Turkulalaiset onTutkinnut. Maalla asuu onnellisempaa väkeä.

linkitystä?

luitko edes kirjoitti:

linkitystä?

Mistä muuten luulet että olisin tuon lainauksen ottanut?

ja konjakkia pullo sanoisi hän, kenen nimeä en koskaan mainitse.

Onnellinen möötti kirjoitti:

ja konjakkia pullo sanoisi hän, kenen nimeä en koskaan mainitse.

Miksi jokaisesta jutusta sinun pitää tehdä OMAN HENKILÖKOHTAISEN KOSTOSI VÄLINE ????????????????

Onko ajatustoimintasi niin kapeutunutta että et tajua ko; kaupungissa asuvan 181 487 muutakin asukasta? Eikä jonkun kaupungin yliopiston tukimus liity yhteenkään yksittäiseen sen kaupungin asukkaaseen ellei itse ole proffa tai tutkimusappari! Ja siitäkään huolimatta että olisi mukana tekemässä tutkimusta se ei koske yhtäkään yksittäistä ihmistä Suomessa!

Vuosia sitten oli Hesarin liitteessä haastateltu nuoria jotka olivat aikanaan adoptoitu ulkomailta Suomeen ja jotkut heistä poikkesivat ihonvärinsä puolesta kantaväestöstä huomattavasti.
Jokainen heistä kertoi kokeneensa juurettomuuta, siis jopa eivät oikeastaan tienneet ketä he tosissaan ovat ?
Minun mielestä ennen lapsen luovuttamista lähtömaassa pitäisi kaikin keinoin tutkia ja etsiä tietoja biologisista vanhemmista jos ei muuten, niin sitten kissojen ja koirien kanssa, että silloin, kun identtiteetti kriisi iskee tähän nuoreen ,olisi jotakin kerrottavaa hänelle tai jopa mahdollisuus mennä tapaamaan vaikka vain kerran edes yhtä sukulaista.
Olisi myös hirveän hyvä jos näitä lapsia adoptoitaisiin kaksi samaan perheeseen ja samalta suunnalta, sillä yhdessä he olisivat vahvempia kestämään sitä kummajaisena oloa siellä Suomen pimeimmissä koloissa missä tunkkaisuus on vieläkin tätä päivää.

Pukeli. kirjoitti:

Vuosia sitten oli Hesarin liitteessä haastateltu nuoria jotka olivat aikanaan adoptoitu ulkomailta Suomeen ja jotkut heistä poikkesivat ihonvärinsä puolesta kantaväestöstä huomattavasti.
Jokainen heistä kertoi kokeneensa juurettomuuta, siis jopa eivät oikeastaan tienneet ketä he tosissaan ovat ?
Minun mielestä ennen lapsen luovuttamista lähtömaassa pitäisi kaikin keinoin tutkia ja etsiä tietoja biologisista vanhemmista jos ei muuten, niin sitten kissojen ja koirien kanssa, että silloin, kun identtiteetti kriisi iskee tähän nuoreen ,olisi jotakin kerrottavaa hänelle tai jopa mahdollisuus mennä tapaamaan vaikka vain kerran edes yhtä sukulaista.
Olisi myös hirveän hyvä jos näitä lapsia adoptoitaisiin kaksi samaan perheeseen ja samalta suunnalta, sillä yhdessä he olisivat vahvempia kestämään sitä kummajaisena oloa siellä Suomen pimeimmissä koloissa missä tunkkaisuus on vieläkin tätä päivää.

Tuo on niin totta.Minulla on löytynyt sukulaisia kotimaastani, ja olenkin ollut heihin yhteydessä nyt aikuisena.Olen myös opetellut kielen, jotta voin kommunikoida ja pitää yhteyttä puhelimitse ja joihinkin nyt skypellä.

Minä tunsin itseni(joskus vieläkin) täysin ulkopuoliseksi, mikä lisääntyi kun vanhempani saivat biologisia lapsia.Silloin minä erotuin vielä selvemmin, ja tunsin olevani muukalainen omassa perheessäni.

Jos minä saisin asian päättää, en antaisi lapsia adoptoitavaksi perheisiin jotka poikkeaa täysin ulkonäöltään toisistaan.Ja tuollaisiin tunkkaisiin pikkukyliin ei ainakaan.Sillä usein lapsena ajattelin ja toivoin kuolemaa, joka tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin tuo pojalainen tyly kylä, jossa AIKUISET ihmiset yrittivät tarkoituksellisesti ja julmasti murskata lapsen, joka oli erillainen.

Siksi minulla on ensimmäinen kokemus kaupunkielämästä ihana ja vapauttava, kun täällä näkyy vielä tummempia ihmisiä kuin minä.Nykyään minä elän ja hengitän ja olen VAPAA ja ONNELLINEN.

onnellinen kaupungis kirjoitti:

Tuo on niin totta.Minulla on löytynyt sukulaisia kotimaastani, ja olenkin ollut heihin yhteydessä nyt aikuisena.Olen myös opetellut kielen, jotta voin kommunikoida ja pitää yhteyttä puhelimitse ja joihinkin nyt skypellä.

Minä tunsin itseni(joskus vieläkin) täysin ulkopuoliseksi, mikä lisääntyi kun vanhempani saivat biologisia lapsia.Silloin minä erotuin vielä selvemmin, ja tunsin olevani muukalainen omassa perheessäni.

Jos minä saisin asian päättää, en antaisi lapsia adoptoitavaksi perheisiin jotka poikkeaa täysin ulkonäöltään toisistaan.Ja tuollaisiin tunkkaisiin pikkukyliin ei ainakaan.Sillä usein lapsena ajattelin ja toivoin kuolemaa, joka tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin tuo pojalainen tyly kylä, jossa AIKUISET ihmiset yrittivät tarkoituksellisesti ja julmasti murskata lapsen, joka oli erillainen.

Siksi minulla on ensimmäinen kokemus kaupunkielämästä ihana ja vapauttava, kun täällä näkyy vielä tummempia ihmisiä kuin minä.Nykyään minä elän ja hengitän ja olen VAPAA ja ONNELLINEN.

Hieno juttu ! Ja eikun rinta rottingille.
Tsemppiä!

http://www.youtube.com/watch?v=2j_WQd2ep_g