Olen ajatellut aina välillä, miltähän tuntuisi olla normaani? Vailla mitään psykiatrista diagnoosia. F 60 B luokassa on oma diagnoosi. Tietenkin olen silleen normaali, etten ole mielisairas, mutta jotakin on mikä ei ole kodillaan.
Miltä tuntuu olla normaali?
|Seppo Vaan|
6191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Normaali ei koe niin paljoa elämässään, en vaihtaisi osia.
Mikä on normaali? Mikä on sen vastakohta? Hullu?
Molemmat sanat ovat niin ympäripyöreitä, ettei niitä pitäisi käyttää ollenkaan.
Minua ei ole koskaan diagnosoitu mihinkään lääketieteelliseen sairauteen, mutten silti väitä tietäväni mikä on ns. normaali ihminen. Mielestäni kaduilla kulkee kaikenlaisia vammaisia ja vinksahtaneita ihmisiä täysin ilman diagnoosiakin. Tekeekö siis diagnoosi ihmisestä automaattisesti epänormaalin ja diagnosoimattomuus normaalin?
Kenenkään ei pidä muuttua diagnoosiksi, jonka hän ehkä jossain elämänsä vaiheessa saa. Ihminen on paljon muutakin kuin se, mitä diagnooseissa määritellään.
Olipa kaunis ja hyvä vastine alotukseen. Samaa mieltä olen. Persoonallisuushäiriö diagnoosin voi omata sen anatnut lääkäri.
Se on hankalaa elää erilaisena ajatusmalliltaan. Onko pakko näytellä muita, että hyväksytään sakkiin?
On. Kyllä se oma elämä on pelattava loppuun asti. Muuten ympäröivä yhteiskunta saattaisi alkaa kuvittelemaan, että on oikeasti olemassa jotain yli-inhimillisiä koneihmisiä.
Mistä ihmeestä sen voi tietää, millaista on olla normaali, kun on ollut alusta alkaen epänormaali eli sairas?
Ei sitä oikeastaan kannata miettiä. Joskus tosin mietin itsekin, mutta mitä hyötyä. Olisin joku ihan eri ihminen, sellaista se olisi. Mutta kun en ole ja normaalia minusta ei ikinä tule.