Ajattelin järjestellä asioita niin ettei nähdä keväälläkään. Olen niin rakastunut etten kestä tavata. Ymmärtääköhän kukaan..
Mitä se lähentely silloin joskus oli?
Kuvittelinko sen
271161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Täyttä ymmärrystä
Minä ymmärrän kun olen se toinen osapuoli.
käytöstäsi. Miksi et halua tavata?
Minä taas ymmärrän erään lähentelyn ;), vaikka lopputulos lähentelylle olikin mikä oli. Sen tietää vain hän ja minä.Inhimillistä ja myönnän, että tunne sama. Ihastuin. En rakkaudeksi sano. Rakkauteen tarvitsee enemmän aikaa ja tutustumista.
Hänen kanssaan nähdään vielä ja hyvä niin.
Kerran toivoin yhtä biisiä kunnellessa rakkautta elämään. En tiennyt että sitä voi saada liikaa.
Menin koskettamaan häntä, ei olisi kannattanut. Pelotus oli suuri kai molemmilla. Viaton oli kosketus, mutta silti antoi käsittämättömän reaktion. Keväällä.
Tuliko se käsittämätön reaktio sulle vai vastapuolelle? Mitä sitten tapahtui kun kirjoitit "ei olisi kannattanut"...?
Hänellehän se tuli ja minä en sitä käsitä vieläkään. Ristiriitaista kontaktia ja yhteenvetona pienessä päässäni on, ei olisi kannattanut.
aina kannattaa yritää.
No jaa. Mun puolesta spontaaniudesta sais sakottaa. Oppisinpa ehkä. Tai sitten saisin niin paljon sakkoja etten niistä suoriutuisi ja joutuisin lusimaan ;)
Ymmärrän.
touhuilua. Et kestä, no ei siinä sitten. Parsimaan sydäntä tässä kai alettava.
http://www.youtube.com/watch?v=AdYaTa_lOf4
Ei, vaan liikaa lämpimiä tunteita (tai kuumia) siellä missä ne on tukahdutettava :( ja yksi voi viiltää sydämen halki niin helposti että on turvallisempaa yrittää unohtaa.
niin välittämättä, miten tuo toinen kärsii ja ikävöi, kun ei sua näe enää? Eikö se sua yhtään liikauta?
sitä paitsi, mitään lähentely' ei ole ollut puoleltani, halusin vain olla lähellä. Ja sekin sitten liikaa? Järkkyi maailma? On varmaan parempi ettei nähdä, alkaa jo suututtaa tuollainen raukkamainen pelkuruus.
Elämä on annettu elettäväksi, kaikki ei aina voi mennä etukäteissuunnitelmiesi mukaan, eikä varsikaan siloitellusti, kulissit järkkyy väkisin.
Onko tämä vastapuoli joku Casanova kun hän voi viiltää sydämen halki?:( Kuumat tunteet ymmärrämme kyllä kaikki:)
Ei. Sellainen sydän tarvitsee vasta lämpöä ja hellyyttä. Ei mitään parsimisia eikä silpomista.
Rakkautta oli ilmassa, sitähän se oli :) Lensin kolmanteen taivaaseen ja liihottelin kultareunaisten pilvien päällä hetkisen. Olo oli kuin pienellä tytöllä; keveä ja huoleton. Oli se mukavaa! Ai että, olit mainio niiden katseidesi kanssa :)
Tästäkin ketjusta huomaan, kuten monesta muustakin, että juttuja osuu lähelle vaikka en ole ap.
Keväällä se oli, eräänä viikonloppuna, kuntosalin lähettyvillä, mutta ei kaduta ei :)
ja varmasti haluan nähdä vielä.
Miten voi olla niin rakastunut ettei kestä tavata? Rikö juuri silloin halua nähdä ja tavata?
Haluaa. Silloin haluaa tavata ja nähdä.
RAKASTUMINEN VOI PISTÄÄ VÄLTTÄMÄÄNKIN JOSSAIN TAPAUKSESSA
selitä
Parempi kuuma kuin kylmä.
Näin tuntuu että kohta juoksen pakoon omia tunteita,ole sinä se joka rohkeampi.
Siinä käy niin että me molemmat juostaan pakoon toisiamme.
Mä ymmärrän, jos en ikinä enää näkisi, ajattelisinko silloin vähemmän.
Ei toimi niin,kokeiltu on vuosien ajan.Ristiriitainen tilanne,toivoo että edes näkisi ja samalla pelkää että edes näkee.Molemmat vaihtoehdot koskee omalla tavallaan yhtä paljon ,vain eri tavalla.