Olen ilmeisesti ilmiömäisen hyvä kehittämään asioita, tarkoituksia ja tarinoita joita ei ole olemassakaan. Siitäkään huolimatta, että ovat tapahtuneet irl. Tai ainakin luulin niin.
Ehkä elänkin aivan toista tarinaa, en sitä minkä luulin..
Joku vaihtoi elokuvaa, muttei kertonut mtn.
Ei ole lääkitystä. Ehkä pitäisi.
Tai käsikirjoittajaksi, jonkun muun tarinaan.
Omani ei toimi.
Ehkä elänkin aivan toista tarinaa, en sitä minkä luulin..
Joku vaihtoi elokuvaa, muttei kertonut mtn.
Ei ole lääkitystä. Ehkä pitäisi.
Tai käsikirjoittajaksi, jonkun muun tarinaan.
Omani ei toimi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minulla jäi parhaat kohtaukset hyvään talteen, katselen niitä silloin, kun kovin kaipaus iskee, läheisyyden kaipuu meinaa nujertaa. Ne olivat totta,nyt jo kultareunaisia tarinoita. Joskus lähellä olo sähköistää, niin kuin tässä pari viikkoa on osoittanut, ei kyllä se oli vain mielikuvitukseni tuotosta.
Todellisuus on muuta kuin päässä ajattelee. Erään kanssa tutustumiseen olisi ollut eilen/tänään kaikki ainekset heti alkumetreiltä. Ja lopussakin sain vielä hänestä muistutuksen. Mahdollisuuksia siis annettiin enemmänkin kuin olisin ansainnut. En tiedä miksi pilasin kaiken, vaikka olen niin pitkään hänestä haaveillut. Se ei vain tuntunut oikealta. Vika ei ollut hänessä, hän on täydellinen sellaisena kuin on. Itse en vain enää muistanut millainen hän on, viime tapaamisesta oli jo liikaa aikaa. En tiedä mitä tästä seuraa, toivottavasti pystyn nyt vihdoin unohtamaan hänet.
Mielikuvilleen ei kannata antaa liikaa valtaa.
Hyvä pitää jalat maassa realiteetit nähden silti tunteille tilaa antaen ja unelmoiden;)
Se on totta minkä on nähnyt todeksi irl tapahtuvan.
Tiettyjä tunteita omassa sydämessäkin on, silti homma hanskassa ja hanskat välillä hukassa. mutta kaikki aikanaan.
Näin todellakin, ja juuri tämän vuoksi itsekin lähdin ulos tuulettamaan pääkoppaani, asiat saivat aivan erilaiset mittasuhteet irl ja nyt tiedän missä mennään. Suosittelen jokaista kaivautumaan kolostaan ja näkemään asiat niin kuin ne ovat. Luulin että minulla oli jotain, mutta se osoittautui kuvitelmaksi, vaikka tunne oli niin vahva. Niin voimakas voi olla itsepetos, että se vyöryttää kaiken alleen. Vaikka alkuun olin todella pettynyt, surullinen jopa, niin lopulta kokemus antoi enemmän kuin otti pois. Ymmärsin nyt millä on todella merkitystä. Se on vaalia niitä ihmissuhteita jotka on jo rakennettu, muualla kuin oman pään sisällä.
Jalat maassa ja kohti oikeaa elämää.
Tunne voi olla vahva jalat maassakin.
Eräällä on tärkeä merkitys elämääni ja hyvä niin. Ilman harhakuvitelmia.:)
Sama ajatus täällä. Ansaitsen parempaa. Ihmisen joka välittää joka tavalla ja haluaa olla kanssani. Niitäkin löytyy.
Ajattelen samoin kun sinä.
Haluaisin vain hänet..
Tuntuisi pahalta jos eräs ajattelisi kaiken mielikuvitukseksi.
Mielestäni meillä näytti ja tuntui olevan tunteita joilla olisi suurempikin merkitys.
N> M
Toivon että kohdallasi näin on, mutta en suosittele jäämään tuohon olotilaan pitkäksi aikaa, ainakaan jos tilanne on samanlainen kuin omani, sillä se voi syödä ihmisen sisältä. Lopulta ei enää tiedä mikä on totta. Itselläni on jo ollut mahollisuuksia useampia, mutta tunne ei ole koskaan läsnä hänen seurassaan. Silloin se ei ole totta. Uskaltamisesta ei ole kyse, se ei ole enää minulle ongelma.
ajatus tuo, että tunne ei ole läsnä hänen seurassaan. Mitä tarkoitat tuolla? Itselle tulee lähinnä mieleen, että oletko sitten ihastunut johonkin haavekuvaan hänestä, joka ei vastaakaan sitä mitä hän on kohdatessa?
Tässä nyt on vaan niin että kun ne tunteet on niin voimakkaat aina kun kohdataan.
Ei tiedä mitenpäin olisi, voisin yhtähyvin vaikka pyörtyä. Punastelen, sydän hakkaa. Tuntuu kuin sähköä olisi ilmassa.
Myös hänen katseestaan olen aistinut lämpöä ja hellyyttä, ei voinut kyllä erehtyä.
Tiedän toki millainen hän on, siihenhän hänessä ihastuinkin, hänen hassuun olemukseensa. Mutta nyt en saanut minkäänlaista vastakaikua häneltä mikä olisi herättänyt tunteen lähentyä. Minulla ei jostain syystä ollut myöskään minkäänlaista mielenkiintoa yrittää. Aikaisemmin ajattelin että pelkäsin tunnustaa, mutta siitä ei ollut nyt kyse, en paennut paikalta, kohtasin hänet useampaankin otteeseen.
Huomenta sulle, myötäelän nyt sinun tuntemattoman kanssa ajatuksesi. Tässä minun kuuluisat sanat, olkoon viimeiset ja piirtyköön ikuisiksi ajoiksi myös sydämeeni, hän on mielikuvitukseni tuote ja tunnusta olevani hulluna häneen, siksi hulluna mua saa pitää. Luoja mua auttakoon erottamaan todellisuuden mielikuvituksesta. Nyt kun virkeänä ajattelen mikä puhuu todellisuuden puolesta, että hänen puoleltaan ei ollut ainakaan sellaisia tunteita, jos olisi ollut, hän olisi tullut edes hieman vastaan.
Ei hätää, hulluna olo ei tunnu niin vieraalta, hulluus ja minä
Kuuntelen hiljaa myrskyävää sydäntäni katsellessani häntä. Yhtä hiljaa. Hän on komea. Hänen rauhallinen olemuksensa tekee minuun aina yhtä suuren vaikutuksen. Huumaannun hänen läheisyydessään.
"Mieluiten mä sinun ääntäs kuuntelen".. kanssasi sun.
tee uus kässäri..
http://www.youtube.com/watch?v=mJ58TVYNFro