Jotenkin vain aavistin, että tämä tunne ei mene ohi. Aavistin, vaikka en todellakaan osannut arvata kuinka voimallista tämä voi olla. Tunnen jatkuvasti, kaipaan jatkuvasti. Ymmärrykseni lisääntyy päivä päivältä ja ikäänkuin aikaisemmat aavistukseni saisivat varmistusta, teko toisensa perään jne. Tuntuu, että olen kokoajan edelläsi. Miksi minun pitää "seurata" sinun matkaasi? Minua sattuu niin paljon etten sanotuksi saa.
Sielunkumppanilleni
Väsynyt matkaaja
12642
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Odotan vielä kuulevani sinusta jotain....
Ihan kuin mun päästä. Koita jaksaa.
Jotenkin, jotakin mua, en ymmärrä miksi ja kuinka kauan vielä.
Jos meillä olisi,
sanoja, sanottaisiinko mitään toisillemme?
tunteita, olisko meillä rohkeutta?
rakkautta, uskaltaisimmeko rakastaa
mahdollisuus, käyttäisimmekö sen?
Mä vaan jaksan jossitella, kun en muutakaan voi. Et mies arvaa, kuinka ristiriitaiset tunteet mulla on sua kohtaan. Haluan oikeasti vapaaksi näistä tunteista, koska kaiken tämän keskellä, ei vaan voi, aika ja kaikki on väärinpäin ja nurinpäin. Jos mä saan arvata, arvaan, että JOS sinä olisit joskus tuntenut jotain samaa, et sinäkään voisi.
Jos olet se ketä olen odottanut koko elämäni se sielunkumppani, niin voisin tehä mitä vaan. Ymmärthän, kuin harvinaista se on, että löytää sen oikean ja ainoan.? MINÄ en ole täällä muita varten, olen täällä vain häntä varten.
Olen pahoillani, mä tiedän missä hän on, ei tarvitsee löytää palstalta. Hän tietää jotakin musta, hänellä ei ole mulle sanottavaa. Joten en ole se sinun hän. Sinulle toivon onnea, jaksat näköjään uskoa häneen, onnea sinulle.
Miksi ei hänellä ole sinulle sanottavaa?
No, ajattelen että olisi jo sanonut, jos olisi ollut jotakin...
Me taisimme molemmat aavistaa hänen kanssaan jo heti alusta lähtien, että tässä on ja tästä tulee jotain enemmän. Hän jäi niin mieleeni jo ensimmäisestä katseesta niin komeutensa ansiosta kuin muutenkin. Ja sitten kun pääsimme juttelemaan ja tutustumaan, tunne ja aavistus vain vahvistui kokoajan. Näimme toisissamme jo heti alussa aavistuksen kaikesta tästä, kaikista näistä voimakkaista tunteista mitä tiedämme välillämme olevan. Ja nämä tunteet ovat jo näinkin vahvoja tutustumisen tässä vaiheessa. Ja tuntuu, että tunnemme ja tunnistamme sellaisiakin toistemme ajatuksia uskomattoman hyvin, joista ei olla edes puhuttu ääneen.
Minäkin kaipaan ja ajattelen häntä kokoajan. Ja hän tuntuu niin rakkaalta.
no mikä teitä pitää erossa?
Tietyt esteet tilanteessamme.
se on ikävää, älä anna niiden lannistaa jos ne on ylitettävissä...
Kuulostaa täydelliseltä :)
Kunpa mäkin joskus sen oman puolikkaani löytäisin. Koko elämän etsinyt, en ole vähempään tyytynyt... siksi siis yksin.
Saatoin nähdä vilaukselta jotain jossain, joka säväytti ihan uudella tavalla. Mutta jäi selvittämättä.
Eli jatkan kulkemistani yksin, kunnes jälleen...