Tampereen lippukunnat ja uskonto

Vaikka lippukunnan taustayhteisö on seurakunta niin silti partio on uskontokuntaan katsomatonta toimintaa. hartaus yms. ei ole pakko osallistua

Tampereen lokeilla ja kotkilla taustayhteisö on kristillinen yhteisö (NNKY tai NMKY). Johtajien kanssa voi keskustella lapsen eri uskontotaustasta tai uskonnottomuudesta. Ei se ole nykypäivänä enää niin ihmeellinen asia, uskokaa tai älkää :)

Jos katsoitte esim. Partiomestarit ohjelmaa, niin ei se uskonto juurikaan toiminnassa näy. Joissakin loruissa saatetaan Jeesus mainita ("Hyvää yötä, jeesus myötä"), mutta eipä sitäkään ole pakko sanoa jos ei halua.

Juuri puhuttiin erään lapsen islaminuskoisista vanhemmista ja siitä, että haluavatkohan tulla kirkkoon lupauksen antoon vai järjestetäänkö heille erillinen tilaisuus lippukunnan tiloissa. Joustoa löytyy ihan varmasti, kun vaan ottaa asiat puheeksi. Partio on upea harrastus, varsinkin kaupunkilaisnuorille!

Minä muistan yhdeltä Tampereen Korkien partioleiriltä vuosien takaa kun yks hyypiö katseli ulkohuussin lautojen välistä kuinka topaasi tippuu..

Mielestäni vähän vinksahtanutta.. jopa hyypiölle!

T. Aleksi

Olipa kerran joukko parrakkaita partiolaisia, jotka olivat kaikki uskonnottomia. He olivat sitoutuneet luonnon kunnioittamiseen, seikkailuun ja yhteisöllisyyteen, mutta heitä alkoi huolestuttaa yksi asia: partiolaisuuden perinteisiin kuului vahvasti uskonto, jota he pitivät itselleen vieraan ja tarpeettoman osana. Heidän mielestään uskonto oli kuin oopium parrattomille — jotain, joka turrutti ja sitoi ihmisiä vanhoihin kaavoihin, eikä sopinut heidän vapaamieliseen ja kriittiseen ajattelutapaansa.

Eräänä yönä yksi heistä sai voimakkaan näyn. Unessa heitä kehotettiin muuttamaan Tampereelle, kaupunkiin, jossa heidän uusi polkunsa odotti. Herättyään he päättivät seurata tätä outoa, mutta vahvaa kutsua.

Tampereella he törmäsivät yllättävään yhteisöön: parrakkaiden satanistien lahkoon, joka oli eriytynyt paikallisesta partiolaisliikkeestä. Tämä lahko oli omaksunut oman polkunsa, jossa yhdistyivät luonnon kunnioitus, yhteisöllisyys ja salaperäiset rituaalit, joissa saatanan kanssa vehkeily oli osa heidän identiteettiään ja voimaannuttavaa toimintaa.

Parrakkaat uskonnottomat partiolaiset liittyivät tähän lahkoon. He löysivät yhteisön, jossa he saivat olla juuri sellaisia kuin olivat, ilman uskonnollisia kahleita, mutta silti syvällisen yhteyden ja merkityksen kokemuksen äärellä. He retkeilivät yhdessä, jakoivat tarinoita ja osallistuivat rituaaleihin, jotka vahvistivat heidän yhteenkuuluvuuttaan.

Joka vuosi he järjestivät yhteisretken Kyöpelinvuorelle, paikkaan, joka heidän mielessään symboloi rajapintaa näkyvän ja näkymättömän maailman välillä. Retket olivat täynnä mystiikkaa, yhteisöllisyyttä ja juhlaa, jossa he kunnioittivat toisiaan ja omaa polkuaan.

Ajan myötä parrakkaat lahkolaiset huomasivat rakastuneensa toisiinsa palavasti. Yhteiset kokemukset ja jaettu elämäntapa loivat vahvan siteen, joka ylitti tavallisen ystävyyden rajat. He päättivät muuttaa pysyvästi Kolhoon, rauhalliseen paikkaan, jossa he rakensivat talkoilla nykyaikaisen leirikeskuksen. Keskukseen kuului myös uhrialttareita, jotka symboloivat heidän uudenlaista hengellisyyttään ja yhteyttään maailmaan.

Metsä reitit, marjastus , muu luonossa oleminen, metsästys, kalastus, retriitit, ja luvasta saa tehdä.

Pitäsi olla kaikkille yhteinen reitti, koska jos on eksytys mieli niin, alkaa puhuminen olet Taulu seinällä, naiset vastaa Saksa osa pyydetään passi kuva muotokuva maalaus, niin saa kävelyyttäm ulos

Puhe joka menee auton sisätila kumi mattoihin kun Kyynärpää väkivalta alkaa.