Kertokaa millaiset vanhemmat/koti/kasvatus teillä oli

Ihan mielenkiinnosta, onko jäänyt traumoja omasta lapsuudestanne?

Kerron omani, olimme ulospäin hyvin toimeentuleva ok perhe. Isä tienasi kivasti, äiti kotiäiti.
Etenkin isä oli todellinen supliikkimies, äitikin aika hyvä siinä.

Kotona oli kuitenkin aivan jotain muuta, erittäin kireä, sairas ja pelottava ilmapiiri.
Isä ja äiti riitelivät todella usein ja rajusti. Isällä oli paljon muita naisia, äiti raivosi näistä naisista, isä antoi sen jälkeen nyrkin laulaa.
Äiti ei ollut mikään alistuva nainen, vaan vaikka olikin isän kanssa, kirosi ja huusi ja kiljui isälle. Itse asiassa äiti oli tosi laiska, luulen että silti oli isän kanssa koska isä toi kivasti rahaa taloon ja äiti sai vain olla, lapsiahan äiti ei koskaan ollut hoitanut, vain ne pakolliset jutut. En koskaan muista että äiti olisi edes aamiaista tehnyt. Korkeintaan kun koulusta tuli, oli jotain soosia tehnyt. Meillä oli myös aina sekaista ja aika paskaista.

Äiti oli aina todella kylmä, ilkeä, masentava, pelottava. Muistan vieläkin hänen ilkeän katseensa.
Isä oli välillä jopa ihan mukava...
Meitä lapsia ei hakattu, en ainakaan sellaista muista. Sen sijaan etenkin äiti kiljui ja huusi aivan kaikesta, joka päivä sai kuulla huutoa, pienen pienistäkin asioista. Vastaan ei saanut sanoa missään ja kaikessa oli toteltava samalla sekunnilla.
En oikeastaan koskaan muista että äiti olisi ollut iloinen. Oli niin täydellisen kylmä ja veemäinen ihminen. Koskaan äiti ei halinut tai ottanut syliin. Isä sen sijaan kyllä naureskeli paljonkin, haliskeli sun muuta.

Kumpikaan ei käyttänyt alkoholia joten viinanhuurua ei näihin sisältynyt.
Lasten olisi aina pitänyt olla kauniita laihoja ja hyvin käyttäytyviä. Vaikka olin hoikka lapsi, koin aina olevani lihava.
Äiti ja isä olivat kumpikin todella itsekkäitä, joka asiassa.
Isän puolelta muistan sellaista jopa pienimuotoiseen pedofiliaan viittavaa toimintaa, muistan outoja juttuja, että otti esim tissin kohdalta joskus kiinni... Ja katseli vähän silleen jos oli alasti saunassa.

Kumpikin oli tosi seksuaalinen ja muistan miten jouduimme kuuntelemaan yököttävää huohotusta ja ryskytystä ja pervoilua kun makkarit olivat vielä vierekkäin. EI tosiaan sellaista mitä pieni lapsi haluaa kuunnella illalla ja yöllä.
Kaikenkaikkiaan lapsuus oli turvaton, pelottava, hyvin stressaava. Aina sai pelätä milloin joko isä ja äiti aloittavat hirveän tappelun tai milloin lähinnä äiti saa raivokohtauksen ja huutaa ja elämöi hulluna esim. minulle.

Minulle on jäänyt näistä traumoja, joista pikkuhiljaa olen päässyt eroonkin...
Ja omat lapseni olen kasvattanut aivan päinvastaisesti, hurjasti rakkautta, syliä, yhdessä tekemistä, huolehtimista, naurua, iloa, huumoria, aina voi puhua minulle mistä vaan eikä tarvitse pelätä.