Meneillään on juuri kaksi tapausta. Molemmat miehet ovat vähän päälle 60 ja sinkkuja, yksinäisiä joilla on vähän sukulaisia.
Olin ystävättäreni kanssa kesällä auttamassa siivouksessa ja muutossa miehelle kun hänellä ei oikein suursiiovus onnistu, terveyskin on jo huono. Olisi maksanut työstä, mutta teimme kaiken vain ystäväpalveluna. Tämä ysävättäreni oli joskus aikaisemmin käynyt siivomassa miehelle pientä korvausta vastaan. Mies oli hieman vihjaillut emännänpaikasta, mutta ysäväni oli jyrkästi evännyt moiset vihjaukset. Kyllä minä huomasin, että mies on ihastunut naiseen. Kuulin sitten että oli alkanut lähetellä teksitiviestejä, pyytänyt käymään ym. No ystäväni oli sanonut että ei halua pitää jatkuvaa yhteyttä, että hymyillään kun tavataan ja moikkaillaan.
Eilen oli ystäväni käymässä likkeessä, jossa olen töissä ja yllättäen ovesta astuu tämä mies. Hän oli erittäin tyly ja kopava. Potkaisi mennessään ulos tuolia ja silmät vihasta leimuten sanoi näkemiin mennessä ulos.
Toinen samanikäinen mies on nyt käärmeissään eräälle naistuttavalle, kun on saanut tietää tämän naisen alkaneen seurustelmaan. Nainen sanoo, että hän ei ole koskaan luvannut muuta kuin olla kaveri, autella jossain käytännönasioissa, joissa mies tarvitsee naisen kädentaitoja. Mies on suorastaan masentunut ja sulkeutunut omiin oloihinsa kun tietää että naiskaverilla ei liikene aikaa ja on kieltänyt pitämästä yhteyttä, kun seurustelukumppani ei oikein tykkää.
Miksi miehet pakottaisivat naispuoliset kaverit, siivoojat, auttajat itselleen tyttöystäviksi? Itse kyllä vältän juuri tästä syystä miespuolisia kavereita, koska he takertuvat niin helposti ja alkavat vaatimaan enemmän ja enemmän.
Olin ystävättäreni kanssa kesällä auttamassa siivouksessa ja muutossa miehelle kun hänellä ei oikein suursiiovus onnistu, terveyskin on jo huono. Olisi maksanut työstä, mutta teimme kaiken vain ystäväpalveluna. Tämä ysävättäreni oli joskus aikaisemmin käynyt siivomassa miehelle pientä korvausta vastaan. Mies oli hieman vihjaillut emännänpaikasta, mutta ysäväni oli jyrkästi evännyt moiset vihjaukset. Kyllä minä huomasin, että mies on ihastunut naiseen. Kuulin sitten että oli alkanut lähetellä teksitiviestejä, pyytänyt käymään ym. No ystäväni oli sanonut että ei halua pitää jatkuvaa yhteyttä, että hymyillään kun tavataan ja moikkaillaan.
Eilen oli ystäväni käymässä likkeessä, jossa olen töissä ja yllättäen ovesta astuu tämä mies. Hän oli erittäin tyly ja kopava. Potkaisi mennessään ulos tuolia ja silmät vihasta leimuten sanoi näkemiin mennessä ulos.
Toinen samanikäinen mies on nyt käärmeissään eräälle naistuttavalle, kun on saanut tietää tämän naisen alkaneen seurustelmaan. Nainen sanoo, että hän ei ole koskaan luvannut muuta kuin olla kaveri, autella jossain käytännönasioissa, joissa mies tarvitsee naisen kädentaitoja. Mies on suorastaan masentunut ja sulkeutunut omiin oloihinsa kun tietää että naiskaverilla ei liikene aikaa ja on kieltänyt pitämästä yhteyttä, kun seurustelukumppani ei oikein tykkää.
Miksi miehet pakottaisivat naispuoliset kaverit, siivoojat, auttajat itselleen tyttöystäviksi? Itse kyllä vältän juuri tästä syystä miespuolisia kavereita, koska he takertuvat niin helposti ja alkavat vaatimaan enemmän ja enemmän.
Vastaukset 162
Vanhimmat
Sepä se on meidän kirouksemme: me ihastumme niin helposti, niin kovin helposti. Pelkkä ystävällinen ele naisen taholta riittää. Sellaiseksi luonto on meidät rakentanut, silkkaa ilkeyttään kai. Käyn itsekin hyvästä esimerkistä: suoritan aikuislukiota samalla, ja siellä on eräs minua muutaman vuoden nuorempi nainen, jonka parina olen joissain ryhmätöissä ollut. Hän on mukava ihminen ja tulemme hyvin juttuun. Nyt tunnen mustasukkaisuuden piston aina, jos hän on jonkun toisen parina. Naurettavaa! Emmehän ole edes kavereita!
Ei tämä ole jotain, minkä olemme itsellemme valinneet. Miksi haluaisimme tuntea olomme ehdoin tahdoin kurjaksi? Se on yksinäisen miehen kirous.
Minusta naisen ei kannata olla yksinäisen miehen kaveri. Mies haluaa kuitenkin enemmän. Säästyvät molemmat kurjalta ololta, kun eivät lähde siihen leikkiin ollenkaan.
Jos kokee tilanteen molemminpuoliseksi, niin kannattaisi kysyä aiheesta (tai vaikka kokisi yksipuolisesti tuon).
Miesten suurin ongelma on usein siinäkin, ettei uskalleta suoraan kysyä jotakin asiaa, vaan mietitään ja pähkäillään liian kauan omatoimisesti. Tämä johtaa yleensä vielä pahempaan ajatuskierteeseen ja myöhempään syyllisyydentuntoon, vaikka kyse olisikin täysin typeristä ajatuksista.
Säästät siis itsesi monelta ongelmalta, kun pyrit joskus kysymään vaikka tätä naista kahville tms.
En usko, että tilanteemme on molemminpuolinen. Vaikka tulen tämän naisen kanssa hyvin juttuun, en usko, että naisen puolelta kyse on mistään sen kummemmasta. Sitä tulee väkisinkin pessimistiksi, kun on takana näin monta treffikumppania, joista kenestäkään ei tullut yhtään mitään. Pyytämällä tätä naista kahville saisi kesän pettymysten jälkeen uudelleenrakentamani itsetuntoni taas kolauksen, ja niin, minusta naiset, vaikka ovatkin kauniita ja ihania olentoja, eivät ole sen arvoisia, että sieluni jaksaisi jatkuvasti ottaa lukua.
Kyllä, joidenkin miesten ongelma on se, ettei uskalla suoraan kysyä. Se johtuu mielestäni siitä, että niitä pettymyksiä tulee aivan liikaa. Ei ole tervettä juosta pää edellä tiiliseinää päin monta kertaa peräkkäin.
Mikset jatkaisi yrittämistä? Ethän voi tietää, jos nainen olisikin kiinnostunut ja odottaa sinun tekevän aloitteen. Kohteliaisuuksien lausuminen ja kohtelias käyttäytyminen voisi toimia alkuvirityksenä. Vähitellen alkaa näky, löytyykö pilkettä molemmilla.
Ei kieltäytymisestä kannatta loukkaantua, pitää vaan kääntää katsetta vähän.
sehän on terveen miehen merkki,kun alkaa metsästämään misuja.jos ei ole enää viettiä mies on sairas ja tarvitsee lääkärin hoitoa.muistelkaapa omaa aikaanne ennenkuin olitte menettänt vietin.silloin menitte joka ilta kylille norkoilemaan poikia ja tyttöjä.nyt vain on käynyt niin että ajattelette toisin kuin vielä viriili poikamies.jos on jo vietti mennyt ilmoittakaa jo etukäteen että ei kiitos kohteliaasti minulta on jo mennyt vietti pois.miehillä se saattaa olla vielä 80-90 kymppisinä tallella
Niin totta. Eräs mies sanoi taannoin, että kun nainen vastaa "moi" se on miehelle lupaus. Täysin pyytetön ystävyys voi syntyä eri sukupuolten välille vain, jos mies on umpihomo.
Nainen kyllä ilmaisee jotenkin, jos on kiinnostunut. Flirttailemalla, pidemmillä katseilla jne. Jos ei mitään sellaista ole ilmassa, nainen ei ole kiinnostunut. Juuri sellainen sinnikäs yrittäminen on kamalinta ja saa aikaan vaan vaivautuneen olon molemmille. Sen suoran kysymisen sijaan kannattaa itse flirttailla (hymyillä, heittää pieni kohteliaisuus tms.) ja katsoa saako vastakaikua. Jos ei saa, kannattaa lopettaa ja hyväksyä tilanne.
Itselleni on käynyt niin, että "kaverimies", jonka olin tuntenut jo useamman vuoden jätti yhteydenpidon, kun aloin tapailla yhtä hänen tuttuaan. Ero oli selkeä, ei enää MITÄÄN yhteydenpitoa, ei edes kiitosta synttärionnitteluista. Tuli vähän huijattu olo, ja inhottaa ajatella, että hän on kaikki vuodet ajatellut jotain muuta kuin kaveruutta. Jatkossa tulee varovaisemmaksi..
entäs, jos nainen umpilesbo??????????
Tietäkää Mailassa salaisuus, ystävyys dildolla aivan verraton, miehillä ystävyys onneton tai sitten se on nainnin huipentumaa, sex on hyväksikäyttöä ja nainnin sija on viime häntäpäässä, miehen kanssa ystävystyä, vaikeita kysymyksiä: "TÄSSÄ:_ -ei vastausta_"
Sanoisin että jos mies todella ihastuu naiseen, niin silloin on erittäin harvinaista että miehen ja naisen välillä on ainoastaan ns. platonista ystävyyttä, jos suhde liikkuu kodin ympyröissä, kuten esittämäsi useampaankin kertaan tarjottu siivousapu ja ystävyys. Sanoisin naisille että jokaista naista viehättää ihastus jota hän saa olemuksellaan aikaan miehessä. Ja tuolloin nainen tyytyy useinkin vain hiljaa toteamaan tilanteen, että sai miehen ihastumaan itseensä. Vaikka tällöin olisi todellakin hyvin tärkeää (Freeze) selvitettää ja viestittää että naisella on ihastus intressit toisaalle.
Kyllä minusta varovaisuus on tässä tapauksessa paikallaan - erityisesti, koska kyseessä on opiskelutoveri ja opinnot on kaiketi tarkoitus saattaa loppuun. Opiskelu menee perin kiusalliseksi ja tarpeettoman hankalaksi, jos ilmassa leijuu epäonnistunut viritysaloitus...
Muuten olen kyllä reippaan toiminnan kannalla. Mutta osoittaa mieheltä (kiinnostavaa) tyylitajua, että hän ymmärtää, milloin pitää toimia ja milloin ei. Koulukuvioissa on oltava kyllä ehdottoman varma molemminpuolisuudesta, ennen kuin mopo kannattaa polkaista käyntiin.
Mies voi silti ihastua.
siis julkihomo, itselläni on kaappiajaltani kokemus. olin tosi kivan naisen kaveri ja nimen omaan tämä nainen vakuutteli kaikille, että ihan kavereita ollaan. minulle olisi sopinut ystävyys mutta ei kestänyt kauaa kun olisi pitänyt ruveta pesää rakentamaan. Kun en ollut erityisen innostunut lähempään suhteeseen ystävyys viileni, mutta jälkeen päin minut on esitelty exänä vaikka oltiinkin pelkkiä kavereita.
"Vähitellen alkaa näky, löytyykö pilkettä molemmilla."
Olen kai pönttö, mutten osaa tunnistaa "pilkettä". Ei mitään hajua, milloin kannattaa ottaa mikäkin asia puheeksi vai kannattaako ollenkaan. Lopputuloksena kasapäin näitä "no mistä sinä nyt olet tuollaista saanut päähäsi" -kohtauksia. Sen jälkeen välit kaverinaiseen kylmenevät ja voin taas onnitella itseäni kaiken munaamisesta. Nykyään en enää yritä, kuten tuossa yllä jo mainittiin, jossain vaiheessa se pää edeltä tiiliseinään juoksentelu saa riittää.
"Tuli vähän huijattu olo, ja inhottaa ajatella, että hän on kaikki vuodet ajatellut jotain muuta kuin kaveruutta."
Outo reaktio. Millä tavalla mies sinua huijasi? Ei kai ihminen niin helposti tunteitaan voi muuttaa. Jos tulkintasi on oikea, niin hänelle olisi tehnyt kipeää jatkaa yhteyden pitoa.
Ehkä mies halusi astua ns. syrjään elämästäsi nyt kun hänen kaverinsa alkoi seurustella kanssasi, ettei tulisi mitään väärinkäsityksiä. Itse miehenä pidän korkeintaan kohteliaan etäiset välit hyvien kavereideni kumppaneihin. Tai ehkä hän luuli, että sinä olisit kiinnostunut hänestä (viestistä saa sellaisen kuvan, että sinä olet ollut aloitteellinen yhteydenpidossa), mutta solidaarisuudesta ystäväänsä kohtaan antoi asian olla.
Olette te vanhukset niin kaukana nykyisestä elämästä, yleistätte, puhutte itsestänne käyttämällä "me miehet" muotoa, yms typerää. Kertokaa vain itsestänne ja ongelma voi olla toisinkin päin, nainen kuvittelee liikoja pelkästä ystävyydestä, näin juuri on itselle käynyt.
Jos hän haluaisi olla vain ystävä, silloin sillä, että tapailen muita miehiä ei pitäisi olla hänelle sen kummempaa merkitystä, kuin jos hänen miespuolinen ystävänsä tapailisi naisia. Jos taas hänellä on tunteita (joka tosiaan selvisi vasta vuosien jälkeen), en toki olisi puhunut hänelle omista jutuistani, edellisistä suhteista, perhekuvioista jne. niin avoimesti kuin puhuin. Se, että hän häviää kuvioista, kun vihdoin tajuaa, ettei ole eikä tule mahdollisuuksia romanttiseen/eroottiseen kanssakäymiseen on mielestäni huijausta.
Tietysti jonkun, joka vain epätoivoisesti haluaa nais(mies)ystävän, on tätä mahdoton käsittää, ettei toinen vain ole nöyrän kiitollinen ja onnellinen, että joku on ollut joskus kiinnostunut..
Emme seurustelleet, tapailimme. Itse olisin iloinen, jos kaksi kaveriani sukupuolesta riippumatta "löytäisivät" toisensa oli se sitten miten vakavaa tai kevyttä tahansa. Jos kyseessä on tosiaan vain ystävyys, ei mielestäni pitäisi olla eroa siinä onko mies/nainen kaverina. En jotenkin usko, että kukaan voisi luulla vuosien jälkeen että olisin ollut kiinnostunut, jos en ole antanut mitään merkkiä sellaisesta. Tai mistäpä senkään tietää..
"Sanoisin naisille että jokaista naista viehättää ihastus jota hän saa olemuksellaan aikaan miehessä." WRONG. Naista viehättää ihastus, jota naisen itsensäkin puoleensavetävänä pitämä mies tuntee. Tämä ei välttämättä johda mihinkään, jos kyseessä on muita esteitä (mies on esim. liian nuori/vanha, varattu, ystävän ex, pomo tms.) Naista ei sen sijaan viehätä esim. isänsä ikäisten työkavereiden ihastukset, baarissa kännisten vonkausihastukset, ulkomaalaisten tuppautujien ihastukset, varattujen häntäheikkien ihastukset yms. yms. Se on vain kiusallista.
Täydellinen vastaus Harjuvallalta, näin se juurikin on, tällaiseen rehellisyyteen ei nainen pysty vastaavassa tilanteessa, suklaata vaan kuluu autokuormallinen kirjoittaessaan herjausviestiä maailman miehille.Juu, niin, ei todellakaan kannata kaveerata miesten kanssa, ei ainakaan ilmaiseksi.
"Tietysti jonkun, joka vain epätoivoisesti haluaa nais(mies)ystävän, on tätä mahdoton käsittää, ettei toinen vain ole nöyrän kiitollinen ja onnellinen, että joku on ollut joskus kiinnostunut.. "
On kyllä aika "mahdoton käsittää", miksi toisen kiinnostuksesta pitäisi loukkaantua tai peräti kokea tulleensa huijatuksi. Olisiko miehen siis pitänyt julistaa sinulle avoimesti ihastustaan, olettaen, että tämä edes oli asian laita. Ei kukaan ole sinulle tilivelvollinen omista tuntemuksistaan, ja mistä sitä tietää milloin ja minä hetkenä tunteita oli tai ei ollut, ehkä aluksi oli vähemmän jne. Elämä harvoin on niin simppeliä.
no, tuo ei vaikuttanut ihan täysjärkiseltä tapaukselta jos noin käyttäytyi.
Ja tosiaan lesbous ei haittaa miestä haluamasta naista, monesti jopa päinvastoin.
Juuri näin! Minä ainakin olen jättäytynyt taka-alalle sellaisissa ystävyyssuhteissa, kun se toinen on alkanut seurustella. Ihan vain antaakseni ystävälleni tilaa uuden suhteen alkumetreihin. Minusta se vain kuuluu asiaan. Ystävyydelle on taas aikaa sitten alkuhuuman jälkeen. Ja toisaalta on joskus ollut niin, että sama elämäntilanne on tehnyt meistä ystäviä. Kun toisen status on muuttunut, yhteisiä aiheitakin on ollut vähemmän ja niin yhteydenpito on jäänyt vähemmälle.
En usko, että sukupuoli vaikuttaa käyttäytymiseen olennaisesti. On siis aika itserakasta ja todellakin yksipuoleista tulkita automaattisesti, että miehen taka-alalle vetäytyminen on ollut ihastumista sinuun. Todella tyypillistä naisille, niin nainen kuin itsekin olen...
Niin, nainenhan ei ole mitenkään pakollinen asia elämässä. Moni sinkkumies on tehnyt juuri kaltaisesi ratkaisun. On vain oltava onnellinen ratkaisunsa kanssa. Ja jos katkeruus pyyhältää mieleen, kipaisee peilin eteen. Onnen seppä näyttää siinä välineessä kasvonsa.
Niillä miehillä, joilla on taipumusta takertua naispuoliseen tuttuun tai ystävään, on yleensä monta rautaa tulessa. He yrittävät saalistaa jokaista naispuolista, kunhan vaan saavat naista/naisen. Siinä ei ole mitään imartelevaa, että mies joka juoksee jokaisen perässä, osoittaa kiinnostusta, päinvastoin, se on hyvin häiritsevää. Ei tulisi mieleenkään olla iloinen siitä, että olen vain yksi satojen joukossa. Kaikkia naisia tuollaiset roikkujat yrittävät saada. En ole yhtään sen erikoisempi kuin kukaan muukaan niistä naisista.
Joo, jos tiedätte että mies on yksinäinen ja "erakko" niin tehkää hänelle palvelus älkääkä alkako tämän kaveriksi. Säästyy monelta tuskan hetkeltä kumpikin.
Ei nyt tarvitse ihan näinkään mennä. Kannattaa vain hetimiten korostaa, että kyse on pelkästä kaveruudesta ilman mitään läheisempiä ajatuksia.
Kyllä noissa yllämainituissa tapauksissa on ollut alusta alkaen selvyys että käytännön asioissa jelpataan, ollaan lähimmäisiä, mutta ei ole estänyt miesten kiintymystä.
Jaa jaa, minulla ei ole ainakaan yhtään nais ystävää joten en voi mitään "emännän" paikkaa lupailla. naiset ei vaan pidä minusta ja ei se nykyään enään haittaa edes. En usko että koskaan seurustelen enään.
Ei se "pelkän kaveruuden" vannominen mahda mitään siinä vaiheessa, kun ihastuksen tunteet alkavat jyllätä miehen sisimmässä. Joko mies kertoo tunteistaan, todennäköisesti tuhoten ihmissuhteen, tai pitää kaiken sisällään, jatkuvasti hiljaa kituen.
"Miksi miehet pakottaisivat naispuoliset kaverit, siivoojat, auttajat itselleen tyttöystäviksi? Itse kyllä vältän juuri tästä syystä miespuolisia kavereita, koska he takertuvat niin helposti ja alkavat vaatimaan enemmän ja enemmän."
Jos on ennen saanut jotakin rahallista korvausta siivouksesta, niin ei kannattaisi yhtäkkiä muuttaa tyyliä. Pyyteetön ystävänpalvelus voidaan kokea väärällä tavalla. Tämän jälkeen onkin vaikeampaa todeta, että "Enhän minä mitään sillä tarkoittanut".
Miesten ongelma on siinä, etteivät he saa välttämättä naisystäviä kovinkaan helposti. Nuo miehet lienevät olleet yksin varsin pitkään ja ovatko koskaan tulleet todella hyvin naisten kanssa tekemisiin?
Tälläiset tekijät vaikuttavat helpostikin niin että ihastutaan "ensimmäiseen naiseen joka vastaan tulee".
Olen ihan samaa mieltä, vaikka tiedän että sinkut miehet ovat paljon yksinäisempiä kuin me naiset. Yksinäiset miehet eivät usein keskustele keskenään syvällisistä asioista vaan jutut pyörivät jokapäiväisissä asioissa tai harrastuksissa. Hetki kun juttukaveriksi tulee nainen, miehen sielu alkaa avautumaan mutta siinä tapahtuu helposti tuo erottinen kiintyminen, vaikka ei käytännössä sitä näytettäisi.
Minulla on kaksi miespuolsita ystävää, joiden kanssa on onneksi vältetty tämä ongelma. Toisen miehen kanssa on oltu ystäviä jo melkein kaksikymmentä vuotta. Ongelman pelastaa se että nämä miekkoset eivät voi ihastua ikäiseensä naiseen, noin 60 -vuotiaisiin vaan naisen on oltavankolmikymppinen.
Eräs keksi-ikäinen mies teki jopa itsemurhan, kun hänen pitkäaikainen naisterapeutti sairaustui nopesti tappavaan syöpään. Niin kova paikka oli terapeutin menetys, vaikka se oli ollut vain hoitosuhde.
On se ikävää jos ensin ihmisuhde kantaa, mutta sitten kaikki murenee lisästen kanssa ja tuska ja yskinäisyys on entistä lohduttomampaa. Ehkä pariskuntien pitäisi huomioida enemmän miespuoliset yksineläjät. Silloin jo alussa mies voisi asennoitua tunteissaan että nainen kuuluu toiselle miehelle.
En usko, että pariskunnan mies-osapuoli hyväksyisi naiselle miespuolisen ystävän - ainakin, jos hänellä on vähänkään järkeä. Sillä sinkkumies ihastuu todennäköisesti joka tapauksessa. Me miehet emme voi valita tunteitamme yhtään sen enempää kuin naisetkaan. Siksi minusta olisi parasta, että naiset, jotka eivät halua yksinäisestä miehestä ystävää enempää, jättäisivät miehen rauhaan alunperinkin. Naiselle tämä tuskin on kovin suuri menetys, ja yksinäinen mies säästyy särkyneeltä sydämeltä.
Luulen, että kysymys on paljolti sinkku/yksinäisen miehen iästä. Olen itse syntynyt 70-luvulla, ja todennut, että useimmat 70-luvulla syntyneet (ja tätä nuoremmat) heteromiehet kykenevät mieltämään naiset "pelkiksi" ystäviksi siinä missä oman sukupuolensa edustajatkin. Vanhemmilla ikäpolvilla asia tuntuu olevan toisin - useimmiten.
Osaa ne naisetkin. Naiset saattaa elätellä miehelle toiveita vaikka mistä perheestä ja yhteisestä onnesta niin kauan kun mies pyyteettömästi tarjoaa rahanarvoista apuaan ilmaiseksi.
Remonttihommat ja muuttoavut kelpaa, mitään vastinetta niistä ei tietenkään tarvitse antaa. Siihen asti kun on avuntarvetta, ollaan ylimpiä ystäviä mutta heti kun ei ole, ei olla enää yhtään mitään.
Onneks en sentään itse ole sillä tavoin tullut hyväksikäytetyksi, mutta lienee varsin yleistä. Naiset kuvittelee että jo pelkkä etäinen mahdollisuus seksistä tai suhteesta puhumattakaan tuo kaiken rahanarvoisen kalliin avun ilmaiseksi. Konkreettisimmillaan jotkut naiset maksavat vuokriaan seksillä, se on hieman pidemmälle viety juttu mutta niinkin tapahtuu. Pidän hölmönä niitä jotka siihen suostuvat, silloin kannattaa ainakin muistaa miettiä tarkkaan millä "hinnalla" kämpän vuokra on kuitattu.
"Remonttihommat ja muuttoavut kelpaa, mitään vastinetta niistä ei tietenkään tarvitse antaa. Siihen asti kun on avuntarvetta, ollaan ylimpiä ystäviä mutta heti kun ei ole, ei olla enää yhtään mitään."
No, minä en ainakaan ole saanut MITÄÄN APUA tai HYÖTYÄ miespuolisilta ystäviltä. Heidät kai pitäisi lähinnä luokitella miespuolisiksi tuttaviksi, joita kohtaan välit ovat olleet ystävällismieliset, niin etäisiksi he ovat naispuolisiin ystäviin verrattuna jääneet!
Kun olen ollut pitkään sinkkuna, minulla ei ole autoa, joskus tarvitsisin jotain pientä apua, esim. kotona, mutta en viitsi juuri tästä syystä, pyytää apua yksinäiseltä mieheltä vaan annan ennen vaikka sen veneen jäädä liian lähelle rantaa myrskyn armoille syskyllä, korjautuan fillarin kumin kovalla rahalla liikkeessä (käsivamman jälkeen, en voi enää itse vaihtaa), kun pelkään että mies alkaa soittelemaan. Itselleni on kyllä jopa surullinen pettymys kun haluaa olla ystävällinen, empaattinen vain ihmisenä ja sitten kuulee toiselta nyrpeän töksäyksen, että etä ollutkaan tosissani mukana vaan näytttelit, ja onko sinulla jo kaveri ym. itse kun ei ehtinyt vielä edes ajattelmaan muuta kuin olla ihminen toiselle kaltaiselleen.
Kun tiedän tämän vaaran, niin kyllä yritän varoitella naisystaviäni tästätmiehen heikkoudesta.
Varmaan syynä on myös miehen "putkiaivoisuus". Mies keskittyy vain yhteen asiaan, ja maan perusteellisesti. Jos pohjavireenä on naisessa saada seurustelu- ja seksikumppani, niin kaikki muu ihmissuhteeseenn liittyvä jää tyystin sivuun ja eroottinen kiintymys saa yliotteen. Nainen rypäleaivoineen voi olla ystävä, hoitaja, jopa paapova äitihahmo ja ei ollenkaan ajattele madollista kumppanuutta.
Ei se ole miehen heikkous, vaan ominaisuus. Joten jos haluat olla reilu miehiä kohtaan, varoita ystäviäsi ominaisuudestamme, älä heikkoudestamme. Koska heikkous on jotain, minkä eteen voisi jotain yrittää tehdä, kun taas ominaisuus on sellainen, josta emme pääse eroon, vaikka haluaisimme. Kuten todettu, emme me(kään) pidä tästä ominaisuudesta itsessämme, kuka nyt ehdoin tahdoin surkean olon haluaisi?
Miehen "putkiaivoisuudella" ei ole toki asian kanssa mitään tekemistä, sillä kyse on primitiivisistä tunteista - naisella nuo primitiiviset tunteet liittyvät mainitsemiisi empatian tunteisiin, mutta mies ei tätä empatiaa pysty ymmärtämään, kuten ei nainenkaan pysty ymmärtämään miehen rakkauden ja hyväksynnän kaipuuta. Jos aiheesta alkaa väittely, ei se ole muuta kuin "pata kattilaa soimaa", sillä molemmilla sukupuolilla on hyvät ja huonot puolensa.
Siinäpä se että nainen näkee asioita laajemmin ja monelta kantilta vaikka ei niin perusteelliseti voi keskittyä yhteen yksityiskohtaan. En todellakaan tarkoita että teettäisin miehellä töitä ilmaiseksi, koska naisen ominaisuus on heikko fyysinen voima, mutta ei oikein edes maksusta viitsi pyytää naapurimökin Kallea vetäsemään venettä talviteloille. Pelkää että Kalle pitää asiaa jonain vihjeenä sinkkunaiselta. On meillä naisillakin sitten omat ominaisuudet, esim. tämä fyysinen avuttomuus ja iän myötä se vain tulee entistä enemmän käytännössä esille.
Jotkut oppineetin muka väittävät, että mies ja nainen ovat samanlaisia, mutta kyllähän me erilaisia ollaan niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
On ikävää että sinkkumiehet saavat olla yksin, jos eivät löydä seurustelukumppania tai löydä mieskavereita.
Mietipä vielä aloittaja, mitä annettavaa sinulla on niille, joiden ilmaista apua mielelläsi ottaisit vastaan?
Olet aika naiivi, jos kuvittelet että juuri sinä olisit sopiva sydänystävä sille naapurin vahvalle ja fiksulle miehelle, joka voisi mainiosti tehdä sinulle ilmaiseksi töitä, jotka muuten ostaisit kovalla rahalla.
Tarjoa ihmeessä kaipaamastasi avusta kelpoa rahallista korvausta, niin et tule antaneeksi niitä pelkäämiäsi vääriä signaaleja. Mikään ei ole ilmaista. Ystävät auttavat toinen toisiaan, kumppanit elävät yhteistä elämää, jossa molemmat tekevät osansa. Sinusta ei oletettavasti ole kenellekään mitään konkreettista hyötyä, eikä naapurin vahva ja nuori Kalle välttämättä ole kiinnostunut vanhan naisen ystävyydestä.
Totta kai maksasin esim. veneen raahaamisestä vaikka tuskin naapurit moisista jelpaamisista mitään ottavat ja voisihan sitä itsekkin sitten tehdä jotain vastavuoroisesti. Ja jos rehellisiä ollaan ja pilkkuja aletaan viiltata, niin eihän saisi ottaa maksua: sehän on harmaata bisnestä.
On hassua kun pitää ajaa siskonmiehen kymmeniä kilometrejä vain vetämään toisen venetttä. Minä en yksinkertaisesti rohkene pyttää apuun naapurimökin eronnutta isäntää että ei tulisi pysyvää riesaa ja väärinkäsitystä.
Aloittamassani tapauksessa sinkkumies pyysi palkkaa vastaan siivousta ja sitten me päätimme porukassa laittaa kuntoon muuton ja loppusiivouksen. Ja nyt mies on kääremeissään ysävälleni, ei edes aina tervedi kun ei alkanut dyylaamaan hänen kanssaan.
"Mietipä vielä aloittaja, mitä annettavaa sinulla on niille, joiden ilmaista apua mielelläsi ottaisit vastaan?"
En ole keskustelun aloittaja eli ap., vaan 70-luvulla syntynyt nainen, jolla on oma 70-luvulla syntynyt aviomies remontit tekemässä. Silti vastaan sinulle...
Käsittääkseni KESKUSTELUN ALOITTAJA eli ap. OLI OLLUT ystävättärineen MUUTTO- JA SIIVOUSAPUNA noin 60-vuotiaalla yksinäisellä MIEHELLE EIKÄ suinkaan PÄINVASTOIN, joten MISTÄHÄN SINÄ OIKEIN KIRJOITTELET nimimerkki "-----------"??
Käsittääkseni KESKUSTELUN AVAAJA ihmetteli, miksi jotkut miehet käsittävät naisilta saamansa ystävällisen kohtelun ja avun käytännön hommissa (esim. muutto-ja siivousapu) halukkuudeksi keskinäisen rakkaussuhteen virittelemiseen!
Olisi vain ottanut reilusti rahallisen korvauksen mieheltä työstään. Maksu olisi heti leikannut ajatukset läheisemmästä suhteesta tai ainakin minimoinut sen. Kai mies olisi voinut itsekkin hoitaa siivouksen.
Hyvän ystävän puoliso on turvallisempaa pyytää apuun kuin sinkkumies juu. Voihan tuokin mielessään miettiä ties mitä, mut yleensä ymmärtävät pitää turpansa kiinni, eivätkä kehtaa kieltäytyä, kun vaimoke suuttuu, ja siitähän ei tunnetusti seuraa mitään hyvää =)
Voi miehiä......... :)
Naisistako ei löydy noita takertujia?
Kyllä on varmaan naisissakin, mutta nainen ei välttämättä loukaannu ja suutu jos mies ei ala seurustelemaan. Yhden tapauksen tiedän, että eronnut rouva ihastui remonttireiskaansa ja oli alkanut keksiä vaikka tikusta uutta syytä tulla laittamaan jotain ja pyytänyt jäämään kahville ym.
No eihän siitä mitään tullut, ja kyllä kai hän sitten hyväksyi tilanteen eikä loukkaantunut.
Naisissa ne vasta takertujat on, ihan kokemuksesta sanon. Jos erehdyt lähempään tuttavuuteen vaikka naisen aloitteesta, olet merkitty mies täynnä seurusteluvelvollisuuksia. Eihän se näin voi olla?
Mitä tästä opimme. Naisten kasvatus on onnistunut, toisin sanoen naiset ovat hyviä ja miehet sikoja. Älä koskaan ole miespuolisten kanssa missään tekemisissä sillä he aiheuttavat naisille vain harmia.
Hi,hi ihminen ihmistä pakottaa ja rakkauteenkin ajaa.
Ei kyllä noinkaan pidä ajatella. On vain ikävä, että olemme kai persoonina niin erilaisia: mies ja nainen ja emme osaa ymmärtää toistemme "ominisuuksia" ja siitä tulee ongelmia. Näin iäkkäämpänä on elämänkokemusta ja viisautta ja osaa katsella asioita useammasta näkökulmasta.
Minusta on vain surullisita, kun ihmiset, me sinkut elämämme jo muutenkin paljon yksin ja ei ole liikaa niitä tukiverkostoja, sosiaalisia kontekteja ja ystäviä ja sitten kun ystävystytään ja tulee niintä ihmisiä, niin pian saa huomata, että pian onkin seinä edessä, toinen suuttuu ja jää mielipahaan, kun toisessa osapuolessa herää tunteita ja vaatimuksia, joita ei voi täyttää. Ihmissuhde romahtaa. Ennenkaikkea jää paha mili noiden miesten vuoksi.
Eipä ole ihme, että yksinäisyys on niin suuri taakka ja ongelma ja ihmisen tarve kohdata toinen johtaa niin usein vääristyneisiin suhteisiin. On ikävää, jos joku suostuu miespuolisen eroottisiin leikkeihin vain sympatiasta ja omat tunteet eivät ole pelissä muakana. Ei se kauaa kestä.
Me sinkut, ollaan sitten yksin tai kuljetaan tyttöporukoilla ja te miehet miten hyväksi näette.
Sellaista on ihmiskunnan pitkä historia; miehet Marssista, naiset Venuksesta, ja hyvin vaikeaa on ei-yksinäistenkin joskus ymmärtää toinen toisiaan. Me yksinäiset miehet olemme haavoittuvaisia siitäkin yksinkertaisesta syystä, että meillä on elämässä ollut ylipäätään vähänlaisesti asioita, jotka ovat hyviä ja kauniita. Siksi ihastumme niin herkästi meitä ystävällisesti kohteleviin naisiin, ja se on väärin molempia osapuolia kohtaan. Tarvitsisimme miespuolisia ystäviä elämäämme, sitten, näin luulen, voisimme olla tasapuolisesti ystäviä myös naisten kanssa. Sydämessämme on valtava aukko, ja se täyttyy joka tapauksessa jollakin; kun se ei täyty rakkaudella, se täyttyy vihalla. Yksinäisen miehen pitäisikin löytää elämäänsä jotain kaunista, jolla tuon aukon täyttäisi. Minä täytin sen urheilulla ja nykyisin myös yritän kirjoitella mahdollisimman paljon, mitä tarinoita sitä mieleen nyt tuleekin.
Kovasti minusta tuntuu siltä, että sinä syytät meitä miehiä asioiden tilasta jotenkin. Voi toki olla, että ylitulkitsen kirjoituksiasi, mutta haluaisin silti korostaa sitä, ettemme me ole tätä osaa itsellemme valinneet, sen enempää kuin tekään olette valinneet. Kuten tohtori House eilisillan jaksossa totesi, elämä on kärsimystä, ja oma lisäykseni siihen olisi, että elämä on erityisesti kärsimystä silloin, kun sattuu syntymään normaalijakauman väärään päähän, oli sitten kumpaa sukupuolta tahansa.
Miksi miehet pakottaisivat naispuoliset kaverit, siivoojat, auttajat itselleen tyttöystäviksi?
Koska me ei olla niin nirsoja ja ronkeleita
ku osa teistä naisista on..
t.mies30w
Pakottaminen on hyväksyttävää sillä perusteella, ettet ole nirso ja ronkeli? Aika jäätävän ällöttävä kommentti tuon ikäiseltä.
Kyl se näin on. Itselläni on tarve löytää kainalo johon käpertyä kun maailma kolhii. Naiset joiden kanssa olen aiheesta jutellut pitävät tälläista miestä vähän reppanana. Eli, jos olet mies ja kaipaat rakkautta ja oikeaa hellyyttä sinua naiset pitävät mammanpoikana. En itse takerru naisiin, enkä enää uskalla tehdä aloitettakaan, koska tiedän ihastuvani helposti ja nainen ei kuitenkaan. Suoraansanoen pelottaa ajatuskin, että vielä ihastuisin johonkin. Helpompaa kai olla vain omissa oloissaan. Naiset tietää kyllä minkälaisen miehen haluavat. Toisenlaisista miehistä ne pitää.
Kyllä moni nainenkin kaipaa hellyyttä ja kainalopaikkaa. Älä luovuta. Kaksi ihmistä menettää hyvän mahdollisuuden.
En luovuta. Kaikkihan on mahdollista. Minunlaisia on vaan vähemmän. Pitää vaan törmätä oikeanlaiseen ihmiseen. Liikaa vaan kakkia tullut niskaan liian kauan. Sen takia arvostan ihan oikeaa rakkautta enemmän kuin mitään. Siihen on vaan hankala törmätä.
Minäkin aikoinani halusin rakkautta. Nyt olen päättänyt tulla tunteettomaksi ja haen vain panoseuraa.
Näillä mukavilla ystävällisillä eleillä saa rumista miehistä mahtavia avuliaita kavereita. Kyllähän sen arvaa miten välillä häkeltyvät silmiin katsoessa ja välillä olkapäälle taputuksista.
Tilanne on win win kaikki voittaa. Miehet saavat minusta kaunista naisseuraa ja minä miehiltä palveluksia ja onhan meillä hauskoja juttu tuokioita heidän vaihtaessa esim renkaita autooni.
on se hieno juttu,että on sellaisiakin misukoita että auttaa toista sillai.on se kurjaa jos joutuu yksin ilman naisseuraa olemaan.kyllä jos on kyky tallella molemmilla autetaan puolin ja toisin ei se käytössä kulu vaan pysyy vetreänä ja terveenä molemmin puolin.ottakaa ja antakaa nauttikaa niin kauan kuin se on mahdollista.miksi pihdata sellaista jonka isä jumala loi käytettäväksi.lämmitelkää toisianne ja nauttikaa luonnon hedlmistä täysin rinnoin.parempi antaa kuin katua että miksi en antanut ja ottanut.turha sitä on enää jälkeen päin märehtiä tekemätöntä
Oletko ajatellut opiskella kirjallista ilmaisua vaikka sopivan misukan kanssa?
Sinulla nimimerkki "Katja Vantaalta" on siis ennen kaikkea mielessä molemminpuolinen hyötysuhde, kun määrittelet miehen ja naisen välisen ystävyyden?
(Luojan kiitos, minulla ei ole koskaan ollut varsinaisia ystäviä miespuolisissa henkilöissä, vain tuttavia, joihin on ollut ystävällismieliset välit. Näin suurempien väärinkäsitysten vaarat on vältetty.)
Kyllä sitä vielä kuuskymppisenäkin haluaa että joku vetää poskeen vaikkei seisoiskaan.
Huonosti on, jos kuusikymppisellä ei enää seiso! Liikaa läskiä, kaljaa ja tupakkaa eikä yhtään liikuntaa. Näppärämpi kunnostaan huolehtiva kuusikymppinen naputtaa yhden viikonlopun naapuriavun merkeissä muijaa kuin muijaa! Apua on kiitelty eikä niinkuin täällä, että valitetaan jos mies tarjoutuu...
Mutta minäpäpä olen mies jolla on nais kavereita:ja aika monesti olen huomannut että toinen olettaa muuta .En halua kuin juuri tuota autetaan joskus molemmin puolin ja reissukaverina voi olla,ei siis tunnu siltäkään jot huvittas tuo edellisen kommentti .Tosin hiukan ahistaa olla aina sanomassa jot kun olen vapaa mies voinhan jokupäivä minäkin johonkin naisen ihastua rakastua ihan perheen perustamis mielessä.Eli näköjään ainakin niin kauan voi olla hyväkin kaveri /ystävä kun ei ole seurustelusuhteessa.
vähän niinkuin tuo ramonez 1 sanoi hyvin,ei oikein uskalla kun hyvä ittekseen eikä tuu pettymyksiä.
>ei oikein uskalla kun hyvä ittekseen eikä tuu pettymyksiä.
Ja mitähän tuo tarkoittikaan?
Kyseinen ilmiö johtuu yksinkertaisesti siitä että mies on UROS , jonka tarkoitus on luontaisesti siittää NAARASTA ja siirtää sukugeeniänsä eteenpäin.
Muuttaisit sinäkin jo yhtä mannerta etelämmäksi.
No, mikseipä siinä mies kuin nainenkin.
Toimitus otsikoi: "Voiko miehen kanssa olla vain ystävä?" Ihmetyttää tuo vain-sanan käyttö.
Kokemukseni mukaan maa on väärällään ihmisiä, joille toisen ystävyys ei ole minkään arvoinen. Kaikki hyljeksijät eivät edes ole vanhoillislestadiolaisia.
Miehet ny ihastuu rumempiinki naisiin,pimperohan niillä rumillaki on.Se vaan on se luonto,ei sille mitää voi.
Itse olen huomannut joutuneeni lähes samaan tilanteeseen kuin Ramonez1. Toisaalta jos tuo ilmi läheisyydenkaipuun naiset säälittelevät sinua ja toisaalta jos ylipäätään osoittaa heille huomiota he pitävät sinua häirikkönä ja ahdistuvat. Näin ollen olen ottanut periaatteeksi olla tekemättä minkäänlaista kontaktia naisiin tilanteissa, joissa yhteydenoton motivaation ylipäätään voi ymmärtää väärin, sillä en suinkaan halua aiheuttaa muille ahdistusta.
Näin saattaa kenties joutua viettämään pitkiäkin aikoja yksin, mutta se on silti parempi kuin loukata muita säännöllisesti. Läheisyydenkaipuun nyt voi vaikka tukahduttaa nukkumalla pehmoeläin kainalossa. Itse olen löytänyt lohtua unen aikana kuunneltavista hypnoosinauhoista. Alitajuntansa voi näin uskotella paremmalle tuulelle ilman että tarvitsee myrkyttää kehoaan mielialalääkkeillä.
Ei naista tarvita kuin seksiin. Nainenhan ei osaa mitään asiaa miestä paremmin.
ja se lekenda pumenpi paree peti puuhissa kun kauniinpi voi odottaa palveluja toiselta.
Suomentaisitko tuon?
Sama se on naisilla jos vaihdat renkaat autoon tai teet pikkuremppoja? Se on niin että "ihmisen ikävä toisen luo" ????? eikös näin?? jokainen kaipaa toista, vaikka tälläinen lähestyminen ei ole parhaasta päästä. Jokainen tyylillään ei pidä tehdä liian isoa numeroa, siitä voi kohteliaasti kieltäytyä
Kyllä miehissäkin on ihan avuliaita ja pyyteettömästi auttavia. Motiivi on auttaa lähimmäistä ns, miesten tai muuten raskaissa töissä, sillä yksinäinen nainen käy monesti sääliksi normaali miehellä.
Ei ole tavatonta, että tällaiseen, ei-oma-lehmä-ojassa -mieheen nainen juuri kiintyykin. Varsinkin, jos mies ei yritä yhtään mitään lähempää. Onhan se haaste naiselle: ei muuta kun parempaa kretonkia ylle ja ulkonäköä ehommaksi.Vietit ne on naisellakin, eikä se katso ikää eikä ihastuksen kohdetta.
Paras tilanne on jos molemmilla viriää kiinnostus, heikoin taas jos se on yksipuolista. Molempaa olen kokenut, ensimmäisessä tapauksessa kiinnostus ja lähempi ystävyys kesti vuosikausi ja katkesi paikkakunnalta muuttoon. Vielä silloin tällöin mailit kulkee tiheämminkin. Jälkimmäiset taas unohtuu.
Miehen on usein vaikea tulkita naisen singnaaleja, varsinkin tilanteessa jossa niitä ei ole tai ne ovat päinvastaisia. Ainakaan alpään vitsit eivät eivät kummaltakaan puolelta auta tilannetta.
"mies 50"
Harmi....jos tosikot naiset/ miehet ei ymmärrä näitä alapään vitsejä, mutta ei niillä pidä pönkittää itsevarmuuttaan jos ei muullatavoin pysty tekemään vaikutusta naiseen
Kyllä se miesten ja naisten välisten singnaalien ymmärtäminen on sitä "kemiaa", joku nainen voi olla kuin avoin kirja jonka ajatuksia voi lukea katsomalla naista silmiin.
Joka mies tarvitsee naisen elämäntoveriksi, muuten mies kuin nainenkin on vain puolikas. Itse olen kyllä niin vaativa, etten naista huoli kuin vain avioliittoon ja hänetkin tiukan seulan läpi.
Seksi yhden jos toisenkin kanssa ei käy, koska kysymys on moraalinen ja periaatteellinen ja ennen muuta vakaumuksellinen.
Ystävänä voin kyllä olla kenen kanssa vaan ja auttaa monipuolisesti monella tapaa, mutta siihen se jää.
Itse näin pitkään yksin eläneenä vajaa viiskymppisenä miehenä on tullut tehtyjä havaintoja, jotka sopii myös yksinäisten naisten käytökseen. Teen työn puolesta töitä hyvin usein myös yksin eläville naisille ja tuota käytöstä löytyy usein myös naisista.
Itse viihdyn hyvin yksin, en pode yksinäisyyttä. Nuorempana kaipaus hallitsi enemmän ja tutkin kyllä oikeaa (sielunkumppania) naista elämään, mutta en sitä kohdannut.
Yksinäisyys voi olla vaikea asia ja viedä aikaa löytää yksin elämisen nauttiminen. Eikä tuo ole vain miesten elämää, myös naiset käy läpi samoja asioita.
Mitä joidenkin naisten käytöksestä on voinut aistia, on tuo sama kuvio noussut esiin, kun en ole suostunut "joksikin", on naisesta tullut esiin hyvin tyly ja koppava, suorastaan pelottavia piirteitä.
En minä silti heitä negatiivisesti ajattele. Yksinäisyys ja ystävyys on henkisen kasvun hankalia kohtia kyllä molemmin puolin, eikä niitä kasveta ilman toisia ihmisiä.
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta älä katso pelkästään toista puolta.
Kyllä pystyvä mies naisen löytää ja saakin. Varsinkin yksinäisen naisen auttaminen raskaammissa töissä on miehelle iskupaikka vailla vertaa, kokemus puhuu! Vaikkapa renkaiden vaihdossa miehen on muistettava pitää juttua yllä, hymyillä ja etenkin välttää alatyylin puheita. Kehuskella sen sijaan naisen kotia ja kontua, ihastella puutarhaa, pyytää vielä matotkin tampattavaksi...
Voi voi, jos nainen ei tätä ymmärrä, niin käy kuin aloittajalle, mieli on myrtynyt ja maailma ahistaa. Mutta otappa kaveriksi toimelias ja mukavia puhuva mies, alkaa siellä kromostoomikaapistossakin käki kukkua!
Ja maailma on taas kahden ihmisen kohtaloa parempi asuinpaikka!
"jörkalle"
Kyllä nämä "renkaanvaihtajat" tunnetaan..kyllä alkaa taas ahistamaan...kyllä taidan opetella vaihtamaan renkaat itse.
Sillä erolla, että "rotunaisilla" ei yleensäkään ahista, älä pilaa nimimerkin mainetta. Suomen suku loppuu, jos miehellä ei ole pilkettä silmäkulmassa, ja jos vastakaikua ei tule, vaihdetaan vaan renkaat.
Joskus kuulee kiitoksen ja joskus ei sitäkään, tai saa kupin kahvia, jopa myöhemmin pk-seuraa. On suuri harmi, että suominainen on joustava kuin ratakisko, mutta tilannetaju ja huumori onkin tuontitavaraa. Hyvin pitkälle.
"Suomen suku loppuu, jos miehellä ei ole pilkettä silmäkulmassa"
Jo olisi aikakin.
Ohi, ohi - ulkomaille pääsee nykyään helposti!
Eikö se nyt ole ihan normaalia, että mies haluaa kumppanin rinnalleen? Ei kai siitä voi edes ketään syyttää, että haluaa olla jonkun kanssa? Yksinäisyys on oikeasti vittumaista ja todella raskasta. Tämä on inhimillistä. Ei meitä ole luotu olemaan yksin.
Miten miehet ovat niin paljon enemmän yksinäisiä kuin naiset? Lukumääräisesti meitä yksin asuvia naisia on kuitenkin huomattavasti enemmän, mutta eivät naiset ruikuta yksinäisyyttää, me osaamme elää yksiksemmekin. Miehet kai tarvitsevat sen paidanpesijän ja huushollerskan itselleen, eivät edes viitsi opetella asioita itsekseen. Kyllä minä ainakin poistun takavasemmalle kun jo kolmannessa viestissä kysellään olenko valmis muuttamaan maalle miehen kanssa, vaikka ei ole edes tavattu vielä. Kun sitten vastaan miehelle etten ihan näin äkkiä pysty asiaan mitään sanomaan, loppuu yhteydenpito miehenkin puolelta siihen. Että tällasia tapauksia.....
Minä en tarvitse paidanpesijää, enkä huushollerskaa. Ainoastaan kumppanin, jonka kanssa jutella ja harrastella asioita. En odota kenekään heti muuttavan luokseni, kun en edes tiedä, tultaisiinko toimeen. Mutta älkää nyt helvetissä menkö tuomitsemaan jotain sen takia, että haluaa seuraa itselleen! Hyvin harva viihtyy yksikseen. Suurin osa meistä tarvitsee rakkautta ja läheisyyttä. Jos ei jonkun seura kiinnosta, niin sitten ei kiinnosta, mutta vähän myötätuntoa ihmisiä kohtaan, pliis. Ei meistä kaikki ole erakkoluonteita.
Tämä johtuu mm. siitä, että miehiä on enemmän kuin naisia ja että mieheltä odotetaan aloitetta. Naisen ei tarvitse ruikuttaa yksinäisyyttään, koska nainen keskimäärin saa miehen paljon helpommin kuin toisinpäin. Sinun ei näin ollen tarvitse ruikuttaa miesten puutetta, koska näköjään tarjokkaita piisaa, ruikutat vain huonoa laatua,mutta voit rauhassa odotella hyvää miestä. Naisen markkinat...
Kyllä miestäkin imartelisi, jos nainen kyselisi luokseen kaupunkiin asumaan, ja se lisäisi miehen itseluottamusta. Jatkuva torjunta saa miehen epätoivon valtaan. Eikö se ole ihan ymmärrettävää ja inhimillistä?
Se on kaikin puolin luonnollista ja ok. Se taas, että kokee että kellä tahansa valitsemallaan naisella on velvollisuus tulla kumppaniksi, tai muuten suutun, ei ole ok. Tästä kai oli kysymys. Tai sitten teeskennellään kaveria, mielessä kuitenkin vain lähempi tuttavuus tai parisuhde. Se on epärehellistä myös.
Se suuttumus on varmasti turhautumista tilanteeseen. Itse en suutu siitä, jos joku ei halua vakavampaan suhteeseen. Turhaudun kyllä. Enkä myöskään näe tuota teeskentelynä. Voin olla ystävä, vaikka näkisinkin naisessa mahdollisen kumppaniehdokkaan. Se on kaikki naisesta itsestään kiinni. En minäkään ketä tahansa kelpuuta kumppanikseni, enkä edes ystäväkseni. Siitä tuskin voi loukkaantua, että joku haluaa juuri sinut kumppanikseen?
No tässä varmaan on se olennainen ero: yksinäinen mies näkee "kaikki" naiset potentiaalisina kumppaneina. Naiset taas yleensä eivät näe kuin vain tietyt ja muut eivät herätä mitään esim. eroottisia tunteita. Itse suhtaudun mieheen todellakin eri tavalla, jos tiedän hänen olevan ihastunut minuun kuin jos ollaan vain kavereita. Esim. asiat, joista haluat hänen kanssaan keskustella ovat erilaisia, enkä tunne oloani miellyttäväksi sellaisen ihmisen seurassa, joka haaveilee minusta siinä mielessä, enkä itse voisi ikinä kuvitellakaan mitään toisesta. Tästä syystä on epärehellistä sanoa itsekin haluavansa vain kaveruutta, kun oikeasti on ihan muu mielessä. Haluaisitko itse vaikka olla parasta ystävää homomiehen kanssa, joka olisi kanssasi vain sen takia että haluaisi sinua, mutta sinulle esitttäisi vain parasta kaveria. Naiselle se miehen teennäinen kaveruus on samalla tavalla kiusallista.
Siinä ei ole olennaista eroa. Tämä voi tulla sinulle suurena järkytyksenä, mutta ei me miehet nähdä kaikkia naisia potentiaalisina kumppaneina ja kaikki eivät herätä eroottisia tunteita. Itseasiassa hyvin harvat näen potentiaalisina kumppaneina, siksi kai olen yksin. Ei miehet ja naiset ole tämän suhteen niin erilaisia.
Jos koet sen kiusallisena, että joku haluaa sinut, mutta joutuu tyytymään vain ystävyyssuhteeseen, niin sille ei voi mitään. Jos se on sinulle ongelma, sano se suoraan ja lopeta yhteydenpito, äläkä mökötä jonkun "epärehellisyydestä". Minä olen erään naisen kanssa joutunut tyytymään ystävyyssuhteeseen ja olen hyväksynyt sen. Itseasiassa se on iso turn-off, jos joku ei ole kiinnostunut minusta. Hän on kuitenkin sellainen ihminen, josta pidän ja voin aivan hyvin olla hänen ystävänsä.
Hyvänen aika: "Jos se on sinulle ongelma, sano se suoraan ja lopeta yhteydenpito, äläkä mökötä jonkun "epärehellisyydestä"
Siitähän se "epärehellisyys" nimenomaan tulee, etten tiedä asiaa. Tietysti vetäytyisin ja olisin vain tuttavallinen, jos tietäisin. Se oli se koko asian pointti.
"Minä olen erään naisen kanssa joutunut tyytymään ystävyyssuhteeseen ja olen hyväksynyt sen. Itseasiassa se on iso turn-off, jos joku ei ole kiinnostunut minusta. Hän on kuitenkin sellainen ihminen, josta pidän ja voin aivan hyvin olla hänen ystävänsä."
Itse en oleta kaikkien olevan kiinnostuneita minusta, joten jos joku mies ei halua minua, pidän sitä normaalina, en minään turn-offina. Ja aivan, voisin minäkin tyytyä ystävyyteen miehen kanssa, johon olisin ihastunut, mutten silloin myöskään teeskentelisi pelkkää ystävää, parhaassa tapauksessa vuosia, elätellen toiveita suhteesta. Mieluummin odottaisin, että tunteeni viilenevät ja pystyn olemaan sanojeni mukaisesti "vain" ystävä.
"Siitähän se "epärehellisyys" nimenomaan tulee, etten tiedä asiaa. Tietysti vetäytyisin ja olisin vain tuttavallinen, jos tietäisin. Se oli se koko asian pointti."
Eli kyse ei ole mistään epärehellisyydestä. Olet turhan epäluuloinen, jos väität tuota epärehellisyydeksi. Jos minulla on tunteita jotain kohtaan, mutta toisella ei minua kohtaan, se on minulle todellakin parisuhdemielessä täysi turn-off ja menetän mielenkiintoni tätä ihmistä kohtaan ja siirryn seuraavaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en voisi olla ystävä.
Jos ihminen on liiaksi takertuva ja kaikki pitäisi tehdä yhdessä muodostuu se rasitteeksi parisuhteessakin. Ei ketään voi täysin "omistaa". Avioliitossakin molemmilla saa olla omat harrastukset, muutoin elämä muodostuu ahdistavaksi.
Niin, eikö olekin järkyttävää, että miehilläkin on tunteet? Joillekin naisille tämä todellakin on yllätys. Kohtelevat miestä kuin paskakasaa.
No mutta kun kaikille se ei toimi noin, siitä tässä on kyse. Itselläni on aivan sama juttu, jos mies ei ole minusta kiinnostunut, vaikka itse olen, pystyn korkeintaan hetken toivomaan ja olemaan pettynyt, jonka jälkeen tunteet katoavat ja tulee toivon mukaan uusi ihastus.
Tapauksessa, josta puhun, miehen puolelta nuo tunteet olivat siis salassa jatkuneet vuosia ja sitten kun aloin tapailla toista miestä (meillä ei siis koskaan ollut ollut mitään romanttista keskenämme) asia tuli ilmi välien totaalisena kylmenemisenä. Jos kyseessä olisi aito ystävyys, ei se olisi sen kummempaa, kuin jos miespuolinen kaverinsa alkaisi tapailemaan toista (ei edes seurustelemaan huom). Kyllä se mielestäni on epärehellistä, olen sentään puhunut hänelle hyvin henkilökohtaisia juttuja jne, joita en olisi puhunut, jos olisin hänen tunteistaan tiennyt.
Mitäpä jos yrittäisit soittaa tuolle "kaverille" ja kysyä mitä kuuluu? Vai oletko sinäkin niitä, joille soitetaan, mutta jotka eivät koskaan itse soita? Ei minua ainakaan kiinnosta olla se ainoa joka soittaa. Minun puoleltani kiinnostus ystävyyteen lakkaa, kun on aika selvää, että minä olen ainoa, joka haluaa olla yhteyksissä, vaikka toinen muuta vakuuttaa. Oli kyse sitten ystävyydestä tai jostain muusta suhteesta, molempien pitää olla aktiivisia.
MInusta nyt vähän tuntuu, että kuumeisesti vain haet vikaa minusta (=naisesta). Eihän ole mahdollista, että mies olisi tehnyt mitään väärää. En aio soitella, kun en tosiaan hänestä kaipaa enää mitään. Näytti todellisen luonteensa, eli ystävyys ei ollut hänen tavoitteensa, vaan syvempi tuttavuus, vaikka toisin antoi ymmärtää.
Sinällään en ymmärrä miten asia tähän liittyy, mutta en ole niitä, joille pitää soitella vaikken itse koskaan soita. Rehellisesti sanottuna, ymmärrän kyllä viestin jos minuun ei koskaan oteta yhteyttä, enkä myöskään tungettele sitten enempää. Samaa mieltä kanssasi, että se kuuluu kaikkiin ihmissuhteisiin.
Se, että et kaipaa hänestä mitään, kertoo sinänsä sen, että etpä sinäkään mikään kummoinen kaveri sitten ole. Ota huomioon se, että sinussakin voi olla vikaa. Jos asia sinua kuitenkin kovasti vaivaa, soita hänelle ja puhu asiasta. Niin ystävät tekee.
Minäkin olen ollut siinä tilanteessa, jossa olin ainoa, joka aina soitteli. Kun sitä tarpeeksi pitkään jatkui, alkoi kiinnostus ystävyyteen loppua, kun alkoi heräämään epäilykset, että ei sillä toisella ole mitään kiinnostusta minuun yhteydessä olla, kun ei koskaan itse soita. Otti sitten parin kuukauden hiljaisuuden jälkeen yhteyttä... tekstiviestillä. Kaikki puhelinlaskut on edelleenkin minun, ei hänen. Siksi vähemmän enää soittelen. Jos oikeasti on ystävä, molemmat soittelee.
On ja vieläpä normaalia. Mies joka ei edes yritä, hame päälle!
Tuttavapiiriissäni 66 vuotias mies on löytänyt rinnalleen 24 vuotiaan naisen / tytön. Varmaan auttavat toisiaan tavalla jos toisellakin. Mies ei halua huomata, että jokainen joka hänet tuntee ja tietää tilanteen, ihmettelevät. Mieleen on tullut hyväksikäyttö puolin jos toisin. Miehellä on rahaa, naisella ei, hänellä on nuoruutensa.
On kuulunut sääliviä kommentteja, sekä miehen sokeutta asiassa.
sinä et ole normaali, kun tuolleen ajattelet!!!!
Sanoisin, että noin 15 vuotta voi maksimissaan olla ikäeroa. Täysin turha puhua ns. rakkaudesta. Onhan se mukava naida nuorta tyttöä, ei kai siinä muuta ole.
"Ei normaalia"...oli tai ei...tässä se nähdään, että jotkut on ostettavissa, ja jotkut luuserit ovat valmiita myymään itsensä.
Rahasta jotkut on valmiita mihin tahansa.
Miesten ja naisten ystävyys on hemmetin hankalaa. Itse miehenä usein se tilanne mennyt juuri päinvastoin. Naiset tarvinneet "muka" ystävää. On tehty hommia puolin ja toisi, yhteisissä harrasteissa oltu. Mutta sitten lähes joka kerta tullut ongelmia, jos olen alkanut seurustella, jonkun "muun" naisen kanssa. Nämä ns. ystävät ovat alkaneet mustasukkaisiksi, omistushaluisiksi. Alkaneet ahdistella etc.... Paras tapaus oli, eräskin valehteli silloiselle tyttöystävälle, että harrastamme kiihkeää irtoseksiä, että kannattaa mua varoa, että olen epäluotettava etc....
Naiset esittäytyvät ystävinä ja varmasti osa aidosti sitä onkin, mutta sitten tulee alemmuuskompleksi, mikäli se kaverimies alkaakin seurustella jonkun kanssa.
Niin ja itse toimin vain kuten mies luonnollisesti, että kannattaa verkostoitua naisten kanssa, niidenkin joista ei ole kiinnostunut muuten kuin ystävinä, koska sitä kautta taas tulee uusia tuttavuuksia, eli näitä naisen kavereita jotka voi olla kiinnostavia. Näinhän tämä homman pitäisi käsittääkseni toimia, puolin ja toisin
Tuommosen kilpailun kohteeksi joutuminen on tuttua. Soitellaan tikusta asiaa -periaatteella. Pihdataan kunnes "omistus" on varmistettu. Täytyy sanoa, että ei kanata: se voittaa joka taluttaa urpon mukanaan sänkyyn. Jos on mies yksinkertainen, niin on sitä nainenkin!
Minulla on yksi vähän päälle 50 v. miespuolinen ystävä (sinkku), itse olen parisuhteessa, joten mitään romanttisia viritelmiä meillä ei ole ainakaan minun puoleltani, aikanaan opiskeltiin samassa paikassa. Eri ikäisiä ollaan. On lenkkeilty ja juteltu yhdessä kaikesta mahdollisesta ja Facebookissakin pidetty yhteyttä.
Kaikki ihan kaveripohjalta, mutta taannoin mies heitti yhteen fb-päivitykseeni ihmeellisen kommentin, jonka jälkeen ei ole tykkäillyt/kommentoinut mistään jutuistani. En tietääkseni ole häntä loukannut mitenkään, joten lieneekö sitten syynä ihastuminen hänen puoleltaan vai?
Hän on väläytellyt paikkakunnan vaihtoa, eikä oikein tunnu osaavan päättää mitä tekee. Minusta vähän tuntuu, että haluaa tarkoituksella minusta irti ikään kuin kehittämällä jonkun suuttumisen aiheen omassa päässään, jotta hänen olisi helpompi lähteä muualle, kun "täällä ei ole hänelle mitään". Ihme juttu kertakaikkiaan.
Pitäisi sinun käsittää, että yhteiset lenkkeilyt yms. viestittävät miehelle, että sinun suhteesi omaan mieheen ei ole aivan kunnossa. Tuskin miehesikään kovin hyvällä ajattelee suhdettasi tähän mieheen vaikka ei siitä puhu.
Just tuommoista "antaa ymmärtää, ei ymmärrä antaa" viestittelyä en minäkään käsitä. Aviossa olevalle naiselle jotkut asiat ovat sopivia, toiset taas ei. Yhteinen lenkkeily - arabimaissa katseesta kivitetään!
Liittyskö joteski tohon evoluutioon........vai
Kyllä miehen kanssa voi olla ystävä! Itsellä on ollut kaveri 25vuotta ja alkuaikoina oli hieman säpinää.Sittemmin muuttui pelkäksi kaveruudeksi,voin käydä kyläilemässä,kun nurkalla asuu,eikä ole jeesailemaankaan pyytänyt.On vanhempikin reippaasti(10v)Mukava kaveruus on ja maailman tappiin on lupailtu olla.Katselen toki samalla muitakin ja kertoillaan kavereistamme.
Enrä naiset?
Montako kertaa mies voi tavata mukavaa naista ennen hän alkaa suunnitella miehen elämää? Eipä kovinkaan montaa, jos nainen on kiinnostunut tai näkee muuten mahdollisuuksia miehen aseman tai varakkuuden tai muuten vaan komean ja mukavan miehen sunteen.
Kokemuksesta tiedän, että kohta alkavat suunnitella, vaatia ja pompottaa ennenkuin mien onmitenkään valmis siihen. Naiset ne vasta nopeita ovat näissä asioissa!
Kyllä se sama pätee yksinäisiin naisiinkin vaikka olisivatkin yksin sen vuoksi ettei ole sopivaa sattunut kohdalle. Kyllä oli näin miehenä vaikee tehdä yhteistyötä naisen kanssa (yritystoimintaa), joka kokoajan koettaa ujuttautua yksityiselämään mm. lupautumalla tekemään asioita ihan veloituksetta.
SEX
EIKÖ SINUA KOSKAAN PANETA?????????
SEX
OLETKO ASEKSUAALI???
SEX
muistan ... "älä hae ystävyyttä mieheen, jolla on lupa tappaa" ystävyys on niin vaihetelevaa jo, etteikö kannattais olla ystäviä, ystävyys sietää varmasti hyväksikäytön kokonaisrengasta, en tarkoita kondomirengasta, tarkoitan eräidern kulttuurien harjoittama esim. siirtomaaherrat aikanaan ja nyt meillä on tämä juutalais, mustalais, natsi ja euroopppalainen ongelma, ystävyys esim.. Saddan Hussein koki kolauksen ystävyys verottajan ja verotettavan ja harmaan talouden ja veroparatiisin jam poliisii kansalaisii oliai paraas esimerkki ystävyydestä osaltani en suosi ystöävyyttä hakea, enkä haekkaan ............................. jooo ooooooooo oooo
Olipa ihailtavan sekava vuodatus!
En kyllä ymmärrä tätä keskustelua ollenkaan. No, voi johtua siitä, että olen itse biseksuaali. Jos alkaisin siis rajaamaan ystävyyksiäni (mahdollisen) eroottisen kiinnostuksen osalta, olisi aika yksinäistä :)
On kavereina miestä ja naista, homoa ja heteroa. Kaverit on kavereita, säädöt, seksikumppanit ja seurustelukaverit on muuta.
Kyllä sä "äimänkäki" törmäät vääränlaisiin miehiin jos sulle ei miehistä ole ystäviksi.
Minulla on oman ikäluokan ..ja vähän nuorempiakin naiskavereita..ei niistä kukaan ole vieroksunut minua kaverina..tosin en ole heitä "sillä silmällä" katellutkaan.
Olen edelleeen sitämieltä, että nainen voi olla miehen paras kaveri/ystävä, ja kummankaan luottamuksellisista yksityisasioista ei juoruilla sivullisille, voin kyllä nimettömänä, kaveristani .... toisena persoonana...siis paljastamaata kaverini henkilöllisyyttä..kertoa jollekin kaverille, minkälaista palautetta itse olen saanut naisilta, ja kuka ns.naiskavereistani on paljastunut juoruilijaksi.
Kyllä miehenä saa olla tarkkana, kenelle nais/ mieskaverille alkaa kertoa totuuksia omista ihmissuhteistaan.
Miesten keskinäiset jutut kyllä tiedetään, ja kun katsoin Hjalliksen paneelin, jossa yksikään mies ei ei osannut tyhjentävästi sanoa mitä on rakastua, niin että jalat menee alta, ja onko se sitä aitoa rakkautta jos se ei aiheuta lievää mielipuolista olotilaa.
Kyllä joillekin miehille/ naisille riittää kuka tahansa, jonka kanssa on vain fyysistä läheisyyttä ja seksiä, jossa ei kuitenkaan ole mitään syvällistä tunnetta mukana..tälläiset laastarisuhteet tuskin pitemmänpäälle toimii.
Minua hieman kiinnostaisi mitä ne miesten keskinäiset jutut ovat jotka "tiedetään"?
Kun oman kokemukseni mukaan miehenä, niitä keskinäisiä juttuja on niin paljon erilaisia riippuen täysin henkilöiden persoonista ja miten läheisiä he ovat. Itselläkin on muutama läheinen miespuolinen ystäviä jolle voi puhua vaikka mistä, mutta siitä huolimatta nämä ihmisuhteet ja niissä käsiteltävät asiat ovat erilaisia ja ne hoidetaan eri tavoin henkilöistä ja heidän luonteistaan riippuen.
Ihmiset kun ovat niin eri luonteisia niin en usko että kaikki osaavat kertoa tai edes kokea asioita samalla tavalla. Tasan varmasti löytyy niin miehiä kuin naisiakin, jotka eivät tule koskaan elämässään kohtaamaan jalat alta vievää rakkautta, kun taas joillain jo normaali ihastuminen vetää pollan sekaisin, ihmisten tunnekynnykset ja suhtautumiset asioihin ovat aivan erilaisia.
Itse en esim. ole koskaan voinut ymmärtää ylifanituskulttuuria, jos miettii vaikka muinaista beatles-maniaa (tai mitä tahansa vastaavaa ilmiötä) , jossa yhden bändin takia tuhannet ja kymmenet tuhannet (pääosin) naiset jouduttiin poliisiketjuin ja mellakka-aidoin erottamaan heille täysin ventovieraista bändin jäsenistä, jotta fanit eivät innostuksessaan repisi heitä riekaleiksi ja sivussa talloisi toisiaan kuoliaiksi, jota moistakin on joskus tapahtunut.
Jos ihminen pystyy ajamaan tuollaiseen hurmioon jostain täysin tuntemattomista ihmisistä johtuen, niin enpä ihmettelisi jos ne jalatkin sitten mahdolliseen puolisokumppaniin törmätessä pettäisivät astetta helpommin kuin jollain toisella, esim. itselläni. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten vahva itse tunne on, toisilla se itsensä hallinta vain lähtee esim. jo paljon pienemmistä asioista aivan kuten toiset ovat aivan sekaisin jos pienestä määrästä alkoholia.
Enkä tosiaan pidä itseäni tai edes ole erityisen tunteeton vaikka en koskaan ole halunnut lähteä kirkumaan tai huutamaan hysteerisenä esim. jonkun itselleni rakkaan bändin nimeä.
Miten voi kertoa toiselle jostain tunteesta "tyhjentävästi", koska usein tunteet ovat henkilökohtaisia ja hyvin subjektiivisia ja näyttäytyvät eri henkilöissä eri tavalla. Miten toisen ihmisen tunteen tason voi määrittää pelkästään kuuntelemalla hänen kertomuksensa, koska eri ihmiset suhtautuvat ja tulkitsevat asioita eri tavalla ja painottavat eri asioita
Esim. omien vanhempieni keskinäinen rakkaus on aina näyttäytynyt meille lapsille täysin selvästi ja tuntuu olevan vahvaa edelleen, nyt kun he alkavat pikkuhiljaa olla jo keskenään eläviä vanhuksia, siitä huolimatta ettei heillä ei ole koskaan ollut suuria näyttäviä kirkkohäitä vaan vallan vaatimaton siviilivihkiminen eikä heillä herranjestas ole edes sormuksia(!!hirveän kauhean järkyttävää, eikö olekin?!). Eikä se tosiaan johdu siitä etteikö moisiin olisi ollut varaa, he eivät vain koskaan ole nähneet niitä erityisen tarpeellisiksi. Ihan kuin tunteet olisivat kiinni jossain metallinpalassa. Onko heidän rakkautensa siis jotenkin heikompaa kuin valkoisella limusiinillä, 6 kerroksen kakulla ja 15 karaatin timantilla silattu? Ainakin se on kestänyt vuosikymmeniä ja yhäkin näyttävät viihtyvän toistensa seurassa mainiosti vaikka meille lapsille homma ei ole ulospäin näyttäytynyt mielipuolisena romanttisena draamana - 4 tähteä viidestä - iltapaska.
Rakkaus kun on paljon enemmän kuin sanoja ja kukkapuskia ja suklaarasioita ja jalkojen alta menoa, se voi olla pieniä vivahteita ja hyvinkin huomaamattomia tekoja.
Onko esim. sellaisen suhteen rakkaus aidompaa tai voimakkaampaa, jossa esim. riidat käydään astioita ja ovia paiskoen, verrattuna siihen että asiat pyritään hoitamaan vähemmällä draamalla? Kun mielenkiintoisesti tässäkin asiassa näyttä siltä, että ne oikeasti vahvemmat asiat löytyvät lopulta jostain muualta kuin meuhkaamisesta ja teatraalisista eleistä.
Aivan kuten vihassa, kaikkein vaarallisinta ei ole viha joka huudetaan ääneen kadunkulmassa, vaan se joka kytee äänettömänä pinnan alla, ja yleensä se porukan kaikkein vaarallisin tyyppi ei ole se suurisuisin, vaan se hiljainen sivussa seisoja. Sellaisen kun ei tarvitse erikseen korostaa itseään.
Minun näkökulmastani näyttää että ainakin sinun käsityksesi vaikuttavat melko rajoittuneilta sen suhteen mikä on aitoa ja mikä ei, jos tulkitset asioita vain esim. sen perusteelta mikä vie jalkoja alta ja mikä ei.
Kyllä tosirakkaus voi toki viedä jalat alta ja laittaa pään sekaisin - tai sitten ei. Ihmisissä kun on niin henkisesti ja fyysisesti sellaisia tapauksia että ne toisten (myös henkiset) jalat ovat yksinkertaisesti heikommat kuin toisten, eikä sen perusteella voi vielä mitenkään määrittää kuinka kova se jalat alta vievä isku itsessään oli, koska toiset yksinkertaisesti lakoavat helpommin kuin toiset.
Kyllä miehen kanssa voi olla hyväkin ystävä, mutta yhdessäolo on rajoitetumpaa kuin naisten kanssa. Omaa miestä ja ystävämiehen vaimoa kun pitää kunnioittaa niin, ettei ystävämiestä paljon tapaa kahdestaan ja rauhallisessa ympäristössä. Suhde jää väkisinkin hieman etäisemmäksi kuin, jos olisimme samaa sukupuolta.
Siis onko se kunnioituksen puutetta, jos tapaa eri sukupuolta olevia ystäviään ilman puolison läsnäoloa? Ei minun kumppanini kyllä pane pahakseen jos tapaan miespuolisia kavereitani kahden kesken, ja on sen suoraan minulle sanonut. Monesti tulee esim. leffaan lähdettyä kaverimiehen kanssa, kun avokin kanssa ei leffamaut oikein kohtaa. Miehellä ei omia naispuolisia kavereita juuri ole, mutta jos olisi niin kyllä mun puolesta saisi tavata heitä ilman minuakin.
Kun näin voi menetellä, niin silloin on molempien osapuolten parisuhde vakaalla pohjalla, niinkuin sen pitäisikin olla. Voi hermoilematta luottaa siihen että kumppani tiedostaa hyvän käytöksen ja sovinnaisuuden rajat.
Ihmiset nyt vain ovat kaikenkaikkiaan melko epärationaalisia olentoja. Yksinäiset miehet voivat tulkita pyytettömän auttamisen naisen suunnalta joksikin muuksi mitä se on. Tunteet ovat ei-järkeviä ja ihminen elättelee ja kuvittelee kaikenlaisia, oli toiveille perusteita tai ei. Ja moni yksinäinen ihminen varmaan toivoo jonkinlaista huomiota ja läheisyyttä ja voi olla etenkin jos on elänyt pitkään yksin, ehkä jopa koko elämänsä, on tunne-elämä ja tunteiden hallinta voinut jäädä kehittymättäkin.
Itse miehenä olen välillä kohdannut hivenen samanlaista käytöstä naisten taholta, kun nainen on melko selkeästi osoittanut kiinnostusta, mutta itse en ole ollut kiinnostunut ihan henkilökemioiden, olemassa olleen parisuhteen tms. takia.
Olen pitänyt etäisyyden ja pyrkinyt kohtelemaan heitä samalla tavalla viileän kohteliaasti (=hyvät päivät ja normaalit small talkit yms, mutta eipä paljon sen syvempää) kuin ketä tahansa ventovierasta ja kun naiset ovat huomanneet että eivät saa vastakaikua, niin heidän käytöksensä on muuttunut hyvin katkeraksi, jopa ilkeäksi ilman että välillämme tosiaan olisi tapahtunut yhtään mitään mitä nyt ventovieraiden tai kavereiden välillä ei tapahtuisi.
Eri ihmiset suhtautuvat vastoinkäymisiin eri tavalla ja naisilla varmaan lienee alhaisempi sietokynnys tulla torjutuksi, koska he niin harvoin tekevät aloitteita. Aika moni keskivertomies taas joutuvat tottumaan tuohon luonnostaan jos he kuitenkin yrittävät ja tekevät aloitteita. Kaikki eivät toki ikinä opi tottumaan torjutuksi tulemiseen.
Virheenne on siinä, että kohtelette miestä kuin ihmistä kohdellaan. Ei suomalainen mies ole sellaiseen tottunut.
Kannattaa kertoa sille miehelle että on aseseksuaali tai lesbo tai miten asia on. Tai sitten jos on seksuaalisesti kiinnostunut jostain toisesta miehestä.
Jotenkin tuokin että vene pitää hakata irti jostain jääsohjosta tai kantaa vanhat
tavarat roskalavalle jostain pölyiseseltä ullkolta pitää tapahtua mutta sitten ei
saa edes soittaa.
Eikös tuollinen on pettämistä ja hyväsikäyttämistä jos teettää toisella töitä ja ja vihjaa maksuksi hyvänäpitoa jota ei sitten tapahdu.
Miehiä on monenlaisia. Jos ajatua seksistä on sinusta täysin mahdoton niin onhan niitä impotetteja, homoja tai niin sairaita etteivät pysty muuhuun kuin puhumaan.
Ei ainakaan heteron miehen taholta ole kovin suuri periaatteellinen kysymys harrastaa seksisä naisen kuin naisen kanssa. Eihän se niin paljoa silloin merkitse jos nainenkaan ei merkitse mutta eisiitä kyllä mitään traumoja tule.
Kyllähän toiset naiset myyvätkin seksipalveluita.
Nainen vielä paremmin kykenee näyttelemään nautintoa kuin mies.
Jotenkin tuntuu siltä että sinä olet kiinnostunut naisista, tai sitten et ole kiinnostunut mistään.
Minä nyt kerron miten normaalit ihmiset toimii. Pieni seksi on yhteinen salaisuus joka yhdistää vaikka olisikin erottu. Se on todiste että joskus ollaan koettu samoin.
Tällainen alituinen heteroiden paheksuminen ei ole oikein tahdikasta.
Kuulehan Aulis, sinun piti olla fiktiohahmo.
Oiskohan tässä nyt kuitenkin ihan aikuisten oikeasti siitä kyse, että ensin on käyty koeajolla toteamassa, että vehkeet eivät ole tarpeeksi kokoiset, tai muuten ei vaan homma toimi. Sitten kun on todettu että mies kuuluu kaveri-sektoriin, niin sepä ei miehelle olekkaan niin helppo asia.
Kyllä voi, tietysti asiaa pitää ajatella myös oman kumppanin ja mahdollisen ystävän kumppanin kannalta ja pitää tapaamisia vaikka tuplatreffeinä, ei tietenkään aina :) Avoimuus kunniaan.
Noniin asian ydin eli mies ja nainen ei voi olla ystäviä. Minulle naisen hyvä käytös ja hymy ovat aina lupaus seikkailusta ja pyrin lähempään tuttavuuteen. Poislukien ammatikseen palveluhenkiset ja ystävälliset esim kaupan kassat, heitä en häiritse iskemiselläni sillä he "joutuvat" hymyilemään jokaiselle. Toisinaan tulee pakkeja mutta toisinaan alkaa suhteita ja jos en yrittäisi en olisi saanut ainoatakaan suhdetta elämässäni. Nainen olisi ystäväni jos hän olisi lesbo ja samoin mies olisi naisen ystävä jos hän olisi homo koska muuten aina se luonto järkkää kipinää eri sukupuolten välille. Ja jos toista ei kiinnosta ei silloin olla edes ystäviä.
Mulla on kaikki kaverit miehiä ja kolme nais ystävää. Näissä nais ystävissä on se ero että olen harrastanut jokaisen kanssa seksiä ja ollut suhteessa mutta jälkikäteen he ovat jääneet ystäviksi. Jos aloitan uuden suhteen ja kumppani ei hyväksy (useinmiten) näitä nais ystäviä niin sovimme että emme tapaa tai soittele ja sama päinvastoin.
Huom! Suurinosa naisista ei hyväksy miehelleen naispuoleisia ystäviä vaikka he eivät tietäisi että meillä on ollut yhteinen menneisyys.
Taitaa yksinäisyys pelottaa, ja sanoisin että pelko on usein parisuhteiden pohjana, ei varsinaisesti rakkaus. Ehkäpä parisuhteet eivät siksi olekaan kovin toimivia? Voin suositella tutustumaan sellaiseen kuin Särkyneiden sydänten aktiivikirja, siitä löysin todella erilaista tietoa rakkaus- ja parisuhdeasioista, kannattaa kokeilla.
Aika vaikea miehen on olla naisen ystävä. Olen yrittänyt kyllä olla, mutta jossain vaiheessa on alkanut tehdä mieli enemmän... Noh, jos pitää halut kurissa, niin kyllä se on jollain tasolla onnistunut.
Ainakin pelisäännöt kannattaa tehdä selväksi. Tai sitten ainakin housut jalassa ja tukahduttaa halut tai ainakin pitää ne omana tietonaan.
Miehet säälittäviä. Onhan noita lähentelijöitä ollut, kavereiden miehistä lähtien. Kuvottaa sellainen niin että en pysty olemaan yhteyksissä näiden kavereidenkaan kans enää. Mitä oisin sanonut? Miehes halus seurustelemaan mun kanssa ja kun annoin pakit, jatkoi sun kanssas. Ennemmin esitän kiireistä ihmistä minkä ehdin!! Itse en kyllä takertumista harrasta, päinvastoin, olen ollut oikein super anti-sosiaalinen ja ihme kun mulla on ees mies :D Niin pitkään mietin, jaksanko suhteeseen. Kaikille limailijoille sanon kyllä suorat sanat
"Miehet säälittäviä" eli myös oma miehesi on säälittävä.
Miksi ihmeessä suostut olemaan yhdenkään säälittävän otuksen kanssa? Kannattaako naisen tuhlata elämäänsä?
Säälittäviä me ollaan.
Ilmeisesti sama sitten koskee vaan 30:siä naisiakin. Ei ilmeisimmin oikeaa ole löytynyt ja alkaa sitten jotenkin kuumottamaan. Ehdotukset on väliin aika "no" sellaisia vaikka printteriä vain olen tullut korjaamaan.
Yök en näille kuitenkaan osaa sanoa, vain että olen suhteessa jossa on molemmin puolinen ymmärrys ja tietynlainen kanssakäyminen on nyt "no no".
Yök, monestakin yli kolmekymppisestä naisesta on mielestäni väärin sanottu.
En ymmärrä näkökantaasi, että ehdottelevat miehet ovat jotain limanuljaskoja.
Jos minulle ehdotellaan, niin en pidä ehdottelijaa mitenkään "limailijana", vaan normaalina ihmisenä jolla kysymys "tärppäiskö?"
"Ei" on näihin aika yksinkertainen vastaus.
Haluan nais-asialiike naisille paljastaa ja kysyä, onko mennyt turhuuksiin elämä, kun tyydyin itsetyydytystä harjoittaen odottaa vain oikeaa Naista järjestää minun miehiselle tunnolle mahdollisuuden oleilla ihmisenä mailmassa risstikkäisissä Valtioita vihaavissa ja yksityisyyttä uhoavissa aihelmissa, mailmanlaajuinen feminismi ja samaaan aikaan tämä Sovinisti aikaan, niin, että koen miehenä selvin tunnoin aika paljon harhautunutta olemassa oloani ihmisenä, kiinnostuin elää omaa elämääni, naisiahan tässä on raiskattua (ISO)-(MIES) malli esiintyy usein Suomessakin mediassa ja kirjallisuudessa ja Euroopan väestössä, niinkuin tänään on todettu Internetissä Intiassa ja siis, suomalainen nainen olisiko ystävyyttä kyyristellä, polvistua, nöyristellä, vai uhota nais-asiaa miehille, joita oikeasti ottaa aivoon, kun on panohommat mennyt pieleen, naisten onnistuttua, en raiskaisi mutta vihjaan aina näin mua naitattavan ainakin ystävyydellä kokemattoman ex mailman naiseus kysymyksessä ollen, ... ssiis ystävyydellä I am ready.... YES
Miksei siivoojat kelpaisi,mitä vikaa siinä on.Miksi pitää ammatti ottaa mukaan tälläiseen juttuun?
Ihmettelijät
Koska nykyään jokainen nainen elää siinä uskossa että ansaitsee unelmiensa säröttömän prinssin ja niinpä perusmiesten seksin saanti saati sitten parisuhteen saanti on niin kiven alla että jokainen pieni ystävällinen ele keltä tahansa naiselta ylitulkitaan.Jokainen vapaana oleva yli 20w nainen on lesbo tai sitten kärsii jonkunasteisista mielenterveysongelmista..tai sitten muuten vaan päättänyt elää yksin.Mitä voi olettaa keski-ikää läheneviltä miehiltä joilla ei ole koskaan mitään tyttöystävää ollutkaan..saati sitten sen ylittäneiltä jotka eivät ole vakinaista löytäneet ikinä?
Eli kyllä olet oikeassa, heteromiesten ja naisten välisiä "vain ystävät" suhteita ei ole, mies aina vähintään haaveilee enemmästä vaikkei ikinä yrittäisikään ryhtyä mihinkään toimiin asian suhteen.
Tästä taas päästään siihen tuttuun aiheeseen, että suomalaisen miehen kannattaa menettää poikuutensa ja muutenkin hoitaa seksiasiat maksullisen naisen kanssa.
Ja parisuhde kannattaa tehdä ulkomaalaisen naisen kanssa, vaikka tämä lähinnä rahan takia siihen lähtee.
Naisilta puuttuu oudolla tavalla myötätunto kun on kyse miehistä. Kun (naisten) ei itse tarvitse tehdä seuran saamisen eteen muuta kuin kävellä lähimpään baariin, on vaikeaa ymmärtää että miehillä se ei onnistu ihan yhtä helposti. Kaveri on yksinäinen ja epätoivoinen, ei siinä sen kummempaa.
Tuskin se pakottaa haluaa, on vaan pettynyt ja surullinen kun ei saa naista vaikka kuinka yrittäisi. Sinänsä on fiksua välttää miespuolisia kavereita, pahin loukkaus mitä nainen miehelle voi sanoa on: "ollaanko vaan ystäviä?" Mies haluaa naaraalta eläimellistä seksiä, ei pitkiä keskusteluja naisen muista poikaystävistä. Olen muuten itse joutunut sanomaan tämän fraasin ( "ollaanko vaan ystäviä?") nuorempana useammallekin naiselle ja vastauksena oli yleensä mielipuolinen raivo ja solvausryöppy. Ei tunnukaan enää kivalta kun omalle kohdalle osuu jos on ihastunut.
Lopulta tajusin että parempi sanoa rehellisesti että ei kiinnosta kuin kiduttaa toista väärällä toivolla joka tälläisessä ystävyysehdotuksessa jää jäljelle.
Hyvin ilmaistu. Eipä tähän ole paljon lisättävää. "Ollaankos vain ystäviä" naisen lausumana miehelle on suunnilleen sama kuin sanoisi: "Olet homo". Nimittäin vain homomies voi oikeasti olla naisen ystävämies ilman parisuhdetta.
Nyrkkisääntö: vältä naisia kuin ruttoa. Niistä ei ole kuin pelkkää harmia - aina, ikuisesti ja lopullisesti.
Kaikkia miehiä ei vain yksinkertaisesti ole tarkoitettu ottamaan kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Toinen nyrkkisääntö: jos et murrosiän jälkeen ole seurustellut, et todennäköisesti tule koskaan seurustelemaankaan.
Lisäys: edellinen koskee siis vain miehiä. Naisten nyrkkisääntö on: riittää että hengität miestä kohti, niin saat sen halutessasi.
Voit olla miehen kaveri vain, jos hän on kyllästynyt alapäähäsi tai alapääsi ei ole koskaan kiinnostanut häntä, koska olet hänestä epäseksuaalinen, epämiellyttävä tai miehinen.
Jos haluat olla ystävä ja pysyä ystävänä, pysy aina neutraaleissa keskusteluissa, jos jotain henkilökohtaisia murheita tapahtuu voit osoittaa myötätuntoa, mutta se on tehtävä hyvin yleisellä tasolla. Älä koskaan flirttaile, älä koskaan vastaa kaksimielisiin heittoihin, kerro ettet tykkää niistä, älä huolehdi tai anna lämpöä.
niin ja.. hymyile mahdollisimman vähän.
Ja silti se ei saata riittää.
Voi olla ystävä.Itselläni on kolme miespuolista ystävää ja ihan ok.Kyllä me naiset siinä missä miehetkin tarvitsemme ja on luonnollista olla ystäviä toisillemme. Voimme tukea ja auttaa toisiamme.Tänä päivänä me ihmiset yritämme olla riippumattomia toisistamme.Olemme tarkoitettu elämään yhdessä tässä maapallon kamaralla ,sovussa miehet ja naiset.Terveellä tavalla!!Kunpa olisikin enemmän yhteyksiä keskenämme.Elämä olisi helpompaa ja kokisi kuuluvansa osana yhteistä elämää.Olen tyytyväinen että on miesystäviä.Suosittelen!
Miehen kanssa voi olla ystävä. Se on jopa rikkaampaa elämää kuin seurustelu.
voi olla, mutta on sekin yksilöistä kiinni pysyykö pelkän ystävyyden tasolla.
Tuon voi kyseenalaistaa. Millä mittarilla rikkaampaa kuin seurustelu, kerroppa "Ystävät" kun kerran tiedät
Onhan se varmaan kun kaiken saa mitä parisuhteessakin eikä tartte edes pillua antaa.
Ei kannata yleistää, vaikka olisitkin kohdannut muutamia mustasukkaisuuteen taipuvaisia miehiä. Kyllä miestenkin kanssa voi olla kaveri - ei ehkä kaikkien, mutta sama pätee kyllä naisiinkin.
Kaipa mies voi olla naisen ystävä, jollain tasolla, mutta jos olette suunnilleen samanikäisiä ja heteroja, mies luultavasti haluaa sinua, vaikkei asiaa ilmaisisikaan.
Jossain vaiheessa, esim. pikkujouluissa tms, voitte joutua kiusalliseen tilanteeseen.
Ei pidä yleistää tässäkään asiassa. Osa miehistä on yksinäisiä ja kaipaa naiseuraa, eihän se ole väärin, se on sitten väärin tai vähintäänkin hölmöä käytöstä jos naista ei kiinnosta ja mies sitten siitä kiukuttelee, mutta osa miehistä vain siis tähän syyllistyy eikä läheskään kaikki, joten nuo muutaman lauseen jutut vois jättää pois.
Sanoisin, että on huono tuuri jos ei ole miehistä saatu kavereita naisille.
Mä olen itse mies ja mulla on aika monta nais-kaveria ja sitten se rakas vaimo ja onpa myös niin, että osa naisista on halunnu olla jotain muutakin kuin pelkkiä kavereita enkä minä lähde yleistämään, että naiset roikkuu lahkeissani ja siksi en niitä kelpuuta kavereiksi.
Muistakaa, että me ollaan kaikki yksilöitä ja muistakaa se, että ei kukaan ole täydellinen ja sekin, että ei ihminen oikeasti halua olla yksin (ainakaan kovinkaan moni) ja on eräänlainen hätähuuto osaltaan kun kaipaa rakkautta elämään, toki sen takia ei pidä käyttäytyä kuin ääliö tai tehdä jotain pahaa.
Hain taannoint Treffeiltä deittiä ja sitä kautta naisystävää.
Oulussa tuntuu olevan näitä "kaverinaisia" enemmänkin. Yhdet kahvit viikon kahden deittailun jälkeen per lärvi - jos hyvin kävi - tapaamisen lopussa ei edes kiitosta seurasta saati että sovittaisiin halutaanko vielä tavata, nopeasti vain karkuun.
Äläpä hätäile: Jyväskylästä sen sijaan löytyi nainen, jossa oli kaveriakin enemmän kuin näissä muissa yhteensä. Tyhjennän parhaillaan osaketta myyntiin ja muutan Jyväskylään, omaan asuntoon ja katsotaan sitten ajan kanssa mitä tehdään.
Ystävän neuvo: älä sekoa pohjalaiseen "kaverinaiseen"!
PS. Kaverinaisia nämäkin!
"hanki nainen"
En sekoa pohjalaiseen "kaverinaiseen"
Sitä minäkin olen ihmetellyt, mitenkä se pohjalainen MIES/NAINEN voikaan olla niin jääräpää puukkojunkkari, ja jos ei selvinpäin, niin humalassa uhotaan naama punasena...jotta sellaasta tasaasen oloosta siällä tuppaa olemahan.
Tuolla sinkut-palstalla miehet tylyttävät naisia siitä, että joutuvat heidän kaveripojikseen. En ole ikinä ymmärtänyt moista miehen tahdon vähyyttä omien tekemisten suhteen: eikö he osaa ilmaista sanoin ja teoin, ettei kaveruus tai ystävyys kiinnosta? En minä ainakaan tahtomattani suostu kenenkään kaveriksi.
Itselläni on ystävänä mies, joka on joskus ilmaissut kiinnostuksensa enempäänkin kuin ystävyyteen. Ystävyys on jatkunut -ehkä jopa parempanakin- kun tuo romanttisen suhteen mahdollisuus (mahdottomuus oikeastaan) saatiin pois agendalta. Uskon, että on miehiä, etenkin nuoremmassa ikäpolvessa, joilta ystävyys naisen kanssa onnistuu ilman turhia haihatteluja.
Tuolla sinkut-palstalla miehet tylyttävät naisia siitä, että joutuvat heidän kaveripojikseen. En ole ikinä ymmärtänyt moista miehen tahdon vähyyttä omien tekemisten suhteen: eikö he osaa ilmaista sanoin ja teoin, ettei kaveruus tai ystävyys kiinnosta? En minä ainakaan tahtomattani suostu kenenkään kaveriksi.
Itselläni on ystävänä mies, joka on joskus ilmaissut kiinnostuksensa enempäänkin kuin ystävyyteen. Ystävyys on jatkunut -ehkä jopa parempanakin- kun tuo romanttisen suhteen mahdollisuus (mahdottomuus oikeastaan) saatiin pois agendalta. Uskon, että on miehiä, etenkin nuoremmassa ikäpolvessa, joilta ystävyys naisen kanssa onnistuu ilman turhia haihatteluja.
Miksi ihmeessä ja väkisin pyrit miehen ystävyyteen, onko taustalla kuitenkin jonkinlainen kiusoittelumotiivi? Vähän vaikuttaa siltä? Terve nainen ymmärtää vähän enemmän suhteiden päälle, turhanseisottajat on sitten erikseen. Vai onko sinulla vaikeuksia naisystävyyksien kanssa, miehetkinhän harrastaa miesporukoissa?
sulle 4 12
Uskotaan vähemmälläkin, että haihattelijoita on kaikenikäisissä, niin miehissä/naisissa...ei tarvi laittaa samaa kommenttia kahtakertaa peräkkäin.
Itselläni on ikä-ihmisenä, parhaina kavereina naisia, ja koskaan he eivät ole valittanet, että odottaisin heiltä mitään "namupaloja"...hyviä neuvoja kylläkin siihen, miten naisia pitäisi lähestyä.
En minäkään pidä siitä jos nainen luulee saavansa miehen ku miehen, ensin ollaan niin ihastunutta..sitten se kaksinaamaisuus tulee esiin.... mustasukkaisuutta naiskavereistani (en saisi edes mainita niistä mitään), ja ties mitä vaatimuksia alkaa latoa pöytään, ja jos ei saa tahtoaan läpi, sit nousee hirmuinen syyttely ja manipulointi.
Naisten vallankäyttö suhteessa perustuu aina seksuaalisuutta aseena käyttäen. Onneksi kaikki miehet ei lähde liekaan, jokainen voi valita ystävänsä itse. Ikävä piirre on roikkuminen, vaikka mies olisi monin tavoin tehnyt selväksi ettei kaipaa ystävyyttä ja vielä vähemmän suhdetta. Ulkoisilta avuiltaan vajaat naiset ovat pahimpia takertujia, kannattaa varoa!
En hirveesti pidä muka kavereiksi tuppautuvista naisista. Aina näillä on jokin ollut parisuhteissa vinossa. Kokemusta on!