Unelmasta luopuminen?

Nelhäs hakukerta ja joka kerta pisterajasta kauas jääminen kertoo tietysti jonkin olevan vinossa. YO-todistuksesti on erinomainen, joten kyse ei ole älykkyyden puutteesta.

Ikäsi ei ole mikään ongelma, moni aloittaa opinnot vasta yli 30-vuotiaana lääkiksessä.

Onko sinulla riittävästi uskoa itseesi? Onko opiskelutekniikka kunnossa? "Jäädytkö" pääsykoetilanteessa"? Lataatko itsellesi liikaa paineita pääsykokeisiin?

Sisäänottomäärät vain kasvavat, ja lääkis on täynnä ihmisiä, jotka ovat joutuneet yrittämään useampaan kertaan ennen onnistumistaan. Yo-todistuksen perusteella sinulla on aivan samanlaiset mahdollisuudet onnistua pääsykokeissa kuin kaikilla muillakin. Keväällä vain uudestaan yrittämään.

Särähti korvaan tuo, että olisit jo 30-vuotias, kun valmistut. Aloitin itse lääkiksessä 27-vuotiaana, ja pidän itseäni nuorena :) Valmistuminen parin vuoden päästä edessä, ja töitä on aikaa tehdä vielä reilusti yli 30v.

Voitko kuvata, millainen on lukurutiinisi? Milloin aloitat, mitä luet, lasket jne.?

Entäs hammaslääkis? Kiinnostaako se? Sinne olisi helpompi päästä.

Kaikista ei vaan ole kaikkeen, ja on hyvä myöntää se myös itselleen. Lääketieteellisessä on todella paljon opiskeltavaa, koealueet ovat laajoja. Työssä pitää myös koko ajan oppia lisää, koskaan ei ole valmis. Jos ei neljässä vuodessa ( lukio päälle) sisäistä lukion oppimäärää niin hyvin että selviytyisi pääsykokeesta, ei sinulla ole tarpeeksi hyvä lukutekniikka tai lukupää pärjätäksesi lääkiksessä.

Opiskelutovereissani on joitakin useamman kerran yrittäneitä (ja lopulta sisäänpäässeitä) ja heidän opiskelunsa on kyllä aikamoista rämpimistä.. Eiköhän heistä ihan kohtalaisia lääkäreitä kuitenkin tule, vaikea sanoa tässä vaiheessa. Mutta tiukkaa näyttää tekevän vaikka lukevat tosi paljon.

Kannattaa muistaa että maailmassa on paljon muitakin hyviä ammatteja kuin lääkärin ammatti.

Ongelman ydin löytynee itseluottamuksesta tai lukutekniikassa. Lääkiksen pääsykoe tai opinnot ei tosiaan vaadi ihmeellisiä kykyjä ;) Olet pärjännyt luonnontieteellisellä alalla - joten pärjäät myös lääkiksessä! Esimerkiksi kemian ja biokemian aineopinnot muussa koulutuksessa olivat raskaampia ja työläämpiä kuin lääkiksen kurssit. Lääkiksessä suuri osa kursseista on aihealueensa peruskursseja esim. fysiologia ja biokemia. Osa kursseista on suorastaa pilipalihelppoja mm. tilastotiede :) Apteekeissa on farmaseutit ihan syystäkin- he tuntevat lääkeaineet ja niiden yhteisvaikutukset usein lääkäreitäkin paremmin. Missään ei mennä lääkisaikana ehkä anatomiaa lukuunottamatta kovin syvälliselle tasolle jos nyt edes siinäkään. Hakukerroilla ei ole lääkikseen pääsemisen jälkeen mitään merkitystä :) Jos opiskelukyvyssäsi on esteitä, ne on hyvä raivata pois ennen pääsykoetta ja opiskeluja mahdollisimman pitkälle. Onnea matkaan! :)

Jos yo-laudaturisi ovat matemaattisista/luonnontieteellisistä aineista, ja pärjäät hyvn luonnontietellisessä (bio)kemian ja fysiikan peruskursseilla, lääkiksen pääsykokeen fyke-vaatimustason ei pitäisi olla sinulle ongelma.

Miten on lukutekniikkasi laita?
Osaatko hahmottaa yksityiskohtia vilsevästä tekstistä olennaiset asiat nopeasti ja kertalukemalla? Tätä taitoa voi opetella paitsi lukemalla paljon asiatekstiä, myös opiskelutekniikkaa ja akateemista lukutaitoa opettavilla kursseilla, joita on tarjolla ainakin Helsingin yliopistossa jatkuvasti. Akateemsesta lukutaidosta ja hyvistä oppimistekniikoista on sinulle hyötyä myöhemminkin opinnoissasi ja tulevassa työssäsi, päädytpä sitten lääkikseen tai et.

Jos lukutekniikka on kunnossa, onnistumisen tiellä voi olla myös hurja koejännitys.
Jännitystä voi opetella hallitsemaan ja jos muusta ei ole apua vaivaan löytyy lääkkeitäkin. Moni lataa lääkiksen pääsykokeeseen liikaa paineita. Olisi hyvä ymmärtää että kyseessä on vain yhden tiedekunnan pääsykoe, ei sen enempää.
Pääsykokeen tarkoitus on asettaa hakijat jonoon, josta tiedekunta ottaa sisään 100-150 ensimmäistä. Paikatta jääminen ei määrittele ihmisen loppuelämää tai tee ihmisestä lahjatonta tai sisäänpäässeitä typerämpää.
Lääkikseen pääsy ei myöskään ole mikään taikapilleri, jolla elämä muuttuu pysyvästi onnen autuudeksi. Niin kummalliselta kuin se voi nyt pääsykoelukujen parissa ahertavalta tuntua, lääkisopinnoistakin tulee jossain matkan varrella ihan tavallista välillä vähän harmaata arkea iloineen ja vastoinkäymisineen.

kkkkkkkk:n arviota lääkisopiskelun vaativuudesta en itse allekirjoittaisi, töitä joutuu toki jonkin verran tekemään ja opiskelutahti on tiivis, mutta ei lääkiksessä mitään kohtuuttomia vaadita, jos motivaatio, opiskelutekniikka ja ajankäyttö ovat suurinpiirtein hanskassa. Ja tosiaan hakukerrat ei näyttäisi ainakaan tenttimenestyksen kanssa korreloivan.

Tsemppiä, mihin ratkaisuun ikinä päädytkin:-)

Kannattaa luovuttaa,koska et ole välttämättä vielä kypsä lääkikseen. Hakeminen vaatii tahdonlujuutta. Jos oikeasti haluaa, sen eteen tekee töitä, niin kauan kuin sinne pääsee!!!

Voisitko kertoa mitkä aineet kirjoitit yo-kokeissa? Onko niiden seassa kenties fy,ke,bi?

Ongelman ydin on itseluottamuksessa ja tahdon lujuudessa. Jos sinulla on tarpeeksi motivaatiota, menet läpi vaikka harmaan kiven. Sitten kolmas juttu on lukutekniikka ja aika, miten teet itsellesi lukuaikataulun ja miten luet. Tee itsellesi realistinen lukuaikataulu, mielummin niin, että ihan varmasti ehdit ja jaksat lukea, mutta muistat asiat silti hyvin kuin niin, että äkkiä yrität rämpiä kaiken ulkoa. Jos todella olet kiinnostunut pääsemään sisään ja opiskelemaan, ei sinua varmasti haittaa oma ikäsi. 30-vuotias ei todellakaan ole liian vanha! Ajattele kuinka monta vuotta valmistumisen jälkeen vielä sinulla on työvuosia jäljellä.

Tännehän on tullut paljon vastauksia, kiitos kovasti. Sain kommenteista ajateltavaa.

Uskon, että opiskelutekniikassani on jotain vikana. Biologiaa olen yksinkertaisesti opiskellut ulkoa lukemalla muistiinpanoja tehden niin monta kertaa, että asiat jäävät mieleen.
Fysiikassa ja kemiassa olen laskenut pari lukion kirjasarjaa, siis kaikki laskut.
Mekaanista laskurutiinia kyllä on, mutta soveltavat tehtävät eivät onnistu. Valmennuskurssien tehtävätkin tuntuvat aivan liian helpolta pääsykoetehtäviin verrattuna. Tuntuu että tämä on se mun ongelma, koska monet suoraan lukiostakin hakeneet osaavat tehdä soveltavat laskut tuosta vaan ja multa se ei onnistu vaikka on yliopistokursseja alla...

Kunnollista lukusuunnitelmaa en ole koskaan tehnyt, koska mun on niin vaikea arvioida paljonko mihinkin asioihin menee aikaa. Olen siis mennyt fiiliksen mukaan ja sitä mukaa kun on tuntunut että tämä asia on 100% hallussa olen mennyt eteenpäin. Tämä on toiminut muuten hyvin, mutta kertaamiselle ei ole jäänyt aikaa ja "osaamisen huippu" varsinkin viime keväänä keskittyi huhtikuun loppuun. Valmennuskurssin simuloidussa pääsykokeessa toukokuun alussa tuntui jo siltä että en jaksa laskea enää yhtäkään laskua, puhumattakaan oikeasta pääsykokeesta.

Koetilanne ei mielestäni ole ongelma, vaan ne kokeen tehtävät. Tuntuu että mun älykkyys vaan ei riitä niiden tekemiseen. Sinä joka sanoit, että en ole tehnyt tarpeeksi töitä, koska en ole päässyt, en ole samaa mieltä. Olen tehnyt ihan hirveästi töitä ja olen tosi ylpeä siitä, että olen saanut nostettua osaamistasoani lukiofysiikan kutosen keskiarvosta yliopiston aineopintokursseihin, ja tajuan niistä jopa jotain. Lääkiksen pääsykoe vaan mittaa jotain sellaista älykkyyttä mitä minulla ei (ehkä?) ole.

Laudaturit ovat kemiasta, pitkästä matematiikasta ja englannista, eximiat fysiikasta ja äidinkielestä. Biologiaa en lukenut lukiossa, koska silloin pääsykoekirjana oli vielä Galenos enkä ole kokenut tarpeelliseksi käydä täydentämässä tutkintoa sillä. Biologian olen saanut ihan hyvin opeteltua itse.

Niin vielä tuosta, että 30v olisi vanha. No, eihän se ole sinänsä. Haaveena olisi kuitenkin oma perhe, ja jos valmistuminen lykkääntyy kolmekymppiseksi niin hedelmällisyys ei ole enää parhaimmillaan.

Olen alkanut kallistua siihen, että käyn kyllä pääsykokeessa mutta luen huomattavasti kevyemmin kuin viime vuonna. Panostan yliopistokursseihin ja koitan saada kandin kasaan. Jos en ensi keväänäkään onnistu, niin ainakaan hukattu aika ei harmita.

Olet ilmeisesti ns. puurtaja: luet ja luet, opit ulkoa, mutta et osaa soveltaa. Lukiossa tällä systeemillä vielä pärjää, mutta siihen se sitten jääkin. Jatka omia opintoja ja keskity niihin, jotta saat edes jonkun tutkinnon.

Tsemiä!

Itsekin pari kertaa rannalle jääneenä tunnen tuskasi, ainakin puoliksi. Kuitenkin moni aloittaa lääkiksen yli 23 vuotiaana.

Oletko pyytänyt kopiota pääsykoikeista?

Mikä on ollut suurin heikkoutesi, fy, ke vai bi?

Jääkö kokeen jälkeen olo, että olisit varmasti osannut, jos olisit saanut pari tuntia lisäaikaa?

Miten olet menestynyt valmennuskurssien kokeissa verrattuna muihin osallistujiin?

Miten kaukana olet ollut sisäänpääsyrajasta koepisteissä?

Hei Marianne,

Yo-todistuksesi on loistava. Jos lääkis polttelee, mutta pääsykokeissa joku vaan menee mönkään, sun kannattaisi ehkä hakea Kuopioon, jossa hyvistä yo-pisteistä hyötyy huomattavisti enemmän kuin muualla. Kuopiossa saisit lähes täydet lähtöpisteet 81/84 pistettä. (Kemia L 21 p Pitkä matikka L 21p A-englanti L 21p äidinkieli E 18p).

Käytännön esimerkki:
2013 Kuopion yleiselle vaadittiin yhteispistekiintiössä 94,62 skaalattua pistettä.
Lähtöpisteilläsi olisit tarvinnut kokeesta vain 94,62-81=13,62 skaalattua.
Tullaksesi valituksi yhteispistekiintiössä olisit tarvinnut 13,62 skaalattua=29.5 raakapistettä eli reilulla 30 raakapisteelläsi olisit kirkkaasti sisällä. (Samana vuonna koepistekiintiössä valittu tarvitsi 50,5 raakapistettä eli sun yo-rivistä hyötyi 21 raakapisteen verran. )

Vertailun vuoksi 2013 Ouluun hakenut olisi saanut yo-arvosanoillasi 36/38 lähtöpistettä ja hyötynyt niistä paljon vähemmän:
2013 vaadittiin yhteispistekiintiössä 75,189 skaalattua pistettä.
Lähtöpisteilläsi olisit tarvinnut kokeesta 75,189 -36=39.189 skaalattua.
Yhteispistekiintiössä olisit tarvinnut 39.189 skaalattua eli noin 40 raakapistettä -> 30 raakapisteellä ei sisään ollut asiaa. (Samana vuonna koepistekiintiössä valittu tarvitsi reilu 46 raakapistettä eli sun yo-rivistä hyötyi n. 6 raakapisteen verran. )

HUOM!
Kuopio laskee skaalauskertoimensa: täydet skaalatut pisteet 72p/täydet raakapisteet= skaalauskerroin
Muut tiedekunnat laskevat toisin eli: täydet skaalatut pisteet 72p/ parhaat raakapisteet= skaalauskerroin
Täysiä raakapisteitä ei kokeesta kukaan saa, joten Kuopion tapa laskea skaalauskerroin myös alentaa koesuorituksesta saatujen skaalattujen pisteiden painoarvoa suhteessa lähtöpisteisiin.

Opetan matemaattisia aineita ja minulle tuli mieleen, että matematiikan opiskelijoissa on kaksi mielenkiitoista opiskelijaryhmää. Hyvämuistiset, ahkerat ja kohtuullisesti soveltavat menestyvät matematiikassa erittäin hyvin. Sitten on keskinkertaiseen suoritukseen yltävät opiskelijat, jotka lukevat ja harjoitteleva aika vähän, mutta heillä on luovuutta ja joustavuutta ongelmanratkaisussaan. Tämä jälkimmäinen porukka laskee huonosti rutiinitehtäviä ja tekee huolimattomuusvirheitä, mutta osoittaa vaikeissa, odottamattomissa tehtävissä kyvykkyyttään (monesti nk. jokeritehtävät).

Ajattelen niin, että tämä jälkimmäinen laiska ryhmä motivoituneena kohtuullisesti lukemaan menestyisi lääketieteen pääsykokeessa hyvin. Luulen, että aloittaja edustaa tuota ensimmäistä ryhmää, jolle tiedon soveltaminen ja luova, uudesta näkökulmasta katsova ongelmanratkaisu on vaikeampaa. Olisiko aloittajan syytä nyt hellittää vähän rutiineista (pois vanhojen helppojen tehtävien laskeminen) ja työstää paljon itselle nk. mahdottomia ongelmia ja laajoja aineistoja. Totutella siihen, että osaa vain vähän ja silti yrittää ja ottaa riskejä. Liikkuminen epämukavuusalueella ja harmaalla vyöhykkeellä voi tuoda uusia voimavaroja - ehkä.

Aloittajalle: Hae Kuopioon jossa yo-papereista saa tolkuttoman hyödyn. Koe voi mennä pieleenkin ja silti päästä yhteispistekiintiössä. Opiskelupaikkojakin tulee ensi vuonna lisää.

Heippa Marianne!

Tsemppi kirjoitti täyttä asiaa, usko häntä! :)

Kuopion lääkis on todellakin ainoa, joka oikeasti palkitsee hyvistä yo-arvosanoista.

Itse pääsin tänä vuonna Kuopioon juurikin alkupisteiden antaman ison etumatkan turvin (81/84).

Niin ja tuosta iästä ei kannata stressata... olen itse sua muutaman vuoden vanhempi ja kyllä aion ehtiä lapsiakin jossain vaiheessa tehdä. :)

Tai sitten voisi oikeasti alkaa elää sitä omaa elämää ja hyväksyä tosiasia, että ei tule koskaan pääsemään lääkikseen.
Ja sinulle turvenuija RichAndHandsomeAlfa, kysymys oli lääkikseen pääsystä, ei siitä, miellyttääkö miehiä. Me naiset olemme täydellisiä joka ikinen.

En allekirjoittaisi tuota 12 2:n mielipidettä. Itse pääsin neljännellä yrityksellä, ja tiedän useita, jotka ovat päässeet viidennellä. Onneksi en antanut "lopeta jo mahdottomasta haaveilu"- mielipiteiden vaikuttaa, vaan jatkoin sinnikkäästi. :)

Marianne on suoriutunut niin hurjan hyvin yo-kirjoituksista, että varmasti hänessä olisi potentiaalia lääkikseen!

Minä pääsin aikoinaan kolmannella yrittämällä, toisellakin melkein. Eksna vuonna aloin lukemaan pääsykokeeseen päivittäin jo elokuussa, toisella kerralla lokakuussa ja kolmannella tammikuussa. Ehkä sinunkin kannattaisi keskittyä pääsykokeeseen täysin, ei opiskella muuta samaan aikaan? Valmennuskeskuksen pitkät kurssut kävin, materiaali oli hyvä. Myös mieheni on pyrkinyt lääkiksen, mutta ei ole päässyt. Mielestäni Galenos oli todella sekava ja vaikea. Nyt kun IFA otettiin takaisin, niin sisäänpääsy yksinkertaistuu. Mutta esim IFA pitää osata ulkoa kuvateksteineen, itse luin sen vuosien aikana yht 15 kertaa.

Jos lääkikseen pääsee sisään, niin kyllä siellä selviää. Helpostikin.
Ainakin Tampereella. Minulla on lukiosta B:n paperit. Opettelin Kemian kokonaan lukion jälkeen itse.

Nyt lääkärin ammattia takana kymmenisen vuotta.. ja olen päättänyt luopua ammatistani. Elämä on niin lyhyt eikä sen pituudesta tiedä, jokainen pv voi olla viimeinen. Haluan jäädä kotiäidiksi. Ja tämä ei ole tsoukki. Nolottaa, että valtio on tuhlannut minuun näin paljon rahaa koulutuksen muodossa, mutta en voi sen perusteella tehdä päätöstäni. Tämä on minun elämäni.

Toivotan sinulle viisautta valinnoissasi. Rohkaisem menemään unelmiasi kohti. Niin minäkin teen :)

Suurin osa nk potentiaalisista pääsee toisella kerralla. Alkaa olla jo epätoivoista kun haetaan 4-8 kertaa. Miten pääsee edes tenteistä läpi.? Sinä voit jännittää liikaa. Opi relaamaan.