Tää alkaa tuntua puulta, oon jo pitkälti yli parikymppinen poika ja saan ainoastaan omaa kättä.
Ei minussa kai mitään vikaa ole, mutta ei vaan ole vientiä. Välillä vaan ottaa päähän, runkata ja katsoa pornoa samaan aikaan. Eihän se voi olla todellista, että joku nauttii metrin "halosta" perseessään tai haluuaa väkisin spermat naamalle. Olen vissiin vielä järjissäni, kun en samaistu tohon. Haluaisin vain vähän hellyyttä ja ehkä sitä seksiäkin, mutta ei niin ei.
Ei minussa kai mitään vikaa ole, mutta ei vaan ole vientiä. Välillä vaan ottaa päähän, runkata ja katsoa pornoa samaan aikaan. Eihän se voi olla todellista, että joku nauttii metrin "halosta" perseessään tai haluuaa väkisin spermat naamalle. Olen vissiin vielä järjissäni, kun en samaistu tohon. Haluaisin vain vähän hellyyttä ja ehkä sitä seksiäkin, mutta ei niin ei.
Vastaukset 29
Vanhimmat
kohtalontoveri täällä!
Tevetuloa "jengiin".
Tai ei nyt ehkä täysin.
Olen ollut kerran naisen kanssa, mutta se oli niin katastrofaalinen tapaus, että voidaan kenties sanoa että fyysisesti en ole ehkä enää poikuutta jäljellä (sekin oli vain muutaman sekunnin kokemus) mutta henkisesti pahasti.
Porno on vaarallista. Se luo vääriä mielikuvia ja tietyllä tavalla polttaa "makuaistin" tämänkin asian suhteen (kuin söisi aina tulisesti maustettua ruokaa, aina täytyy lisätä mausteita, kun ei enää maista entistä määrää). Ainakin itse olen 26 vuoden ikään mennessä polttanut oman "seksimakuhermon" (todella typerä ilmaisu, mutta en keksi parempaakaan) niin, että nykyään saa etsiä todella kovaa ja ehkä enemmistön mielestä hieman sairastakin pornograafista materiaalia että voisi runkata. Ja sekin on ollut jo muutaman vuoden sellaista mekaanista toimintaa, että seisokkikin täytyy houkutella visuaalisella materiaalilla että voi tehdä sen. Ei siis todellista kiinnostusta. Joskus on ajanjaksoja, jolloin voisi antaa vaikka sielunsa jos olisi joku nainen jonka kanssa vain olla. Jutella ja olla samassa paikassa samaan aikaan. Ilman seksiä ja koko seksuaalisuutta. Vain olla. Tietysti välillä panettaa, mutta eipä voi ketään tuntemaansa naista visualisoida seksuaalisten halujensa kohteeksi. Voisiko ongelma johtua pornon tuhoisasta vaikutuksesta? Vai pelkästään vähäisestä kokemuksesta?
Pornossa, viinassa, rahapeleissä ym. ym. liika on aina pahasta. Lopulta niihin kaikkiin kyllästyy. Porno lisäksi ehkäisee todellisten naissuhteiden muodostumista.
Joskus olen verrannut parisuhdetta työsuhteeseen. Työtä joutuu joskus etsimään oikein kokopäivätoimisesti ja sitten tärppää, ainakin joksikin aikaa. Jos yhtä tarmokkaasti hakisi naista, varmasti sekin onnistuisi. Pitää vain laittaa itsensä likoon ja ottaa xx kertaa takkiinsa. (En ole poika enää, onneksi).
>Ainakin itse olen 26 vuoden ikään mennessä polttanut oman "seksimakuhermon" (todella typerä ilmaisu, mutta en keksi parempaakaan) niin, että nykyään saa etsiä todella kovaa ja ehkä enemmistön mielestä hieman sairastakin pornograafista materiaalia
Tämä on varmasti tuttua monille, mutta en kuitenkaan pidä sitä aivan niin vakavana. Porno sinänsä tietysti on enimmäkseen aivan jumalattoman tylsää, surullinen surrogaatti.
>seisokkikin täytyy houkutella visuaalisella materiaalilla että voi tehdä sen. Ei siis todellista kiinnostusta
Enpä ole koskaan keksinyt pitää visuaalista ärsykettä keinotekoisena. Warjelkoon, meillä on (useimmiten) silmät. Näyttäminen ja tuntuminen ovat tietysti harvinaisen eri asioita. En esim. henk.koht. saa kummoisia kiksejä naisen rintojen katselemisesta, mutta vaikkapa halatessa ne tuntuvat ihastuttavilta. Kuitenkin muuten olen erittäin visuaalispainotteinen.
>eipä voi ketään tuntemaansa naista visualisoida seksuaalisten halujensa kohteeksi. Voisiko ongelma johtua pornon tuhoisasta vaikutuksesta? Vai pelkästään vähäisestä kokemuksesta?
Sama juttu oikeastaan, vaikken osaa siihen pornon vaikutuksia liittää (enpä toisaalta ole vaivautunut suurkuluttamaankaan). Ennemminkin kaikenlaista roolittomuutta miehenä, yleistä estoisuutta, moraalista rigidiyttä sallia itselleen suorasukaista halukkuutta edes kuviteltuna. Epäilemättä voisi kyllä kytkeä tarpeeksi pitkään jatkuneen masturbaation vaikutukset kyseenalaiseen luontevuuteen, jolla seksuaalisuuttaan manifestoi orastavassakaan "tositilanteessa".
Jaa no, yrittänen kaiken aikaa huijata itseäni, kyllä minä pääasiassa taidan sittenkin yhä ja kaikissa tasoissa törmätä tosiseikkaan, että hypospadista heppiä ei totisesti mielellään naiselle demoa: että tässä, tässä. Vaikka toisaalta tiedostankin miten pahasta juuri minkäänlainen ennaltasimulointi on. Asiat eivät tapaa mennä koskaan kuten ennakkoon ajatellaan, puoleen eikä toiseen. Virheellistä ajattelua siis.
Tämä on varmasti tuttua monille, mutta en kuitenkaan pidä sitä aivan niin vakavana. Porno sinänsä tietysti on enimmäkseen aivan jumalattoman tylsää, surullinen surrogaatti.
Tylsää kyllä, mutta apu hetkelliseen ruumiilliseen haluun, kun ei ole käytettävissä oikeita ihmisiä (mikä ilmaisu!). Mutta paljonko se aiheuttaa vahinkoa, pitkään "nautittuna" ilman todellisen maailman vastiketta. Siis "tiedän" että todellisuus on eri asia, mutta silti mielessä on vain pornon antama "malli".
Enpä ole koskaan keksinyt pitää visuaalista ärsykettä keinotekoisena. Warjelkoon, meillä on (useimmiten) silmät. Näyttäminen ja tuntuminen ovat tietysti harvinaisen eri asioita. En esim. henk.koht. saa kummoisia kiksejä naisen rintojen katselemisesta, mutta vaikkapa halatessa ne tuntuvat ihastuttavilta. Kuitenkin muuten olen erittäin visuaalispainotteinen.
Totta. Masturbaatio lienee vain kalpea aavistus todellisesta seksistä. Sinä sentään halaat. Enhän minä ole koskenut naista edes kättelyssä pitkään aikaan. Ja viimeksi kun olin erään naisen kanssa "ulkona" (sama nainen joka ensimmäisenä osoitti minua kohtaan jotain neljä vuotta sitten, ollaan yhä satunnaisessa puheväleissä) tiedostin selvästi sen, kuinka vältin kaikki mahdolliset kosketukset. Lähellä oltiin kyllä, mutta ei kosketustasolla... Huolestuttavaa?
Epäilemättä voisi kyllä kytkeä tarpeeksi pitkään jatkuneen masturbaation vaikutukset kyseenalaiseen luontevuuteen, jolla seksuaalisuuttaan manifestoi orastavassakaan "tositilanteessa".
Väistämättä tässä tulee mieleen se, että joitakin kertoja on nähnyt kun toiset ajatuvat seksuaaliseen kanssakäymiseen hirvittävän pienellä kontaktipinnalla (siis ulkoisesti vain katseita, tanssi, kosketus, suudelma, vähäisiä tapahtumia jotka johtavat siihen). Sitten jos itse joutuu/pääsee vastaavaan tilanteeseen, pakostakin ajautuu miettimään pitäisikö tämän johtaa siihen, mitä toinen haluaa, haluaako toinen? Jne jne jne. Ja yllättäen homma kaatuu. Ei auta, vaikka varoittaa vastapuolta (kuten viimeksi) ettei osaa näitä asioita. Silti tuntuu, että viimeisinkin kaatui koska minä en osannut toimia oikein. Meillä tosin ei ollut _mitään_ fyysistä kontaktia (hassu seikka, jonka huomasin vasta äskettäin. En edes muista olenko kätellyt häntä kun hän tuli taloon töihin?
Vaikka toisaalta tiedostankin miten pahasta juuri minkäänlainen ennaltasimulointi on. Asiat eivät tapaa mennä koskaan kuten ennakkoon ajatellaan, puoleen eikä toiseen. Virheellistä ajattelua siis.
Kaikkein kamalinta ovat mielessä käytävät "keskustelut". Tai mielen simuloimat vuoropuhelut. Jotka eivät koskaan toteudu, koska vastapuoli ei (yllättäen) seuraakaan mielen kirjoittamia nuotteja.
Joo, sama tilanne täälläkin. Aika usein tulee ajateltua omaa tilannetta, eikä se tietenkään mukavalta tunnu. Yhden illan juttua en oikeastaan edes haluaisi, sillä en usko että saisin siitä juurikaan kiksejä. Hyvä olo vähäksi aikaa varmaan, mutta en minä sellaista kaipaa.
Olen omasta mielestäni fiksu ja ihan ok tyyppi, mutta liian ujo tekemään aloitetta täysin tuntemattoman kanssa. Minulle sopivia naisia ei kasva puissa, joten minun pitäisi saada tutustua naiseen pidemmällä aikavälillä jotta uskaltaisin kysyä treffeille...
Kaipaisin vain läheisyyttä, sitä että olisi joku jota pitää sylissä ja silittää hellästi...mutta kun ei löydy niin ei...Olen kyllä aivan totaalisen ihastunut erääseen ihmiseen tällä hetkellä, mutta harmi vain että hän on varattu. Toivottavasti voidaan olla edes ystäviä, sillä hän on sellainen nainen jonka kanssa tulen paremmin toimeen kuin kenenkään muun. Tuntuu että hän voisi olla ensimmäinen, jolle uskallan kertoa tästä tilanteestani, en vain tiedä miten hän suhtautuu siihen. Miljoonat kerrat on tullut mietittyä että millä sanoilla sen teen...
Tulipas vuodatettua, mutta ihan sama kun anonyymina sen tekee. Ja naisille, älkää jättäkö niitä hiljaisia miehiä aina yksi, sillä sieltä saattaa löytyä se herkkä ja ihana ihminen, joka ajattelee muutakin kuin vain sitä yhtä asiaa.
Moikka
Luin viestinne ja tunnen myötätuntoa, sillä aikoinaan kun olin vielä 20 olin tosi ujo enkä ymmärtänyt naisten päälle lainkaan. Asiaa ei auttanut se, että olen myös vannoutunut kumifetisisti. Miten löytäisin koskaan sellaista henkilöä jolle voisin avautua turvallisesti? Ja joka ei pakenisi heti kättelyssä asiasta kuullesaan. Nää on arkoja juttuja mutta niinkin tärkeitä ettei niitä voi parhaalla tahdollakaan ohittaa. Ne iskee kuitenkin takaa. No aika meni ja tein hartiavoimin työtä päästääkseni ujoudestani irti. Suuri osa ujoudesta johtui myös omasta olemuskestani. Asuin aika myöhään vanhempien luona enkä serustellut. Siten en saanut niitä taois tärkeitä vinkkejä siitä mitä naiset arvostaa, mikä on "seksikästä" ja mikä ei todellakaan ole sitä.
Eli koko pitkä prosessi alkaa sillä, että käy (absoluuttisen rehellisesti) läpi ne alueet itsessään jossa kokee olevansa muita huonompi tai epäonnistuneempi (omat heikkoudet) ja mysö ne alueet missä on ohan ok. Sitten täytyy ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa hiota sitä raakapuista lankkua "salonkikelpoiseksi". Ei se ideana poikkea paljon työnhaustakaan: ei työhaastatteluun sovi mennä partasänkisenä hikijussina, vaan aina pitää skarpata. Tuollainen muodonmuutos ON ihan mahdollinen eikä se välttämättä tarkoita sitä, että joutuisi luopumaan omasta identiteetistään paljoakaan. Se pikemminkin vain kehitystä. Asiat vain muuttuu niin kuin elämä yleensäkin. Usein saadaan aikaan aika paljon pienelläkin ryhdistäytymisellä.
Ujous ja sen takan olevat syyt on kuitenkin paljon laajempi asia kuion ulkoiset tekijät ja vaatii syvempää työstämistä ammattilaisen ojauksella. Mutta se kannattaa, sillä elämä helpottuu h-vetisti kun sen yli on pääsyt. Eli investointi tietyllä tavalla omaan elämään. Niin, ja kyllä ne naiset siitä ilmaantuu kun on jotakin miehekkään tyylikästä ja itsevarmaa katsotavaa :-) Go for it boys!
Jos vain jäätte kotiin ym. ei asialle tapahdu mitään. Valitettava tosiasia on kuitenkin se että tytöt/naiset (ei pidä yleistää) odottavat miehen aloitetta. Eihän sitä seuraa ole pakko baarista hakea ja niin kliseeltä kuin se kuulostaakin: Hankkikaa uusi harrastus jossa tapaatte vastakkaista sukupuolta. Tämä yhteinen harrastus luo alkuun hyvän "linkin" välillenne ja keskustelu on ehkä helpompi aloittaa kun on jokin yhteinen asia. Nyt otatte itseänne niskasta kiinni ja teette asialle jotain, ei sitä kukaan puolestanne tule tekemään!
Juu, eipä se mulla oikeastaan enää ole se ujous niin paha ongelma kuin ennen, varsinkaan kun tapasin mainitsemani naisen ja huomasin että kyllä joku voi minunkin kanssani viihtyä jos vain on oikeanlainen persoona. Olen myös viime aikoina alkanut panostamaan ulkonäköönikin huomattavasti enemmän kuin aiemmin ja itsetuntoni on noussut senkin ansiosta. Nyt vain tarvitsisin jostain sen pienen sattuman, jotta tapaisin sen oikean henkilön. Kuten N23 sanoi, niin eihän kukaan kotoa tule hakemaan, joten pitää tässä jotain kehitellä :)
Vai ettei sitä seuraa muka ole pakko hakee baarista? No, mistä sitten?
Jos ajatellaan oman keskisuuren paikkakuntani naisia 20-25 vuoden väliltä, niin missäs muualla ne vapaa-aikansa norkoilee, kuin kotona tai baaritiskillä/yökerhossa. Kännissä tietysti niin paljon, kuin sopii. No, ei tulis mieleenkään hakee tollasesta paikasta.
Olen itsenäinen työssä käyvä mies. En tarvitse itselleni itsetunnon pönkittäjää, seksikumppania tai taloudenhoitajaa, vaan ihmisen jonka kanssa jakaa elämä ja uudet kokemukset.
Kun ei ole niitä tuon ikäisten kohtaamispaikkoja.
Kuntosalilla käyn, miesten ja naisten yhteisellä. Tapoihin kuuluu, ettei siellä kukaan puhu kenenkään kanssa yhtään mitään. Menee nääs hyvät reenit pieleen, jos ryhtyy keskustelemaan.
Muutenkin urheilussa on aina omat sarjat miehille ja naisille, joten eipä synny kontakteja ainakaan siinä harrastuksessa.
Seurakuntamme järjestää silloin tällöin kokoontumis- ja hiljentymisiltoja opiskelijoille ja nuorille aikuisille. Ihan mukava tunnelma, väkee vaan on kovasti vähän, baarit vetää puoleensa.
Sitäpaitsi, miten ajattelee 20-vuotias tyttö seurakunnan illoista. "Ton jätkän täytyy olla jotenki seonnut, kun se käy jossain tollasessa seurakunnassa, kierretään kaukaa." Eipä siinä kannata seurakunnan mitään sinkkuiltoja järjestää, väkeä ei ole tulossa, koska ei tarjota viinaa eikä irtosuhteita.
Joo-o, kovasti on mahdollisuuksia yhteisiin harrastuksiin ja ajanviettoon meidänkin paikkakunnalla, niinpä.
Ja kun vielä itsekkyys on valttia nykyajassa ja osalla ihmisistä on pää täynnä paskaa.
M26 kirjoitit, että 20-vuotias tyttö karttaa kaukaa seurakunnassa käyvät miehet. Jos näin on, miksi haikailet tällaisten naisten perään? Kyllä ne naiset viihtyvät ihan muualla kuin baareissa, jotka eivät halua juoda itseään joka viikonloppu humalaan ja etsiä yhden illan hoitoa. Olen tullut siihen lopputulokseen, että harvoin samoin ajattelevat kohtaavat toisensa. Nykyään vain seksi tuntuu olevan se pääasia. Yritä siinä sitten tutustua mieheen, kun toinen haluaa vain sitä. Säälittävää...
voihan sitä sitten tutustua paremmin, kun pussit on saatu tyhjiksi, eiks jeh?
Tiedoksi - varsinkin niille, jotka asuvat syrjäseudilla: internet toimii oikeesti aivan mainiosti. Itse tapasin 5 vuotta sitten maailman hienoimman työtön deitti.net'in kautta. En tosin ihan heti, mutta jonkun ajan kuluttua. Asiat kehittyi sitten kivasti ja olemme nykyään naimisissa ja meillä on jo 1-vuotias sulioinen tyttö. Eli ei se netin välityksellä tapahtuva kontakti ole välttämättä tuhoon tuomittu juttu eikä lainkaan huonompi kanava kuin joku baaritiskikään (päin vastoin), täytyy vain olla ehdotoman realistinen/rehellinen omista ominaisuuksista ja toiveistaan ettei petä tulevaa osapulta tai itseään. (Eli turha toivoa Brittneytä ellei itsellä ole tarjota Bondia ;-))
No leikki leikkinä mutta kuten joku jo osuvasti kysyi: miksi samankaltaiset ihmiset eivät tapaa luonnollisesti? Koska niitä foorumeita ei kertakaikkiaan löydy noin vain. Sen takia internetissä onkin oivallinnen juttu. Netissä liikku jos jonkinmoista onnenonkijaa mutta kokeilkaa edes - ainahan voi sanoa "ei" ellei miellytä. Yrittämättä ei voi voittaa, sanoi veikkaaja!
Vois varmaan kokeilla, sieltä voisi löytyä niitä kiltistä ja kunnollisestakin pitäviä tyttöjä. Mitähän deittipalstoja tän lisäksi on netissä?
olen samaa mieltä että netin kautta voi löytää niitä helmiä kun vai pystyis väistelemään ne feikki ilmotukset
no loppujen lopuksi se on aika helppoa kun vähän miettii ilmotusta.
netissä on paljon helpompi tutustuakin kun baari tiskillä koska alussa ollaan täysin anonyymejä
ja kun tapaamiseen asti päästään se on jo paljon helpompi sit jutella ku jo tuntee toista vähän
näin mulla ainakin on ollu.vaikka ujo olenkin niin en ole jäänyt enää tuppi suuksi treffeillä kun tietää toisesta jotain
Olin ennen ujo ja sulkeutunut (johtuen varmaan vanhoista koulukiusaamisista), enkä juurikaan osannut jutella tytöille, puhumattakaan että olisin lähestynyt heitä baarissa.
Aloin vastaamaan netissä tyttöjen ilmoituksiin... Aluksi olin hyvinkin masentunut ja vastaukseni olivat sitä luokkaa. Kuitenkin sain muutaman vastauksen myös takaisin, ja pari tyttöstä tapasinkin netin kautta. Kun tapailin ihmisiä, ja kirjoittelin sähköposteja heidän kanssaan, opin vähitellen juttelemaan tytöille. Viestini paranivat ja sain enemmän vastauksia takaisin ja samalla itsetuntoni kasvoi.
Kuvan lähettäminen oli hyvä idea, sillä se karsi pois kaikki ne jotka eivät olleet kiinnostuneet minusta ollenkaan ulkoisesti. Tapasin vain niitä ihmisiä jotka pitivät (ainakin jollain tasolla) ulkomuodostani. Ja koska tiesin sen treffeille mennessäni, oli treffeilläkin helpompaa ja itsetuntoni jatkoi kasvuaan.
Yli puolitoista vuotta sitten tapasin sen oikean. Upean tyttösen johon ihastuin ensi silmäyksellä. Menimme jo ensimmäisenä iltana kämppääni, ja olimme yötä kahdestaan. Viikon päästä olinkin jo menettänyt neitsyyteni tuolle tytölle, ja olemme vieläkin yhdessä.
"Eli turha toivoa Brittneytä ellei itsellä ole tarjota Bondia"
Kauneus on kuitenkin katsojan silmässä, ja ilmeisesti omalla tyttöystävälläni on huono mies maku :) En siis ole mikään James Bond, mutta tyttöystäväni on kauniimpi kuin Britney Spears (vaikkei blondi olekaan). On siis hyvä lähettää aina oma naamakuva, sillä kauniskin tyttö saattaa ihastua aivan tavallisennnäköiseen jannuun...
mikset mene huoriin? niin pääset poikuudestasi!
Ei sovi minulle. Se on sellaisia erilaisia persoonia varten. Omasta mielstäni seksi on kahden toisistaan pitävän ihmisen välistä kanssakäymistä. Sitä paitsi huoran jälkeen voisi ainakin minulla olla suuria vaikeuksia koskaan kyetä normaaliin parisuhteeseen, tulisi sellainen alitajuntainen olo, että on huono ihminen, kun ei saa seksiä ilman rahaa. Raja kulkee siinä, että voin katsoa "normaalia" pornoa (ei siis mitään perverssiä tai käsittämätöntä naisen alistamista), mutta huoriin en sekaannu.
>..tulisi sellainen alitajuntainen olo, että on huono ihminen, kun ei saa seksiä ilman rahaa.
Näinpä, se on jo ajatuksena siinä mitassa narsistinen loukkaus
>Raja kulkee siinä, että voin katsoa "normaalia" pornoa (ei siis mitään perverssiä tai käsittämätöntä naisen alistamista)
Kannattaa tosin miettiä sitäkin, miten esim. itselläni ylipäätään halun kohdistaminen kehenkään jo tuntuu ahdistavalta "vallankäytöltä".
En pidä sitä mitenkään "normaalina" saati toivottavana. Kuva naisesta on tässä lukkiutunut jonnekin omiin korkeuksiinsa, muuttunut melkeinpä mystifioiduksi olennoksi. Joita he eivät ole.
Sulla on tuo vaihe meneillään, juu. Naiset ja kanssakäyminen on jossain 'ohutta yläpilveä' korkeuksissa. Poikuuden menetys todellakin romahduttaisi nuo kuvitelmat.
Sanoisin, että huorissa (tai baarissa tai muuten) käynnin jälkeen vasta olet kypsä lähestymään naisia. Nyt et taida siihen vielä olla.
Kyl sun on kuule pakka ryhdistäytyä ja mennä sinne huoriin,vaikka kuinka ei sulle soveltus. Parempi nyt ku vaikka sitte vasta kymmenen vuoden päästä täysin masentuneena. Itsekin menetin poikuuteni tällä tavoin, ja oli sen jälkeen huomattavasti helpompi olo. On sitte sen jälkeen saanu naista muualtakin. Kukaan nainen tuskin tulee kuitenkaan sulle pilluaan tarjoamaan. Joten ei muuta ku menet baariin, tilaat pari paukkua ja otat lopuksi jonkun hoidon matkaan. Käyt sitten teillä tai heillä hoitamassa poikuusasian kuntoon. Mikäli tämä ei onnistu, ei ole muuta mahdollisuutta ku mennä huoriin.
Mitä ihmeen siansaksaa tai psykologista huuhaata toi oikein oli?
Ei jumaliste, kun en mene huoriin niin en mene. Kyllä minä olen baarissakin käynyt, mutta en jumaliste ota mitään helvetin juoppoakkoja mukaani. Minulla on kuule muutakin tekemistä, kun alkaa pelleillä tällaisten kanssa.
Toteamus. Huuhaasta kaukana. Loppu.
Aika nirso taidat olla. Kuitenkin jotenkin kannattaisi lähteä asiassa _liikkeelle_. Suviseuroista voisi löytyä raittiita neitejä. Entäs nettin treffipalvelut, sinne voit määritellä vaatimuksesi vapaasti.
Ennusteeni on, että pääset nykyasenteellasi poikuudestasi 10 vuoden kuluttua. Oletko valmis tähän? Omapahan on asiasi.
Vau 10 vuotta, no eikun odotetaan
mä rakastan ku jätkä tunkee ison halkonsa mun reikiin ja tietty se o ihanaa jos naamaan tulee mällit siit tulee hemmetin seksikäs olo ja varsinki jos jätkä saa monta orgasmii ja oon alasti ni nautin siit et saan levittääse mällit koko kroppaani ja ku harrastan paljo mun bestiksen kans kolmistaan jonkun jätkän kans seksii ni mun bestis nuolee mua ja se on iihanaa ja joskus oon yksin kahen jätkän kans mun neitsyys meni et otin yhelt suihi ja toinen pani samaan aikaan perseeseen ja laukesin tosi monta kertaa ja se oli iihanaaa
Tuliko selväksi.
Oli mullakin jo ikää lähemmäs 30 ja ajattelin joskus samalla lailla, muttei mitään tuollaisia pornofantasioita. Sit alkoi vakava suhde erään naisen kanssa ja sillä lailla. Mä itse nauroin ekan kerran jälkeen sille, kuinka paljon ikää oli ehtiny kertyä ennen ekaa kertaa. Tyttöystävä ei mitenkään kummeksinut.
Mutta ei se ollu mulle mikään elämäni isoin juttu enkä oikein missään vaiheessa ajatellut, että tää nyt on se eka kerta. Rakkaus oli päällimmäisenä.
Onneksi en alkanut mihinkään epätoivoiseen, tunteettomaan baarimetsästykseen huorasta nyt puhumattakaan! Noita v-tun tarjoajia kyllä löytyy baarista. Nyt on oma oikea kulta vieressä.