Blogikirjoitus kaksinaismoralismista vl:ten keskuudessa:
http://hulluinhuonelainen.blogspot.fi/2013/11/naetko-hanen-kasvonsa.html
Millainen on tilanne muissa lestadiolaissuunnissa? Esim. essujen ja rauhansanalaisten keskuudessa? Noudattavatko nuoret "sääntöjä"? Vai jäävätkö ne saarnojen korulauseiksi?
http://hulluinhuonelainen.blogspot.fi/2013/11/naetko-hanen-kasvonsa.html
Millainen on tilanne muissa lestadiolaissuunnissa? Esim. essujen ja rauhansanalaisten keskuudessa? Noudattavatko nuoret "sääntöjä"? Vai jäävätkö ne saarnojen korulauseiksi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyttä, tee parannus! Mitä sinä taikka kukaan muukaan hydytte tällaisesta?
Kertoohan se hengellisen liikkeen tilasta, ollaanko rehellisiä vai eletäänkö kaksoiselämää...
LAkiuskontoko se on essujenkin uskominen !?
Onko siellä ainuttakaan uskoontullutta ja saako siellä edes uudestisyntyä, vai johtaako se heti liikkeen sisäiseen avannottamiseen kuten oppi-isällä oli tapana !?
voi teitä raukkoja sokeita, kun valoa olis mutta säkki päässä on kivempaa.
valotko säkissä nimimerkki, lopeta halveksunta, kasvatat sillä syntikuormaasi.
Kun ihminen luulee kaiken tietävänsä asiasta, josta ei juuri muuta tiedä kuin nimen, mikä hän silloin on?
Vastaan sinulle, että siellä on uskovia ihmisiä joiden elävä toivo on Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen ansiossaan. Eri vaiheessa kasvavia kristityitä.
Varmaankin ns. "kaksoiselämää" eläviä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ihmiset vain ovat erilaisia.
Itselleni nuo Laestadiuksen neuvot eivät sitten lopultakaan olleet enää muuta kuin sanoja. Jossakin viestiketjussa sanoin, että *sisar* osoittaa oikeaa suuntaa kehottamalla Jeesusta Kristusta katselemaan.
Mutta päteekö se nuoriin, jotka ovat elämänsä alkutaipaleella ja ovat lapsesta asti kuunnelleet sanaa anteeksiannosta ja armosta ja näistä Golgatan tapahtumista?
He eivät välttämättä tunne olevansa armon tarpeessa. Ehkä he saavat sitä, mikä tuntuu heistä jopa merkityksettömältä.
Oma elämäni vei sellaisille poluille, että aloin etsiä - halusin enemmän: vasta kun löysin Raamatun kokonaisuudessaan ja käsitin sen arvon ja avun ja käsittämättömän viisauden, ymmärsin enemmän.
Sittenkään nuo veriset hehkutukset eivät sytytä minua - eivät vieläkään. Minulle Vapahtaja on elävä ja todellinen, ei ikuisesti ristillä riippuva kärsimyksen ruumiillistuma, vaikka sovitustyö onkin ihmisen kannalta ehdottoman tarpeellinen.
En esimerkiksi ymmärrä erään laulun sanoja "...jok ainut helmasynti, mit hyljätyks en saa, se uuden piikin Herra, sun kruunuus kasvattaa..."
Aivan kuin Kristus olisi ikuisesti siellä ristillä. Eikö Laupias Samarialainen maksanut KOKO velan - myös sen, mitä tuo pelastettu myöhemmin kulutti?
Ymmärrän, ettei se merkitse pelastetulle sitä, että on samantekevää, miten hän elämänsä elää. Mutta Kristus Jeesus on ollut ristillä kerran ja se riittää.
Eihän kasvatuskristillisyys ole eikä voikaan olla muuta kuin kasvatuskristillisyyttä. Se on hyvä ja sillä on paikkansa. Itse olen kiitollinen että olen saanut siinä kasvaa.
Vasta kun Herra saa herättää omantunnon ja kutsuu parannukseen, voi elävä usko syttyä sydämeen, mikäli kutsua kuulee, eikä pakene. Usein se kulkee yrityksenä kulkea lain täyttämisen tietä ja jatkuu kunnes se käy mahdottomaksi. Vasta kun seinä tulee vastaan sillä tiellä, ihminen alkaa huutaa Herraa Jeesusta auttajaksi.
Joten kyllä voi sanoa, että joukossa mukana kulkee erilaisia ihmisiä. Ja se on hyvä asia. Ei tarvitse kuin kerran elävän Sanan siemen osuu hyvään maahan, alkaen siellä itää ja kerran kasvaa viljaksi tuottaen satoa Herralle.
Ihmiselle on annettu kylväjän tehtävä, mutta Herra on kasvun antaja - ajallaan.
" Sanan siemen osuu maahan, alkaen siellä itää ja kerran kasvaa viljaksi tuottaen satoa Herralle."
Jos ihminen Luojan luoma, joka ei ole koskaan kuullutkaan raamatullisista sanoista ja tiedoista. Herra on kylvänyt myös häneen viljan siemenensä.
Nämä siemenet hän on saanut elämältään missä kasvaa siinä "kaurapellossa" vanhempiensa opetusten kautta,joka on voinut olla hvinkin moraalinen ja esimerkillinen.
Herra varmaan pitää huolen myöskin, että tältä saraltakin leikataan tervettä luonnon mukaista viljaa. Joka ei ole ollut apulannoilla tehostettua. Heilläkin voi olla tiedossa luonnon mukainen hyvä, joka kitkee enemmät pahuuden juuret kasvustosta.
Siinä ei ole tarvinnut erillaisia "peittauksia" Vain nämä peittaukset monasti voivat olla ympäristölleen loppujen lopuksi haitallisia. Jolloin on luultu, että tällaiset pelot, vijasadon terveydellisyydestä ilman peittausta olisi tuhoutunut. Herramme aitassa on tilaa kaikilta elämän pelloilta kasvaneille viljoille.
Voi olla, että tunkiolle heitettävien akanoiden joukossa, on peitattuja ja peittaamattomia Herramme heittämien siementen heikkoa ja homeisia jyväsiä.
Paavalin aikana seurakunnasa ei ollut muita kuin syntyneitä ja kasteenkautta seurakuntaan liittyneitä.
Seurakunta on kasvun paikka, ei syntymisen.
Perusasioista sentään saa olla ihan satavarmakin.
Luterilainen kirkko ei ole misään määrin Apostolinen seurakunta, koska siellä on ehtoollisella samaan aikaan julkijumalaton uskoa hapuileva ja ihejakumma jopa uudestisyntynyt.
Näin ei ollut alussa eikä pidä oleman lopussakaan.
Ja ainakin selkäpuolella on minulla vielä tilaa uusille prenikoille eli sanna palaa vaan !
Yksin Jumala näkee ihmissydämeen, sinunkin. Ja Hän on kieltänyt tuomitsemisen. Miksi siis tuomitset vastoin Jumalan sanaa?
Ei ole kyse tuomitsemisista vaan rakenteiden arvioimisesta.
Homeiset rakenteet sairastuttavat asukkaansa enne pitkä aina.
oppiakin on
7.11.2013 21:42
"Ei ole kyse tuomitsemisista vaan rakenteiden arvioimisesta"
Kristuksen seurakuntaruumis ei ole missään rakenteissa, ei ole koskaan ollutkaan. "Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä" todistaa raamattu.
Kristuksen ruumis koostuu jäsenistä ja on hajallaan täällä maan päällä. Vain Jumala tuntee ja tietää jäsenet ja rajat.
Kyllä kai tuota kaksinaismoralismia löytyy runsaasti jokaisesta lestadiolaissuunnasta...