Milloin toisesta "pääsee yli"?

Minä pääsin ensirakkaudestani yli kun ei enää nähty kuukausiin. Ja aina kun ikävä meinasi tarttua kurkusta kiinni, niin ajattelin sitä tosiasiaa että hän oli kiinnostunut kaveristani enemmän. Mutta sinun tilanteesi vaikuttaa hankalammalta :(

Ehkä sinunkin kannattaisi kuitenkin ajatella sen ensirakkautesi huonoja puolia. Myös eron syytä on hyvä miettiä. Ehkä hän kohteli sinua niin huonosti, että yhteenpaluu ei kannata.

Ei siihen auta kuin aika ja uusi ihastus ja vielä toinenkin sen jälkeen. Ja se että alat vältellä häntä, etkä ole FB:ssä kaverina, etkä stalkkaa hänen profiiliaan (no ainakaan kauhean usein).

Hienoa, että osaat kuitenkin ajatella positiivisesti. Voin kokemuksella sanoa, ettei mikään tunne ikuisuuksia kestä, ei edes rakkaus.(Ellei se saa aina uutta virtaa)

Tsemppiä! Kyllä se aurinko joskus risukasankin valaisee, vaikkei ehkä juuri nyt siltä tunnukaan.

Ensin on hyvä tehdä ihan tietoinen päätös, että haluaa päästä yli ja sitten toimia sen mukaan. On hyvä vältellä sitä toista ja kaikkea mikä hänestä muistuttaa. Näitä palstoja ei kannata lukea, jos alkaa kuvitella että hän täällä olisi, koska sekin ylläpitää tunteita. Kun kaiken häneen liittyvän on poistanut jää tyhjä tila ja se olisi hyvä pyrkiä täyttämään muilla ihmisillä ja menoilla. Jos kyse on rakkaudesta sitä ei mitkään pikkuihastukset hetkauta, mutta kannattaa silti pyrkiä olemaan sosiaalinen, koska ennen pitkää saattaakin tavata toisen, joka säväyttää yhtä paljon.

Itselläni auttoi kun kohtasin tosiasiat kaikki mitkä pystyin. Tavatessani yritin olla oma itseni. Ja kun hän tarvitsi tilaa enemmän, niin annoin hänen olla. Olen kuitenkin tunteeni rehellisesti kertonut hänelle ja myös sanonut että hän saa ottaa yhteyttä missä asiassa vaan. On helpompi jatkaa kun on tehnyt kaiken minkä koki tarpeelliseskai. Ikävä on olemassa, mutta sen kanssa voi elää. Ja onhan elämässä mentävä eteenpäinkin. Nyt alan olla valmis pikkuhiljaa siihen. Ei ole enää tuskaista kaipausta, muttei myöskään vihaa tai katkeruutta häntä kohtaan.

Hei tiedonhaluinen mua kyl surettaa sun puolest nimittäin itse pidän yhdestä henkilöstä, mutta en koskaan huomioi sitä tai oikeastaan huomioin, mutta salaa. mietinkin täs et mitä jos se on sittenki kiinnostunu mutta on yhtä ujo ku mä ja ei halua et sä huomaat? yritä vielä mä ehdottaisin. itselläni on sellainen juttu et olen tämän henkilön(jätkä) kanssa samas koulussa ja voin lyödä vetoa, että se luulee etten edes tiedä sen nimee, mutta tiedän oikeesti paljon asioita hänestä! tiedän nyttenki mitä kaikkee kursseja se käy, milloin pääse koulusta, mitä sil on päällä joka päivä ja huom. se vaihtaa joka päivä vaatteita ja mulla on aina tosi surullinen olo kun hän ei ole koulussa. mietin kokoajan et onks sil kaikki hyvin, ihme kyl välil itkettää jos on kauan poissa koulust. mut sit ku se on koulus en edes katso häneen päin en tiedä miks.. ja mikä tappaa minua on se että huomaan et se pitää minusta jollain tavalla niin minäki. se seuraa minua huomaamattomast joka paikkaan ja minä esitän etten huomaa ja sitten on mont pientä juttuu mistä huomaan mitä en halua luetella mutta olen koko ajan silleen etten huomaa tai edes tiedä hänen olemassa oloo. älä kysy miks teen niin en ees ite tiiä, ehk oon liian ujo :/ mut joo ehdotan et viel tarkkailet esim. mä aina katon sitä ku se lähtee mun ohi joten ehotan kato taakse joskus esim. esitä et unohit jtn ja käyt hakeet nimittäin jos tämä jätkä josta pidän tekisi niin ja usein se sais selville että pidän hänestä :D Onnee ja tsemppii ! :)