ensin juhlat sitten ruoskaa

Tavoitteet huipulle, eikä pysähdytä edes siellä, vaan kasvetaan lisää. Mutta portaitahan siinä kehityksen tiellä on, ja jokainen askel on saavutus. Kyllä välillä saa ja pitääkin pysähtyä hetki, katsella missä jo on ja olla tyytyväinen saavutuksiinsa. Sitten taas eteenpäin.

Taisi Suomi hypätä parikin porrasta ylös näissä matseissa, mutta silti näyttää olevan yleisöä joka määkii, että "hävittiin"? Kertakaikkiaan, mitä luuseri-asennetta. Kaikki voitettiin, mitä saavutettiin, kirjaimellisesti. Sitä korkeinta sijaa ei tullut, oli yksinkertaisesti liian iso hyppy. Mutta ei Suomella ollut kultaa, eikä mitään muutakaan sijaa kun pelit alkoivat...ei mitään hävittävää, mutta kaikki voitettavana.

Ne jotka teoretisoida haluavat, voivat sitten seuraavissa WC-kisoissa puhua (nyt saavutetun) hopean "häviämisestä", jos niin sattuisi käymään. Tänä päivänä Suomen joukkue on hopean VOITTAJA.

Taitaa joillakin seuraajilla ruokahalu kasvaa tarjonnan parantuessa myös hieman kohtuuttomasti. Altavastaajana kisoihin, mutta kun kultaa onkin sitten tarjolla, syytellään kun ei tullutkaan. Tavoitteet pitääkin olla huipulla, mutta jotain realismia myös niihin odotuksiin! Urheilijat itse tietävät tasonsa ja mahdollisuutensa. Yleisö voi tukea parhaansa mukaan kamppailuissa, mutta onpa melkoista röyhkeyttä motkottaa saavutetuista tuloksista. Sitten "lyötyinä" otetaan asenne, ettei näitä kisoja enää kannata käydä, kun ei voitetakaan.Tervemenoa vaan noille siitä kotiovesta ihan ulkopuolellekin...mutta kannattaa varautua varsin niukkaan elämään hyvin vähillä tekemisillä, kun aina täytyy "voittaa".