Harley teki japsipyörät!

Arvostetun saksalaisen Motorrad -lehden pitkäaikainen kestotestipriimus on HD Road KIng. Tänä vuonna vasta Honda CBF 600 kiilasi ykköseksi.

TIETOSI Harleyn kestävyydestä eivät perustu faktoihin vaan kateuteesi.

Tienposkessa kyllä näkee enemmän Harrikoita kuin YHTÄ vanhoja jaappanilaisia. Tämä siitä syystä, että on the road on paljon yli 30 vuotta vanhoja Harrikoita. Samanikäiset Japanialaiset eivät juuri teillä liikuskele, vaan ovat paalissa tai museoissa. Tai odottelevat tallissa ihmettä, joka toisi kaivattuja varaosia.

Japanialaisten laatu on kyllä timantinkovaa, se on myönnettävä. Ongelma on vaan se, että niiihin ei saa mistään kohtuuhintaisia varaosia toisin kuin vanhoihin Harley Davidsoneihin.
Omassa tallissa on hyvä Kawan kaksitahtinen 350. Ajaa ei paljon sillä voi, sillä varaosat ovat kiven takana.

Älä puhu soopaa kirjoitti:

Arvostetun saksalaisen Motorrad -lehden pitkäaikainen kestotestipriimus on HD Road KIng. Tänä vuonna vasta Honda CBF 600 kiilasi ykköseksi.

TIETOSI Harleyn kestävyydestä eivät perustu faktoihin vaan kateuteesi.

Tienposkessa kyllä näkee enemmän Harrikoita kuin YHTÄ vanhoja jaappanilaisia. Tämä siitä syystä, että on the road on paljon yli 30 vuotta vanhoja Harrikoita. Samanikäiset Japanialaiset eivät juuri teillä liikuskele, vaan ovat paalissa tai museoissa. Tai odottelevat tallissa ihmettä, joka toisi kaivattuja varaosia.

Japanialaisten laatu on kyllä timantinkovaa, se on myönnettävä. Ongelma on vaan se, että niiihin ei saa mistään kohtuuhintaisia varaosia toisin kuin vanhoihin Harley Davidsoneihin.
Omassa tallissa on hyvä Kawan kaksitahtinen 350. Ajaa ei paljon sillä voi, sillä varaosat ovat kiven takana.

Alkaa ne alle 1980 vuoden Harleytkin olla jo tosi harvinaisia tien päällä, vain suosituimpiin kokoontumisiin niitä tuotdaan näytille, mutta ajopyöränä käyvät vähiin. HD -kerholaisetkaan eivät jaksa enää näprätä shovelien, pannujen ja rystypäiden kanssa. Esim. nettimotossa on myynnissä alle 60kpl vuosimallin 1980 tai vanhempaa Harleytä, japseja on satakunta.

Museopyörien enemmistö on japanilaisia, mikä tosin johtuu myös siitä, että Harleytä on rakennettu paljon, vaikka nykypäivänä tuollainen yli 30 -vuotias vanhus olisi hienoimmillaan ja arvokkaimmillaan alkuperäisenä. Ja yhä useampi museorekisterissä oleva japanilainen on myös aktiivisessa ajossa tuhansia kilometrejä vuodessa. Vaikka osien saanti olisi vaikeampaa, niin jos pyörällä on ajettu esim. 50-100 tuhatta, sillä uskaltaa ajaa hyvin muutaman tuhannen kesässä, hyvällä onnella ja pidolla se voi kestää vaikka vielä 20 kesää vailla isompia korjauksia.

Omasta vinkkelistäsi et varmaan näe niitä japanilaisia vanhoja pyöriä liikenteessä niin paljon, kun liikut eri ralleissa ja talleissa. Itselläni on ollut viime vuosina möhkökawa, vanhoja jammuja ja museorekisteröity Gold Wing ja voin kertoa, että niilä ajetaan paljonkin, kun liikkuu oikeissa piireissä niitä näkee paljon, samoin suurissa sekakokoontumisissa kuten Liedon motoristikirkko tai Turengin torstai-illat.

Siinä olet oikeassa, että osaan on vaikea saada osia, mutta joihinkin saa jo lisääntyvässä määrin. Toki Harleyhyn saa parhaiten osia vanhanakin, mutta kiihtyvällä tahdilla ne näkyvät valitettavasti katoavat käytöstä, alkuperäiskuntoiset museointikelpoiset on tosi harvinaisia ja yhä vähemmän tuntuu niiden rakentelukaan käyttöpyöräksi kiinnostavan. Jengi haluaa varmatoimisempia ja tehokkaampia uusia pyöriä.

Nykypäivänä 70 -luvun japanilaiset näyttävät todella hienoilta, oikeastaan taide-esineiltä juuri alkuperäisinä, onneksi niitä on muokattu hyvin vähän. Toki myös vanhat, alkuperäiset Harleyt ovat upeita pyöriä. Kun katsoo 30 vuotta vanhoja pyöriä, niin siellä on jo nyt ja tulee koko ajan lisää sellaisenaan mitä mainioimpia käyttöpyöriä, joilla voi ajella edullisella museovakuutuksella melko huolettomasti jopa vuosikymmeniä.

sälli kirjoitti:

Alkaa ne alle 1980 vuoden Harleytkin olla jo tosi harvinaisia tien päällä, vain suosituimpiin kokoontumisiin niitä tuotdaan näytille, mutta ajopyöränä käyvät vähiin. HD -kerholaisetkaan eivät jaksa enää näprätä shovelien, pannujen ja rystypäiden kanssa. Esim. nettimotossa on myynnissä alle 60kpl vuosimallin 1980 tai vanhempaa Harleytä, japseja on satakunta.

Museopyörien enemmistö on japanilaisia, mikä tosin johtuu myös siitä, että Harleytä on rakennettu paljon, vaikka nykypäivänä tuollainen yli 30 -vuotias vanhus olisi hienoimmillaan ja arvokkaimmillaan alkuperäisenä. Ja yhä useampi museorekisterissä oleva japanilainen on myös aktiivisessa ajossa tuhansia kilometrejä vuodessa. Vaikka osien saanti olisi vaikeampaa, niin jos pyörällä on ajettu esim. 50-100 tuhatta, sillä uskaltaa ajaa hyvin muutaman tuhannen kesässä, hyvällä onnella ja pidolla se voi kestää vaikka vielä 20 kesää vailla isompia korjauksia.

Omasta vinkkelistäsi et varmaan näe niitä japanilaisia vanhoja pyöriä liikenteessä niin paljon, kun liikut eri ralleissa ja talleissa. Itselläni on ollut viime vuosina möhkökawa, vanhoja jammuja ja museorekisteröity Gold Wing ja voin kertoa, että niilä ajetaan paljonkin, kun liikkuu oikeissa piireissä niitä näkee paljon, samoin suurissa sekakokoontumisissa kuten Liedon motoristikirkko tai Turengin torstai-illat.

Siinä olet oikeassa, että osaan on vaikea saada osia, mutta joihinkin saa jo lisääntyvässä määrin. Toki Harleyhyn saa parhaiten osia vanhanakin, mutta kiihtyvällä tahdilla ne näkyvät valitettavasti katoavat käytöstä, alkuperäiskuntoiset museointikelpoiset on tosi harvinaisia ja yhä vähemmän tuntuu niiden rakentelukaan käyttöpyöräksi kiinnostavan. Jengi haluaa varmatoimisempia ja tehokkaampia uusia pyöriä.

Nykypäivänä 70 -luvun japanilaiset näyttävät todella hienoilta, oikeastaan taide-esineiltä juuri alkuperäisinä, onneksi niitä on muokattu hyvin vähän. Toki myös vanhat, alkuperäiset Harleyt ovat upeita pyöriä. Kun katsoo 30 vuotta vanhoja pyöriä, niin siellä on jo nyt ja tulee koko ajan lisää sellaisenaan mitä mainioimpia käyttöpyöriä, joilla voi ajella edullisella museovakuutuksella melko huolettomasti jopa vuosikymmeniä.

Kuten sanoi, minulla on Kawa 350 S2.
Kaunein koskaan valmistettu moottoripyörä on minun silmissäni sininen Kawasaki 750 H2.

En ole mitenkään mihinkään merkkiin erityisesti sitoutunut. Mutta kolme modernia Harleyta omistaneena voin sanoa, että niiden laatu (sikäli kuin sillä ymmärretään käyttövarmuutta ) on huippuluokkaa. Sen vuoksi kommentit ikuisesta korjaamisesta ovat minusta pelkkää pahantahtoista shittiä.

Epäilyttävin laatu jos käyttövarmuutta taas ajatellaan, on italialaisissa moottoripyörissä. Silti olisi mukava omistaa kerran MV Agusta, ennenkuin ajohanskat lopullisesti naulaan tallin seinään.
Lyhyesti summattuna rakastan kaikenlaisia moottoripyöriä valmistusmaasta riippumatta.

Mitä pahaa vanhassa on?

Oletko huomannut, että silti ihmiset matkustavat pitkiäkin matkoja laivalla, jopa ihan huvikseen, vaikka lentokoneellä pääsee pisteestä a pisteeseen b?

Oletko huomannut, että monet harrastavat purjeveneilyä, jopa vanhanaikaisilla venelillä ilman nykytekniikkaa, vaikka on kehitetty nopeat ja mukavat moottoriveneet, joilla on helppo ajaa?

Ja tosiaan, niillä hevosillakin ratsastetaan, vaikka on olemasas autot.

Toiset ajaa moottoripyörilläkin, vaikka auto on turvallisempi ja "mukavampi" matkustusmuoto säiltä, viimalta, tuulelta ja ötököiltä suojattuna ilmastoidussa kotelossa.

Kaikki tekniset vertauksesi esittelevät tekniikan kehitystä käyttövälineillä. Harrastuspuolella määrää edelleen tunteet. Sen vuoksi monet ajavat esim. pitkäkeulaisella chopperilla siirtyen paikasta toiseen vanhempia, mutkaisia ja mäkisiä maisemareittejä, vaikka modernilla, katetulla homosohvalla tai vielä mukavemmalla Mersulla pääsisi modernia, nopeaa, tasaista ja suoraa moottoritietä "mukavammin" perille. Onko sitten vain niin, että toiset eivät kykene nauttimaan elämästä, eivät tuntemaan suuria tunteita ja elämyksiä, minkä vuoksi he ihmettelevät eivätkä "ymmärrä", miksi jotkut edelleen seilaavat vaivalloisella purjeveneelle, ajavat hitaalla ja vanhanaikaisella moottoripyörällä, jota "joutuu" ohjastamaan ja ajamaan, miksi toiset kiipeävät vuorelle, vaikka sinne pääsisi helikopterilla ihailemaan niitä samoja maisemia.

Miksi miksi miksi, sanovat ne, jotka eivät kykene elämään tunteella ja kokemaan asioita sielun syvyydestä.

Mistä moinen katkeruus?

Maailmalla on pyöriä jokaisen makuun. Jos et ole harrikoista kiinnostunut, miksi pyörit täällä mielipiteitäsi tyrkyttämässä?
Etsi sellainen palsta, jossa käsitellään suosikkipyöriäsi ja jätä meidät harrastajat täällä rauhaan.

Tottakai harrastuksissa on kyse pääosin tunteista, fiiliksistä. Eikö suurin osa ihmisistä harrasta asioita sen vuoksi, että niiden parissa on mukava olla, kokee hyviä fiiliksiä.

Toki moni arvioi pyörän valintaa esim. kestävyyden ja kulutuksenkin perusteella, mutta tärkeintä on kuitenkin se, miltä sillä ajaminen tuntuu, kysehän on huviajeluun tarkoitetusta pelistä suurimmalle osalle käyttäjistä.

Itse saan parhaat fiilikset prätkän selässä, kun kurvaan chopperilla mutkaiselle maisemareitille. Olen kokeillut kaikenlaisia pyöriä ja omistanutkin monia. Esim. huippu "ajo-ominaisuuksilla" varustetun matkasportin puikoissa tylsistyin hyvin pian. Ajaminen moottoritietä 150km/h autobahnalla tuntui tosi tympeältä, myöskään vauhdin ja vaaran tunne kurveja jalkatapeilla nuollen viihdytti vain hetken, sitten siihenkin kyllästyi, hissukseen cruisaaminen tuollaisella pyörällä oli myrkkyä ja tuotti vain kipua jäsenille ja turrutti mieltä. Ystäväni argumentoi vetoamalla, kuinka moottorialan lehdessä todistettiin, että tämä RRRZZZXXX -pyörä on voittanut useita testejä ja todettu niissä parhaaksi matkapyöräksi esim. Euroopan halki reissulle.

Kuitenkin itse saan enemmän iloa taittaessani Euroopan halki pienempiä teitä, sukeltaen maisemaan, ajaen puukujien varjossa, poiketen rannikkoteille, jytkyttäen pienten kaupunkien läpi, tuntien leudon tuulen kasvoilla, jolloin itse matkakin on jatkuva elämys, eikä vain kiireellä tavoitettavat etapit. Jos joku saa nautintoa, 200km/h moottoriteitä paahtaen, niin hänelle varmasti toisenlainen pyörä on sopiva. Voihan olla, että on niitäkin ihmisiä, jotka saavat iloa ja nautintoa vain siitä tiedosta, mitä teknisiä hienouksia heidän ajopeleissään on, tässä kohtaa on pakko tuntea myötätuntoa.

Käsitit väärin. Itse en ainakaan ole loukkantunut kritiikistäsi lainkaan. Olen vain kertonut, mistä moottoripyöräilyssä ja harrastuksissa on itselle ja monille muillekin kyse, hyvistä fiiliksistä. Sen ymmärtäminen ei kovin paljon vielä elämänkokemusta vaadi

Jos ei "ymmärrä", miksi jotkut nauttivat toisenlaisilla vehkeillä ajelusta, mistä itse pitää, niin ongelma (ymmärryksen puute) on tietenkin siinä päässä, joka ei "ymmärrä".