The Village
Pientä sulkeutunutta kyläyhteisöä on uhannut vaara jo kauan. Ne joista emme puhu vaeltavat metsissä . Ihmisten ja metsän hirviöiden välille on sidottu sopimus: Jos kyläläiset pysyvät poissa metsästä niin eivät pedot tulee ihmisten asuinsijoille. Tottakai elokuva käsittelee sitä kun tämä sopimus rikotaan.
1990-luvulla ihmisten tietoisuuteen noussut huippuosaaja M. Night Shyamalan ohjaa ja käsikirjoittaa jälleen mahtavasti. 6. aistin vauhdittamana ohjaaja-käsikirjoittaja sai ikuisen paikan kauhuohjaajienkaartissa. Mahtava visualinen ilme ja kameran käyttö luovat jännittävän tarinan ohella sellaiset eväät, että katsoja saa nauttia koko rahan edestä.
Shyamalanin tarinoissa elokuvan loppu on näytellyt pääosaa, yllätyspaljastus joka kääntää koko leffan päälaelleen. Tämä on ollut myös ohjaajan elokuvien heikkous, sillä niin kova loppuun nojaaminen vähentää katselukertoja raskaalla kädellä. Vaikka Kylä seisoo entisiä Shyamalanin teoksia vahvemmin omilla jaloillaan, silti tämä ominaisuus vaivaa.
Brody vakuuttaa
Adrien Brody vetää uskomattoman roolin jälkeenjäänenä Noah Percynä. Suorituksen jälkeen ymmärtää miksi kultainen Oscar-setä on Brodylle lahjoitettu. Suorituksesta tulee elävästi mieleen Leonardo DiCaprio Gilbert Grapessa Arniena. Brody varastaa shown täysin.
Muutenkin elokuvan näyttelijät ovat vakuuttavia, eikä ohilaukauksia esiinny. Erityisesti eliittiohjaaja Ron Howardin tytär Bryce Dallas Howard, häntä näemme varmasti jatkossa menestyselokuvissa. Howard esittää elokuvassa sokeaa Ivyä, joka lähtee sokkona metsään kyläläisistä rohkeimpana. Myös muun muassa William Hurt, Sigourney Weaver ja Brendan Gleeson tekevät erinomaista työtä. Gleesonia näemme lisää tulevassa Harry Potter (ja Liekehtivä Pikari) elokuvassa.
Shyamalan pitää kiinni tyylistään
Shyamalanilla on hieno tyyli ohjata. Hän ei tee kameralla liikaa ylimääräisiä liikkeitä ja saa näin aikaan elokuvaan kiireettömän tunnelman. Niukka ja maanläheisten värien käyttö korostaa 1800-luvun tunnelmaa, jota tarinassa eletään. Kuitenkin kaksi merkityksellistä väriä keltainen ja punainen tuovat elokuvaan sitä särmää, joka on Shyamalanille tyypillistä.
Vaikka elokuvaa pidetään varmasti kauhuna sitä se ei kuitenkaan ole. Se on lähinä thrilleri ja rakkaustarina. Lucius Huntin (Joaquin Phoenix) ja Ivy Walkerin välinen rakkaus on elokuvan kantava teema ja eikä se tunnu lainkaan väkisin ympätyltä Hollywoodin pakko pullalta.
Kaiken kaikkiaan elokuva on taattua viihdettä genrestä pitäville ja vakuuttava lisä ohjaajan vakuuttavaan leffalistaan.. Kuitenkin vielä persoonallisempaa jälkeä olisin M. Night Shyamalanilta toivonut, mutta ehkä se lopullinen mestariteos odottaa vielä aikaansa.
****/*****
Juha Nurmi
Pientä sulkeutunutta kyläyhteisöä on uhannut vaara jo kauan. Ne joista emme puhu vaeltavat metsissä . Ihmisten ja metsän hirviöiden välille on sidottu sopimus: Jos kyläläiset pysyvät poissa metsästä niin eivät pedot tulee ihmisten asuinsijoille. Tottakai elokuva käsittelee sitä kun tämä sopimus rikotaan.
1990-luvulla ihmisten tietoisuuteen noussut huippuosaaja M. Night Shyamalan ohjaa ja käsikirjoittaa jälleen mahtavasti. 6. aistin vauhdittamana ohjaaja-käsikirjoittaja sai ikuisen paikan kauhuohjaajienkaartissa. Mahtava visualinen ilme ja kameran käyttö luovat jännittävän tarinan ohella sellaiset eväät, että katsoja saa nauttia koko rahan edestä.
Shyamalanin tarinoissa elokuvan loppu on näytellyt pääosaa, yllätyspaljastus joka kääntää koko leffan päälaelleen. Tämä on ollut myös ohjaajan elokuvien heikkous, sillä niin kova loppuun nojaaminen vähentää katselukertoja raskaalla kädellä. Vaikka Kylä seisoo entisiä Shyamalanin teoksia vahvemmin omilla jaloillaan, silti tämä ominaisuus vaivaa.
Brody vakuuttaa
Adrien Brody vetää uskomattoman roolin jälkeenjäänenä Noah Percynä. Suorituksen jälkeen ymmärtää miksi kultainen Oscar-setä on Brodylle lahjoitettu. Suorituksesta tulee elävästi mieleen Leonardo DiCaprio Gilbert Grapessa Arniena. Brody varastaa shown täysin.
Muutenkin elokuvan näyttelijät ovat vakuuttavia, eikä ohilaukauksia esiinny. Erityisesti eliittiohjaaja Ron Howardin tytär Bryce Dallas Howard, häntä näemme varmasti jatkossa menestyselokuvissa. Howard esittää elokuvassa sokeaa Ivyä, joka lähtee sokkona metsään kyläläisistä rohkeimpana. Myös muun muassa William Hurt, Sigourney Weaver ja Brendan Gleeson tekevät erinomaista työtä. Gleesonia näemme lisää tulevassa Harry Potter (ja Liekehtivä Pikari) elokuvassa.
Shyamalan pitää kiinni tyylistään
Shyamalanilla on hieno tyyli ohjata. Hän ei tee kameralla liikaa ylimääräisiä liikkeitä ja saa näin aikaan elokuvaan kiireettömän tunnelman. Niukka ja maanläheisten värien käyttö korostaa 1800-luvun tunnelmaa, jota tarinassa eletään. Kuitenkin kaksi merkityksellistä väriä keltainen ja punainen tuovat elokuvaan sitä särmää, joka on Shyamalanille tyypillistä.
Vaikka elokuvaa pidetään varmasti kauhuna sitä se ei kuitenkaan ole. Se on lähinä thrilleri ja rakkaustarina. Lucius Huntin (Joaquin Phoenix) ja Ivy Walkerin välinen rakkaus on elokuvan kantava teema ja eikä se tunnu lainkaan väkisin ympätyltä Hollywoodin pakko pullalta.
Kaiken kaikkiaan elokuva on taattua viihdettä genrestä pitäville ja vakuuttava lisä ohjaajan vakuuttavaan leffalistaan.. Kuitenkin vielä persoonallisempaa jälkeä olisin M. Night Shyamalanilta toivonut, mutta ehkä se lopullinen mestariteos odottaa vielä aikaansa.
****/*****
Juha Nurmi
Vastaukset 12
Vanhimmat
Shyamalan on taas kerran ylittänyt itsensä
Olen kyllä arvostelijan kanssa samaa mieltä, että elokuva oli todella onnistunut ja roolisuoritukset upeita. Tarina imaisi mukaansa kympillä sitä oli ilo seurata.
Ainoa asia mikä koko hommassa "ärsytti" oli se, että elokuvan trailerista saa kuvan jonkinlaisesta kauhu- tai thrillerielokuvasta. Ja metsään menee. Elokuvan jännittävimmät kohdat onkin laitettu juuri puolentoistaminuutin traileriin ja siksi trailerin nähneelle katsojalle voikin syntyä aivan väärä ennakko-odotus elokuvasta. Onneksi tarina vei mukaansa nopeasti ja en jäänyt päivittelemään jännityksen puutetta.
Loistava elokuva. Tällaisia tarinankertojia soisi olevan enemmänkin elokuva-alalla.
Kuudes aisti oli oikein hyvä.
Unbreakable oli myös oikein hyvä, mutta kärsii vertailusta edeltäjäänsä.
Signs oli lopun hirveää olohuonelässähdystä lukuunottamatta upea jännäri.
Village on tempoltaan aivan liian hidas. Toisinaan esiin putkahtava käsivarakuvaus on aivan käsittämätön ja kokonaisuutta horjuttava ratkaisu. "Puolialtmanilainen" yhteisökuvaus yhteentörmäävine juonikuvioineen junnailee alkupuolella eikä etene kovin jouheasti. Adrien Brodyn hahmon lopullisen kohtalon sanelee mieluummin tekosyy pelottelukohtaukselle kuin loppuun asti mietitty käsikirjoituksellinen ratkaisu. Ja shyamalanilainen loppuyllätys on tällä kertaa sukua tylsääkin tylsemmälle "oho-se-olikin-vaan-unta"-twistille.
Mutta casting oli hyvä. Etenkin Bryce Dallas Howard oli aivan ihana. Huokaus.
Musta leffa oli 9½ arvonen...Sigourney Weaver on todella uskottava ja tekee hienon suorituksen... :D
Elokuva polki paikallaan. Idea oli, mutta ohjaaja ei oikein tiennyt miten sitä kehittää. Siihen kaatui jännitys. Näyttelijät olivat hyviä. Mutta lopputuloksena jäi vähän typertynyt olo. Arvosanana 8.
oon minäki. Elokuvan esittelyssä sain ihan erinlaisen käsityksen sen sisällöstä. Minusta se oli yleisön huijausta, koska moni varmaan odotti että elokuvassa olis enemmän jännitystä ja että siellä metässä olisi "oikeasti" jotain henkiä tai jotain. Minä ainakin petyin.
Eikö elokuva muka ollut jännittävä. Shyamalan on yksi niistä harvoista ohjaajista jotka osaavat luoda käsittämättömän tunnelman elokuvalle. Olen harvoissa elokuvissa saanut kylmiä väristyksiä ja tämä on yksi niistä.
kuin Iceage
Mielenkiintoisen yhtäläisyyden näet, no jokainen tyylillään..
Tuota, tuota, annanpa hieman kritiikkiä aloitukselle.
Lecterin omia sanoja lainatakseni, "huippuosaaja M N Shyamalan ohjaa ja käsikirjoittaa mahtavasti...lopullinen mestariteos odottaa vielä aikaansa." Onko kyseessä huippuosaaja, joka ei osaa ohjata huippuelokuvaa? Mikä se sellainen huippuosaaja on?
M Night Shyamalan on kieltämättä ohjaajana yksi mielenkiintoisimmista tulokkaista viimeisen 10 vuoden ajalta. Toisaalta hän on kovin rajoittunut tyyliltään, joten mistään huippukyvystä ei ole kyse, lähinnä lahjakkuudesta, jonka kehitys ratkaisee millaisen aseman hän elokuhistoriassa saa. Kuudes aisti oli hieno ja persoonallinen kauhu-elokuva, samoin Särkymätön. Kuitenkin Signs oli jo hyvinkin keskinkertainen leffa, jossa loistavat lähtökohdat hukattiin jokseenkin totaalisesti elokuvan lopussa. Tästä jo joku tässä ketjussa mainitsikin. Myös Keno toi esille sen, että Shyamalan osaa luoda tunnelmia, siinä hän on hyvä eli tällainen kauhuelokuvan tekniikka on hallussa ja ohjaajana hän ymmärtää sen, että jännitys ei tule toiminnasta, vaan sen puutteesta, odottamisesta ja peloista mitä voi tapahtua eli uhkakuvista. Tämän ohjaaja hallitsee.
Jos Shyamalanin leffoista pitää, niin vertailukohdiksi voi ottaa sellaiset elokuvat kuin Others tai Mothman, genressä on muitakin taitajia, eivätkä he kaikki voi olla huippuosaajia.
Olet kyllä oikeassa, mutta Shyamalania voi kyllä pitää huippuosaajana verrattuna muihin nykyajan ohjaajiin (suurimpaan osaan).
Vahvistusharhaksikin tätä vois kutsua. Mutta ajatellaan nyt kuitenkin niin, että jos koko leffa oli minimalistista symboliikkaa arkisista kauhuista– eli inhimillisen kauhun, pelon ja pahuuden synnyn resepti ja siitä selviytyminen. Mielenkiintoni ja kritiikkini herahti, kun huomasin, että vain yksi elokuvassa todella kuoli. Hetken vaikutti siltä, että paha sai palkkansa, mutta se oli kai kevytotteista hämäystä. Hän jäi kylläkin kylän ideologian, viattomuuden, rakkauden ja toivon, jalkoihin. Oliko se oikeutettua, oikein, hyvä ratkaisu, varsinkaan symbolisesti? Kyllähän se haittaa ja meinasinkin, että leffa on huono kun mikä. Väkisin väännetty kiiltokuva periamerikkalaisten uskonnollisten vähemmistöjen elämästä, jolla on vain pieni hinta – vajavaiset, erilaiset.
Jos siis elokuvan symbolinen viesti on, että kaikki kauhu on lopulta väärinkäsitystä, sekasotkua, osallisten itse aiheuttamaa, niin kyllähän logiikka johtaa kehitysvammaisen hahmoon, joka sotkeutui vahingossa Kylän vanhimpien (kontrollifriikkien) keinoihin ylläpitää kauhua ja toimi väärin. Ei vaikuta siltä, että tässä oli koko viesti – se kauhun resepti.
Kehitysvammaisen hahmo edustaa aika yleisesti ehkä kaikkein viattominta inhimillisyyttä puhtaimmillaan, sitä jota voi olla joskus vaikea saada sopeutumaan tyydyttävästi. Hahmo aiheutti kuitenkin elokuvan käänteissä paljon ratkaisevaa kauhua. Hahmon symbolissa inhimillinen luonnollinen hyvä ja paha menee hiukan monimutkaisemmiksi, kun kyky vastuuseen katoaa. Yhtä kaikki, hän jää jalkoihin, saa kuolla, kun sokea viattomuuden perikuva raivaa tiensä läpi metsän, järjettömästä kauhusta selviten, tuoden lopulta kaivatut poikkeukselliset lääkkeet haavoittuneelle rakkaalleen. Lopuksi rakkaus, uhrautuvuus ja mitä muuta niitä nyt oli, voittaa. Vai voittaako? Tämä on elokuvan viesti minulle ja näin ollen se onkin yllättävän hyvä, vaikka en tiedä tarkoitettiinko se todella näin.