Neohumanismi - paikallinen ilmiö?

Kuten tunnettua, halla-aholainen vastajihadismi, holappalainen kansallissosialismi ja murroslainen kansallisbolshevismi ovat kaikki isompien kansainvälisten poliittisten liikkeiden täkäläisiä ilmenemismuotoja. Mutta miten mahtaa olla neohumanismin, suomalaisen isänmaallisuuden neljännen suuren aatteen laita? Onko sillä vastineensa ulkomailla, tai edes muualla Suomessa Turun ulkopuolella? Esiintyykö neohumanismia Turussakaan muuten kuin jo myyttisen maineen saavuttaneen Ruskean talon seinien kätköissä, sen kuuluisassa kellarissa?

Mikä muuten on reformiseuralaisuuden yhteys neohumanismiin, jos niillä nyt mitään yhteyttä on? Onko reformiseuralaisuus neohumanismin maltillisempi muoto, vai jotain ihan muuta? Raborttia? Rebortaashia?

Isänmaallisuuteen liittyy niin monia salaisuuksia, niin paljon kaikkea julkisivun ja ilmiasujen takaista, verhottua, viettelevää... Se kiihottaa mielikuvitusta. Jokainen rabortti ja rebortaashi on vain omiaan herättämään lisää avoimia kysymyksiä. Se tekee isänmaallisuudesta kiinnostavaa vuodesta toiseen.

Isänmaallisuus on ruskean hämärän valtakunta. Kun vähän raottaa sen harsoa, löytää ihan toisenlaisen todellisuuden, uuden maailman, isänmaallisen imaginariumin.