Olen koko elämäni ajan aiheuttanut vain hankaluuksia toisille. Yli 70 tuntia poissaoloja tänä syksynä, kusetan kavereitani jne. Viime torstaina äiti tuli suoraan töistä päivystykseen kanssani, kun uhkasin psykologilla tappaa itseni. Olo ei ole parantunut vieläkään ja menen todennäköisesti osastolle tällä viikolla, kun en pysty käymään koulua. Vastustan ehdottomasti sinne menemistä, vaikka en tiedä jaksanko enää pitkään omillani. En vain haluaisi äidin ja veljen olevan koko ajan huolissaan minusta.
En ansaitse tätä elämää ja rakastavaa(?) perhettä. En ole tehnyt mitään minkään eteen, enkä osaa olla kiitollinen. Haluan pois tästä tuskasta, mieluiten mahdollisimman nopeasti.
Mistä saa tarpeeksi tehokkaita lääkkeitä viemään hengen, vai onko junan alle jääminen tehokkaampi ratkaisu?
En ansaitse tätä elämää ja rakastavaa(?) perhettä. En ole tehnyt mitään minkään eteen, enkä osaa olla kiitollinen. Haluan pois tästä tuskasta, mieluiten mahdollisimman nopeasti.
Mistä saa tarpeeksi tehokkaita lääkkeitä viemään hengen, vai onko junan alle jääminen tehokkaampi ratkaisu?
Vastaukset 7
Vanhimmat
En varmaan osaa aavistaa, mistä sinusta tällä hetkellä tuntuu, mutta älä nyt tee mitään pahaa itsellesi. Sinua pystytään auttamaan. Ei siellä osastolla mitään pahaa tapahdu.Älä vaadi liikaa ja syyllistä itseäsi. Nuo kusetuksetkin voi selvittää. taidat nyt yliregoita!
Lääkkeillä mitä lekurit kirjottaa, saa aikaan suurina annoksina vain sisäelinvaurioita, maksa, munuaiset ym. ehkäpä pysyvä aivovaurio, toisin sanoen kasvis loppuelämän.
Tuo junan alle juttu voi aiheuttaa vain jonkin raajan/raajojen menetyksen, se kyllä heittää junan koko vauhdilla sinut 100 metriä sivuun, varmaa kuolemaa ei ole sillä keinolla.
Ihmiset sanoo: minä teen itsemurhan, mutta eivät todellisuudessa tarkoita sitä, koska eivät tiedä asiasta kovin paljoa.
Jne. läpätilää itsarikirjoituksia
T:helvetin tärkeä ihminenx
Miksi kärsit noin voimakkaista syyllisyydentunnosta? Eihän kenenkään "syyllisyys" ole niin suuri, että itsemurha olisi ainoa vaihtoehto. Ja en usko että olisit tehnyt niin pahoja juttuja että olisit muutenkaan kovin "syyllinen oiketetusti".
Etköhän ole aiheuttanut niitä hankaluuksia enemmänkin itsellesi. Joten siitä asiasta älä syyllistä itseäsi. Olet sairas, ja sairas itse kärsii eniten. Ei psyykkinen oireilu eli sairaus ole syy pitää elämäänsä ansaitsemattomana. Ei elämisen oikeutta ansaita! Elämä on, kun tänne kerran on synnytty.
Kirjoituksestasi näkee, että olet fiksu, jopa lahjakas. Menisit sinne osastolle, koska se ei ole tuomio eikä tulevaisuus. Se olisi juuri sitä, että teet jotain asioiden eteen. Helpottaisit varmasti perheesi huolta sinusta. Itsemurhalla musertaisit perheesi, joka sinua rakastaa. Sitäkö haluat, vai helpotusta oloosi?
Hei tyttö. On toinenkin tie.... Todennäköisesti ajatuksesi jylläävät (ja jyräävät) täysillä koko ajan. Moitit, haukut, suret, syytät itseäsi ja elämää mielessäsi jatkuvasti? Pysähdypä hetkeksi miettimään, kuka syyttää ja ketä? Kuka se on, joka on sitä mieltä, että sinä et ansaitse tätä elämää ja rakastavaa perhettä? Ongelmasi on siinä, että et elä tätä hetkeä, etkä tiedosta sitä syvintä itseäsi, joka on kaiken tuon mielen sekamelskan alla. On aika herätä ja tiedostaa itsesi.
Voit aloittaa sen nyt heti. Tuot itsesi takaisin menneestä tahi tulevasta esimerkiksi sillä, että tarkkailet hetken hengitystäsi, tunnet penkin takamuksesi alla, maan jalkojesi alla, kylmän ikkunan kätesi alla..... Jos mielesi meuhkaa, huomaa se, mutta älä kiellä, älä yritä estää; tarkkaile ajatuksiasi kuin ulkopuolinen... Sillä sinun syvin olemuksesi on tuo tarkkailija - ei se mielesi melu. Et ole yhtä kuin mielesi.
Sinulla on todennäköisesti hyvin vahva kärsimyskeho, joka pitää sinua usein vallassaan - koska et ole vielä herännyt. Herääminen on aluksi lyhyitä välähdyksiä läsnäolosta - siitä, että olet tässä juuri nyt, eikä tällä hetkellä ole olemassa mitään muuta.
Voin kokemuksesta sanoa, että kun opettelee läsnäolon taitoa, se on kuin meditointia, ja kun sitä pystyy tekemään vaikka vain pieniä hetkiä päivässä, niin se on mahtavaa! Pieniä hiljaisia hetkiä ilman mielen jatkuvaa melua (ilman ajatuksia), vain havannointia olemassaolosta tässä ja nyt.
Se vapauttaa stressiä, poistaa ahdistusta ja sitä hirveää tuskaa, joka mielessä painaa. Se antaa iloa ja energiaa.
Kannattaa lukea esimerkiksi Eckhart Tollen Läsnäolon taito, ja muita hänen kirjojaan. Vaikeaselkoista? Kyllä, mutta sieltä löytyy sellainen elämisen taito, jota jokainen meistä tarvitsee.
18. Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jes1
http://www.youtube.com/watch?v=3cYLO5O3WPU
Käviskö diili missä saat pitää henkesi ja pääset eroon ongelmista?
Okei..Lopeta sen tuhanpäiväinen koulu ja ala elää elämääsi,
sinne kouluun kerkiää sitten kun siltä alkaa tuntumaan. Itekkin vasta menossa ekaa kertaa ja ikää jo 45. Älä käy koulu kuten jo sanoin meikäläisen
poika alotti samalla tavalla ja käskin sen lopettaa koulut heti ajattelin,
et sit tulee kaltaseni pummi mut niin se meni armeijan jälkeen uudetaan toiseen kouluun ja valmistus tänä keväänä.
Nyt, et sano äitilles mitään mistään murhista kukaan tässä kuolla halua jos pääministerikin kehtaa elää. Sanot mutsilles, et koulut jää tähän
ja et alkaa puhuun sossuta sulle kämppää ja korottaa kans
viikkorahaa roimasti niin kauan kun joudut kimpassa sen kans
oleen. Kyllä ongelma tapauksille kämppä yleensä löytyy ja jos
ei löydy niin sitten vaan et käy koulua ja haiset himassa.