Paras ja huonoin neurolepti?

Omat kokemukset ovat varsin supeita mutta tässäpä ne:

Ketipinor 50mg/vrk

"koostaa" ajatuksia ja vähentää hajanaista ajattelua
vähentää traumakokemukseen liittyviä ahdistavia muistoja
tehokas unihäiriöön
toimii hyvin sos.pelkoon

- leikkaa kognitiivisia kykyjä ja latistaa persoonallisia piirteitä
- hienomotoriikka ja tarkkaavaisuus heikkenevät
- aiheuttaa voimakasta riippuvuutta (vaikka toisin väitetäänkin)
- nostaa haitallista kolesterolia ja lisää diabetes-riskiä
- hermostolliset oireet (lihaskireys, liikkumisen pakko, tuntohäiriöt)

Olen käyttänyt valmistetta vajaa vuoden ahdistukseen ja tasaamaan epämääräisiä "ajatuslukkoja". Toivon, että pääsen siitä eroon, koska koen sivuoireiden lisääntyvän tasaisella tahdilla erityisesti 6kk käytön jälkeen.

Riippuu mihin tarkoitukseen. Neurolepteilla on useita käyttökohteita, kuten mielenterveyspotilaiden lamaaminen, vanhusten passivointi, väkivaltarikollisten taltuttaminen, poliittisten vankien kiduttaminen ja eläinten sedatointi. Väkivaltaisten ihmisten, vankien tai ei, taltuttamiseen tarvitaan nopeavaikutteinen neurolepti, esimerkiksi zuclopentixol. Kiduttamiseen sopii taas paremmin vanhemmat neuroleptit, kuten droperidol tai haloperidol, joilla akatisia reaktio saadaan aikaan vaivattomammin.

Omasta kokemuksesta sanoisin, että kamalin oli Serdolect. "Paras" on Abilify, koska se piristää. Mulla on bipo.

Omat kokemukseni skitsofrenian hoidossa;huonoimmat Risperdal, Ketipinor ja Abilify. aiheuttivat pakkoliikkeitä, väsymystä ja toimintakyvyttömyyttä.
Peratsin ei auttanut harhoihin enkä huomannut mitään vaikutuksia.
Tällä hetkellä olanzapin, harhat poissa, väsyttää ja hidastaa liikeitä hieman, mutta sen kanssa pystyy elämään.

Olanzapin on tehonnut aina suht hyvin. Ketipinorista en osaa sanoa vaikuttaako se yhtään mitään muuta kuin väsyttää. Risperdalistakaan en juuri apua saanut. Halperidol, klorpormatsiini joukko muita vanhoja neuroleptejä on hurjaa tavaraa. Niitten kanssa menee ihan zombiksi.

Hyvää neuroleptiä ei vielä ole, sillä kaikki aiheuttavat vakavia sivuvaikutuksia:

http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=lam00033&p_haku=tardiivi dyskinesia

Unohdin kertoa, omasta mielestäni "parhaat" abilify ja zeldox, pahimmat perazin ja ehdottomasti leponex, joka on aivan kammottava lääke. Mutta minulla ei onneksi noita vanhoja ole kokeiltukaan, useimmista en ole kuullutkaan, paitsi ketipinorista ja risperdalista (jotka kai uusia?). Olantsapiini ei ainakaan minulle sopinut, lihotti minua peräti 30 kiloa ja silloin vaihdettiin. Minun pitäisi varnaan mennä skitsofreniapalstalle, koska se on sairauteni, mutta olkoon nyt täällä.

Levozin 25 mg, vie ahdistuksen pois ja takaa hyvät unet.

Paras neurolepti on Levozin n. 200mg annoksilla.

Mullakin Olanzapin nosti painoa 25 kg. Lääkäri ei suostu vaihtamaan lääkettä. Annostusta vähennetty ja yritän laihduttaa.

Neuroleptit tuhoaa aivojen unireseptorit?
Suomessa on paljon neuroleptien off-label - käyttöä, vaikka ne ovat todellisuudessa skitsofrenian ja muiden vakavien mielisairauksien hoitoon kehitettyjä lääkkeitä, joissa on vakavia sivuvaikutuksia. Erityisesti olen ihmetellyt, että neurolepteja käytetään jopa unettomuuden hoitoon, kuten Ketipinoria, vaikka tämän lääkkeen sanotaan pitkässä käytössä vaurioittavan aivojen unesta vastaavia osia ja jopa mahdollisesti tuhoavan aivojen unirereptorit.

Ketiapiinin pitkäaikaiskäyttö voi vahingoittaa pysyvästi aivojen nukahtamisesta vastaavia osia.

Kaikkien antipsykoottisten lääkkeiden tavoin pitkäaikainen käyttö voi helposti aiheuttaa pysyviä aivovaurioita. Tästä syystä ketiapiinin tapaisten antipsykoottisia aineiden käyttö tulisi rajoittaa ainoastaan vakavien mielenterveyden ongelmien hoitoon.

Totuus lääkkeistä, lääketehtaista, lääkäreistä ja hoidosta!
http://masennuslaakkeista.nettisivu.org/laakkeiden-vaikutukset/

Kelan lääkekorvaustilaston mukaan 1 067 964 suomalaista käytti vuonna 2010 masennus-, psykoosi-, neuroosi- ja unilääkkeitä. Lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut 2000-luvulla. 15–24-vuotiaista suomalaisnuorista yli 50 000 sai viime vuonna jotakin psyyken toimintaa säätelevää lääkettä.

Selvästi käytetyimpiä ovat masennuslääkkeet. Niistä eniten kirjoitetaan SSRI-ryhmään kuuluvia selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä.

– Uudemman polven masennuslääkkeet ovat suosittuja, koska välittömät ja näkyvät haitat ovat vähäisemmät kuin vanhemman polven lääkkeissä, kertoo kliinisen psykiatrian professori Jari Tiihonen Tukholman Karoliinisesta instituutista.

Sosiologien mukaan erilaisten keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on jo niin yleistä, että suomalainen hyvinvointivaltio on vääjäämättä muuttumassa psykofarmaseuttiseksi yhteiskunnaksi.

Kehitys on huolestuttava. Samaan aikaan kun psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt, väkivallanteot ja verilöylyt ovat tulleet osaksi suomalaisten arkea.

Kelan lääketilastojen mukaan alaikäisten psyyken lääkitseminen moninkertaistuu murrosiässä.

– Murrosikää on ryhdytty hoitamaan masennuslääkkeillä, ilman että kenelläkään on täsmällistä tietoa lääkehoidon haitoista. Normaalin kasvuun ja kehitykseen liittyvän kipuilun näkeminen lääkehoitoa vaativana oireiluna tai sairautena on äärimmäisen huolestuttavaa, ärähtää sosiologian dosentti Ilpo Helén Helsingin yliopistosta.

SSRI-ryhmän lääkkeiden haittavaikutuksista otsikoissa ovat olleet pääasiassa pysyvät seksuaalitoiminnan häiriöt. Vähemmän puhuttuja haittoja ovat itsetuhoisuus, impulsiivinen ja vastustava käyttäytyminen, yllättävät aggressiot sekä vihamielisyys.

Professori Jari Tiihosen mukaan luotettavinta tutkimustietoa on tällä hetkellä psykoosien, neuroosien ja unettomuuden hoidossa Suomessakin yleisesti käytettyjen bentsodiatsepiinien haitoista.

Dosentti Ilpo Helénin mukaan SSRI- lääkkeiden käyttömäärissä näkyy selvästi voimakkaan ja taitavasti toteutetun lääkemarkkinoinnin vaikutus.

– On korostettu hyötyjä ja vaiettu haitoista.
http://www.apu.fi/artikkeli/laakehaitat-joukkosurmien-taustalla

Onko masennuksessa kyse siitä mitä sinä syöt vai siitä mikä syö sinua? Jos päästä "viiraa", niin se on lääkkeen puutetta. Näin kaikille lääkäreille sekä potilaalle opetetaan ja annetaan ymmärtää.

"Ruokavalio on parhaimmillaan lääkettä ja pahimmillaan sairauksille altistava. Ne, joilla on rohkeus kohdata itsensä, pääsevät hyvin eteenpäin. On myös niitä, jotka mieluummin vain kärsivät kuin tekevät paranemisen edellyttämiä fyysisiä ja/tai psyykkisiä muutoksia. Ihmisessä on itsessään paljon sekä parantavia että tuhoavia voimia. Tietyt mielenterveyssairaudet voivat johtua häiriintyneestä aivokemiasta lapsuuden kaltoin kohtelun tai muun sellaisen sijaan. Mielenterveysongelmia pitää hoitaa biokemiallisen ja fysiologisen tietämyksen avulla, ilman lääkkeitä. Nykyisin tiedetään, että ravintotekijöillä on keskeinen rooli mielensairauksien ehkäisyssä ja hoidossa."
Lääkäri ja biokemian Tohtori Abram Hoffer
Psykiatri Humphry Osmond

Bisnes se on kuin kannattaa ja erityisesti juuri lääkebisnes. Käyttäkööt lääketehtaat mitä tahansa lipevää sanahelinää. Totuus on, että niiden valmistamien lääkkeiden tavoiteltu vaikutus on tuottaa lääkeyhtiölle liikevoittoa ja sitähän ne tahkoavat vuosi vuodelta aina enemmän ja enemmän, vaikka kansa ei tervehdy mitenkään. Haittavaikutukset eivät haittaa.

Koululääketieteellä on paikkansa, mutta niin kauan kun ravitsemuksen ja kokonaisvaltaisen hoidon merkitystä ihmisen hyvinvoinnille ei tunnusteta, ovat koululääketieteen lääkärit melko kyvyttömiä auttamaan ihmisiä lukuisissa eri sairauksissa ja siten tuleekin hoidetuksi vain oireita, eikä potilas parane.

Masennuksen omatoiminen hoito:
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm

Nuorisorikollisten väkivalta väheni lisäravinteilla!

British Journal of Psychiatry-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan nuorisovankien väkivallanteot vähenivät huomattavasti, kun heille annettiin päivittäin ruoan lisänä vitamiineja, hivenaineita ja välttämättömiä rasvahappoja. Tutkimukseen osallistui 231 nuorisovankia, iältään 18-21 -vuotiaita., jotka kärsivät keksimäärin 4 vuoden rangaistusta. Puolet heistä sai ruoan lisänä 13 vitamiinia ja 13 hivenainetta sekä EPA, DHA JA GLA rasvahappoja ja puolet vastaavia lumevalmisteita. Ruokavaliota ei muutettu millään lailla.

Tulokset hämmästyttivät niin tutkijoita kuin vankilaviranomaisiakin. Lisäravinneryhmässä väkivallanteot vähenivät lähes 40%. Millään muulla keinolla ei ole saatu vastaavaa muutosta nuorten vankien käytöksessä. Tämä tutkimus viittaa siihen, että lisäravinnehoito vaikuttaa suotuisasti joko suoraan välittäjäaineisiin tai niitä tuottavaan entsyymiin tai sen toimintaa säätelevään geeniin. Ravitsemushoito voi siis ehkäistä tai jopa parantaa näinkin vaikeita ongelmia, jotka johtuvat aivojen neurokemian epätasapainosta.

Välttäkää:

Skitsofrenia" tai "bipolaarisuus" eivät ole mitään yksittäisiä tunnettuja solutason aivosaurauksia. Näiden diagnoosien alla on paljon erilaisia ja eri tavoilla oireilevia ihmisiä. Martin Harrowin 15 ja 20 vuoden tutkimuksissa seurattiin potilaita hyvin pitkäaikaisesti, ja yllättävän suuri osa esimerkiksi skitsofreniadiagnoosin saaneista potilaista lopulta lopetti neuroleptit. Tämä ryhmä myös lopulta pärjäsi paljon paremmin toiminnallisesti kuin neurolepteja syönyt ryhmä.

http://psychrights.org/research/digest/nlps/OutcomeFactors.pdf


https://www.pubmed.com/pubmed/23512950



http://www.madinamerica.com/wp-content/uploads/2012/05/Harrow.pdf





http://www.madinamerica.com/2013/09/behind-amazing-victory-mental-health-activists-robert-whitaker/

Jne. Neuroleptit lamaavat "antipsykoottisilla" tasoilla aivojen dopamiinipolkuja ja siten korkeampiin ihmisen ajattelun ja tunteiden säätelyyn liittyviä aivojen alueita, kuten otsalohko ja limbinen järjestelmä. Tämän ominaisuuden vuoksi niitä lääkkeitä voidaan käyttää esimerkiksi "skitsofrenian", "bipolaarisuuden" ja nuorten ja vanhusten käytöshäiriöiden kontrollointiin. Nämä lääkkeet eivät varsinaisesti paranna mitään aivoissa olevaa sairautta, ne lamaavat ison osan aivoista. Jotkut potilaat ja varsinkin potilaan läheiset ja muu yhteiskunta voivat kokea "kemiallisen lobotomian" vaikutukset hyödyllisinä, mutta on myös suuri osa "skitsofreniaa" tai "bipolaarista" sairastavia (tarkemmin niillä nimillä diagnosoituja), jotka voivat toiminnallisesti paremmin hyvin pienellä annoksella näitä lääkkeitä tai jopa ilman niitä.

Paskaläjästä on vähän paha valita parasta.

Vanha ketju mut monet varmasti lukee tätä vieläkin, niin kerron omat kokemukset.
Aripipratsoli ehdottomasti paras lääke vaikka tulee ahdistusta ja levottomuutta. Risperdal huonoin. Olatsapiinista tuli kieli löysäks ja alkoi sössöttää, sekä tuli hirvee ruokahalu. Risperdalista paino nousi 7kg, rinnoista alkoi tursuumaan maitoa kun prolaktiinipitoisuudet nousi ja kädet vapisi kuin krapulaisella. Lisäks liikkuessa huimas niin, että piti jättää urheilut sikseen. Ketiapiinista väsymystä, ruokahalun lisääntymistä ja päänsärkyä.

En huomannut mitään eroa syömissäni neurolepteissa suhteessa ns. oireisiini ja kokeilin niitä aikamoisen arsenaalin. Olin mielestänikin rajussa psykoosissa joskus mutta sen verran tietoinen, että tajusin ajatusteni olevan ns. harhaisia. Vedin muutamassa kuukaudessa kasan erinäisiä neuroleptejä, en edes muista kaikkien nimiä. Abilify, Risperdal, Olantsapiini ja mitä näitä nyt oli... Ei mitään vaikutusta ns. oireisiin, samat ajatuskulut kuukaudesta toiseen. Ainoat vaikutukset olivat vaikea akatisia, jonka takia olisin tehnyt itsemurhan jos se olisi jäänyt päälle , verenpaineen äkillinen lasku, myrkytysreaktio joka johti siihen että oksensin pakonomaisesti ja menetin tajuntani vuorokaudeksi, pakkoliikkeet, hormonihäiriöt ja rajut painajaiset. Lopetin hoidon myöhemmin, menin töihin harhaisena, pääsin opiskelemaan puoliksi psykoottisena yliopistoon ja kehityin ajattelussani niin, että pelot ja ajatukset jotka minua häiritsivät nuoruudessani, on käsitelty, eivätkä häiritse minua enää samalla tavalla. Eli aika ja henkinen kypsyminen oli suurin tekijä sille, että psykoottiset harhani lievenivät ja vähitellen poistuivat mielestäni. En ymmärrä miksi neuroleptejä kutsutaan antipsykoottisiksi lääkkeiksi. Jos ne toimisivat, ne poistaisivat melko nopeasi psykoottisiksi normatiivisesti tulkitut ajatuskulut ihmisen päästä, koska ne aika nopeasti blokkaavat dopamiinireseptoreja.

Suurin osa potilaista kuitenkin joutuu testaamaan lukuisia eri lääkkeitä ihan siksikin, että ne eivät toimi halutulla tavalla, eikä kyse ole lääkkeiden eri affiniteeteista eri reseptoreihin varmastikaan, koska testailu on sattumanvaraista eikä mistään kyetä ennustamaan, mikä toimii kellekin ja mikä ei. Sitä paitsi edes lyhytaikainen tutkimusnäyttö ei tue ajatusta, että ne hoitaisivat mitään muuta kuin korkeintaan neuroleptien itsensä aiheuttamia vieroitusoireita. Erään meta-analyysin mukaan lääkityksen tuoma lisähyöty auttaa hyvällä vasteella mitattuna alle 10 % potilaista, toisin sanoen kun plaseboa eli odotuksia lääkkeen tehosta ei oteta huomioon, suurin osa edes lääkekokeisiin osallistuvaista hoitomyönteisistä potilaista ei hyödy neurolepteista niiden varsinaisen aktiivisen vaikutusmekanismin kautta. Ja tämäkin "hyöty" todennäköisesi selittyy sillä, että plasebolla olevat potilaat on vieroitettu liian nopeasi edelliseltä lääkitykseltä. Muita kuin lääkeriippuvaisia potilaita ei ole lääkekokeissa tutkittu, joten näyttö siitä että se toimisi minun kaltaisille ihmisille edes lyhyellä aikavälillä on olematon. Se että dopamiinia nostavat huumausaineet sun muut lisäävät todennäköisyyttä psykoottisiin ajatuskuluihin ei vielä suoraan tuota kausaatiota, koska suurin osa esimerkiksi amfetamiinin käyttäjistä ei mene mihinkään psykoosiin. Eikä ole olemassa tunnettuja vahvoja geneettisiä tai muitakaan riskitekijöitä, joilla usein väitetään olevan välillistä vaikutusta. Psykoosin neurobiologista pohjaa ei toisin sanoen ymmärretä, koko konseptikin on normatiivisuudessaan hyvin laaja ja epätieteellinen. Ei sellaista lääketieteellistä, neurobiologista ilmiötä kuin psykoosi ole toisin sanoen olemassakaan, vaikka sitä kovasti yritetään lääketieteellisesti hoitaa. Koin neuroleptihoidon lähinnä myrkytystilana, ja eri lääkkeet toivat esille eri tavalla erilaisia myrkytystilan oireita. Jos olisin tuon sanonut lääkärille, hän olisi varmaan ns. harhojeni takia määrännyt minut pakkohoitoon, mutta onneksi tajusin teeskennellä kunnes pääsin eroon heistä. Kun kutsuu hengenvaarallisia myrkkyjä hengenvaarallisiksi myrkyiksi, voidaan se tulkita harhaisuutena ihmisten keskuudessa, jotka saavat tulonsa niiden tyrkyttämisestä.

Risperdal ja Risperidon ovat kauheimmat. Heti perässä tulee Abilify ja Zyprexa.

Ei parhaita olekaan, kun ei ole niitä hyviäkään.
Yhdestäkään en ole apuja saanut, vaikka varmaan kaikki tullut kokeiltua vanhimmasta päästä alkaen.
Kiitos, ei enää.