miten unohtaisin suhteeni alkuajan

.. ja keskittyisin nykyhetkeen ja tulevaan? Olen tunetnut mieheni noin kaksi vuotta. Ollem vasta juuri alkaneet seurustelemaan vaikka tunnemme jo tois hyvin ja olemme puhuneet että joskus muutamme yhteen. Suhteemme alkoi siten että mies oli juuri eronnut ja hän myöhemmin onkin sanonut että hän ei ollut ollenkaan valmis vakavaan suhteeseen silloin, mitä minä puolestani hain. Suhteemme ensimmäisenä noin puolena vuotena mies oli paljon tekemisissä exänsä kanssa koska heillä on on yhteiset lapset. Kävivät lomareissuilla ym. Ts. taisin olla miehelle vain vakipano ja laastari jolle hän purki suruaan. Sittemmin suhteemme on kehittynyt paljon eikä ole enää ollenkaan niinkuin aluksi. Minä kuitenkin mietin jatkuvasti näitä kokemiani "vääryyksiä" vaikka ei mitään varsinaista väärää ei ole tapahtunutkaan. Minä vain koin nuo yhteiset jutut kohtuuttomina minua kohtaan kun olin alusta asti täysillä mukana suhteessa ja alusta asti ihastunut. Hänellä ei em syistä johtuen tällaista ollut, emme vaan puhuneet silloin asioista vielä riittävästi. Nyt kuitenkin mies on rakastunut minuun ja meillä menee kaikin puolin loistavasti. Ongelma vaan nyt olen minä kun en pysty unohtamaan noita alun kurjia tapahtumia. Olemme näistä puhuneet ja asiat siltä osin selvät mutta minä vaan vatvon mielessäni näitä juttuja. Ihan täysin typerää mutta olen aika mustasukkaista sorttia ja koitan siihen saada parannusta aikaan mm olen hakenut ulkopuolista apua ja vähän se on jo auttanutkin. Mieheni on hyvä ja rehellinen ja olisin varmasti korviani myöten rakastunut jos voisin päästää irti kurjista ajatuksistani ja keskittyä nykyhetkeen ja tulevaan. Onko neuvoja täällä palstalla tai samalaista kokemusta?
1147
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

vastaavia kokemuksia. Mun viimeisimmät suhteenalut on kaikki tapahtuneet vastapuolen aloitteesta ja nimenomaan hänen ihastuksestaan ja halustaan sitoutua vakavaan parisuhteeseen. Ainoa mikä ongelmia on aiheuttanut on miehen exän ripustautuminen, mutta mies on koko ajan tehnyt selväksi, ettei ole antanut exälle mitään vastakaikua ja että niin exä kuin kaikki muutkin ovat alusta asti tienneet miehen olevan minun kanssani vakavassa parisuhteessa ja 100% sitoutunut minuun ja suhteeseemme. Joten kannustan sinuakin selvittämään nuo asiat. Meillä oli hyvää juuri se, että mies oli meistä se joka ehdotti heti alkuun seurustelua, joten kaikki tuollaiset epäselvyydet jäivät pois. Sen exänsä kanssa hänellä ei koskaan ollut mitään varsinaista seurustelu- tai parisuhdetta, eikä miehellä koskaan sanomansa mukaan ole ollut mitään erityisiä tunteita sitä exäänsä kohtaan. Se hänen ex-suhteensa oli enemmänkin sellanen laastari- tai ylimenosuhde kahden vakavan parisuhteen välissä, mutta se exänsä ilmeisesti kuvitteli tai toivoi suhteen olevan jotain vakavampaa, joten siitä on ollut jonkin verran riesaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kohti tulevaa.. kirjoitti:

.. ja keskittyisin nykyhetkeen ja tulevaan? Olen tunetnut mieheni noin kaksi vuotta. Ollem vasta juuri alkaneet seurustelemaan vaikka tunnemme jo tois hyvin ja olemme puhuneet että joskus muutamme yhteen. Suhteemme alkoi siten että mies oli juuri eronnut ja hän myöhemmin onkin sanonut että hän ei ollut ollenkaan valmis vakavaan suhteeseen silloin, mitä minä puolestani hain. Suhteemme ensimmäisenä noin puolena vuotena mies oli paljon tekemisissä exänsä kanssa koska heillä on on yhteiset lapset. Kävivät lomareissuilla ym. Ts. taisin olla miehelle vain vakipano ja laastari jolle hän purki suruaan. Sittemmin suhteemme on kehittynyt paljon eikä ole enää ollenkaan niinkuin aluksi. Minä kuitenkin mietin jatkuvasti näitä kokemiani "vääryyksiä" vaikka ei mitään varsinaista väärää ei ole tapahtunutkaan. Minä vain koin nuo yhteiset jutut kohtuuttomina minua kohtaan kun olin alusta asti täysillä mukana suhteessa ja alusta asti ihastunut. Hänellä ei em syistä johtuen tällaista ollut, emme vaan puhuneet silloin asioista vielä riittävästi. Nyt kuitenkin mies on rakastunut minuun ja meillä menee kaikin puolin loistavasti. Ongelma vaan nyt olen minä kun en pysty unohtamaan noita alun kurjia tapahtumia. Olemme näistä puhuneet ja asiat siltä osin selvät mutta minä vaan vatvon mielessäni näitä juttuja. Ihan täysin typerää mutta olen aika mustasukkaista sorttia ja koitan siihen saada parannusta aikaan mm olen hakenut ulkopuolista apua ja vähän se on jo auttanutkin. Mieheni on hyvä ja rehellinen ja olisin varmasti korviani myöten rakastunut jos voisin päästää irti kurjista ajatuksistani ja keskittyä nykyhetkeen ja tulevaan. Onko neuvoja täällä palstalla tai samalaista kokemusta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu