Kylä - Arvostelu

Shyamalan on taas kerran ylittänyt itsensä

Olen kyllä arvostelijan kanssa samaa mieltä, että elokuva oli todella onnistunut ja roolisuoritukset upeita. Tarina imaisi mukaansa kympillä sitä oli ilo seurata.

Ainoa asia mikä koko hommassa "ärsytti" oli se, että elokuvan trailerista saa kuvan jonkinlaisesta kauhu- tai thrillerielokuvasta. Ja metsään menee. Elokuvan jännittävimmät kohdat onkin laitettu juuri puolentoistaminuutin traileriin ja siksi trailerin nähneelle katsojalle voikin syntyä aivan väärä ennakko-odotus elokuvasta. Onneksi tarina vei mukaansa nopeasti ja en jäänyt päivittelemään jännityksen puutetta.

Loistava elokuva. Tällaisia tarinankertojia soisi olevan enemmänkin elokuva-alalla.

Musta leffa oli 9½ arvonen...Sigourney Weaver on todella uskottava ja tekee hienon suorituksen... :D

Elokuva polki paikallaan. Idea oli, mutta ohjaaja ei oikein tiennyt miten sitä kehittää. Siihen kaatui jännitys. Näyttelijät olivat hyviä. Mutta lopputuloksena jäi vähän typertynyt olo. Arvosanana 8.

Tuota, tuota, annanpa hieman kritiikkiä aloitukselle.

Lecterin omia sanoja lainatakseni, "huippuosaaja M N Shyamalan ohjaa ja käsikirjoittaa mahtavasti...lopullinen mestariteos odottaa vielä aikaansa." Onko kyseessä huippuosaaja, joka ei osaa ohjata huippuelokuvaa? Mikä se sellainen huippuosaaja on?

M Night Shyamalan on kieltämättä ohjaajana yksi mielenkiintoisimmista tulokkaista viimeisen 10 vuoden ajalta. Toisaalta hän on kovin rajoittunut tyyliltään, joten mistään huippukyvystä ei ole kyse, lähinnä lahjakkuudesta, jonka kehitys ratkaisee millaisen aseman hän elokuhistoriassa saa. Kuudes aisti oli hieno ja persoonallinen kauhu-elokuva, samoin Särkymätön. Kuitenkin Signs oli jo hyvinkin keskinkertainen leffa, jossa loistavat lähtökohdat hukattiin jokseenkin totaalisesti elokuvan lopussa. Tästä jo joku tässä ketjussa mainitsikin. Myös Keno toi esille sen, että Shyamalan osaa luoda tunnelmia, siinä hän on hyvä eli tällainen kauhuelokuvan tekniikka on hallussa ja ohjaajana hän ymmärtää sen, että jännitys ei tule toiminnasta, vaan sen puutteesta, odottamisesta ja peloista mitä voi tapahtua eli uhkakuvista. Tämän ohjaaja hallitsee.

Jos Shyamalanin leffoista pitää, niin vertailukohdiksi voi ottaa sellaiset elokuvat kuin Others tai Mothman, genressä on muitakin taitajia, eivätkä he kaikki voi olla huippuosaajia.

Vahvistusharhaksikin tätä vois kutsua. Mutta ajatellaan nyt kuitenkin niin, että jos koko leffa oli minimalistista symboliikkaa arkisista kauhuista– eli inhimillisen kauhun, pelon ja pahuuden synnyn resepti ja siitä selviytyminen. Mielenkiintoni ja kritiikkini herahti, kun huomasin, että vain yksi elokuvassa todella kuoli. Hetken vaikutti siltä, että paha sai palkkansa, mutta se oli kai kevytotteista hämäystä. Hän jäi kylläkin kylän ideologian, viattomuuden, rakkauden ja toivon, jalkoihin. Oliko se oikeutettua, oikein, hyvä ratkaisu, varsinkaan symbolisesti? Kyllähän se haittaa ja meinasinkin, että leffa on huono kun mikä. Väkisin väännetty kiiltokuva periamerikkalaisten uskonnollisten vähemmistöjen elämästä, jolla on vain pieni hinta – vajavaiset, erilaiset.
Jos siis elokuvan symbolinen viesti on, että kaikki kauhu on lopulta väärinkäsitystä, sekasotkua, osallisten itse aiheuttamaa, niin kyllähän logiikka johtaa kehitysvammaisen hahmoon, joka sotkeutui vahingossa Kylän vanhimpien (kontrollifriikkien) keinoihin ylläpitää kauhua ja toimi väärin. Ei vaikuta siltä, että tässä oli koko viesti – se kauhun resepti.
Kehitysvammaisen hahmo edustaa aika yleisesti ehkä kaikkein viattominta inhimillisyyttä puhtaimmillaan, sitä jota voi olla joskus vaikea saada sopeutumaan tyydyttävästi. Hahmo aiheutti kuitenkin elokuvan käänteissä paljon ratkaisevaa kauhua. Hahmon symbolissa inhimillinen luonnollinen hyvä ja paha menee hiukan monimutkaisemmiksi, kun kyky vastuuseen katoaa. Yhtä kaikki, hän jää jalkoihin, saa kuolla, kun sokea viattomuuden perikuva raivaa tiensä läpi metsän, järjettömästä kauhusta selviten, tuoden lopulta kaivatut poikkeukselliset lääkkeet haavoittuneelle rakkaalleen. Lopuksi rakkaus, uhrautuvuus ja mitä muuta niitä nyt oli, voittaa. Vai voittaako? Tämä on elokuvan viesti minulle ja näin ollen se onkin yllättävän hyvä, vaikka en tiedä tarkoitettiinko se todella näin.