totaalinenuupumus

Eli olen 3,5 vuotiaan lapsen yh-äiti ja nyt alkaa tuntumaan että ei jaksa enään :( Aina ollaan oltu lapsen kanssa kuin paita ja peppu ja sitä ollaan vieläkin. Vanhempani ovat auttaneet minua kyllä työssäkäyviksi ihmisiksi todella paljon mutta viimeisen vuoden aikana olen huomannut että isäni ei jaksa meitä enään. Nyt siis olen päättänyt pärjätä täysin ilman mitään apuja mutta jo parin kuukauden jälkeen kaipaan sitä ihanaa tunnetta kun pääsin käymään joskus yksin ruokakaupassa. Tiedän senkin että lapsi on minun ja minun täytyy kantaa vastuu lapsesta mutta silti. Mukaan on tullut katkeruus kavereita kohtaan jotka käyvät joka viikko harrastuksissa. Nyt vielä kun itse olen kipeänä ja yritän viihdyttää erittäin vilkasta 3,5 vuotiasta musta tuntuu että tästä ei tule mitään... Miten te muut väsyneet mammat olette suosta nousseet? Omalla asenteella tietenkin mutta mitä muuta? Kiitos ja kumarrus