"""Ylijohtaja Juhana Vartiainen kirjoitti (Näkökulma, SK 29/2013) sosiaalidemokratian kriisistä. Kirjoitus antaa aiheen lisähuomioihin.
Demaripuolue on rakentanut suomalaista hyvinvointivaltiota. Se on taannut maan aseman pohjoismaisena demokratiana, on ollut konsensus-yhteiskunnan tukipilari ja ollut toteuttamassa kansalaisten koulutuksellista ja sivistyksellistä tasa-arvoa.
Nyt yli vuosisatainen kansanvallan puolustaja uhkaa vajota pienpuolueeksi. Kannatus on laskenut Jutta Urpilaisen kaudella liukumäkeä.
Miten onnettoman jatkon suomalaisen työväenliikkeen historiallinen perintö ja veteraanien työ onkaan saanut? Monille sosiaalidemokraattinen aate on ollut uskonto ja vakaumus, jonka puolesta on taisteltu.
Ulkopuolisen silmin Sdp on avuttomuuden suossa. Maa alkoi hyllyä saappaiden alla voimakastahtoisen Paavo Lipposen kauden lopulla. Saapas hörppäsi sitten kunnolla mutaa Eero Heinäluoman lyhyellä puheenjohtajakaudella.
Pääministerinä Lipponen nosti maata nevan partaalta säästöillä, jotka alkoivat syödä kannatusta. Lipponen vei Suomen Euroopan ytimeen, euroon. Eurosta tuli Urpilaiselle poliittinen taakka.
Nyt karille ajaneesta vuotavasta euroveneestä pumpataan vettä. Hallinnoltaan ja valtiorakenteiltaan euroalueeseen epäkelpoja, harmaan talouden maita ruokitaan tukipaketein. Loputtomiin se ei ole poliittisesti mahdollista. Hinta on liian kova: työttömyys ja taantuma. Euroopan poliittinen kartta uhkaa järkkyä.
Urpilaisen äyskäröidessä vettä europaatista Sdp on vajonnut aatteellisen horrokseen. Puolue ei ole käynyt avointa keskustelua, ei Lipposen, ei Heinäluoman eikä Urpilaisen kaudella. Vaihtoehdot on tulkittu aina kritiikiksi puoluejohtoa kohtaan. Se on kohtalokasta kansanliikkeenä itseään pitävälle puolueelle.
Nyt Sdp:ltä puuttuu kokonaisnäkemys tulevaisuuden suunnasta. Pragmaattisessa ideologiattomuudessaan Sdp on loitonnut juuristaan. Yhteys kansaan on heikentynyt. Teollinen murros on murjonut Sdp:n perinteisten äänestäjien arkea. Kun työpaikka menee alta, ikänsä demareita äänestäneen usko puolueeseen horjuu.
Demareiden pelastus olisi paluu kansanliikkeeksi ja ideologinen uudistuminen. Se ei ole avoautolla huristelua, ei rakkaudesta höpöttämistä eikä tanssahtelua tangokarnevaalien suorassa tv-lähetyksessä.
Aatteen pitkospuiden rakentaminen hyllyvän korpihetteikön yli vaatii runsaasti älyllistä ponnistelua. Se ei ole helppoa, koska nuori älymystö ei enää tungeksi Sdp:n oven takana päästäkseen puolueen työryhmiin, kuten tapahtui 1960-luvulla demareiden suuren vaalivoiton jälkeen.
Demarit tarvitsisivat uuden Forssan ohjelman, joka hahmottaa globaalin talouden lainalaisuudet sekä ekologiset ja ihmiskunnan uhat. On oivallettava viennin tärkeys ja samaan aikaan parannettava menestyksen karusellista pudonneiden elinehtoja.
Sosiaalidemokratia ajoi historiansa alussa työntekijöiden ja torppareiden asiaa. Nyt moni on globaalien markkinoiden torppari ja Sdp markkinoiden renki"""
______________________________
Demarit ja mahalasku.
On monta tekijää Demarien pudotus pelissä. Suurempana syynä on työväestö pohjaisen sosialidemokratian muuttuessa yhä enemmän oikeistolaisen politiikan käsikassaraksi. Liponen oli siinä se tekijä, joka loi tämän "unelman" eli EU ja sen myötä he (Demarit) kuvittelivat nostavansa oman poliittisen kenttänsä yli muiden. Toisin sanoen, unohdettiin aate ja aatteen mukana myös kansa, joka oli luottanut Demarihenkisen politiikan jatkuvuuteen. Nyt ovat Jutta Urpiaisen myötä aate yhä syvemmin haudattu unohduksen suohon.
Urpilainen luotsaa puoluettaan korkeilla laineilla, jossa aina joskus vilahtaa menneisyyden haavekuvat, olla työväen henki, mutta se tuntuu Jutan suussa irvokkaalta.
Nyt on Perussuomalaiset oman maansa vahvemmat kannattajat. He uskovat aatteeseensa, toisin kuin muut puolueet. Nämä ovat valmiit myymään maamme eniten tarjoavalle. Tämä on totuus ja jos joku ei sitä usko, niin väittäköön mitä väittävät, mutta totuus kun ei pala tulessakaan,
Demaripuolue on rakentanut suomalaista hyvinvointivaltiota. Se on taannut maan aseman pohjoismaisena demokratiana, on ollut konsensus-yhteiskunnan tukipilari ja ollut toteuttamassa kansalaisten koulutuksellista ja sivistyksellistä tasa-arvoa.
Nyt yli vuosisatainen kansanvallan puolustaja uhkaa vajota pienpuolueeksi. Kannatus on laskenut Jutta Urpilaisen kaudella liukumäkeä.
Miten onnettoman jatkon suomalaisen työväenliikkeen historiallinen perintö ja veteraanien työ onkaan saanut? Monille sosiaalidemokraattinen aate on ollut uskonto ja vakaumus, jonka puolesta on taisteltu.
Ulkopuolisen silmin Sdp on avuttomuuden suossa. Maa alkoi hyllyä saappaiden alla voimakastahtoisen Paavo Lipposen kauden lopulla. Saapas hörppäsi sitten kunnolla mutaa Eero Heinäluoman lyhyellä puheenjohtajakaudella.
Pääministerinä Lipponen nosti maata nevan partaalta säästöillä, jotka alkoivat syödä kannatusta. Lipponen vei Suomen Euroopan ytimeen, euroon. Eurosta tuli Urpilaiselle poliittinen taakka.
Nyt karille ajaneesta vuotavasta euroveneestä pumpataan vettä. Hallinnoltaan ja valtiorakenteiltaan euroalueeseen epäkelpoja, harmaan talouden maita ruokitaan tukipaketein. Loputtomiin se ei ole poliittisesti mahdollista. Hinta on liian kova: työttömyys ja taantuma. Euroopan poliittinen kartta uhkaa järkkyä.
Urpilaisen äyskäröidessä vettä europaatista Sdp on vajonnut aatteellisen horrokseen. Puolue ei ole käynyt avointa keskustelua, ei Lipposen, ei Heinäluoman eikä Urpilaisen kaudella. Vaihtoehdot on tulkittu aina kritiikiksi puoluejohtoa kohtaan. Se on kohtalokasta kansanliikkeenä itseään pitävälle puolueelle.
Nyt Sdp:ltä puuttuu kokonaisnäkemys tulevaisuuden suunnasta. Pragmaattisessa ideologiattomuudessaan Sdp on loitonnut juuristaan. Yhteys kansaan on heikentynyt. Teollinen murros on murjonut Sdp:n perinteisten äänestäjien arkea. Kun työpaikka menee alta, ikänsä demareita äänestäneen usko puolueeseen horjuu.
Demareiden pelastus olisi paluu kansanliikkeeksi ja ideologinen uudistuminen. Se ei ole avoautolla huristelua, ei rakkaudesta höpöttämistä eikä tanssahtelua tangokarnevaalien suorassa tv-lähetyksessä.
Aatteen pitkospuiden rakentaminen hyllyvän korpihetteikön yli vaatii runsaasti älyllistä ponnistelua. Se ei ole helppoa, koska nuori älymystö ei enää tungeksi Sdp:n oven takana päästäkseen puolueen työryhmiin, kuten tapahtui 1960-luvulla demareiden suuren vaalivoiton jälkeen.
Demarit tarvitsisivat uuden Forssan ohjelman, joka hahmottaa globaalin talouden lainalaisuudet sekä ekologiset ja ihmiskunnan uhat. On oivallettava viennin tärkeys ja samaan aikaan parannettava menestyksen karusellista pudonneiden elinehtoja.
Sosiaalidemokratia ajoi historiansa alussa työntekijöiden ja torppareiden asiaa. Nyt moni on globaalien markkinoiden torppari ja Sdp markkinoiden renki"""
______________________________
Demarit ja mahalasku.
On monta tekijää Demarien pudotus pelissä. Suurempana syynä on työväestö pohjaisen sosialidemokratian muuttuessa yhä enemmän oikeistolaisen politiikan käsikassaraksi. Liponen oli siinä se tekijä, joka loi tämän "unelman" eli EU ja sen myötä he (Demarit) kuvittelivat nostavansa oman poliittisen kenttänsä yli muiden. Toisin sanoen, unohdettiin aate ja aatteen mukana myös kansa, joka oli luottanut Demarihenkisen politiikan jatkuvuuteen. Nyt ovat Jutta Urpiaisen myötä aate yhä syvemmin haudattu unohduksen suohon.
Urpilainen luotsaa puoluettaan korkeilla laineilla, jossa aina joskus vilahtaa menneisyyden haavekuvat, olla työväen henki, mutta se tuntuu Jutan suussa irvokkaalta.
Nyt on Perussuomalaiset oman maansa vahvemmat kannattajat. He uskovat aatteeseensa, toisin kuin muut puolueet. Nämä ovat valmiit myymään maamme eniten tarjoavalle. Tämä on totuus ja jos joku ei sitä usko, niin väittäköön mitä väittävät, mutta totuus kun ei pala tulessakaan,
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nyt meni kysyjälle jaohot suuhin.
SDP on feministi puolue nykyään.
Luulisi, että meille kaikille on tärkeintä olla tarpomatta tässä nykysuossa, mikä meille on rakentunut. Jos yksi rakentajaHAKA polkee kohti historiansa surkeinta kannatusta, niin ei kai sellaisen pitäisi suurinta osaa kansalaisista hetkauttaa suuntaan, jos toiseenkaan?
Viimeaikaisten gallupkyselyiden mukaan SD olisi "jämähtänyt" podiumsijojen ulkopuolelle. Puolueella on ollut kaikki valttikortit käytettävissään kannatuksensa "mahtivuosien" lähes 30%:n lukemiin. Kun puolue on puoluepolitiikallaan ajanut itsensä "suohon", niin siitä on ihan turha räksytellä muille, vaikka SD:lle perinteisesti lähes kaikki muut ovat aina olleet niitä vihollisia, joita eräät tahoillansa ovat jopa vakoilleet.
Kun unohtaa antamansa lupaukset, niin kansa sitten "muistaa" vaaliuurneilla. Näin se vaan tuntuu menevän. Demarit suohon ja kansakunta ylös suosta.
Muistin virkistämiseksi. CCCP, DDR, SKDL ja samaan suohon SD.