Ovatko vl:tkin osa tätä kuntaa?
Jeesus vihittiin essealaiseen salaiseen veljeskuntaan
Menetä ja löydä
5126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Essealaisten gnostilaiset käsitykset
Essealaisten useissa uskonkäsityksissä ja uskonnollisissa rituaaleissa oli yhtäläisyyksiä mandealaisuuden, ajanlaskuamme edeltävällä vuosisadalla syntyneen persialaisen gnostilaisuuden kanssa. Yhteistä on muun muassa dualistinen käsitys "valon ja pimeyden maailmoista". Yhteistä on myös puhe "valon ja pimeyden lapsista" sekä usko sielun elämiseen kuoleman jälkeen.
...Essealaisten sanotaan kouluttaneen Johannes Kastajaa ja mandealaiset puolestaan pitävät häntä Jumalan sanansaattajana ja suurena opettajanaan.
Vaikka essealaisuudessa ja mandealaisuudessa on tiettyjä yhteisiä piirteitä, nämä ovat samankaltaisuuksia, joita on löydettävissä eräistä muistakin antiikin uskonnollisista liikkeistä. On myös syytä todeta kaksi olennaista eroa essealaisuuden ja mandealaisuuden välillä. Essealaisuudesta ei ensinnäkään löydy ajatusta luojajumalasta eli demiurgista, joka jossain muodossa esiintyy kaikissa gnostilaisissa suuntauksissa.
Lisäksi essealaisuudesta puuttuu yksi gnostilaisuuden peruspiirre, nimittäin ajatus ihmisessä olevasta jumalallisesta elementistä, joka yhdistää ihmisen Jumalaan ja josta tietoiseksi tullessaan ihminen voi kokea pelastuksen ja palata jumalalliseen maailmaan. Jeesuksen opetuksista viittaus tällaiseen jumalalliseen kipinään kuitenkin löytyy".
http://www.gnosis.fi/gnostilaisuus/olivatko_essealaiset_gnostilaisi/
Essealaiset olivat suurelta osin jebusilaisia.
Jebusilaiset asuivat Jerusalemissa ennen kuin israelilaiset tulivat sinne, ja he jatkoivat asumista Jerusalemissa israelilaisten kanssa yhdessä. Jebusilaiset olivat yksi kanaanilaisista heimoista.
Melkisedek, jolle Aabraham maksoi kummenykset, oli ilmeisesti Jerusalemin kuningas ja siten ilmeisesti jebusilaisten kuningas. Salomon temppelin rakennuspaikan tontti oli erään jebusilaisen henkilön omistuksessa, kunnes Daavid osti sen häneltä temppelin rakennuspaikaksi. Daavidin ja Batseban poika Salomo rakensi Jumalan temppelin samalle paikalle jossa oli ollut muinoin jebusilaisten temppeli, jossa Melkisedek oli ilmeisesti toiminut ylipappina ja samalla Saalemin eli Jerusalemin(?) kuninkaana. Melkisedekillä ei ollut isää (ihmisisää) eikä äitiä (vielä), sillä hän oli Herra Jeesus ennen ihmiseksi tulemistaan, ja hänen isänsä on Jumalan ensimmäinen persoona eli Taivaanisä.
Jerusalemin eli Saalemin ensimmäinen temppeli oli mahdollisesti rakennettu jo ennen vedenpaisumusta. Jumala oli ilmeisesti valinnut jebusilaiset kansakseen, mutta ei samalla tavalla kuin hän valitsi israelilaiset. Uskovaisia jebusilaisia (muitakin kuin kehitysvammaisia ja lapsia) oli mm Jerusalemissa ilmeisesti vielä senkin jälkeen kun Israelilaiset olivat vallanneet Jerusalemin.
On väitetty että pappi Zadok (Melkisedekin nimen loppuosa on samaa merkitsevä: sedek/zadok = vanhurskas. Melkisedek = vanhurskauden kuningas).
Kun israelilaiset sotivat jebusilaisia vastaan Joosuan johdolla puolustaakseen liittolaisiaan gibeonilaisia, niin silloin jebusilaisten ja Jerusalemin kuninkaana ei ollut enää Melkisedek eli Jumala itse, vaan jebusilaisten valtaenemmistö olivat luopuneet uskosta ja lähteneet seuraamaan antikristuksen esikuvaa, jonka nimi oli AdoniZedek, joka merkitsee "vanhurskauden herra". Hän siis oli tekeytynyt Melkisedekiksi eli Jumalan pojaksi, mutta hän oli tavallinen ihminen ja valekristus. Hänet hirtettiin puuhun.
Niin on käynyt kaikille antikristuksen esikuville, että ne on ripustettu puuhun tai ovat tehneet itsemurhan. Mutta ei naulaamalla, niinkuin tehtiin oikealle Kristukselle, vaan hirttämällä.
Ensimmäinen ihmisten asettama kuningas Israelissa teki itsemurhan, nimittäin Abimelek. Hän tekeytyi nimelläänkin kuninkaan pojaksi eli Jumalan pojaksi, vaikka ei todellisuudessa ollut.
Israelin kansa anoi itselleen kuninkaan, vaikka Mooses oli kieltänyt, koska Jumalan itsensä pitäisi olla heille ainoa kuningas ja hallitsija, niinkuin Melkisedek`kin (Kristus Jeesus) muinoin hallitsi jebusilaisia. Niinpä myös Saul teki itsemurhan samalla tavalla kuin Abimelek, ja hänen pääkallonsa ripustettiin Dagon-epäjumalan temppeliin, ja hänen ruumiinsa ripustettiin muurille.
Myös Haman oli antikristuksen esikuva, ja hänet ja hänen poikansa hirtettiin.
Est. 9:
"24 Sillä Haman Medatan Agagilaisen poika, kaikkein Juudalaisten vihollinen, oli ajatellut hukuttaa kaikkia Juudalaisia, ja antoi heittää Pur, se on arpaa, murentaaksensa ja hukuttaaksensa heitä.
25 Ja kuin Ester oli mennyt kuninkaan tykö; ja hän puhunut, että hänen paha aikomisensa, jonka hän oli ajatellut Juudalaisia vastaan, käännettiin kirjoitusten kautta hänen oman päänsä päälle, ja kuinka hän ja hänen poikansa ripustettiin puuhun;"
Haman on agagilainen. Amalekin viimeisen kuninkaan, viimeisen amalekilaisen nimi oli Agag. Agagin loppu oli hieman erilainen kuin muilla antikristuksen esikuvilla, sillä profeetta Samuel hakkasi hänet kappaleiksi miekalla. Tässä on yhdenmukaisuutt uhrieläinten kappaleeksi hakkaamisen kanssa.
1. Sam. 15:
33 Samuel sanoi: niinkuin sinun miekkas on tehnyt vaimot lapsettomaksi, niin pitää myös sinun äitis vaimoin seassa lapsetoin oleman; niin Samuel hakkasi Agagin kappeleiksi Herran edessä Gilgalissa.
1. Kun. 18:33
Ja latoi puut, ja hakkasi mullin kappaleiksi, ja pani sen puiden päälle,
Usein siis antikristukset jäljittelivät myös kuolemallaan Kristuksen uhrikuolemaa, tai vanhan liiton esikuvallista uhrimenettelyä joka oli kappaleiksi hakkaaminen (lukuunottamatta lintu-uhreja). Siserakin surmattiin naulalla ja vasaralla, kuten Kristuskin. Myös ripustaminen oli yleinen kohtalo antikristuksen esikuvilla.
Tuom. 5:26
Hän otti naulan käteensä ja sepän vasaran oikiaan käteensä, ja löi Siseran ja runteli hänen päänsä, musersi ja lävisti hänen korvainsa juuren.
Jasser Arafatin mielestä palestiinan arabit ovat suurelta osin jebusilaisten jälkeläisiä, mutta tuolle väitteelle tuskin on löydettävissä mitään tieteellisiä todisteita.
Tuossa tuli paha moka minulta, anteeksi.
Nimittäin Agag ei ollut viimeinen amalekilainen koska viimeiset amalekilaiset surmattiin vasta kuningas Hiskian aikana. Mutta ei kuitenkaan ilmeisesti ihan viimeisiä, sillä Esterin kirjan Haman oli agagilainen, eli ilmeisesti amalekilainen, amalekin kuninkaallisesta Agagin suvusta.
1. Aik. 4:
41 Ja jotka nimenomattain kirjoitetut olivat, tulivat Hiskian Juudan kuninkaan aikaan, ja he löivät muiden majat ja Meonilaiset jotka sieltä löydettiin, ja hävittivät heidät hamaan tähän päivään asti, ja asuivat heidän siallansa; sillä siellä olivat laitumet heidän lampaillensa.
42 Ja silloin meni heistä liki viisisataa miestä, jotka olivat Simeonin lapsia, Seirin vuorelle; ja Pelatia, Nearia, Rephaja ja Ussiel Jisein lapset olivat heidän päämiehensä,
43 Ja tappoivat päässeet ja jääneet Amalekilaisista, ja asuivat siinä tähän päivään asti.
Agagit olivat ilmeisesti amalekilaisten (eedomilainen heimo) hallitsijoita, samaan tapaan kuin faaraot olivat Edyptin hallitsijoita. Tai sitten se oli mahdollisesti vain yleinen nimi Amalekin hallitsijoilla. Bileam ennusti että Kristus on oleva Israelin kuninkaana Agagia mahtavempi hallitsija, ja hänen valtakuntansa tullaan korottamaan taivaaseen:
4. Moos. 24:
5 Kuinka kauniit ovat sinun majas, Jakob, ja sinun asumas, Israel?
6 Niinkuin ojat levitetään, niinkuin yrttitarha virran vieressä, niinkuin aloes, jonka Herra istuttaa, niinkuin sedripuu veden tykönä.
7 Veden pitää vuotaman hänen ämpäristänsä, ja hänen siemenensä on paljoissa vesissä. Hänen kuninkaansa pitää oleman korkiamman Agagia, ja hänen valtakuntansa pitää korotettaman.
Jebusilaiset pappi Zadokin jälkeläiset perustivat ilmeisesti essealaiset yhteisöt, mm Qumranin, ylipappi Simonin (hänkin oli antikristuksen esikuva) johdolla. Simon käytti valheellisesti totuuden nimeä, samoin kuin oli tehnyt AdoniZedek Jebusin eli silloisen Jerusalemin kuningas.
"Kaikki eivät olleet tyytyväisiä siihen, että hasmonit olivat anastaneet itselleen sekä uskonnollisen että poliittisen vallan. Monien tutkijoiden mukaan Qumranin yhteisö perustettiin juuri tuohon aikaan. Sadokin sukuun kuulunut pappi, jonka uskotaan olevan Qumranin kirjoituksissa mainittu ”Vanhurskauden opettaja”, lähti Jerusalemista ja johdatti oppositioryhmän Juudan erämaahan Kuolleenmeren rannalle. Yksi Kuolleenmeren kirjakääröistä, Habakukin kirjan selitys, tuomitsee ”Pahan papin, jota kutsuttiin totuuden nimellä hänen astuessaan virkaansa, mutta [joka] hallitessaan Israelia – – tuli ylpeäksi” (Qumranin kirjasto). Monet tutkijat ajattelevat, että lahkon kuvaus vallassa olevasta ”Pahasta papista” soveltuu joko Joonataniin tai Simoniin."
(Lainaus lähteestä: http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2001446#h=9:0-9:747)
Israelilaiset valtasivat ja tuhosivat Jerusalemin ilmeisesti jo silloin kun he voittivat sodan AdoniZedekiä (ja hänen liittolaisiaan) vastaan. Mutta he jättivät jonkin verran jebusilaisia asumaan seudulle, jotka sitten mm tekivät avioliittoja israelilaisten kanssa ja rakensivat Jebusin kaupungin uudelleen ja ottivat siellä vallan käsiinsä, josta lähtien kaupunkia alettiin kutsumaan myös nimellä Jebus.
Jerusalemin eli Jebusin ollessa jebusilaisten vallassa, vei Daavid sinne Goljatin pään. Myös Goljat oli antikristuksen esikuva, ja siksi hänen surmaamisessaan oli samoja piirteitä kuin Agagin surmaamisessa, ja hänen loppunsa jäljitteli todellisen Kristuksen loppua, siten että hänen päänsä tuotiin Jerusalemiin, eli samaan paikkaan jossa todellinen Kristus surmattiin ja haudattiin.
Myöhemmin Daavid valtasi Jerusalemin, ja siitä tuli Israelin pääkaupunki, ja Daavidin hallitsijasuvun valtaistuinkaupunki, eli siis myös todellisen Kristuksen valtaistuinkaupunki. Kristus oli hallinnut Jerusalemia eli Saalemia jo muinoin Melkisedekinä.
AdoniZedekin antikristukselliseen tuhoutumistapaan liittyi sekin yhtäläisyys todellisen Kristuksen uhraamiseen, että päivän pituus oli epätavallisen pitkä, samoin kuin pitkänä perjantaina aitoa Kristusta surmattaessa.
Lukekaapa T.P.Laineen kirja Kuka hän oli, joka käsittelee Jeesuksen mahdollista kuulumista essealaiseen yhteisöön. Evankeliumeissa Jeesus toistelee lähes sanatarkasti varhaisempia essealaisia kirjoituksia, joten ainakin minulle tuli lähes 100% varmuus siitä, että Jeesus on ollut essealainen.
Jeesus oli mitä ilmeisimmin essealaisten odottama sotilasmessias, joka kuului Daavidin sukuun. Mielenkiintoista oli esim. se, että Uudessa testamentissa MONET sana viittaa essealaisiin. Kun Jeesus sanoo, että hän antaa henkensä monien edestä, hän tarkoittaa, että hän kuolee ainoastaan essealaisten eli oikeauskoisten edestä, EI suinkaan kaikkien ihmisten edestä.
Erittäin mielenkiintoinen kirja, jota lukiessa ei voi kuin ihmetellä, miten huijattuja me ihmispoloiset olemme.