Olen vaan yksinäinen aina. Väsyttääkin tää elämä niin paljon että ei tiedä mitä ajatella. Kukan ei soita koskaan eikä mulla ole kavereita. Olen maailman huonoin ihminen.
Kukaan ei tykkää minusta
yksinäinen.
10734
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tiedän tunteen sisko/veli kulta .. :( minun ongelmani on vaa sosiaalisuus. Kavereita on ja paljon mutta ei niitä kelle kertoa oikeita asioita.
Elämä-nimisen jutun pointti ei olekaan siinä, kuka tykkää minusta vaan siinä, kenestä ja mistä minä tykkään. Maailman huonointa ihmistäkin kandee miettiä tarkkaan: oletko tappanut, surmannut, sotinut, varastanut, vahingoittanut, kiusannut, jättänyt hätään ja pulaan lähimmäisiä ...
Kun maailma on täynnä ihmisiä, niin yksinäisyys on oma valinta. Syytä siitä ei voi vierittää kenenkään muun niskaan.
Et varmasti ole. Kuinka vanha olet? Tunnen itsekin itseni yksinäiseksi, vaikka minulla onkin kavereita. Annatko sähköpostiosoitteeesi jos joku haluaisi kirjoittaa sinulle?
"Kun maailma on täynnä ihmisiä, niin yksinäisyys on oma valinta.
Yksin oleminen ei ole oma valinta. Ja yksinäiset on huonoja niille tutuille keitä tuntee ja siksi ne ei halua olla tekemisssä. yksinäisyydelle on aina joku syy joka ei johdu itsestä.
Kyllä se yksinäisyys useimmiten nimenomaan on oma valinta ja johtuu ihan omasta itsestä. Poikkeuksena sitten tilanteet, joissa on vaikka liikuntarajoitteinen tai muuten sairas tai vammainen, asuu eristyksissä kaukana kaupungeista, ei ole mahdollista matkustaa jne. Mutta pääsääntöisesti yksinäisillä on mahdollisuus hakeutua ihmisten ilmoille.
Monikaan ei varmaan päätä olla yksinäinen (koska yksinäisyys on tila, josta yksilö kärsii), mutta moni päättää olla yksin, vaikka kaipaisikin ihmiskontakteja. Jos on vaikea hahmottaa asiaa valinnan kautta, niin kannattaa lähteä pelosta: mitä ihminen pelkää niin paljon, että se vaikeuttaa muihin tutustumista, sosiaalisten kontaktien muodostamista? Usein taustalla on esim. pelko tulla torjutuksi, hylätyksi tai hyväksikäytetyksi. Silloin se valinta (toive, tahtotila, joka ohjaa käyttäytymistä) on itsesuojelu, itsenäisyys. Pelot ja riskit koetaan suuremmiksi kuin mahdollisesta onnistumisesta seuraava hyöty. Ja tämähän tapahtuu useimmilla tiedostamatta. Siksi kannattaa kysyä itseltään: mitä minä toivon, mitä pelkään?
Ihminen, jolla on huono itsetunto ja joka pelkää jo valmiiksi torjuntaa, lähettää itsestään muille sanattomasti viestin: minua ei kannata lähestyä, minulla ei ole sinulle mitään annettavaa. Jos ihminen ei itse arvosta itseään, alkavat muutkin helposti pohtia, mikä tässä oikein onkaan vialla. Jos elämänasenne on pessimistinen ja ihminen ei odota hyviä asioita tapahtuvan, on sellaisen ihmisen lähellä rasittavaa olla: se syö omaa energiaa.
Suosittelisin yksinäisiä kehittämään itsetuntoaan ja hakeutumaan sosiaalisten harrastusten, järjestötoiminnan ja vapaaehtoistyön pariin.
Ennen kuin laitatte ne miinuksenne, sanottakoon, että olen itsekin yksinäinen.
Lisään vielä, että tarkoitus ei ole syyllistää vaan antaa välineitä itsetutkiskeluun, joka voi toimia kimmokkeena muutokseen. Kukaan muu ei voi elämäämme elää puolestamme: meillä itsellämme on sekä vapaus, että vastuu valintojemme suhteen. Ulkoaohjautuva ihminen ei tiedosta sitä, vaan kokee asioiden passiivisesti tapahtuvan hänelle.
Tiedän tunteen oikein hyvin.. eikä kukaan tunnu ymmärtävän miltä se tuntuu joten kukaan ei ota minua tosissaan..
Ei yksinäisyys sinusta huonoa tee. Huonoja ovat pikemminkin juuri ne ihmiset, jotka eivät soita sinulle.
Olen itsekin tällä hetkellä erittäin yksinäinen. "Ystävät" hylkäsivät, kun minulle tuli avioero. Nyt olen tajunnut, että ne olivat erittäin huonoja ystäviä, enkä sellaisia olisi halunnutkaan. Nyt yritän löytää ystäviä muualta. Menen mukaan erilaisiin vapaaehtoistoimintoihin ja muuhun tekemiseen - ja uskon että kyllä sieltä vielä minullekin ystäviä löytyy.
>>>Huonoja ovat pikemminkin juuri ne ihmiset, jotka eivät soita sinulle.
eikös se tarkoita = ellet itse soita toisille olet huono?
Ystävä hädässä tutisee, eli harva osaa käsitellä vaikeita tilanteita tai haluaa osallistua sellaisiin.
Jos joku alkais puhumaan minulle avioerostaan en kyllä osaisi sanoa muuta kuin "kyllä se ajan myötä siitä" vaikka omien vanhempieni ero jätti jälkensä. Eroamattomuus ei sekään olisi ollut hyvä.
Olen rynnännyt eri tapahtumiin ja yhdistyksiin, mutta myös siellä koen, ettei minusta tykätä. Luulen että monet ihmiset vain tuntevat niin, ehkä sinäkin. En usko että olen sen tympeämpi ihminen kuin muutkaan. Kotiin ei tietenkään kukaan tule hakemaan, täytyy itse lähteä. Mutta ystävän saaminen onkin kiven takana, sattumaa.