Lopetanko ammattistartin?

Elämä on valintoja ja joskus on tilanteessa, jossa ei voi saada kaikkea. Joskus voi olla myös tilanteessa, jossa on pakko sietää negatiivisia tunteita ja epämiellyttäviä asioita ainakin hetken. Jos et kestä, niin lopetat. Itse sinä siitä päätät ja itse kannat myös seuraukset. Opettajien haukkuminen on turhaa, tuskin heistäkään kovin ihanaa on sinun naamaasi katsoa, mutta he eivät huutele sitä ääneen sulle päin naamaa. Aikuistuminen on sitä, että oppii kantamaan vastuun itsestään eikä syyttele muita.

Vaihtoehtoja lienee oikea amis, haluamasi linja, mutta se tietää aamuherätyksiä, tehtäviä ja etenkin työssäoppimista. Lukio, mutta sekin tietää aamuherätyksiä ja lukemista, läksyjä. Töihin meno (jos jostain sitä saisit ilman koulutusta) tietää aamuherätyksiä ja työntekoa. Oppisopimus vaatii viitseliäisyyttä ja sitä työpaikan hankintaa.

Vaihtoehto kotona lorviminen, tietää vanhempien motkotusta, tylsää joutenoloa

Muita vaihtoehtoja ei nyt juuri tule mieleen

Sulla on nyt kyllä pullat aika heikosti uunissa. Mutta yksin et kyllä ole, joka ainoassa ammattistarttiryhmässä jonka olen nähnyt, on kymmenkunta vastaavassa tilanteessa olevaa.

Päivä kerrallaan. Tunti kerrallaan. Minuutti kerallaan. Aina pääsee yöksi omaan punkkaan! Koeta selvitä.

Se varsinainen elämä on kuitenkin sellaista, että muistelet jo viiden vuoden päästä tätä aikaa mukavana ja leppoisana puuhasteluna, jossa ei ollut mihinkään kiire.

Lopeta ihmeessä, jos et halua siel olla. Välivuosi on ihan hyvä valinta. Välivuodel kerkee miettii mitä haluu elämällä. Itse kahdesti keskeyttäny amiksen ja en enää kouluihin mee. Älä välitä mitä muut kelaa, jos lopetat sen. Jokainen omasta elämästään vastuussa ja tekee omat valinnat älä muista välitä. Mikä ei tunnu oikealta ja jos noin paljon vihaat sitä lopeta. Sitä voi pahasti masentua , jos polttaa ittensä loppuun. 9vuotta peruskoulussa kuitenki olet raatanu ja ammattistartis vähän aikaa. Välivuosi tekis sulle hyvää.

Opettajat ei ymmärrä nuorii yhtää. Itse nukuin tunnilla kerran ja opetteja sanoi että painu vittuun tääl ei nukuta. En kerenny nukkuu yös yhtää niimpä sit päätin läht himaa. Muutenkaa kusipäisii opettajii jaksa katella. Kokoajan vaan komentelemas.

Onhan se v-mäistä, että joutuu noudattamaan joitakin sääntöjä. Mutta yrittäkää äidin pienet mussukat ymmärtää, että maailma ei toimi eikä koskaan tule toimimaan pelkästään teidän halujenne mukaan. Saatte toki hakata päätänne betoniin, mutta siitä seurauksena on pelkästään kuhmu omassa otsassa.

Mä itsekin käyn tällä hetkellä ammattistartilla, mutta alkuvuodesta olin raksalla, jonka keskeytin kun ei omalta alalta tuntunut. Nyt oon alkanut miettiä myös startin lopettamista, mutta kun menin kuraattorille juttelemaan mulle selkes että tarviin ees jotain papereita mun elämässä. Kyllä vihaan koulua, meidän luokkaa, opettajia (johtuen heidän ylihuolehtivaisuudesta johon en ole tottunut, sekä yleensäkkin valmiiksi negatiivisesta kuvasta opettajiin). Kaiken tämän lisäks mulla on omat ongelmat, joita en tähän nyt ala aukomaan koska ketään ne ei kiinnosta. Poissaoloja mulla oli raksalla ollessa suunnilleen 50h ja sama nyt startilla, eli tänä vuonna oon kerennyt olla n.100h poissa. Opettajat laittaa vähän väliä vanhemmille viestiä, vaikka vaan pahentavat sillä tietämättään asioita, ja laittavat kuraattorille juttelemaan.
Kun kävin kuraattorilla juttelemassa koulun lopettamisesta, se sanoi että mun ois parempi käydä tää ammattistartti loppuun että saisin ees jonkun koulutuksen paperit (vaikka näillä ei hyödykkään paljoo paskaakaan) ja sit 17-vuotiaanahan pääsee vaikka työkkärin kautta käymään jotain kursseja.

Jos oikeesti et kestä koulussa käymistä, niin lopeta ja mieti rauhassa mitä sä haluat elämältäs. Täällä maailmassa on tosi paljon vaihtoehtoja. Itse kuitenkin kestän tän vuoden tätä ammattistarttia, vaikka joudunkin koulussa yksin olemaan ja muutenkin tuntea oloni epämiellyttäväks. Mut mietin sitä vaan sillä tavalla että vuos on niin pieni aika elämässä ja kaiken lisäks hyödyn tästä ite. Sitä paitsi tää paska olo ja kidutus (tai miksikä sitä haluaakaan sanoa) aina vaan vahvistaa.

Moikka taas!

Eksyin tänne ihan sattumalta, ja päätin kirjottaa pari lausetta siitä, lopetinko koulun ja missä olen nyt.

En ole lopettanut ammattistarttia! Joka päivä se tuntuu kuitenkin huonolta vaihtoehdolta...

Toinen työssäoppiminen meni perseelleen. Sain siltä ajalta sairauslomaa, koska en jaksanut. Kolmannen (ja viimeisen!) työssäoppimisen kuitenkin suoritin, vaikkakin pari poissaoloa tuli ja suurta ahdistusta kävin läpi...

Poissaoloja on noin. 200h. Potkitaankohan mut ulos?! En vaan jaksa herätä aamulla, ja raahautua koululle. Viime viikolla olin vain yhden päivän koulussa, ja olin aivan itkuinen ja ahdistunut. Vihaan olla siellä. En halua kuitenkaan pettää muita ihmisiä. Luovuttaa.

Hain yhteishaussa lukioon. LUKIOON! En keksinyt muutakaan. Työssäoppimiset on maailman kamalimpia (miten muka pärjäisin työelämässä? Niinpä.), eikä mikään ala kiinnosta vähäänkään. Kokeillaan siis lukiota syksyllä.

Kello on pian 2 yöllä, huomenna on koulua, ja minä valvon. En saa unta...

Yritän jaksaa käydä nyt pian alkavan viimeisen kuukauden ammattistartissa (jos ne ei potki mua ulos sieltä... En todellakaan ihmettelis!)

Tsemppiä kaikille kaikkeen