lause, minä rakastan, milloin Jumalaa, Jeesusta tai
keskustelukuppania.
Se on sellainen lause, joka sen oikeassa merkityksestä on kärsinyt inflaation.
Rakkaus, mitä se on? Mielestäni ei ole oikeata ja pysyää rakkautta kuin itserakkaus ja äidinrakkaus. Se on ylivoimaisesti vahvin hyvä tunne. Aito rakkaus on sellainen joka ylittää kaiken, sen puolesta jopa kuollaan. Äiti sen voi joskus tehdä, miksi ei myös isä.
Ensi rakkaus on lähimäistään kohtaa aito ja loppujen lopuksi pysyväkin rakkaus. Vaikka se hälvenee tai on jostain syystä kohde poistunut vieraalle maille. Se kuitenkin on siellä alla jossain koko iän, minulla ainakin.
Jossain määrin itserakkaus on tarpeen, sillä jos sitä ei olisi, olisi ihminen tuulen tuivertavissa aina. Itsestään pitä huolta. Omakehuja on taas eri asia, näitä meitä täälläkin riittään, omavanhurskautisena ja vähemmän vanhurskautisena.
Sanonta. Minä rakastana sinua, vaikka osaan sen neljällä kielellä sanoa. Ne ovat vain lauseita, lauseina. Sitä lausetta käytetään, aviopuolisolle, rakastetulle, hyvälle
ystävälle ja Jumalalle sekä Jeesukselle.
Aviopuolisoille avioliiron alkuaikoina siinä voi olla perää, mutta se rakkaus muuttuu vuosien varrella. Jolloin tämä lause on mieluimmin, lepyttely ja hyväksyntä lause.
Kun sanoo jotain rakastavansa ja ei oikein tunnekkaan kohdetta, se on itsensä hyvänä ihmisenä esiintuojana. Paremminkin olis lause paikallaan, minä olen kanssasi samaa mieltä tai jotain sinnepäin. sisar, et todellakaan rakasta savon pappaa, vaan ehkä säälien ymmärrät. Olen kuitenkin otettu lauseestasi. Kun tuo kause kohdistuu uskon sisariin ja veljiin, ymmärrän tunteet, mutta ei sitä aivan rakkaudeksi voi sanoa.
Katekismuksen selityksessä muistaakseni sanotaan, että "Meidän tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ettemme"...Jumalaa ja Jeesusta täällä rakastetaan lauseilla kovin. Se on liehittelyä. Sanokaamme meidän tulee kunnioittaa ja kiittää häntä suojelusta ja hänen suuresta arostaan.Ette te rukouksissanne sano, Jumala minä rakastan sinua, en minä ainakaan. Mutta hän kyllä tietää teoistamme ja sanoistamme milloin rakastamme häntä tai olemme rakastamatta.
On tietysti tapauksia, että vahvassa uskossa Jumalan rakkauteensa on, "myynyt" perheensä ja hänen puolestaa. Se ei ole enää rakkautta kaikkia kohtaan, vaan se on toistenlaisten voimien aikaansaamaa. Aito rakkaus kestää kaiken. Sitä meistä harvemmilla kai on.
Rakkaus sana on vastakohta vihalle. Kumpikin ovat ääripäitä. Kumoavat tarvittaessa toisensa.
keskustelukuppania.
Se on sellainen lause, joka sen oikeassa merkityksestä on kärsinyt inflaation.
Rakkaus, mitä se on? Mielestäni ei ole oikeata ja pysyää rakkautta kuin itserakkaus ja äidinrakkaus. Se on ylivoimaisesti vahvin hyvä tunne. Aito rakkaus on sellainen joka ylittää kaiken, sen puolesta jopa kuollaan. Äiti sen voi joskus tehdä, miksi ei myös isä.
Ensi rakkaus on lähimäistään kohtaa aito ja loppujen lopuksi pysyväkin rakkaus. Vaikka se hälvenee tai on jostain syystä kohde poistunut vieraalle maille. Se kuitenkin on siellä alla jossain koko iän, minulla ainakin.
Jossain määrin itserakkaus on tarpeen, sillä jos sitä ei olisi, olisi ihminen tuulen tuivertavissa aina. Itsestään pitä huolta. Omakehuja on taas eri asia, näitä meitä täälläkin riittään, omavanhurskautisena ja vähemmän vanhurskautisena.
Sanonta. Minä rakastana sinua, vaikka osaan sen neljällä kielellä sanoa. Ne ovat vain lauseita, lauseina. Sitä lausetta käytetään, aviopuolisolle, rakastetulle, hyvälle
ystävälle ja Jumalalle sekä Jeesukselle.
Aviopuolisoille avioliiron alkuaikoina siinä voi olla perää, mutta se rakkaus muuttuu vuosien varrella. Jolloin tämä lause on mieluimmin, lepyttely ja hyväksyntä lause.
Kun sanoo jotain rakastavansa ja ei oikein tunnekkaan kohdetta, se on itsensä hyvänä ihmisenä esiintuojana. Paremminkin olis lause paikallaan, minä olen kanssasi samaa mieltä tai jotain sinnepäin. sisar, et todellakaan rakasta savon pappaa, vaan ehkä säälien ymmärrät. Olen kuitenkin otettu lauseestasi. Kun tuo kause kohdistuu uskon sisariin ja veljiin, ymmärrän tunteet, mutta ei sitä aivan rakkaudeksi voi sanoa.
Katekismuksen selityksessä muistaakseni sanotaan, että "Meidän tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ettemme"...Jumalaa ja Jeesusta täällä rakastetaan lauseilla kovin. Se on liehittelyä. Sanokaamme meidän tulee kunnioittaa ja kiittää häntä suojelusta ja hänen suuresta arostaan.Ette te rukouksissanne sano, Jumala minä rakastan sinua, en minä ainakaan. Mutta hän kyllä tietää teoistamme ja sanoistamme milloin rakastamme häntä tai olemme rakastamatta.
On tietysti tapauksia, että vahvassa uskossa Jumalan rakkauteensa on, "myynyt" perheensä ja hänen puolestaa. Se ei ole enää rakkautta kaikkia kohtaan, vaan se on toistenlaisten voimien aikaansaamaa. Aito rakkaus kestää kaiken. Sitä meistä harvemmilla kai on.
Rakkaus sana on vastakohta vihalle. Kumpikin ovat ääripäitä. Kumoavat tarvittaessa toisensa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
>Mutta hän kyllä tietää teoistamme ja sanoistamme milloin rakastamme häntä tai olemme rakastamatta. su<
Näin Jeesuskin sanoo, "Joka rakastaa Jumalaa pitää hänen käskynsä".
Meidät kaikki kerran tuomitaan tekojemme mukaan, koska siinä nähdään kuka rakasti Jumalaa ja lähimmäisiään.
>Mielestäni ei ole oikeata ja pysyää rakkautta kuin itserakkaus ja äidinrakkaus.<
Ihmisinä kykenemme näihin kahteen ainakin jollain tasolla, ja voisin lisätä myös eros rakkauden listaasi.
Agabe Jumalallinen rakkaus avaa mahdollisuuden lähimmäisenrakkauteen joka oikeasti rakastaa. Tätä joudumme anomaan ja pyytämään Jumalalta, koska ihminen kykenee rakastamaan ainoastaan niitä jotka heitä itseään rakastaa.
Jumalallisen rakkauden ääripää on: "Rakastakaa vihamiehiänne".
Tähän ei kukaan pysty omalla voimalla, mutta Jumala pystyy. Syy miksi monet uskovat eivät pyydä Jumalan rakkautta, on siinä etteivät he halua sitä. Jumalan rakkaus ei anna antaa samalla mitalla takaisin, se ei anna muistella kärsimäänsä pahaa yms.
Eli suomeksi sanottuna: Jumalan rakkaus tappaa lihamme, sen osan mikä kapinoi Jumalaa vastaan. Tämä oli Paavalin mielestä verrattomasti muita teitä parempi, niin paljon parempi ettei sitä voinut edes verrata muihin teihin.
Ehkä jokaisen uskovan kannattaisi kysyä tätä itseltään. Haluanko Jumalan rakkautta ja jos haluan niin pyydän sitä Jumalalta.