..että mikä ihme sinua vieläkin "estää" laittamasta mulle irl viestiä/postia ? :( pelko? Mikä? Kerro mulle.
Tässä taas vaan sitä mietin..
naiselle menee
501193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Sitä samaa voisin kysyä minäkin..
No pelko siitä, ettet taaskaan vastaa kuitenkaan mitään :(
- Vaikka tuskinpa tämä mulle oli...
Mun "fanit" näyttää taas olleen paikalla kun on miinustelleet.
laita sitä viestiä itse, tiedät että olen aika arka aloitetta tekemään..
Eräs ainakin tietää miksen. Olen sanonut sen jokin aika sitten, eikä kantani ole siitä muuttunut. Jos ei tiedä, voi kysyä. Sanon sen saman asian uudestaan.
Hän kyllä tasan tarkkaan sen tietää, ei kysyisi edes tuota.
no pelko ettet taas vastaa mitään ja myhäilet vaan partaas että ihanaa kuin suosittu mä oonkaan
Ei minua tartte ainakaan peljätä..pitäisi Se jo tietää :(
No mä nyt heitän tähän vielä, vaikka miikkoja sateleekin heti, että joskos hän ei aavistakaan, että kaipaat viestejä? Laita ite ensin.
Ja sellasta vaan vielä kerron, että tämä on aika turhauttavaa. Kun molemmat haluaa toisensa, mutta...ei käy ihan järkeen. No ehkä Se ei sitten niin paljon haluakkaan kun pystyy niin hyvin oleen laittamatta.
tämä se haluaisi enemmän kuin kenenkään muun viestejä saada mut siellä Se vain välttelee..anna tunnareita vähän..jos osuu niin tämä Se laittaa jollain konstilla viestii..ei oo numbaa ei osoitetta ei mitään..paitsi tietysti duunin joku ihmejutska...
Ethän voi alkaa tuomitseen toista kun et itsekkään sen enempää voi.
Mistä hän sen tietäisi että ei tarvitse peljätä. Itse en enää myöskään voi kun ei halua vaikuttaa sekopäiseltä ahdistelijalta ja näyttäisi että hän on löytänyt muuta seuraa tai palannut vanhaan. En tiedä.
Toinen on.
Pelko.
On monta kertaa tässä vuosien aikana tullut pilvistä pudotetuksi ja torjutksi, että kyllä sevarovaiseksi ja araksikin jotenkin tekee. Luulis hänen ymmärtävän josasiaa ajattelee kannaltani.
Olen ollut se aloitteellinen aina. En ole enää. Tää homma ja sen eteenpäin vieminen ei ole enää yksin mun vastuulla. Pelkään, että kohoan taas pää pilviin ja rämähdän suoraan häntäluu edellä jäähän. Siis pelko ja ylpeys.
Helppo vastailla kun tiedän, ettei oo täällä. Nyt antakaa kivien lentää.
mikä oli sinun viimeisin viestisi hänelle? voisiko se olla syynä?
miten paljon tekis mieli ottaa yhteyttä?Tiedän myös,että hän on onnellinen perheenisä,enkä halua,että hän kuvittelee minun haluavan sotkea hänen perhesuhteensa,joten eiköhän siinä syytä tarpeeksi:/
Ite asun hänen kanssaan vaan lapsien takii. Joten, ei kaikki oo aina sitä miltä näyttää.
arvaappa kuinka onnellisia ollaan..? kaikki ei oo kultaa mikä kiiltää..enempää ruotimatta..
Pelko omista vahvoista tunteistani...ei vain pysty...
Ei enää mikään näitä luettuani. Ei enää huvita.
Halu
epävarmuus, voinko ottaa yhteyttä. Haluaisin sitä niin paljon, haluaisin sut/ sua niin paljon. Mutta, tiedän, en saa, olet toisen oma ja sitä on vain kunnioitettava. Olen käsittänyt, että olet onnellinen suhteessasi. Kuitenkaan en sydämeni äänelle minkään voi, että se kuiskii mitä kuiskii.
jumalauta!! minua ei ravi pelätä. :(((((
TARVI
tarviiko. pelkään noita naamoja…mä oon saanut niistä fobian, naamoista.. en vastaa ja paha pahempi pahin, kun on monta naamaa peräkkäin
shankar
Odotan miehen aloitetta.
Jos olisinkin varma että mies on minusta kiinnostunut,niin laittaisin heti kaveripyynnön tai viestin faceen. Mutta, näimme pari viikkoa sitten sattumalta emmekä puhuneet mitään jne jne.joten eiköhän se ollut siinä sitte.... Ja varmasti hänkin minut näki. Pitkästä aikaa elämäni ihanimmat 10-15 minuuttia tuolloin.
A. Vaimosi voi nähdä
B. Sinä näytät viestit vaimollesi
C. Kahdet "pakit"
D. Pelko
E. En tiedä todellisia tunteitasi
A on syy siihen.
Ei vain onnistu enää. Ei ole luontevaa. Mitä ihmettä edes sanoisin? En tiedä.
En voi ymmärtää, miksi olisit kiinnostunut minusta. Enkä jaksa surua ja häpeää, jonka pettymyksen tuottaminen toiselle aiheuttaa.En halunnut enkä osannut ilmaista asiaa viestissä, joten se jäi lopulta lähettämättä.
Jos se olisit sinä, niin sanon, että en minä ymmärrä miksi sinä pyörit jatkuvasti mun ajatuksissa, jos olisin ylipäätään halunnut jonkun sekoittavan mun pään, niin luoja tietää, olisin valinnut jonkun sopivamman, me ei sovita, niin monta kuilua ja kuitenkin sinä ja vain sinä vedät mua puoleesi. Tunne löi aluksi mut laudalta niin, että olin aivan järkyttynyt. Nyt olen jo hieman tottunut ja vaan ihmettelen, että milloin menee ohi. Sä sanot, että menisin ja surisin ja pettyisin, niin en, olisin iloinen jos avoimin mielin voisit jutella, jos tunne sun puolelta on myötätuntoa vaan, niin voisitko sen kertoa mulle, jos et uskalla sanoa suoraan, niin laita vaikka kirje. Sä ehkä olet arvannut, etten mä tästä noin vaan ole selvinnyt. Jos tunnet myötätuntoa, ja puhut häpeästä, niin mä oon vielä valmis vaikka häpeämään silmät päästäni, jos vaan saisin jutella sun kanssa kaksistaan ihan rauhassa. Toinen vaihtoehto on se, mikä tällä hetkellä on odottaa, että vaan menee ohi joskus.
Laita vaikka kirje mun työpöydälle..ihan mitä vaan. Jos haluat sanoa esim., ettei sulla ole mulle mitään sanottavaa, niin sano se sitten, mä olen sitä tyyppiä, joka nousee suosta kun suosta, on tullut elettyä tätä elämää jo ennenkin. Vaikka uskon, että sulla on vain myötätuntoa mua kohtaan, niin sen verran sokea olen, että se pitää sitten mulle kertoa. Jaaritteluksi menee.., viesti jonka täällä ehkä mulle laittaisit olisi tuuleen nakattu.
Jatkan vielä, jos saisin tähän selvyyttä, olkoon se viesti kuinka epämukava tahansa, olisin kiitollinen siitä rohkeudesta, ja uskon, että vihdoinkin uskaltaisin hymyillä sulle ja sun kanssa, sille tasolle tämän oikeasti pitäisi mennä. Nyt en uskalla, koska pelkään, että tulkitset sen ahdistavana, kun tajuat, etten ole selvillä vesillä vieläkään. Haluan hymyillä sulle ja sun kanssa.
En enää, todellisuus. Laittaisin jos tietäisin, että haluttaisiin keskustella siitä, mikä, mitä tämä on, siis neutraalisti, jos mahdollista ja erittäin avoimesti ja rehellisesti, ilman yhtäkään loukkausta, ja jos vahingossa loukkaa, pitää sen toisen kysyä, että mitä sillä tarkoittaa. Juttelisin, jos tietäisin, että hänkin haluaa jutella.
Minä en pelkää mitään, mutta sinä pelkäsit etkä vastannut.
sille oikealle ihmiselle. Trust me.
viestin sen minkä kehtaan...tilanteesta johtuen...
Pelko, luulen...voi rohkeus missä olet..jonnekin olen kadottanut. Aiemmin olen ollut rohkeampi. Voisin vielä kuvitella, että hän "tykkää", mutta että ihan oikeasti vakavasti haluaisi jotain kanssani. Olen jo ehtinyt niin syvälle ihastumisen suohon, en halua taas pettymystä, en taaskaan "kelvannut". Mutta mutta, sitten olen kuitenkin aika periksi antamaton. En vielä luovuta, etsin kunnes löydän...siis kadotetun rohkeuteni.
Mitään ei oikeasti ole koskaan ollutkaan. Ei ole meitä.
sama täällä.
liian monimutkaista. ei jaksa kun toinenkaan ei jaksa. liikaa omia murheita joten energiaa ei riitä nyt siihen.
Tämäkin ketju vaan jaksaa nousta...
Miehet ne kuule tänne vaan kirjoittelee, ei ne uskalla (halua?) muuta. :(
Ihmeitä EI tapahdu.
Sano, että haluat ja tarvitset vaikka...
Olen varattu, enkä varmasti ainut täällä...
Ollaan tunettu pitkään,ja jotain tapahtui meidän
välillä hiljattain.Nyt ei mitään.Sitten on ollut huolta omaisten terveydestä enkä
ole uskaltanut häiritä.Ei olla puhuttu tunteista
kuvittelin että hän välittää.Väärässä olin.
https://www.youtube.com/watch?v=eQoWNYvIKK8