Kyllä ja ei.
Valtiovalta ja eläkeyhtiöt peräänkuuluttavat työurien pidentämistä niin alku kuin loppupäästä. Tämä on varmasti hyvä ja kannatettava ajatus, mutta käytännössä monessakin ammatissa mahdoton toteuttaa. Alan vaihtajat ovat oma lukunsa..
Omasta kokemuksesta väittäisin, että ruumiillisessa ja suorittavassa työssä työteho putoaa tuossa viidenkympin jälkeen merkittävästi, varsinkin jos ko. henkiö ei ole pitänyt itsestään huolta. Työnantajalle tämän asian havaitseminen on vaikea paikka. Hyvästä työntekijästä (tai ainakin ennen on ollut) ei voi tai uskalla luopua. Menetetään hyvää kokemusta ja osaamista. Työteho on jo usein menetetty. Palkkakin on työtehoon ja tuottavuuteen nähden liian korkea.
Näille viisikymmppisille (ei tietysti kaikille) olisi hyvää ja järkevää tekemistä, jossa vuosien saatossa kertynyt ammattitaito voitaisiin siirtää nuorille tai nuoremmille. Monessa ammatissa hyvän osaamisen ja pätevyyden saavuttaa vain työssä oppimalla. Tätäkin valtiovalta, ammattiyhdistysliike, koulut, jne. kilvan toisilleen todistavat.
Mistä rahat moiseen toimintaan kun jo ennestään työt ovat vähentyneet tai loppuneet ja loputkin työpaikat häviävät ? Yrityksiltä itseltään! Tämä vain edellyttää sitä, että nämä "yli viiskymppiset" voidaan pitää töissä ja että nuoria alallle aikovia saadaan työssä oppimaan. Palkka tuolla työssä oppimisjaksolla, joka alasta riippuen on 1-3 vuotta, ei voi olla sama kuin "ammattimiehellä". Aikoinaan käytössä ollut mestari-kisälli mahdollisti alalle kouluttautumisen ja oli mahdollista, kun "oppipojalle" maksettiin noin 1/5 siitä palkasta mitä mestari sai. Tällä hetkellä tämä tie on tukossa, kiitos aktiivisen ammattiyhdistystoiminnan.
Jos olisi mahdollista muuttaa järjestelmiä niin, että "oppipojan" palkka ja muut kulut voidaan suhteuttaa osaamiseen, saataisiin monelle "yli viisikymppisille" helpompia ja kevyempiä hommia ja toisaalta yritykset voisivat tarpeeseensa kouluttaa tarvitsemaansa väkeä. Nuorelle työntekijälle aukeaisi mahdollisuus saada kokemusta ja oppia työntekoa, joka olisi yrityksellekin mielekästä. Vanhemmat konkarit työllistyisivät tai pysyisivät töissä. Kouluttajalle voisi maksaa minusta vaikka palkkatukea, joka helpottaisi työnantajaa ja saisi ihmiset pysymään töissä.
Jos nykyisissä asemissa pystytään häviää kaikki työ Suomesta muutamassa vuodessa. No toki sitten ei tarvitse murehtia työuriakaan kun ei ole töitä ensinkään. Nykypelillä kilpailukykymme katoaa monen työtehonsa menettäneen ihmisen mukana.
Valtiovalta ja eläkeyhtiöt peräänkuuluttavat työurien pidentämistä niin alku kuin loppupäästä. Tämä on varmasti hyvä ja kannatettava ajatus, mutta käytännössä monessakin ammatissa mahdoton toteuttaa. Alan vaihtajat ovat oma lukunsa..
Omasta kokemuksesta väittäisin, että ruumiillisessa ja suorittavassa työssä työteho putoaa tuossa viidenkympin jälkeen merkittävästi, varsinkin jos ko. henkiö ei ole pitänyt itsestään huolta. Työnantajalle tämän asian havaitseminen on vaikea paikka. Hyvästä työntekijästä (tai ainakin ennen on ollut) ei voi tai uskalla luopua. Menetetään hyvää kokemusta ja osaamista. Työteho on jo usein menetetty. Palkkakin on työtehoon ja tuottavuuteen nähden liian korkea.
Näille viisikymmppisille (ei tietysti kaikille) olisi hyvää ja järkevää tekemistä, jossa vuosien saatossa kertynyt ammattitaito voitaisiin siirtää nuorille tai nuoremmille. Monessa ammatissa hyvän osaamisen ja pätevyyden saavuttaa vain työssä oppimalla. Tätäkin valtiovalta, ammattiyhdistysliike, koulut, jne. kilvan toisilleen todistavat.
Mistä rahat moiseen toimintaan kun jo ennestään työt ovat vähentyneet tai loppuneet ja loputkin työpaikat häviävät ? Yrityksiltä itseltään! Tämä vain edellyttää sitä, että nämä "yli viiskymppiset" voidaan pitää töissä ja että nuoria alallle aikovia saadaan työssä oppimaan. Palkka tuolla työssä oppimisjaksolla, joka alasta riippuen on 1-3 vuotta, ei voi olla sama kuin "ammattimiehellä". Aikoinaan käytössä ollut mestari-kisälli mahdollisti alalle kouluttautumisen ja oli mahdollista, kun "oppipojalle" maksettiin noin 1/5 siitä palkasta mitä mestari sai. Tällä hetkellä tämä tie on tukossa, kiitos aktiivisen ammattiyhdistystoiminnan.
Jos olisi mahdollista muuttaa järjestelmiä niin, että "oppipojan" palkka ja muut kulut voidaan suhteuttaa osaamiseen, saataisiin monelle "yli viisikymppisille" helpompia ja kevyempiä hommia ja toisaalta yritykset voisivat tarpeeseensa kouluttaa tarvitsemaansa väkeä. Nuorelle työntekijälle aukeaisi mahdollisuus saada kokemusta ja oppia työntekoa, joka olisi yrityksellekin mielekästä. Vanhemmat konkarit työllistyisivät tai pysyisivät töissä. Kouluttajalle voisi maksaa minusta vaikka palkkatukea, joka helpottaisi työnantajaa ja saisi ihmiset pysymään töissä.
Jos nykyisissä asemissa pystytään häviää kaikki työ Suomesta muutamassa vuodessa. No toki sitten ei tarvitse murehtia työuriakaan kun ei ole töitä ensinkään. Nykypelillä kilpailukykymme katoaa monen työtehonsa menettäneen ihmisen mukana.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni 50-v lasissa, työvuosia kolmisenkymmentä, koulutus, kielitaito, tietotekninen osaaminen ok. Kokeilin hakea kymmentä työpaikkaa (joihin osaamiseni ja koulutukseni oli ok); edes haastatteluun ei kutsuttu.
Eli kaunis kiitos tehdyistä vuosista, näin meitä arvostetaan!
Mutta nythän on monia kohtalotovereita, jotka jäävät vaille sitä kiitos tehdyistä vuosista. Et ole suinkaan yksin. Mutta siinäpä haastetta, miten saamme arvostuksen Suomalaiselle työlle, kun valitsemamme arkadian / kuntamme henkilöt toitottavat parlamenteissa, kuinka rajan takaa tulee parempaa huolellisempaa työvoimaa ( rakennusala= mielestäni halvempaa sillä hetkellä. Me maksamme sitten jälkeenpäin väärän arvioinnin korkeina veroina.) Tästä kyllä ei kerro rakennusten historia( home, ja tukirankenteiden pettämiset.)Suurhankkeet Hämeenlinnassakin; sen päiväinen polotus kuuluu rakentajien suusta, ei siitä hämmäläinen selvää ota. Vaikakin hankkeita kehdataan perustella töpaikkojen lisääntymisellä, kun hanketta velka/verovaroin halutaan toteuttaa.