mutta mikä on sen suhde tunteisiin? Oikeastaan sillä ei ole mitään merkitystä koska todellisuudessa ne molemmat vaikuttavat toisiinsa absoluuttisessa ykseydessä eikä niitä voi erottaa toisistaan, ainakaan idealismisessa ajattelussa?
Järki määräytyy
itsestään
22230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Järki ei määräydy "itsestään" vaan subjektiivisten kokemusten kautta.
Järki määrittelee käytöksen, jonka puolestaan synnyttävät tunteet.
Idealistinen ajattelu on aina tavalla tai toisella itsepetosta.
Mutta ihminen tarvitsee ihanteita.. Voiko itseään tunteen tasolla petkuttaa?
Järjellä selittää itselleen asioita, mitä näkee ympärillään, mitä tapahtuu nyt, tapahtui aiemmin ja tulee tapahtumaan. Järjen avulla tuodaan itselle tietoisuuteen asioita ja järjen kanssa käydään myös keskustelua siitä, miten olisi viisainta toimia ja käyttäytyä.
Järjen kautta myös ohjaa itseään, miten asioista kuuluu ajatella ja miten on hyvä olla. Usein se toimii niin fiksusti, että järkeistämällä saavuttaa monia tärkeitä asioita elämäänsä.
Tunne taas. Niin, se on itsepintaisempi ja oikukkaampi. Vaikka järki menee useinkin tunteen edelle tai auttaa ainakin tiedostamaan, miksi tuntee jotakuta kohtaan kuten tuntee, niin joskus se ei vain riitä. Se ei yllä tunteen tasolle, eikä edes sen avulla saa selitettyä jotakin tunnetilaa pois kuin hetkeksi.
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni siinä tilanteessa, etten saa järjellä tapettua yhtä tunnetta. Olen edelleen järkyttävän rakastunut ihmiseen, josta järki neuvoo ja on aina neuvonut pysymään kaukana. Tunne ei vaan mene ohi eikä näytä laantumisen merkkejä.
Kiintoisa teksti sinulla "kiintoisaa". Järki ja tunne eivät tosiaan ole toisensa pois sulkevia. Joskus tilanne on sellainen, että järjen avulla yritämme torjua tunteita. Selitämme asioita itsellemme niin kuin ne järkemme mielestä ovat parhain päin. Mutta, todellisuudessa asiat eivät välttämättä olekaan niin kuin yritämme järkeistää eivätkä tyhjät selitykset lainkaan järkeviä. Tässä tulee vastaan alitajuntamme ja tulee kamppailu järjen tunteen välillä. Luulemme, että emme toimi järkevästi kun toimimme tunteiden pohjalta, vaikka itse asiassa toimimmekin juuri järkevästi. Esim. haluat vaihtaa työalaasi alaan joka ei tunnu lainkaan järkevältä vaihtoehdolta, mutta joka loppupeleissä onkin se järkevämpi vaihtoehto sillä vanha työ ei enää tyydytä työnteon intressejäsi tai vaikkapa tapaat elämäsi ihmisen ja yrität järjellä torjua tämän, taustalla pelkoja, moraalikäsityksesi, taustat, mutta sisimmässäsi tiedät hänen olevan sinulle se oikea. Kyse onkin siitä kuinka uskallat kuunnella sisintäsi ja toimia kohti päämääriä. Ei järki ja tunne sulje toisiaan pois.
Olet aivan oikeassa. Tilanne vaan on nyt, kuten vastasin tuohon alemmas.
sinulla toimii koko ajan molemmat. Järki vaikuttaa tunteiden käsittelyyn koko ajan.
Ristiriitainen tilanne on kyllä raskas.
Se ei ole enää toiminut tässä yhteydessä. Järki-ihmisenä olenkin nyt hukassa, tunteetkin heittelehtivät enemmän kuin yleensä.
sumentaa järjen väliaikaisesti. Mutta järki pyrkii palautumaan viimeistään kokemusten kautta edellistä kirjoittajaa siteeratakseni.
Tästähän saa hyvän filosofisen keskustelun. Voimakkaita tunteita ei kannata torjua. Ihminen saattaa ahdistua, jos hän elää liikaa vain järjen ja kontrollin avulla. Tunteiden kokeminen voi avata tuntemattomia lukkoja. En tarkoita, että järki pitäisi unohtaa. Voi istahtaa hetkiseksi ja aistia tunnetiloja ja jos tämän jälkeenkin tunne on vielä olemassa on se varmasti todellinen. Ei kannata paeta.
Ei voi puhua vain tunnelukoista! Ei vain voi. On olemassa ihmisiä, joilla ei ole näitä tunnelukkoja, vaan vain käsittelemättömiä tunteita. Siihen ei kyllä auta pelkkä istahtaminen hetkeksi. Kaikki tunnistettavissa olevat tunteet eivät ole lukkoja, kuten ne täällä yleensä mielletään, vaan ne ovat suuri osa elämää ja kulttuuria. Sori vain. Tunne on aina todellinen, vaikka se olisi harha sairaan päässä, huom!
Sitähän ei pidä paeta, vaan siinä eletään. JA tarvittaessa voit saada apua, jos niissä jotakin ristiriitaisuuksia on. Ja ihminen elää vuorovaikutuksessa ympäristyön kanssa. Miksi joku kokee asiat niin kuin kokee, vaikka kukaan muu ei? Onko se väärin? Miten voi auttaa ihmistä, joka kokee väärin vai kokeeko väärin? Onko se harhaa vaiko ei? Ja mitkä tekijät lopulta auttavat ihmistä tekemään ratkaisuja, jotka auttavat nimenomaan häntä tunteen kokijana? Jos se on jotekin sellainen, jota ymmärrä?
Lähestymmekkö asiaa narsismin eli sairauden, käyttäytymistieteiden kautta vai puhtaasti rationaalisesti, kas siinä pulma?
Vesijuoppokin kokee tarpeen juoda lampi tyhjäksi. Ja tekee sen vaikka tietää sen olevan rangaistava teko! Hän menee ja tekee sen. Aina kun sille päälle sattuu ja tilanne sen sallii.
Joku jää avioliittoon, mihin ei kannata, vaikka rakkaus kutsuu suoraan pihalta.
Joku ei edes ajattele vaan kannustaa kivittäjää murhaamaan vaimonsa väärin todistetusta haureudesta. Jes, allah! Se oli ärsyttävä muutenkin, kivitettäköön.
Jokku ajattelee, että menen huomenna duuniin ja en katkeroidu.
Behaviorismi vs humanismi. Se vain on niin, että behavioristinen ajattelutapa on jo ajat sitten kuopattu silkassa mahdottomuudessaan. Ihminen on ympäristönsä muokkaama ja aina altis ulkoisille vaikutteille, halusipa sitä tai ei.
Tunteita ja järkeä ei voida erottaa, mutta ympäristö, kulttuuri ja yhteiskunnan tila vaikuttaa siihen, kuinka ihminen lopulta toimii.
Niinpä. On lopulta yksilöstä itsestään kiinni, kuinka käyttää yhteiskunnassa tarjolla olevia mahdollisuuksia ja olla toisaalta välittämättä niistä.
Jos on kolmannessa polvessa huumeperheen jälkeläinen, kysymys kuuluu, miten lapsi pystyy suoriutumaan koulumaailmassa siten, että selviää ammattitutkintoon asti? Puitteet ovat valmiina, mutta tässä älykkyyttä ihannoivassa yhteiskunnassa että kun siihen liitetään sosioekonomiset eroavaisuudet ryhmädymamiikassa mukaanlukien lapsen inhimillisyys, tuleeko lapsesta riittävän vahva itsetunnoltaan selviämään koko kasvukehityksen läpi musertumatta vaikka haluja olisi?
Eikä välttämättä tarvitse olla edes huumeperheen kolmannessa sukupolvessa. Meillä on nyt jo maahanmuuttajia, jotka ovat lääketieteellisessä tiedekunnassa opiskelijoina.
Miten he saavat jalansijan tässä yhteiskunnassa varteenotettavina yhteiskuntalaisina kansalaisina ja tässä yheiskuntajärjestelmässä? He tekevät ratkaisuja, jotka vaikuttavat jokaisen ihmisen elämään. Miten suomalainen rasismiin taipuvainen yksinhuoltaja, joka on tottunut saamaan elatusmaksuja ja nyhtämään yhteiskunnan suoman järjestelmän mukaan riittävän hyvän elintason hetkellisesti jälkipolvilleen ajattelematta oman toiminnan järkevyyttä pitkällä tähtäimellä yhtään sivistystä lisäävää/ huomioon ottamista eri kulttuureista lähtöisin olevia ihmisä?Ja arvostamaan ihmistä itsessään?
Miten?
Aloitus jää melko tyhjäksi ja ympäripyöreäksi sanahelinäksi, joka ei oikeastaan kuvaa aloittajaa mitenkään. Mikä sen tarkoitus lopulta oli, miksi ylipäätään tehdä moinen aloitus ja millaisena hän näki kanssakulkijansa. Alustus ja joku konteksti olisi toisaalta ollut paikallaan.
Absolyyttinen yhteys järjen ja tunteen kanssa....... Jee, käytän koiran pihalla, se todennäköisesti tekee kakin. Tai sitten ei. Riippuu paljolti siitä, onko se syönyt kolme tuntia sitten vaiko ei!Yllätys voi tosin odottaa, tai sitten ei. Pussi on jokatapauksessa mukana, tai sitten ei. Yleensä on. Jos kakkapussia ei ole mukana, menen metsään, jonne kakan voi jättää huoletta maatumaan lehtien sekaan. Järjellinen syy sille, että kakkapussia ei ole mukana on se, että olen unohtanut ostaa niitä kaupasta ja hedelmäpussit ovat loppuneet! Minuakin kontrolloi häpeä: En yksinkertaisesti kehtaa jättää kakkaa noukkimatta.
Ja jos saapuri käyttää sen ulkona, se todennäköisesti ei tee kakkaa ollenkaan. Se kakkaa turvallisilla vesillä ollessaan.
http://www.youtube.com/watch?v=j4GPCuOjbvM
Niin, ja jos eläisin jossakin kaukana taajamasta, jätökset jäisi puhtaalla omalla tunnolla luontoon.
Mutta mä kyllä kannatan sitä, että jokainen tuntee vastuunsa ja kerää jätökset. Voi luoja tälläkin alueella on koiraa jos jonkin kokoista. Aika monella on iso koira. Silloin tarvitaan jo ihan kunnon kokoinen kakkapussi. Ja jopa lapio. Jos koira on melkein 80 kiloinen, se jätökset on sen mukaiset.
On mukava kerätä pieni kakka pieneen kakkapussiin. Pieni ruoka, pieni kakka.
Se oli sen kakan tarina!
Mikä tekee ihmisestä poliitikon? Kuka on hyvä poliitikko? Onko se koko suomen Soini? Vai mikä on Urpilainen? Entä Katainen? Ei hyvä isä, jopa se aitajuoksija märisi, kun sitä ei valittu eduskuntaan ja se oli jo ehtinyt tasapainoittaa taloutensa kansanedustajan tulojen mukaan ja nyt jäi ihan tuuliajolle. Tasan ei aina mene onnenlahjat. MIKSI?
Mutta entä Keva? Mitä helevttiä?Miksi kevan pomo teetti asuntoonsa 250000 arvoisen remontin? Miksi hän ei viihtynytkään asunnossa?
Kaksisataaviisikymmetätuhatta euroa. Keittiö maksoi 50 000 euroa ja loput makkariin ja muuhun asuntoon. Kuntien eläkerahoista. Nuori kaunis nainen. Viattoman näköinen.
Hän ei vain tiennyt, mitä tarkoittaa kun arkkitehti sanoo että ei ole hyvä. Että se maksaa vähän lisää. Pekan putki otti omansa. Sellaista se on elämä.
Eiköhän ihminen oo kokonaisuus. Mitä sitä erittelemään. Kaikki vaikuttaa jollaintavalla kaikkeen.
Omat halut, himot, ihanteet ovat se heikko kohta johon tunteet takertuu. Kun tapaat ihmisen joka edustaa noita ihanteitasi, tunteet nousee ja järki jää taka-alalle. Siksi olisi käytettävä järkeä, koska se on riittävä perustus ihmissuhteille ja elämälle. Tunteet vie kuin tuuli, päämäärättä joskus kohti tuhoakin.
Järkikin voi viedä kohti tuhoa. Se on vain hitaampi tie.
nopeampi. Riippuu tilanteesta.
on sallitua myös tunnepuolella, sanoisin. Elämä on kyllä merkillistä!