oon 16, just lukion alottanut nuori. kerron nyt lyhyesti mun tilanteesta, ja toivon saavani ees jonkinlaista apua. en tiiä mitä mun pitäis tehdä
oon yrittänyt laihduttaa vuosia, mut en oo ikinä onnistunut. yritän aina syödä mahdollisimman vähän, ja sitte sorrun ahmimaan ja teen sata ja yksi kaunista lupausta että huomenna alkaa paastoaminen uudestaan. syöminen hävettää ja kaduttaa mua, tunnen valtavaa pakokauhua jos joudun syömään muiden seurassa tai mun pitää valita mitä syön vai syönkö ollenkaan. ennen viiltelin, nykyään rankasen itteäni ja puran pahaa oloa nyrkeillä. oon tällä viikolla oksentanu kolme kertaa ja syöny muutamina päivinä alle 1000kcal, mut esm just tänään ahmin ku porsas. tekis mieli itkeä ja huutaa ja repiä kaikki palasiksi koska oon niin vihanen itelleni enkä halua enään olla tällänen. :( en välitä enään mistään mulle tärkeästä, mua ei kiinnosta mikään muu ku kalorit ja mun paino. mä en tiedä miks mä teen itelle näin.
mulla ei ole YHTÄÄN kaveria kelle puhua. tää säätö ruuan kanssa on vieny multa sosiaalisen elämän, erkaannuttanu perheestä ja huonontanu koulumenestystä. en pysty keskittymään mihinkään, ku mietin koko ajan ruokaa (mitä söin, mitä syön, milloin syön, miten paljon missäkin on kaloreita jne.) oon kans koukussa pro ana sivuihin. tiedän ettei niissä pitäisi käydä, mutta käyn silti...
en tiedä mitä mun pitäis tehä. tää syö sisältä ja haluaisin kertoa jollekkin. pelkään vaan, ettei mua oteta tosissaan koska olen kaukana alipainosta (n. 165cm ja 56kg) ja äääh. en tiedä edes kenelle tai miten kertosin tästä, ilman että vanhemmat saisi tietää.
oon yrittänyt laihduttaa vuosia, mut en oo ikinä onnistunut. yritän aina syödä mahdollisimman vähän, ja sitte sorrun ahmimaan ja teen sata ja yksi kaunista lupausta että huomenna alkaa paastoaminen uudestaan. syöminen hävettää ja kaduttaa mua, tunnen valtavaa pakokauhua jos joudun syömään muiden seurassa tai mun pitää valita mitä syön vai syönkö ollenkaan. ennen viiltelin, nykyään rankasen itteäni ja puran pahaa oloa nyrkeillä. oon tällä viikolla oksentanu kolme kertaa ja syöny muutamina päivinä alle 1000kcal, mut esm just tänään ahmin ku porsas. tekis mieli itkeä ja huutaa ja repiä kaikki palasiksi koska oon niin vihanen itelleni enkä halua enään olla tällänen. :( en välitä enään mistään mulle tärkeästä, mua ei kiinnosta mikään muu ku kalorit ja mun paino. mä en tiedä miks mä teen itelle näin.
mulla ei ole YHTÄÄN kaveria kelle puhua. tää säätö ruuan kanssa on vieny multa sosiaalisen elämän, erkaannuttanu perheestä ja huonontanu koulumenestystä. en pysty keskittymään mihinkään, ku mietin koko ajan ruokaa (mitä söin, mitä syön, milloin syön, miten paljon missäkin on kaloreita jne.) oon kans koukussa pro ana sivuihin. tiedän ettei niissä pitäisi käydä, mutta käyn silti...
en tiedä mitä mun pitäis tehä. tää syö sisältä ja haluaisin kertoa jollekkin. pelkään vaan, ettei mua oteta tosissaan koska olen kaukana alipainosta (n. 165cm ja 56kg) ja äääh. en tiedä edes kenelle tai miten kertosin tästä, ilman että vanhemmat saisi tietää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Soita ihmeessä rohkeasti terveyskeskukseesi ja kerro tilanteesi. Apua on kyllä sitä kautta saatavilla ja kyllä kertomukseesi suhtaudutaan vakavasti ja ohjataan sinua eteenpäin ja kohti paranemista. Itseäni helpotti, kun toitotin puhelimessa asiani jälkeen: "pelkään että ongelmaani ei suhtauduta vakavasti ja että pelottaa tulla..."
Hienoa, että sinulla on tahtoa parantua. Voimia taisteluun!!