Tässä ei ole mitään järkeä.
1v 6kk jo "rakastanut" häntä.
Vaikka tiedän etten häntä voisi koskaan saada.
Jatkan haaveilua ja pilvilinnoissa elämistä. Totuus ottaa niin koville etten halua sitä oikeasti kohdata.
Sinulla on hyvä sydä ja suuri sielu. Tunnen sen joka kerta kun sinut näen. Se kemia mitä sinua kohtaan tunnen on aivan käsittämätöntä. Harmi että yksipuolista.
Kaikkea hyvää komistus!
1v 6kk jo "rakastanut" häntä.
Vaikka tiedän etten häntä voisi koskaan saada.
Jatkan haaveilua ja pilvilinnoissa elämistä. Totuus ottaa niin koville etten halua sitä oikeasti kohdata.
Sinulla on hyvä sydä ja suuri sielu. Tunnen sen joka kerta kun sinut näen. Se kemia mitä sinua kohtaan tunnen on aivan käsittämätöntä. Harmi että yksipuolista.
Kaikkea hyvää komistus!
Vastaukset 27
Vanhimmat
lyön vetoa, ettet ole asiasta hänelle kertonut?
Sama tilanne, olen samassa tilanteessa kanssasi. "Rakastunut" 40 naiseen tuon saman ajan. Jotenkin on myös tuo tunne, että yksipuolista ja tilanne on kovin hankala.
Hänelläkin on erittäin suuri sydän ja mielettömän helppo puhua:). Katse ihan mieletön... hymystä puhumattakaan.
Kaikea hyvää myös sinisilmälle;)
Voi, miks toi ei ole mulle?
40- kymppinen mies jää nuoremmankin mieleen. Turhaan mies pitää itseään vanhana. Salaa haaveilen mahdollisuudesta päästä tutustumaan ja puhumaan kahden. Jokin kiehtoo ja vetää puoleensa...
Oletteko työkavereita vai naapureita, kun kerta häntä usein näet
Koska näimme viimeksi, pupu?
Jos olet "hän" se oli ehkä heinäkuussa laivalla.
Joka arkipäivä näemmä ja mä näet sua joka yökin ;-)
Anna miehelle selkeä merkki.
Ei se mitään maksa ja loppuu ahdistava epätietoisuus. Meni syteen tai saveen, sittenpähän tietää kumpaan. :)
Ja parhaimmillaan voi yllättyä ja saada just sen mistä unelmoi! ;)
Millaisenhan merkin se mies haluaisi? Ilmeisesti se, että olen sulaa vahaa hänen läheisyydessään, ei näy ulospäin. Olen tullut niin pehmoksi, että pian itteenikin huolestuttaa :D
Siis en ole ap, aihe vain osui.
Niin ... mikähän olis hyvä merkki. Voisithan vaikka ihan kysyä, että lähtiskö mies kahville tai jotain? :)
Voihan olla, että mies ajattelee sinusta ihan samoin, muttei tohdi tehdä aloitetta. Molemmilla teillä ehkä sama tilanne, eli ujous aloitteen tekoon.
Jos mies on oikeasti järkevä ja hyväsydäminen, ei hän ainakaan suhtaudu asiaan lapsellisesti. Tarkoitan, että hän todennäköisesti osaa ottaa asian hyvin, joko on vaan onnellinen ja saatte tunteenne selväksi toisillenne tai sitten hän ilmaisee hienotunteisesti ettei ole kiinnostunut.
Ei kai se sen kummallisempaa ole, rohkeasti vaan nyt eteenpäin ja tsemppiä! Pidän peukkuja! :)
Kiitos pohdinnoistasi :) En vain taida uskaltaa itsekään, ainakaan vielä. Jospa mies itse pyytäisi kahville (tai ihan mihin vain) ;)
Ole hyvä ... toivottavasti yhdessä pohtimisesta on jotain apua. :)
Onhan toki toisaalta mukavaa pitää ihastus ihan vaan ihastuksena, päivän piristyksenä. Joskus ehkä juuri hyvä niinkin, eihän maailmassa koskaan liikaa ole positiivisia asioita ... ihastunut katse ja sydämen pamppailu voi olla juuri se mikä on tarpeen.
Mutta elämä on ainutkertainen ja loppujen lopuksi vanhenemme nopeasti. Aikaa tehdä ja sanoa asioita on rajallisesti ...
Joten, jos sydän sanoo jotain, ehkä sitä kannattaa kuunnella ... ? ;)
Haluaisin Hänestä kyllä paljon enemmän kuin päivänpiristyksen, tai no, ehkä päivänpiristyksen jokaiseen elämäni päivään.
Sydän kyllä väittää, että Hän on se kenen kanssa tätä polkua pitäisi tallustella :) Kyllä mä vielä joskus uskallan ellei Hän ehdi ensin (mikä toki olisi toivottavampi vaihtoehto :D).
Anteeksi jos kuulostan siltä, että yllytän sinua, mutta eikö olisi aika mukava ajatus, jos tuo elämän ensimmäinen kokonainen päivän piristys päivä Hänen kanssaan olisi jo huomenna? :)
Asia ei minulle tietenkään kuulu ja ota tuo äskeinen myös vähän huumorilla. :)
Enköhän jo sekaantunut ihan tarpeeksi, joten ei muuta kuin tsemppiä ja hyvää jatkoa. :)
Maailma on metka paikka ja se osaa yllättää. Ei onneksi aina pelkästään ikävästi, avaamattomien ovien takana voi olla niitä iloisiakin asioita ... varsinkin kun seuraamme sitä mikä tuntuu itsestä oikealta. :)
Kiitos tsempistä, yritän rohkaistua :) Olen ihan samaa mieltä, yleensä ne parhaimmat asiat tapahtuvat juuri sen sydämen kuuntelemisen ansioista
Perjantaina viimeksi.
Sitä edellisestä kertaa onkin jo aikaa....
Mitä ikäluokkaa itse olet? 28?
Ikä tosiaan on 28.
En osaa tuntea noin paljon tunteilla, miehet ei kai osaa. Onko se yksipuolista, se selviäisi vain juttelemalla kahdestaan...koska en näytä tunteitani (osaa ja uskalla näyttää) mutta pelkään että jos kysyn, niin kiellät ettei se sitä ole, et uskalla tunnustaa mitään tähän viittaavaakaan, joten jäisin häpeän kanssa yksin ja tilanne ei muuttuisi miksikään. Kysy sinä minulta, aivan varmasti alan juttelemaan ja kerron rehellisesti mitä ajattelen/olen ajatellut, tunnen/tunsin jne. Raaka kahdenkeskinen asian läpikäynti? Mutta johtaako se mihinkään? Saattaa johtaa liikaa faktoihin, jotka joudut myöntämään, joten kestätkö totuuden että siitä ei tule mitään oikeasti, reaalielämässä. Olen selvästi nähnyt merkkisi kiinnostuksesta mutta en ole uskaltanut tehdä mitään, en tiedä mistä se johtuu.
Tunnen sen välillä itsessänikin, rakastan Luojaa.
sain neuvon ystävältä miespuoliselta:
mieti mitä voit menettää, itse asiassa et mitään muuta kuin "pilvilinnan", anna mennä ja jos pilvilinna hajoaa, jatka pääpystyssä kohti uusia, joku päivä.. älä jää paikallesi...
tosin totesin että oma itsevarmuus ei aina riitä tuota noudattamaan...
niimpä niin, kuinkahan paljon sitä "pilvilinnaa" voikaan olla ihastuneella. Sitten se oikea totuus ei olekaan sitä mitä olet maalaillut mielessäsi. Tulee paljon eteen totuuksia: ahaa, niinkö, luulin että..,olin kuvitellut että..., etkö olekaan...,ai oletkin kuitenkin vain tavallinen tylsä ihminen etkä joku supersielunkumppani...
Oletteko ajatelleet että tällaisten tarkoitus on vaan saada kaksi ihmistä tulemaan toistensa luo ja tekemään tuttavuutta jos kemiat ja muu tuntuu tutulta. Mutta sepä ei välttämättä riitä vielä kuin alkuun, ei se ehkä ole kuitenkaan se oikea ja se sopiva. Olen itse ollut vahvasti ihastunut 30-nä ja se toinen ei ollut sittenkään ihan sitä mitä "pilvilinnassani" häntä kuvittelin. Hyvä alku jne. mutta arkijutuissa se vahva ihastuminen tietysti laimeni ja totuus tuli esiin ettei se sitten johtanutkaan suhteeseen.
minä en saanut aikaa tutkia "pilvilinnaani" - hän ilmeisimmin totesi mitä arki mun kanssa olisi ja hän jätti sen siihen, mutta mulle jäi ikävä... sitä pilvilinnaa - EI! vaan sitä ihmistä, johon tutustuin ja siihen mitä meilä oli
Erilaisten elämänkokemuksien pohjalta ihmiset tulevat varovaisiksi eivätkä usko heittäytyä.Enkä tarkoita mitään hullua heittäytymistä. Itse olen käynyt melko pohjalla ja nykyään arvostan pieniäkin asioita ja osaan elää tässä hetkessä ja osasin/ osaan antaa arvon myös rakkaudelle sen kohdatessani. Uskallan, mutta maltilla.
Toiset puolestaan rankkoja asioita kohdattuaan tulevat entistä varovaisemmeksi. Selittävät asiat itselleen parhain päin ( ja selityksiähän riittää), pakenevat eivät uskalla tuntea. Mutta tämäkin on loogista, ehkä lopulta köyhää. Kukin tavallaan.
Silloinko aloitit paikassa, jossa ollaan nähty?