Psykiatri tuo kirottu ammatti. Kukapa viitsii nähdä vaivaa 12-13 vuotta saadakseen itselleen sen tittelin? No mikäs siinä kun saa sivusta katsella ihmisten aivojen rappeutumista samalla kun määräilee ties mitä huvittaa neuroleptejä ihmisille, eivätkö juuri psykiatrit sitä tee ja käsittääkseni polku viralliseksi psykiatriksi vienee 12-13 vuotta. Ehkä siitäkin menetetystä ajasta pitää jotakin koitua, joten psykiatrien pitää vain pilata ihmisten elämiä neurolepteillä. Okei ehkä neuroleptit ovat joillekin olleet avuntuojia, mutta niitä määrätään auliisti lähes kaikille ja veikkaampa, ettei valta-osalkaan niistä hyödy, vaan päinvastoin, niistä saattaa koitua pysyviä haittoja. Kuten minulle. Ne tuhosivat aivojani siinä määrin, että vilkas aivotoimintani ehtyi, ennen niin usein tulvivat ajatteeni sammuivat, persoonani koki loppunsa, minun niin tärkeät aivoni ovat tuusan nuuskana, mutta se tuskin näkyisi missään röntkenkuvassa. Minulla ei ole mitään jolla todistaisin neuroleptejen pilanneen elämäni, ottaneen persoonani eli toisin sanoen sieluni, ei mitään todisteeksi siitä että juuri ne murskasivat kaiken hyvän ja positiivisen minussa, eikä asiaa yhtään auta se, että kaikki muut pistävät kaiken psykoosin tai skitsofrenian piikkiin. Minun skitsofrenia on ainakin valheellinen, ehkä joillekin skitsofrenia on vakava sairaus, mutta itse olen kuitenkin sitä mieltä, että mitä suurissa osin skitsofreniat ovat valhetta, kuten minunkin skitsofrenia diagnoosi. Olin ennen luonteeltani iloinen, positiivinen, luova sekä kekseliäs, olin myös puhelias, selitin aina kaikkia omia läppiäni sekä stoorejani, niitä ei tarvinnut keksiä, ne vain aina syntyivät itsestään, nykyään enää mitään ei synny vaikka kuinka yrittäisi keksiäkkin, syytän tästä neuroleptejä ja tiedän syyn olevan niissä. Ei ihminen muutu yhtäkkiä niin radikaalisti itsestään, kyllä siinä taustalla on jotakin muutakin, kuten vaikka alkoholia tai kannabista, joten luultavasti tai aivan varmasti neuroleptitkin kykenevät siihen......
Eh jos joku on (mikä onkin sitten ihme) vastaamassa minulle jotakin toivon että hän vartoo aikansa, sillä minulla on paljonkin enemmän sanottavaa, kuumoilen vain sitä että kirjoitan aivan liikaa, sillä rajallinen on tuo merkkien määrä ja epäilisin että olen nyttenkin jo kirjoittanut melkeimpä liikaa. Suurin ongelma piileekin siinä, että kirjotan puhelimella joten en voi kopioida tekstejä talteen, ainakaan tällä kapulalla.
Eh jos joku on (mikä onkin sitten ihme) vastaamassa minulle jotakin toivon että hän vartoo aikansa, sillä minulla on paljonkin enemmän sanottavaa, kuumoilen vain sitä että kirjoitan aivan liikaa, sillä rajallinen on tuo merkkien määrä ja epäilisin että olen nyttenkin jo kirjoittanut melkeimpä liikaa. Suurin ongelma piileekin siinä, että kirjotan puhelimella joten en voi kopioida tekstejä talteen, ainakaan tällä kapulalla.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Enpä usko, että psykiatrin koulutus kestää kovinkaan kauaa. Hukkaan menisivät opiskeluvuodet. Psykiatrit ovat suurimmilta osin harhaanjohdettuja, joten he eivät aidosti välttämättä ymmärrä potilailleen aiheuttamaansa vahinkoa.
Neuroleptit ja esimerkiksi masennuslääkkeet voivat tuhota ihmisen persoonan todella nopeastikin. Molempien toimintaperiaate perustuu aivojen lamaamiseen, jonka kautta kyky tuntea tunteita heikkenee, jolloin hädän, ahdistuksen ja masennuksen kaikkoaa. Samalla kaikkoaa kaikki muutkin tunteet ja arvot, jotka tekevät meistä kaikista ihmisiä. Rehellisesti sanoen puhutaan kemiallisesta lobotomiasta. Syntyneet aivojen toimintahäiriöt ja vammat voivat kuitenkin korjaantua vuosien kuluessa, mutta tämä edellyttää jatkossa myrkytöntä elämää. Yleensä ei ymmärretä kuinka haitallisia ja vaarallisia niin kutsutut mielialalääkkeet todellisuudessa ovat ja millaista tuhoa niitä käyttämällä voi saada aikaan. Ihmiset ovat tottuneet luottamaan lääkäriinsä kritiikittä.
Skitsofrenia taas on erittäin kiistelty aihe. Ei ole koskaan osoitettu, että kyseessä olisi oikea aivosairaus, saatika, että sitä kannattaisi hoitaa neuroleptein. En siis ihmettele yhtään, jos et koe olevasi "skitsofrenikko", eihän sitä sinulle millään puolueettomilla testeillä ole ikinä todettukaan. Suoraan sanoen mikään psykiatrinen "diagnoosi" ei ole sen todenmukaisempi kuin oma mielipiteesi. Uskottavan siitä tekee kansalaisten mielissä vain se, että se tulee valkotakkisen suusta, mutta se ei todellisuudessa tee "diagnoosista" yhtään sen järkevämpää.
Toivottavasti oli ok, että vastasin saman tien. Haluan sinun tietävän, että et ole ainoa, jota psykiatria on onnistunut huijaamaan ja pahoinpitelemään. Mielelläni kirjoittelen uudelleenkin, joten kirjoittele ihan rauhassa lisää, kun jaksat.
tunteellinensiili jatkaa (en muuten ole rekisteröinyt tuota omakseni, joten joku voi syyhkiä sen, toivon ettei kukaan tekeydy minuksi) : Äiteeni vaan paasoaa minulle kokoajan siitä, että useinmiten psykoosin jälkeen saattaa olla masentuneempi, mutta olin iloinen ennen kuin jouduin sairaalaan, ennen kuin olin ottanut neuroleptejä ja on muuten typerää ettei sanani paljoon paina sen suhteen että sanon etten halua popsia neuroleptejä, sillä kun minut on kerran sairaalaan mielenvikaisena tuotu, eipä minun sana paljoa paina, sillä empähän taida olla oikeutettu arvioimaan terveydentilaani. Oli miten oli, ennen kun jouduin mielisairaalaan, olotilani oli mitä parhahin, luovuuteni kukoisti tavanomaiseen tapaansa, olin vain ehkä tavallista enemmän sekaisin ja sanoin porukoille lähteväni jonnekin valloittamaan maailmaa rock-muusikkona ja muunakin taiteilijana, olihan minulla vielä silloin luovat aivoni jotka tuottivat omaperäisiä ideoitaan (unelmani murskattiin ryminällä, aivojeni tuhouduttua neurolepteistä) jotenkin porukkani katsoivat sitten oikeudekseen viedä minut mielisairaalaan, sillä olin kuulemma sekaisin. En edes tiennyt minne olimme matkalla, itse vain elättelin mielessäni suuria tulevaisuuden suunnitelmia, kun asia valkeni minulle ajattelin vain että joutuisin olemaan hetken tuolla ehkä viikon, niin ei kuitenkaan käynnyt, en myöskään tiennyt joutuvani ottamaan lääkkeitä, sanoinkin jossain vaiheessa alku vaiheessa etten halua niitä ottaa, minulla oli oikeasti kaikki asiat ihan hyvin ennen neuroleptejä, minulla oli koko elämä edessä ja tulevaisuuteni olisi voinutkin onnistua luovuuteni ja persoonani vielä ollessa läsnä, ennen esimerkiksi kirjoittaminen ei tuottanut minulle mitään vaikeuksia, vaikka ei siitäkään ole kauaa kun otin sen tavallaan harrasteeksi, kirjoitin blogiini lähes päivittäin mietteitänu, joita oli ennen alati, nyt neuroleptejen jälkeen mietteinäni ei ole enää mitään paitsi se että ne ovat tuhonneet elämäni, nyt ehkä saan kirjoitettua jos on jotain sanottavaa (kuten tällä hetkellä) mutten mitään luovaa saa enää kirjoitettua. Ennen vahvuuteni oli se, että kirjoitin helposti vaikkei olisi ollut sanottavaakaan ja kaverini lukivat innolla. Myös luovuuteni menetys esimerkiksi ilmenee sillä, ettei päähäni enää tule mitään mielikuvia vaikkapa siitä mitä piirtäisin, ennen niitä tuli ehkä liikaakin (mikä ei tietenkään ollut pahasta) ja joskus kumitinkin paperiin reiän kun en osannut päättää mitä luon paperille, hyvin usein en myöskään ole jaksanut keskittyä piirtämiseen, minkä tähden en ole koskaan piirtänyt kauheasti, vaikka silti piirrustuksiani on kehuttu, olen kuitenkin silti aina pitänyt piirtämisestä(lähinnä luovasta sellaisesta, ei mallipiirtelyä tms.) olen vain ollut niin itsekriittinen tai olen pitänyt piirtämistä vain joidenkin oikeutena, minusta onkin tyhmää kun näin nuorena (täytän alle kuukauden päästä 19) minulta otetaan mahdollisuudet luovan tulevaisuuden suhteen pois, en voi enää piirtää, enkä ole koskaan sitä juuri "ehtinyt" tekemäänkään kun olen vaan katkeroitunut siitä etten osaa, sillä näin niin pitkään kaiken minkä tein huonossa valossa, minusta on niin väärin etten edes saanut yrittää luovaa tulevaisuuttani, kun satumainen luovuuteni otettiin minulta pois. Tämä myös vähentää intoani elää, miksi haluisin elää monet vuodet ilman luovaa tulevaisuuttani? Joka tapauksessa vielä väärempää on että lääkärit/psykiatrit saavat määrätä noin vaan neuroleptimyrkkyjä, joiden syytä tämä on, mutta he kuitenkin syyttävät psykoosia, he pääsevät kuin koira veräjästä, mitä sitten jos sanon neukkujen vieneen identiteettini, ne eivät kuitenkaan raiskanneet minua joten ketään ei kiinnosta... Jatkan vielä...
olen otettu että nimimerkki joku vastasi jotakin, vielä en ehdi siihen paneutumaan, sillä haluan tuoda vielä ilmi paljon kaikkea, hitaasti tosin puhelimella näpyttelen. Olin ehkä ylilevoton "psykoosi" vaiheessani ja levottomuus liitetään usein psykoosin oireeksi. Kuitenkin olin myös koulussa toisinaan levoton, vaeltelin kesken oppituntia, se on ollut osa luonnettani ja koska minulla on joskus todettu toiminnanohjaus yms vaikeuksia diagnosoin itselleni adhdn vaikken tiennytkään olenko siihen saanut diagnoosia, kuitenkin kun sanoin eräälle hoitsulle ettei lääkkeistä ole ollut kuin haittaa, hän sanoi että eikö olekkin nyt parempi kun en ole enää nii levoton, mutta kun se oli vain osa luonnettani (mielestäni on esimerkiksi väärin, että adhdtä lääkitetään, siihenkin kuulema käytetään joskus neuroleptejä, mielestäni adhdkin on vain luonteen elementti samoin vaikkapa assburgeruus) olin kaveripiirissäni myös toisinaan se pelle joka ei jaksanut keskittyä mihinkään, tämän tähden en olekkaan enää nähnyt ystäviäni, siksi etten enää ole se oma energisen hauska itseni, olin ennen se leiskuva suuri kokko, nyt vain pieni kolkko lyyhistynyt risukasa, en vain kestä ajatustakaan siitä että olisin vain luultavasti hiljainen ja vetäytyvä heidän seurassaan, kun ennen olin se viihdyttävä, se joka nostatti ihmisten suupielet korviin, oli parasta kun sain ihmisiä iloisiksi käsittämättömillä jutuillani, olin luonteeltani aina vähän vinksin vonksin, mutten ehkä esimerkiksi niin paljon vanhempieni seurassa, tuntuu myös siltä että psykiatreilla olisi joku tietty käsitys (tai on varmaan monella muullakin) siitä että millainen ihminen saa olla ilman mielenvikaisuutta. Oli mulla ehkä jotain käsittämättömiä aatteita "psykoosi" vaiheessani, mutta niitä oli muutoinkin, ne eivät haitanneet mitään, ne olivat osa luovuuttani, ehkä ne katsottiin harhaluuloiksi, ehkä ne olivatkin, mutta tavallaan ne olivat mielikuvitusleikkejä joissa muodostin jotakin virheellistä tarinaa jostakin, mikä olisi edes auttanut minua kirjailijana, kaikki haaveeni vain kaatuivat, meillä oli joku palaveri lääkärin muutaman hoitsun ja porukoiden kanssa joku siellä sitten nosti esille sen että sen lääkärin pitäisi yrittää asettua mun asemaan, luovuus oli mun elinkeino ja se lääkärin/psykiatrin duuni on sille varmaa aika tärkeää joten mitä se tekis jos menettäis sen lääkärinoikeutensa (jos se vaan ois onnistuakseen hoitaisin sen elinikäiseen kieltoon toimia lääkärinä tai vastaavana, samoin myös muuteman hoitsun) se sano ettei se oo sama asia sen enempää kommentoimatta.... Ei niin luovuus oli osa mun luonnetta sen lääkäryys vaan duuni, tosin toisille duuni voi olla koko elämä, se kuitenkin ois ite siltikin vielä yhtenä kappaleena, toisin kun minä olen ikäänkuin silpottu....
En voi luoda luovaa tulevaisuuttani. En voi nähdä ystäviäni, sillä en kestä sitä ajatusta, että olisin joku muu kun tapaisimme, enkä myöskään halua hankkia uusia ystäviä, sillä sehän olisi selänkääntämistä vaikka tavallaan olenkin jo kääntänyt takapiiskani heitä kohden.... Eivätkä he ota sitä vastuukseen että ovat pilanneet elämäni myrkyillänsä.. Tiedän että minulla menee oikeestaan aika hyvin verrattuna joihinkin, mutta tälläisenä hyvinvointivaltion suht hyvissä olosuhteissa kasvaneen nirppanokan mittakaavassa maailmanloppu on käsillä(ehkä onki) jatkan vielä seputuksiani, jos jotain kiinnostaa, vaikkei ketään kiinnosta, sillä haluan käydä tämän perinpohjin läpi... Ennen kuin jatkan tätä siitä mihin jäin, katson olenko saanut kommentteja, en niitä pysty tällä puhelimella tsiikaamaan ennen kuin tämä on julkaistu
Pahus kirjoitin jokunen aika sitten pitkän löpinät ja juuri kun olisin enää kirjoittanut muuteman lauseen niin olisin saanut toistaiseksi sanotuksi, mutta sitten puhelin tilttasi ja sinne meni tekstini.... Kirjoitan vielä yhden kohtalaispitkän tekstisen niin enköhän sitten ole saanut sanotuksi kaiken siihen asti kun joku viitsii kommentoimaan vaikkapa tuskin kukaan jaksaa lukea näitä lörpötyksiä... Toivottavasti edes sinä ZiTZo sillä mielelläni kuulisin vielä lisää mitä sinulla on sanottavaa.
Tämän viestin jälkeen menen nukkumaan ja aamulla (tai joskus) kun herään toivon, että olen saanut joltakulta mielipiteen taikka mielipiteitä tähän asiaan liittyen. Kuitenkin skitsofreenikoiden joukossa itsemurhat ovat yleisempiä, kuin tavanomaisten ihmisten joukossa (tai no yleensähän itsemurhan tekevät ovat masentuneita, harvemmin elämäniloiset ihmiset tekevät itsemurhia, vaikka varmaan myöskin tekevät) olen kuullut, että masennuslääkkeet aiheuttavat useimmille entistä pahempaa oloa, joten on syytä myös olettaa että jokinosa näistä itsemurhan tehbeistä "skitsofreenikoista" ovat olleet ihan hyvinvoivia eikä kuolema olisi tullut kysymykseensäkään ennen neuroleptejä. Itsemurhaa pidetäänkin itsekkäänä, mutta eikö itsekkyys olekkin aika lailla sitä mitä olemämme on, itseämmehän varten me tätä elämäämme elämme tai ainakin pitäisi. Se että kuoleman jälkeen saattaa syntyä uudestaan alkaakin kuulostaa vaihtoehdolta, ehkä silloin saisi luovuutensa takaisin, sillä ainakin niin kauan kuin elää tässä kehossa elää myös tietoisuuskin aivoissa, jos vain pääsisi eroon tästä kehosta niin ehkä luovaanerous olisi taas osa arkea. Voisikohan tässä olla yksi mahdollinen teoria siitä mikä on ajanut itsariin? Voi kumpa voisin myös jotenkin vaikuttaa tähän neurolepti asiaan, siihen ettei niitä määrättäisi niin herkästi....
Mitä mieltä (jos kukaan nyt edes juttujani lukee) muuten olette siitä, että kun minulla oli ollut vasten tahtoani muutema eri neuroleptilääkitystä, lääkärit päättivät aloittaa minulla leponex lääkityksen, he kuitenkin jostakin syystä kysyivät minulta suostumustani siihen ja kun kieltäydyin he sanoivat, että kyllä me se nyt aloitetaan.....
Plääh haluan aivojenvaihdon, siihen kyllä tosin varmaan kuolisi... Mutta sen jälkeen aivojen vaihdos voisikin toteuta mikäli syntyisi uudestaan. Voisikohan ihmisellä olla jonkun toisen elukon aivot jos ne olisivat aika samaa kokoa tai eihän niiden välttämättä tarvitsisi. En tiedä mitä selitän olen liian väsynyt. Jotain ei neurolepteihin liittyvää ajatusta päähän pukkaa tämä tosin on varmaan ensimmäinen kerta sitten sen kun neukkuset syövyttivät aivoni. Harmillista tässä tosin on se että ilman neuroleptejä näitä juttuja pukkaisi alati ja ne olisivat paljon kekseliäämpiä... Hmpf aivojeniluovuuspisteet ovat pahoin särkyneet >:c
tällä palstalla on nyt kaksi tyyppiä
A) uskontoa tyrkyttävät
B) lääkityksensä lopettaneet jotka saavat psykoottisia oireita ja purkavat sen lääkäreihin ja lääkkeisiin
kummallekin tyypille voin sanoa: ei tarvii joka päivä joka ikiseen ketjuun tyrkyttää omaa näkemystään
sinulle fö fgölaw rgö tiedoksi tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan mihinkään täällä ja toinen keskustelu johon olen ikinä vastannut. Halusin vain tuoda ilmi näkymyksiäni, jotka oikeastaan ovat faktoja, se on helppo kaikkien lääkäreiden väittää kaiken johtuvan psykoosista jonkun uskomuksen tähden, sama kuin kiistellään jumalan läsnä olosta tai itse asiassa ei ehkä ihan sama sillä voisi kuvitella enemmän olevan näyttöä neuroleptejen haitoista kuin jumalan olemassa olossa, tai en tiedä.... Mielestäni on ookoo tuoda näkemyksiään ilmi, mutta jos haukkuu muut syntisiksi ja valheessa eläviksi jos he eivät usko jumalaan, se ei ole aivan järkevää. Kuitenkin sinun on hyvä syyttää siellä jotain minun olemattomia psykoottisia oireita, se on helppoa uskoa siihen että kaikki vika on siinä ihmisessä, liian useille hyvässä kunnossa oleville määrätään neuroleptejä ja sitten se vain saa ihmisistä masentuneita(tai näin se menee joskus eikä aina vaan ns.toisinpäin),helppohan siinä on aina syyttää jotakin olematonta psykoosia. Sitä paitsi psykoosi kattaa käsitteen todellisuuden vääristymisestä, mutta mielestäni käsite todellisuudesta on hieman hämärä... Okei olen vakavasti sairas kun todellisuuden käsityksenä on se etten ajattele asetuvani ns. Realistisiin töihin vaan elättelen jotakin muusikon uraa sitten eteeni pakko tyrkytetään neuroleptejä minkä jälkeen minusta ei ainakaan tule enää mitään tulevaisuuden elvistä, kun neuroleptejen myötä luovuuteni on kadonnut. On siinäkin yksi tapa pitää plvilinnoissa haaveidensa vankina olevat ihmiset maan kamaralla, se vaan tosin tekee heistä samalla masentuneita ja vie heidän intonsa eläää... Sitä paitsi mitäs itse nähtävästi roikut täällä 24/7 lukemassa kaiken maailman ketjuja.
Kirjoittaminen on terapeuttista, jotean ap kirjoita niin kauan kuin koet sen tarpeelliseksi.
Minä olen näillä sivustoilla roikkunut 1.5 vuotta, olen kirjoiattanut pahanoloni ulos. -saanut hyviä kommenteja sekä uusia näkökantoja asioihin.
Hyviä kirjoituksia olen täältä löytänyt, paljon olen oppinut.
Tämähän on suomi24 joka taitaa kuitenkin olla hyvvä lohkaisu suomalaisten ajatusmaailmasta.
Minun on aika siirtyä takaisin omanlaisteni pariin, toisille saiteille.
Kiitos kaikille teille, ihan jokaiselle. Mielestäni jokaisen teidän pitää tietää, että omalta osaltanne olette olleet osa parantumisprosessiani. Enemmän olen apua saanut täältä kuin koskaan mielenterveystoimistolta.
kylmä ohikulkija sinäänsä aika harhaan johtavaa kun tuolta tulikin noin pirteää tekstiä : D olen iloinen teidän puolestanne, että olette saanut apua ja kirjoittaminen toki on terapeuttista, on vain hieman latistavaa kun luovaa tekstiä ei e tunnu syntyvän D : haluaisin vain tietää jonkun keinon millä voisin vaikuttaa siihen ettei neoleptejä määrätä noin vain kaikille, en tiedä miten se käy ja tuon vaikka kuoleen ruumiini näytille jos se siitä on kiinni (saattanee olla hankalaa) on vaan väärin että ihmisten persoonaa rikotaan, olen jostain lukenut muistakin jotka ovat olleet neuroleptejen myötä eri ihmisiä ja lääkärit tietenkin syyttävät psykoosia ja puolustavat myrkkylääkkeitä. Miksi ihmiselle tyrkytetään myrkkyä kun se ei kerta pelasta hänen henkeään... Järjetöntä.... Tai no joka puolellahan tyrkytetään tupakkaa yms... Mutta psykiatrit ovat olevinaan paratavinaan jotakin mukamas mielisairautta
Lääkkeet hillitsevät mt-oireita, ne lääkkeet ovat siis tarpeellisia.
Lääkekielteiset henkilöt voivat perustaa uuden foorumin ja pysyä siellä.
onko sulla jotain kokemusta neurolepteistä, lääkeaddikti? Sitä paitsi minun tapauksessa minulla oli kaikki ihan hyvin olin vain normaalia sekaisempi, mikä ei haitannut mitään, sain asioita tehtyä sillä minulla oli luovuuteni, nyt en saa mitään tehtyä sillä mikään ei motivoi, minulla ei enää ole luovuuttani, niistä neurolepteistä ei ollut minulle mitään apua, enkä edes olisi tarvinnut mitään apua, kun kaikki oli aivan hyvin, no eipähän ole enää, kiitos neuroleptien, ne tuhosivat persoonani, joten joo kannatan jopa ennemmin joitain huumeita jotka saattavat helpostikkin tappaa, mutta ne eivät ainakaan tuhoa persoonaa lopullisesti, ehkä hetkellisesti aiheuttavat käytösmuutoksia, tai ehkä vuosien saatossa, mutta eivät niin nopeasti, kuin neuroleptit, minusta on väärin tuhota ihmisen persoonaa, psykiatrit ovat suuria rasisteja, kun eivät näyttäisi hyväksyvän ihmisiä sellaisina, kuin he ovat. siis mene itse ja pumppaa itsesi täyteen neuroleptejä, voi olla että teet jo niin en tiedä
tai miksi ylipäätään olet itse niin lääkemyönteinen? Onko sinulla paljonkin hyviä kokemuksia neurolepteistä? Kaikilla ne kokemukset eivät ole hyviä ja jos ei ole minua kiinnostaa että millä perustelet lääkemyönteisyyttäsi?
Neuroleptit tuhoavat otsalohkon (mm. muisti ja oppiminen) ja limbisen järjestelmän (mm. hippocampus, amygdala, hypotalamus), mikä on mainittu useammissa keskusteluissa tällä palstalla.
siksi onkin katalaa että niitä saadaan vain ns.pakkosyöttää kaikille, itse en tuota ole kuullukkaan, mutten myöskään ole paljoa täällä pyörinyt
Te ette tiedä ihan kaikkea.
Ihmisiä yritetään ajaa psykoosiin ja vainoharhaiseksi siten, että valvotetaan öisin ja että ihmistä oikeesti kytätään kaupassa, kirjastossa, koulussa jne.
Valtiot voi olla mukana toiminnassa jos ne kokee että jotkut ihmiset "tietää liikaa" ja ajattelee eri tavalla. Esimerkiksi Kiinassa joutuu vankilaan jos arvostelee valtiota.
Että silleen. Minä lopetin neuroleptilääkityksen alkutekijöihin. Ne teki niin väsyneeksi ettei sängystä ylös päässy. Sitäpaitsi en todellakaan ole vainoharhainen vaan julmien sadistien uhri kuten monet muut kohtalotoverit!
munkin ois pitäny vaan heti pyristellä kunnolla vastaan, lietsoa kunnon kapinaa, en osannut arvata että neuroleptit tuhoisivat minut näin perinpohjaisesti, helpompihan se on hallita yhteuskuntaa joka ei kauheasti pane hanttiin