Uhriutuminen on psykologinen tila, jossa kuvitellaan, että ollaan muiden ihmisten, elämän tai olosuhteiden uhreja. Vastuu omasta elämästä sysätään muille ihmisille tai yhteiskunnalle.
Psykologi Juhani Laakson mukaan uhriutuja rakentelee tarinoita, joissa hän asettuu ihmisten, menneisyyden tai geenien uhriksi. Uhrikertomukset alkavat ohjata hänen toimintaansa. Uhriutuja kehittää haitallisia tunteita, kuten katkeruus, masennus, kateus ja viha. Hän luopuu vastuusta ja alistuu "kohtaloon". Mieli myrkyttyy. Takautuvat ikävät muistot moninkertaistavat aiemmin tapahtuneen.
"Jos uskomme olevamme kaikessa kaltoin kohdeltuja uhreja, keräämme vain havaintoja ja todisteita, jotka vahvistavat tätä näkemystämme. Sivuutamme havainnot, jotka kertovat omasta vahvuudestamme", Laakso sanoo.
Laakson mielestä ihminen sosiaalistetaan uskomaan, että syy kärsimykseen on itsen ulkopuolella.
Psykologi Riitta Hoikkala-Holmin mukaan uhrirooli on yksi selviytymisstrategia tai sopeutumiskeino, jonka ihminen on voinut oppia jo pienenä. Oppimamme tavat siirtyvät usein aikuisuuteen.
Jos lapsen tarpeet ohitetaan ja uhrataan jatkuvasti vanhempien kiireelle ja suorittamiselle, hänestä voi kasvaa omista tunteista vieraantunut suorittaja tai passivoitunut, välinpitämätön alisuoriutuja, väittää puolestaan psykologi Kati Raikamo.
"Jos ihminen on tyytymätön elämäänsä, hän voi pysähtyä tutkimaan sitä", neuvoo Hoikkala-Holm.
"Mitä minä haluan ja millä keinoilla olen yrittänyt sitä saada? Mitä kaikkea tämä uhrius on palvellut ja pyrkii palvelemaan elämässäni?"
Hoikkala-Holmin mukaan ihmisen on vaikea muuttua, jos hän ei tiedosta ongelmiaan.
Myös oikean rikoksen uhriksi joutuneiden psyykkinen avuttomuuden tila, uhriutuminen, pahentaa ongelmia ja selviytymistä jatkossa. Uhriutuminen johtaa tutkimusten mukaan uusiin hyväksikäyttö- ja väkivaltatilanteisiin.
Monet psykologit pitävät uhrimentaliteettia aikamme ilmiönä. Avuttomuuden tunnetta ei kuitenkaan ole pakko hyväksyä. Psykologit tarjoavat lääkkeeksi mentaaliharjoituksia. Juhani Laakson mukaan mieli voi oikein käytettynä ohjata tunteita ja kehon reaktioita.
Voimme ratkaista ongelmia tai kuvitella itsellemme uusia ongelmia murehtimalla ja katkeroitumalla. Uhriutuja puolestaan löytää aina jonkun tai jotakin, mihin vertaamalla hän tuntee itsensä huono-osaiseksi.
"Ihminen luo mielikuviensa, ajattelunsa ja päätelmiensä avulla todellisuuden, joka hermoverkkojen ja kemiallisten viestinviejäaineiden kautta leviää kaikkialle omaan kehoon. Tämä sisältäpäin tuleva kuormitus saa sekä kehon että mielen pois tasapainostaan", Laakso varoittaa.
"On erittäin tärkeä elementti ihmisen hyvinvoinnin kannalta, kokeeko voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä vai tunteeko olevansa pahan olonsa, menneisyyden tai muiden käytöksen uhri", valottaa psykologi Kati Raikamo.
"Ihminen ei usein itse tiedosta omaa uhripositiotaan. Tähän pyritään kognitiivisessa terapiassa heti puuttumaan ja tekemään se tietoiseksi ihmiselle."
Lähteet: Juhani Laakso: Mielen taito. Kirjapaja 2009.
Palstan uhrit
59
1428
Vastaukset
- En tiedä, keitä
En tiedä, keitä tarkoitat "Palstan uhreilla", mutta näkisin vääryyden tunnistamisen ja sitä kautta sen myöntämisen, että on tullut väärin kohdelluksi erittäin tärkeäksi. Juuri sitä kautta voi vaikuttaa siihen, ettei tapaus toistu. Myöskin osaa sitten pitää puolensa jatkossa.
Hyvin surulliseksi ja pettyneeksi voi itsensä tuntea, vaikkei olisi uhriudesta hajuakaan. Itse olen tunnistanut uhriuden itsessäni siitä, että tällä iällä olen ihmissuhteessa yllättynyt niin suuresti ja negatiivisesti, ettei mikään tuntunut pitävän paikkaansa, minkä kuvittelin ihmissuhteita koskevan. Liian suuren vääryyden tunnistaa kyllä, eikä silloin kannata yrittää väittää muuta... että ei tässä mitään... mietin pari kuukautta tapanko itseni vai en... vaikka olen koko ikäni ollut valoisa ja positiivinen ja ihmissuhteissa on mennyt kohtalaisen hyvin... - 13+2=?
Mitä mieltä psykologi Juhani Laakso on oikeutetusta vihasta?
- Perspektiivii
Jokaisen omasta näkökulmasta itse koettu viha on oikeutettua.
Jos pystyt irroittamaan itsesi vain oman osasi murehtimisesta huomaat ettei asia ole aivan niin suuri kuin päässäsi tuhat kertaa kertaamisen jälkeen olet luullut. - No juu, ei kannata
Perspektiivii kirjoitti:
Jokaisen omasta näkökulmasta itse koettu viha on oikeutettua.
Jos pystyt irroittamaan itsesi vain oman osasi murehtimisesta huomaat ettei asia ole aivan niin suuri kuin päässäsi tuhat kertaa kertaamisen jälkeen olet luullut.No juu, ei kannata tuntea sellaista vihaa, josta pystyy luopumaan vain Perspektiivii miellyttääkseen.
Jos sinusta tuntuu tuolta, että pystyt irrottamaan itsesi oman osasi murehtimisesta, niin tee se. Et kuitenkaan voi väittää, että itsellesi vieraat ihmiset olisivat keksineet omat murheenaiheensa. Tuo on pikkunäppärä äidin konsti esimurkun kiukuttelemiseen...
- Juuri näin
Uhrin asema antaa tärkeää uhripääomaa, joka on eräs tärkeä avun saantiin oikeuttava vallan muoto. Sen täällä huomaa.
- Voi h******i! : D.
"uhripääomaa, joka on eräs tärkeä avun saantiin oikeuttava vallan muoto. "
Voi h******i! : D. Kipein kadehtimisen aihe, mistä olen koskaan kuullut. Vähiin käy ennenkuin loppuu kokonaan, sanotaan.- Ikuinen kerjääjä
Uhriksi itsensä aina kokeva uhriutuja kerjää sympatiaa, joka on kaiken toiminnan päämäärä ja tarkoitus. Näitäkin tänne mahtuu, jos hieman selailet avoimin mielin, ei vain sillä ajatuksella että kaikki paha on niiden saakelin narsistien vika!
- huomioita
En ole itsekään pitänyt tavasta, miten jotkut tavallaan tekevät itsensä marttyyriksi, kiusatuksi juuri tällä uhriudella. Mielestäni äidissäni on todella paljon narsistisia piirteitä, mutta silti hän näkee, että hän on uhri, jota kiusataan kun kaikki sulkee hänen ulkopuolelle (yhä vähemmän ihmisiä/sukulaisia ketkä haluavat olla tekemisissä).
Olen omassa elämässä kokenut ties mitä ja olen aika lailla varma, että asiat olisivat minulla paljon huonommin jos surkuttelisin ja kokisin itseni uhriksi. Esim. en pidä sanonnasta narsistin uhri vaan parempi olisi narsistin kohde tai narsistin tekojen kohde. Näin jää se kohteen oma aktiivisuus oman elämän muuttamiselle säilyy kun taas korostetaan uhria, niin tuntuu, että viedään henkilön (uhrin) oma aktiivisuus ja vastuu tilanteen muuttamiselle.
Meillä jokaisella on kuitenkin oma vastuu omasta elämästämme ja voimme ohjata sitä haluamaamme suuntaan. Meidän itsemme on asetettava rajat ja tiedettäävä miten annamme itseämme kohdeltavan. Jos saamme huonoa kohtelua on omalla vastuullamme yrittää muuttaa sitä ja kertoa omat rajat eikä sallittava enää huonoa kohtelua. Jos mikään muu ei auta, niin on lähdettävä tällaisen kohtelun vaikutuspiiristä jne. Eli emme voi aina vaikuttaa siihen mitä ikäviä asioita joudumme kohtamaan elämässämme, mutta voimme vaikuttaa siihen mihin suuntaan elämämme muovautuu ja annammeko saman tapahtua uudelleen."Eli emme voi aina vaikuttaa siihen mitä ikäviä asioita joudumme kohtamaan elämässämme, mutta voimme vaikuttaa siihen mihin suuntaan elämämme muovautuu ja annammeko saman tapahtua uudelleen."
Niin, aloittajan aihe on tuttu, muistaakseni itsekin laittanut aikoinaan linkin otsikolla oman elämänsä uhrit, löytyy googlettamalla, mutta siinä samaa asiaa kuin tuon aloittajan lainauksissakin, etten ny sitä tähän...tyydyn vain kopiomaan siitä tämän uhritestin, jonka pohjalta sitten itsekukin voi miettiä uhriuttaan...
Pieni uhritesti
Testaa, onko sinussa taipumusta uhriutumiseen.
Koen usein, etten pysty vaikuttamaan asioihin ja tilanteeseen.
Muut ovat syypäitä.
Muut ovat minulle ilkeitä.
Jumiudun, vatvon ja märehdin.
”Aina mulle käy näin” -ajattelu.
Jos ny itseeni liittyen tuosta jotain voin liittää...
niin tuo kohta jumiudun, vatvon ja märehdin sopinee kyllä toisinaan minuun...
miksei tuo viimeinenkin aina silloin tällöin...vanha koira ei niin helposti opi uusia temppuja, joutuu lyömään päätään seinään useammankin kerran, ennenkuin ottaa opikseen...
- tuhon voima
Kyllä narsistin kynsiin joutuminen on ihan oikeata uhriksi joutumista. Narsisti pystyy mihin vain, ettekä voi asialle yhtikäs mitään. Narsisti kykenee tuhoaamaan ihmisen kuin ihmisen. Jokainen tietää ja tuntee nahoissaan kokemansa, eikä niistä voi keskustella yleisellä tasolla.
- -tytär-
Tästä olen minäkin täysin samaa mieltä. On se vaan jännä juttu että, aina annetaan "uhrille" uusia toimintamalleja. Ja häntä yritetään ohjata muuttumaan. Ikään kuin, se "vika" olisi hänessä itsessään.
Mutta narsistivanhempien lapsena olemiseen ei tarvita muuta, kuin pelkkä syntyminen tälläiseen perheeseen. Se riittää.
Mutta harva puuttuu todelliseen "pahan" aiheuttajaan. -tytär- kirjoitti:
Tästä olen minäkin täysin samaa mieltä. On se vaan jännä juttu että, aina annetaan "uhrille" uusia toimintamalleja. Ja häntä yritetään ohjata muuttumaan. Ikään kuin, se "vika" olisi hänessä itsessään.
Mutta narsistivanhempien lapsena olemiseen ei tarvita muuta, kuin pelkkä syntyminen tälläiseen perheeseen. Se riittää.
Mutta harva puuttuu todelliseen "pahan" aiheuttajaan.Minkälaisen toimintamallin sinä kehittäisit omaan tilanteeseesi? Äitisi on narsistisi ja sinä kärsit - mitkä asiat ja kenen ihmisen tulisi muuttua että et enää kokisi olevasi uhri?
- viisauden alku on...
yxex kirjoitti:
Minkälaisen toimintamallin sinä kehittäisit omaan tilanteeseesi? Äitisi on narsistisi ja sinä kärsit - mitkä asiat ja kenen ihmisen tulisi muuttua että et enää kokisi olevasi uhri?
Olisiko sinusta ideaalia, että hän kieltäisi narsistin aiheuttamat, hänen elämäänsä ja persoonallisuuttaan vaikeuttavat tai estävät asiat jollain mentaalisella silmänkääntötempulla?
viisauden alku on... kirjoitti:
Olisiko sinusta ideaalia, että hän kieltäisi narsistin aiheuttamat, hänen elämäänsä ja persoonallisuuttaan vaikeuttavat tai estävät asiat jollain mentaalisella silmänkääntötempulla?
Nooo..jospa katsotaan ensin mitä -tytär- vastaa? Hänhän on oman elämänsä paras asiantuntija.
- pätijä v.2.0
Ongelmana nyky-yhteiskunnassa on se, että täällä kun ei saa enää tuntea mitään. Pitää olla niin aikuinen ja niin asiallinen, mutta hui kauhistus jos vaan tuntee jotain ja kokee tulleensa vaikkapa työpaikkakiusatuksi. Aikuisia ihmisiä holhotaan jollain pseudotieteellä nimeltä psykologia joka päiväisessä elämässä, hyvää huomenta! Sama asia kuin että jossain järjestetään "juoksukoulutusta", se tarkoittaa siis sitä, että on ryhmä aikuisia ihmisiä, joita opetetaan juoksemaan. Terve vaan. Ihminenhän ei osaa luonnostaa tuntea, eikä myöskään tuntea.
Mitään mitä tässä tekstissä mainittiin ei ole uutta. Ja kaikista huittavinta on se, että ilmiselvästi aloittaja jotenkin luulee antavansa jotain mystistä uutta informaatiota: "Voimme ratkaista ongelmia tai kuvitella itsellemme uusia ongelmia murehtimalla ja katkeroitumalla." Jep jep. Tuota en tiennytkään.
"On erittäin tärkeä elementti ihmisen hyvinvoinnin kannalta, kokeeko voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä vai tunteeko olevansa pahan olonsa, menneisyyden tai muiden käytöksen uhri" Joo, pitää paikkansa. Mutta entäpä kun ympäristö ei anna mitään palautetta muutoksestaasi, vaan p*skaa sataa niskaan samalla tavalla kuin ennenkin? Totuus = ketään ei kiinnosta.
Jokainen kiusattu ja alistettu yksilö tietää, että tässä p*skassa yhteiskunnassa on täysin samantekevää kuinka ei-uhriksi itsesi koet. Ihmettelen suuresti tätä tarvetta poistaa ihmisen herkkyys, että jokaiseen asiaan pitäisi vain tuhahtaa eikä kokea mitään. Minusta se on matkaa kohti tunteetomuutta, jossa ihmisen kaltoin kohtelun sietokyky kasvaa liikaa. Kenenkään ei tarvitse kokea pahuutta, eikä varsinkaan sietää sitä.
En tiedä mikä aloittajan motiivi on, mutta jos se on olevinaan joltain korkealta taholta tuleva motivaatiopulssi kaikille uhriutujille, niin kannattaa muistaa, että on olemassa tragediaa joka pitää saada voida tuntea, sen koko mittakaavassa. Nykyään kun kaikki pitää vain ohittaa, mitään ei saa jäädä pohtimaan tai kokemaan.
Ja saanko kysyä, mitä pahaa on esim. loukkaantumisessa? Minulle on tultu sanomaan useasti, että kun loukkaannun ja kun "minulle ei viitsi sanoa mistään mitään" etten vaan loukkaannu. Miksi ihminen ei saisi loukkaantua?
Silloin kun siirretään kaikki vastuu uhreille, ollaan siirrytty siihen yhteiskuntaan, jossa kaikki kohtelu on oikeutettua.- No niinpä.
No niinpä. Itse ajattelin vastattuani, että onkohan aloittaja vielä murkku itsekin... Kun täällä ei tosiaan ole mitään ikärajoja. Nykymurkuthan voivat kokeilla siipiään vaikka nettipalstoilla.
Ja tosiaan, voihan tänne kirjoittaa ihmiset, jotka eivät tiedä narsismistakaan mitään. Itse en kuulu uhriutujien sukukuntaan, mutta tarkemmin ajatellen, ihmsellä on oikeus uhriutua. Kautta historiansa ihmiset ovat tunteneet liian vääryyden, kuten rotusorron, orjuuden, alistamisen, liian kovan verotuksen... Mitä jos kulloinkin alistetut olisivat aina tyytyneet ajattelemaan, että on vain omissa asenteissa vikaa? - heh heh
No niinpä. kirjoitti:
No niinpä. Itse ajattelin vastattuani, että onkohan aloittaja vielä murkku itsekin... Kun täällä ei tosiaan ole mitään ikärajoja. Nykymurkuthan voivat kokeilla siipiään vaikka nettipalstoilla.
Ja tosiaan, voihan tänne kirjoittaa ihmiset, jotka eivät tiedä narsismistakaan mitään. Itse en kuulu uhriutujien sukukuntaan, mutta tarkemmin ajatellen, ihmsellä on oikeus uhriutua. Kautta historiansa ihmiset ovat tunteneet liian vääryyden, kuten rotusorron, orjuuden, alistamisen, liian kovan verotuksen... Mitä jos kulloinkin alistetut olisivat aina tyytyneet ajattelemaan, että on vain omissa asenteissa vikaa?Olisi jäänyt jokunen vallankumouskin tekemättä. Myöskään tulevaisuudessa ei mikään muuttuisi, jos kaikki katselisivat peiliin ja kehittäisivät asennettaan niin, että hyväksyisivät kaiken naamaansa lapioidun p**kan.
Täytyy olla äärimmäisen uhriutunut, jos ajattelee, että vika on aina itsessä. "Ihmettelen suuresti tätä tarvetta poistaa ihmisen herkkyys, että jokaiseen asiaan pitäisi vain tuhahtaa eikä kokea mitään. Minusta se on matkaa kohti tunteetomuutta, jossa ihmisen kaltoin kohtelun sietokyky kasvaa liikaa. Kenenkään ei tarvitse kokea pahuutta, eikä varsinkaan sietää sitä. "
Niin, pikkusen ny menee mustavalkoiseksi...tuskin kukaan tarkoittaa ettei saisi tuntea mitään...päinvastoin on hyvä tuntea tunteensa, ne kaikista alhaisimmatkin...
harva vaan kertoo täällä niistä tunteista joista pitäisi puhua, surusta, häpeästä, pelosta, loukkaantumisen/ hylätyksi tulemisen tunteesta...
Sanotaan että narsisti kiusaa, niin kotona, parisuhteessa kuin työpaikalla ja tällä palstallakin, mutta kukaan ei kerro miltä se kiusaaminen tuntuu, käytä ikäviä tunteita kuvaavia sanoja...ei kerro miltä se tuntuu...
Mutta mitä tulee tuohon uhri vs. narsisti...hyvä ihminen vs. paha ihminen...niin meissä kaikissa on nuo molemmat puolet...meissä kaikissa on narsismia/meillä kaikilla on myös varjomme, jonka olemassaolo täytyy jollain tasolla edes hyväksyä...
"Omassa itsessä oleva mahdollinen paha, ”oma varjo”, on myös Lindqvistin mielestä tärkeä yrittää tutkia ja tunnistaa. Maailmassa näkemämme pahuus on aina jollakin tapaa kuva omasta pahuudestamme ja lähimpänä itseämme olevat asiat haluamme myös helposti torjua jyrkimmin. Oman varjon tunnistaminen on hänen mukaansa sen myöntämistä, että itsessä on myös pahoja asioita. Ihmisessä on voimia jotka kykenevät tuhoamaan elämää, käyttämään toisia hyväksi ja tekemään heistä välikappaleita omille itsekkäille pyrkimyksille. Ihminen voi myös tulla sokeaksi omille pyrkimyksille ja tehdä pahaa luullen tekevänsä hyvää. Voi myös menettää kyvyn itsekritiikkiin ja omien tekojen arviointiin"
http://uskotoivorakkaus.fi/teemat/saints-and-sinners/martti-lindqvist-seka-hyva-etta-paha- Aloittajan vika
No niinpä. kirjoitti:
No niinpä. Itse ajattelin vastattuani, että onkohan aloittaja vielä murkku itsekin... Kun täällä ei tosiaan ole mitään ikärajoja. Nykymurkuthan voivat kokeilla siipiään vaikka nettipalstoilla.
Ja tosiaan, voihan tänne kirjoittaa ihmiset, jotka eivät tiedä narsismistakaan mitään. Itse en kuulu uhriutujien sukukuntaan, mutta tarkemmin ajatellen, ihmsellä on oikeus uhriutua. Kautta historiansa ihmiset ovat tunteneet liian vääryyden, kuten rotusorron, orjuuden, alistamisen, liian kovan verotuksen... Mitä jos kulloinkin alistetut olisivat aina tyytyneet ajattelemaan, että on vain omissa asenteissa vikaa?Aloitus on psykologien kirjoittama artikkeli :)
Ei ole murkku ja ymmärtävät mistä puhuvat.
Taisi osua sinun kohdallasi oikeaan, kun alat heti haukkua? Aloittajan vika, ei ainakaan omani. Muiden vika, ei ainakaan omani. Uhriutumisajattelua. - huomioita
pätijä v2.0:lle.
"Jokainen kiusattu ja alistettu yksilö tietää, että tässä p*skassa yhteiskunnassa on täysin samantekevää kuinka ei-uhriksi itsesi koet. Ihmettelen suuresti tätä tarvetta poistaa ihmisen herkkyys, että jokaiseen asiaan pitäisi vain tuhahtaa eikä kokea mitään. "
Uhriksi ei kannata jäädä oli kyse narsistisesta käytöksestä tai vaikka kiusaamisesta vaan itse tosiaan omilla toimillaan voi vaikuttaa siihen mihin suuntaan tilanne kehittyy. Ei mikään oikeuta pahaan kohteluun eikä ole tarvetta poistaa ihmisen herkkyyttä, mutta jokaisella ihmisellä on velvollisuus pitää itsestään huolta ja yrittää omilla toimillaan vaikuttamaan asioihin, että ei joudu enää esim. huonon kohtelun tai kiusauksen uhriksi. Aina se ei ole mahdollista, mutta yrittää pitää.
Olen itsekin joutunut elämäni aikana pariin otteeseen työpaikkakiusaamisen kohteeksi, mutta en nähnyt itseäni siinä uhrina, jonka on tyydyttävä kohtaloonsa. Minulle oli selvää, että sellainen kohtelu ei ole oikein tai asiallista eikä minun täydy sellaista sietää, joten otin asian puheeksi asianomaisen kanssa. Kun tilanne ei sillä muuttunut niin jouduin viemään asian eteenpäin ja asia sitten ratkottiin ylemmällä tasolla. Näin asia oli ratkaistu ja pääsin jatkamaan eteenpäin enkä murhetimaan liikaa tapahtunutta. Se, että ei suostu uhriksi ei tarkoita sitä, että jokaiseen asiaan pitäisi tuhahtaa ja olla tuntematta mitään. Kylä minusta esim. nuo kiusaamistilanteet tuntuivat pahoilta ja saivat minut toimimaan sen mukaan, että homma loppuu ja voi taas keskittyä työhön. "Silloin kun siirretään kaikki vastuu uhreille, ollaan siirrytty siihen yhteiskuntaan, jossa kaikki kohtelu on oikeutettua."
Niin...vertaappa tuota lausettasi tähän...
" Sinä ja kaikki muut syytätte minua kaikenlaisista kauheista asioista.
Olen täysin hämmentynyt ja tietämätön. En ole tehnyt mitään väärää. Tämä epäoikeudenmukaisuus on liian suuri."
Lause on kopioitu Vakninin tekstin alkusanoista...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Alkusana.html
Käsittääkseni narsisti on se joka oikeudessakin väittää ettei ole tehnyt mitään väärää, vaikka olisi olemassa täysin vedenpitävät todisteetkin...
Edelleen kun viittasit tuohon siirrytty siihen yhteiskuntaan...
"Narsistinen persoonallisuushäiriö (Narcissistic Personality Disorder, NPD) on tuhoisa, inhottava ja kiduttava tauti, joka ei vaikuta pelkästään narsistiin. Se saastuttaa ja muuttaa ikuisiksi ajoiksi ihmisiä jotka ovat päivittäisessä kosketuksessa narsistiin. Toisin sanoen: se on tarttuva. Väitän että narsismi on 2000-luvun mentaalinen epidemia, jota vastaan on taisteltava kaikin keinoin."
Niin rakentavatko saastuneet uhritkin itsestään narsistin tavoin illuusion ihmisestä, joka ei koskaan ole tehnyt mitään väärää/valinnut väärin...
Millä me taistelemme, emme voi muuta kuin yrittää säilyttää oma ihmisyytemme, hyväksyä molemmat puolemme, uskoisin että me kaikki teemme joskus vääryttää niin itselle kuin toisillemmekin...jopa heille joita rakastamme...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Johdanto.html- Jo. Tuon olen
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Ihmettelen suuresti tätä tarvetta poistaa ihmisen herkkyys, että jokaiseen asiaan pitäisi vain tuhahtaa eikä kokea mitään. Minusta se on matkaa kohti tunteetomuutta, jossa ihmisen kaltoin kohtelun sietokyky kasvaa liikaa. Kenenkään ei tarvitse kokea pahuutta, eikä varsinkaan sietää sitä. "
Niin, pikkusen ny menee mustavalkoiseksi...tuskin kukaan tarkoittaa ettei saisi tuntea mitään...päinvastoin on hyvä tuntea tunteensa, ne kaikista alhaisimmatkin...
harva vaan kertoo täällä niistä tunteista joista pitäisi puhua, surusta, häpeästä, pelosta, loukkaantumisen/ hylätyksi tulemisen tunteesta...
Sanotaan että narsisti kiusaa, niin kotona, parisuhteessa kuin työpaikalla ja tällä palstallakin, mutta kukaan ei kerro miltä se kiusaaminen tuntuu, käytä ikäviä tunteita kuvaavia sanoja...ei kerro miltä se tuntuu...
Mutta mitä tulee tuohon uhri vs. narsisti...hyvä ihminen vs. paha ihminen...niin meissä kaikissa on nuo molemmat puolet...meissä kaikissa on narsismia/meillä kaikilla on myös varjomme, jonka olemassaolo täytyy jollain tasolla edes hyväksyä...
"Omassa itsessä oleva mahdollinen paha, ”oma varjo”, on myös Lindqvistin mielestä tärkeä yrittää tutkia ja tunnistaa. Maailmassa näkemämme pahuus on aina jollakin tapaa kuva omasta pahuudestamme ja lähimpänä itseämme olevat asiat haluamme myös helposti torjua jyrkimmin. Oman varjon tunnistaminen on hänen mukaansa sen myöntämistä, että itsessä on myös pahoja asioita. Ihmisessä on voimia jotka kykenevät tuhoamaan elämää, käyttämään toisia hyväksi ja tekemään heistä välikappaleita omille itsekkäille pyrkimyksille. Ihminen voi myös tulla sokeaksi omille pyrkimyksille ja tehdä pahaa luullen tekevänsä hyvää. Voi myös menettää kyvyn itsekritiikkiin ja omien tekojen arviointiin"
http://uskotoivorakkaus.fi/teemat/saints-and-sinners/martti-lindqvist-seka-hyva-etta-paha"Ihmisessä on voimia jotka kykenevät tuhoamaan elämää, käyttämään toisia hyväksi ja tekemään heistä välikappaleita omille itsekkäille pyrkimyksille. "
Jo. Tuon olen tajunnut jo nuorena tyttönä luettuani toisen maailmansodan aikaisen roomaanin juutalaisvainoihin liittyen. Että se on selvä. Mutta se, miten kehitymme, miten meidän myös sallitaan kehittyvän... Itse olen ottanut tietoisen linjan, etten tuota tahallani vahinkoa kenellekään. En henkistä enkä fyysistä.
" Oman varjon tunnistaminen on hänen mukaansa sen myöntämistä, että itsessä on myös pahoja asioita. "
Että en kuitenkaan tässä yhteydessä oikein ymmärrä, että miten tämä liittyy aiheeseen. Ettäkö jos kohtaisin Hitlerin ja hänen tekonsa silmästä silmään, niin näkisinkö jotenkin sen että kykenisin itse samaan pahuudessa?
Mielestäni sillä ei ole varsinaisesti merkitystä, vaan sillä, miten meidän puolestamme on maailmaa valmistettu ja miten olemme itse siihen osallistuneet. Lisäksi aina on olemassa mahdollisuus miettiä, mitä tekisi, jos olisi toisin.
Että narsisiko on sitten jotenkin oikeutettu piruilemaan, että vaikka hän tekee niin ja noin, niin itsekin tekisit jos...
Sanomattakin on selvää, että olen narsistini kanssa eri linjoilla elämässä sekä siinä, mikä on hauskaa... Että hänessä en näe omaa varjoani enkä kenenkään muunkaan järjellisen ihmisen...: }.
Uskon perhetaustan, kasvatuksen ja koulutuksen autuaaksitekevään voimaan.
Eihän narsistissa näy mikään ihmisen huono puoli, vaan viallinen ihminen... addiktoitunut ja sairas... tavallaan. - Luulempa, että
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Ihmettelen suuresti tätä tarvetta poistaa ihmisen herkkyys, että jokaiseen asiaan pitäisi vain tuhahtaa eikä kokea mitään. Minusta se on matkaa kohti tunteetomuutta, jossa ihmisen kaltoin kohtelun sietokyky kasvaa liikaa. Kenenkään ei tarvitse kokea pahuutta, eikä varsinkaan sietää sitä. "
Niin, pikkusen ny menee mustavalkoiseksi...tuskin kukaan tarkoittaa ettei saisi tuntea mitään...päinvastoin on hyvä tuntea tunteensa, ne kaikista alhaisimmatkin...
harva vaan kertoo täällä niistä tunteista joista pitäisi puhua, surusta, häpeästä, pelosta, loukkaantumisen/ hylätyksi tulemisen tunteesta...
Sanotaan että narsisti kiusaa, niin kotona, parisuhteessa kuin työpaikalla ja tällä palstallakin, mutta kukaan ei kerro miltä se kiusaaminen tuntuu, käytä ikäviä tunteita kuvaavia sanoja...ei kerro miltä se tuntuu...
Mutta mitä tulee tuohon uhri vs. narsisti...hyvä ihminen vs. paha ihminen...niin meissä kaikissa on nuo molemmat puolet...meissä kaikissa on narsismia/meillä kaikilla on myös varjomme, jonka olemassaolo täytyy jollain tasolla edes hyväksyä...
"Omassa itsessä oleva mahdollinen paha, ”oma varjo”, on myös Lindqvistin mielestä tärkeä yrittää tutkia ja tunnistaa. Maailmassa näkemämme pahuus on aina jollakin tapaa kuva omasta pahuudestamme ja lähimpänä itseämme olevat asiat haluamme myös helposti torjua jyrkimmin. Oman varjon tunnistaminen on hänen mukaansa sen myöntämistä, että itsessä on myös pahoja asioita. Ihmisessä on voimia jotka kykenevät tuhoamaan elämää, käyttämään toisia hyväksi ja tekemään heistä välikappaleita omille itsekkäille pyrkimyksille. Ihminen voi myös tulla sokeaksi omille pyrkimyksille ja tehdä pahaa luullen tekevänsä hyvää. Voi myös menettää kyvyn itsekritiikkiin ja omien tekojen arviointiin"
http://uskotoivorakkaus.fi/teemat/saints-and-sinners/martti-lindqvist-seka-hyva-etta-paha"mutta kukaan ei kerro miltä se kiusaaminen tuntuu, käytä ikäviä tunteita kuvaavia sanoja...ei kerro miltä se tuntuu..."
Luulempa, että ainakin minä olen kertonutkin. Se onkin vain, että miten kertoo... voiko sen ymmärtää. Minä luulen aina joskus tajuavani miltä muista uhreista on tuntunut, teksti antaa kerronnallaan ymmärtää hyvinkin suoraviivaisesti mihin on jouduttu.
Voisin kuvata yhtä traumaattisimpiin aikoihin liittyvää tunnetta jonkinlaisen lukkiutumisen kaltaisella tunteella... Hänen aikaansaama pettymys ei ollut pelkkä pettymys, jota olisi voinut jonkun kanssa puida, vaan hänen jättämänsä tyhjä tila ja sen aikaansaama hämmästys olisi vaatinut ihan hänet takaisin siihen... Että seurasta ei olisi paljoa apua jokakäänteessä ollut. Tein pitkiä kävelylenkkejä noihin aikoihin usein. Lenkeillä kuuntelin musiikkia, mietin, mietin, mietin ja uskoin.
Sitten oli sellaista raastavaa tunnetta, kun hänestä ei kuulunut mitään, suoranaista hätää, että hänelle oli tapahtunut jotain...
Sitten hain hänen puheluistaan ja viesteistään jotain lupaavaa ja lupauksiahan riitti. Yritin taivutella häntä palaamaan joina aikoina vielä tunsin intohimoa häntä kohtaan.
Viha joka muuttui ajoittain raivoksi, kun hän oli minun kanssani ja alkoi laverrella uusista suhteistaan...
Siinä karusellissa tajusin kyllä, että en ollut tullut ymmärretyksi lainkaan, ja että mies oli alamittainen. Ehdottomasti. Pikkuhiljaa sitten olen tajunnut hänen auervaaramaisen roolisuorituksensa laadun.
Korostan, että tuota karusellia, jossa vaihtelivat rakkaus, pettymys, toivo, raastava ikävä, ilo, suru, epäusko, usko, luulo, varmuus, epävarmuus, menettämisentunne, menettämisenpelko, palvonta, halvekunta, viha, raivo, inho, pelko, ihmetys, kummastus... vaikka mitä, niin sitä karusellia kesti vaihtelevasti useampi vuosi.
Nyt vasta olen huomannut, etten kauheasti välitä hänen tekemisistään. Olen myös aika pitkällä valmisteluissani jättää hänet sitten kokonaan. - Niin, nimenomaan
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Silloin kun siirretään kaikki vastuu uhreille, ollaan siirrytty siihen yhteiskuntaan, jossa kaikki kohtelu on oikeutettua."
Niin...vertaappa tuota lausettasi tähän...
" Sinä ja kaikki muut syytätte minua kaikenlaisista kauheista asioista.
Olen täysin hämmentynyt ja tietämätön. En ole tehnyt mitään väärää. Tämä epäoikeudenmukaisuus on liian suuri."
Lause on kopioitu Vakninin tekstin alkusanoista...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Alkusana.html
Käsittääkseni narsisti on se joka oikeudessakin väittää ettei ole tehnyt mitään väärää, vaikka olisi olemassa täysin vedenpitävät todisteetkin...
Edelleen kun viittasit tuohon siirrytty siihen yhteiskuntaan...
"Narsistinen persoonallisuushäiriö (Narcissistic Personality Disorder, NPD) on tuhoisa, inhottava ja kiduttava tauti, joka ei vaikuta pelkästään narsistiin. Se saastuttaa ja muuttaa ikuisiksi ajoiksi ihmisiä jotka ovat päivittäisessä kosketuksessa narsistiin. Toisin sanoen: se on tarttuva. Väitän että narsismi on 2000-luvun mentaalinen epidemia, jota vastaan on taisteltava kaikin keinoin."
Niin rakentavatko saastuneet uhritkin itsestään narsistin tavoin illuusion ihmisestä, joka ei koskaan ole tehnyt mitään väärää/valinnut väärin...
Millä me taistelemme, emme voi muuta kuin yrittää säilyttää oma ihmisyytemme, hyväksyä molemmat puolemme, uskoisin että me kaikki teemme joskus vääryttää niin itselle kuin toisillemmekin...jopa heille joita rakastamme...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Johdanto.html"Käsittääkseni narsisti on se joka oikeudessakin väittää ettei ole tehnyt mitään väärää, vaikka olisi olemassa täysin vedenpitävät todisteetkin..."
Niin, nimenomaan narsisti väittää, vaikka olisi vedenpitävät todisteetkin... Kukaan muu ei ollut edes syytettynä. Jo. Tuon olen kirjoitti:
"Ihmisessä on voimia jotka kykenevät tuhoamaan elämää, käyttämään toisia hyväksi ja tekemään heistä välikappaleita omille itsekkäille pyrkimyksille. "
Jo. Tuon olen tajunnut jo nuorena tyttönä luettuani toisen maailmansodan aikaisen roomaanin juutalaisvainoihin liittyen. Että se on selvä. Mutta se, miten kehitymme, miten meidän myös sallitaan kehittyvän... Itse olen ottanut tietoisen linjan, etten tuota tahallani vahinkoa kenellekään. En henkistä enkä fyysistä.
" Oman varjon tunnistaminen on hänen mukaansa sen myöntämistä, että itsessä on myös pahoja asioita. "
Että en kuitenkaan tässä yhteydessä oikein ymmärrä, että miten tämä liittyy aiheeseen. Ettäkö jos kohtaisin Hitlerin ja hänen tekonsa silmästä silmään, niin näkisinkö jotenkin sen että kykenisin itse samaan pahuudessa?
Mielestäni sillä ei ole varsinaisesti merkitystä, vaan sillä, miten meidän puolestamme on maailmaa valmistettu ja miten olemme itse siihen osallistuneet. Lisäksi aina on olemassa mahdollisuus miettiä, mitä tekisi, jos olisi toisin.
Että narsisiko on sitten jotenkin oikeutettu piruilemaan, että vaikka hän tekee niin ja noin, niin itsekin tekisit jos...
Sanomattakin on selvää, että olen narsistini kanssa eri linjoilla elämässä sekä siinä, mikä on hauskaa... Että hänessä en näe omaa varjoani enkä kenenkään muunkaan järjellisen ihmisen...: }.
Uskon perhetaustan, kasvatuksen ja koulutuksen autuaaksitekevään voimaan.
Eihän narsistissa näy mikään ihmisen huono puoli, vaan viallinen ihminen... addiktoitunut ja sairas... tavallaan."Että en kuitenkaan tässä yhteydessä oikein ymmärrä, että miten tämä liittyy aiheeseen."
Noh, aiheena on uhrit ja itse ajattelen, että juurkin se narsisti saattaa kokea itsensä suurimmaksi uhriksi...kun "koneet" ei toimi hänen toivomallaan tavalla...
ja miksei niin tavallaan olekkin, hän on itse itsensä ja oman elämänsä uhri...
Mutta joo...kauas sinäkin on pahuuden olet ulkoistanut jos ny ihan Hitleristä pitää esimerkki hakea...eiköhän noita "hitlereitä" ihan lie maailma täynnään tässä meidän ajassammekin...
Mitä tuohon varjo ajatteluun tulee...niin meillä ihmisillä on itsekullakin oma varjomme, se kolikon toinen puoli, että suotta etsit sitä kestään toisesta ihmisestä...Luulempa, että kirjoitti:
"mutta kukaan ei kerro miltä se kiusaaminen tuntuu, käytä ikäviä tunteita kuvaavia sanoja...ei kerro miltä se tuntuu..."
Luulempa, että ainakin minä olen kertonutkin. Se onkin vain, että miten kertoo... voiko sen ymmärtää. Minä luulen aina joskus tajuavani miltä muista uhreista on tuntunut, teksti antaa kerronnallaan ymmärtää hyvinkin suoraviivaisesti mihin on jouduttu.
Voisin kuvata yhtä traumaattisimpiin aikoihin liittyvää tunnetta jonkinlaisen lukkiutumisen kaltaisella tunteella... Hänen aikaansaama pettymys ei ollut pelkkä pettymys, jota olisi voinut jonkun kanssa puida, vaan hänen jättämänsä tyhjä tila ja sen aikaansaama hämmästys olisi vaatinut ihan hänet takaisin siihen... Että seurasta ei olisi paljoa apua jokakäänteessä ollut. Tein pitkiä kävelylenkkejä noihin aikoihin usein. Lenkeillä kuuntelin musiikkia, mietin, mietin, mietin ja uskoin.
Sitten oli sellaista raastavaa tunnetta, kun hänestä ei kuulunut mitään, suoranaista hätää, että hänelle oli tapahtunut jotain...
Sitten hain hänen puheluistaan ja viesteistään jotain lupaavaa ja lupauksiahan riitti. Yritin taivutella häntä palaamaan joina aikoina vielä tunsin intohimoa häntä kohtaan.
Viha joka muuttui ajoittain raivoksi, kun hän oli minun kanssani ja alkoi laverrella uusista suhteistaan...
Siinä karusellissa tajusin kyllä, että en ollut tullut ymmärretyksi lainkaan, ja että mies oli alamittainen. Ehdottomasti. Pikkuhiljaa sitten olen tajunnut hänen auervaaramaisen roolisuorituksensa laadun.
Korostan, että tuota karusellia, jossa vaihtelivat rakkaus, pettymys, toivo, raastava ikävä, ilo, suru, epäusko, usko, luulo, varmuus, epävarmuus, menettämisentunne, menettämisenpelko, palvonta, halvekunta, viha, raivo, inho, pelko, ihmetys, kummastus... vaikka mitä, niin sitä karusellia kesti vaihtelevasti useampi vuosi.
Nyt vasta olen huomannut, etten kauheasti välitä hänen tekemisistään. Olen myös aika pitkällä valmisteluissani jättää hänet sitten kokonaan."Korostan, että tuota karusellia, jossa vaihtelivat rakkaus, pettymys, toivo, raastava ikävä, ilo, suru, epäusko, usko, luulo, varmuus, epävarmuus, menettämisentunne, menettämisenpelko, palvonta, halvekunta, viha, raivo, inho, pelko, ihmetys, kummastus... vaikka mitä, niin sitä karusellia kesti vaihtelevasti useampi vuosi. "
Noh, sinun kohdallasi tuo karuselli ja mielialat/mielipiteet tuntuu jatkuvan edelleen...muistaakseni tässä vielä joku päivä olit kiitollinen siitä, että olet saanut tutustua niin kauniiseen ihmiseen kuin n/p:si on...- Ai niin, mutta
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Korostan, että tuota karusellia, jossa vaihtelivat rakkaus, pettymys, toivo, raastava ikävä, ilo, suru, epäusko, usko, luulo, varmuus, epävarmuus, menettämisentunne, menettämisenpelko, palvonta, halvekunta, viha, raivo, inho, pelko, ihmetys, kummastus... vaikka mitä, niin sitä karusellia kesti vaihtelevasti useampi vuosi. "
Noh, sinun kohdallasi tuo karuselli ja mielialat/mielipiteet tuntuu jatkuvan edelleen...muistaakseni tässä vielä joku päivä olit kiitollinen siitä, että olet saanut tutustua niin kauniiseen ihmiseen kuin n/p:si on..."muistaakseni tässä vielä joku päivä olit kiitollinen siitä, että olet saanut tutustua niin kauniiseen ihmiseen kuin n/p:si on... "
.
.
.
. . . . . . . . . . .? . . . . . . . . . . . . . . .
Ai niin, mutta minähän olenkin sinun mielestäsi jonkinlainen leikki-ihminen, jonka tunteilla ei ole niin väliä. Empä sinun kanssasi enää erehdy tunteista keskustelemaan. Koskapa vain taidat kadehtia minua, kun minulla niitä on.
Että vähät vain omistasiskin, josko sinulla niitä edes on. - Minä taas en
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Että en kuitenkaan tässä yhteydessä oikein ymmärrä, että miten tämä liittyy aiheeseen."
Noh, aiheena on uhrit ja itse ajattelen, että juurkin se narsisti saattaa kokea itsensä suurimmaksi uhriksi...kun "koneet" ei toimi hänen toivomallaan tavalla...
ja miksei niin tavallaan olekkin, hän on itse itsensä ja oman elämänsä uhri...
Mutta joo...kauas sinäkin on pahuuden olet ulkoistanut jos ny ihan Hitleristä pitää esimerkki hakea...eiköhän noita "hitlereitä" ihan lie maailma täynnään tässä meidän ajassammekin...
Mitä tuohon varjo ajatteluun tulee...niin meillä ihmisillä on itsekullakin oma varjomme, se kolikon toinen puoli, että suotta etsit sitä kestään toisesta ihmisestä..."Mutta joo...kauas sinäkin on pahuuden olet ulkoistanut jos ny ihan Hitleristä pitää esimerkki hakea...eiköhän noita "hitlereitä" ihan lie maailma täynnään tässä meidän ajassammekin..."
Minä taas en pidä toista maailmansotaa kovin kaukaisena asiana. Veteraanin tyttärenä ja joidenkin muiden asiaanliittyvien seikkojen takia on hyvinkin lyhyt perspektiivi menneisyyteen. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, eikä tuo ole kaukaista historiaa, aikalaisille, joita ikäpolveni vanhemmat ovat/olivat, oli omakohtaisesti elettyä aikaa.
Pitäsikö sitten ajatella, että jos hyvyys on ulkoistettu Jeesukseen, on se vielä kauempana. En Hitleriä mitenkään erikoisesti pohdiskele edes pahuuden ilmentymänä... asiaan liittyy paljon muutakin. On totta, että myöhemminkin on ollut diktaattoreita, kuten Saddam esim. En pohdi heitä noin, kuin ajattelet. En ollenkaan.
Kuten kirjoitin, liittyvät ne asiat minulle syntyneeseen maailmankuvaan ja kuvaani ihmisestä, joka itsekin olen. Joten en sulje pois mitään siitä, ettenkö olisi samoin kykenevä tekemään julmia tekoja kuin muutkin ja aiemmat sukupolvet. Tosin säästäisin rivisotilaat ja ylemmätkin liiemmiltä arvioilta, kun on ollut kyse kansojen kohtaloista.
En pidä "meidän aikaamme" mitenkään erikoisesti tärkeämpänä sillätavoin, että näitä hahmoja kannattaisi loputtomiin sen enempää pohdiskella. Jokainen saa olla kiinnostunut oman mielenkiintonsa mukaan vaikka antiikin ajoista, jos muuten haluaa. Voisi monelle olla valaisevaa ja tuoda uutta näkemystä ihmisyyteen ja ihmisenä olemiseen.
Tuo "kolikon toinen puoli" kuulostaa tautofoniselta, minkä sisältö ei oikein aukea. Ainakaan minä en hiivi yön pimeydessäkään minnekään tekemään pahojani. Tovottavasti se ei tuota kenellekään pettymystä.
Mutta kertokaa nyt muut ihmeessä, mitä hääräätte sillä kolikon toisella puolella, kun ei olla näkemässä eikä kuulemassa, kun tunnutte siitä perillä olevan. Uteliaisuuteni on herännyt, eikä se sammu ihan kohta. Jään odottamaan mielenkiinnolla. Minä taas en kirjoitti:
"Mutta joo...kauas sinäkin on pahuuden olet ulkoistanut jos ny ihan Hitleristä pitää esimerkki hakea...eiköhän noita "hitlereitä" ihan lie maailma täynnään tässä meidän ajassammekin..."
Minä taas en pidä toista maailmansotaa kovin kaukaisena asiana. Veteraanin tyttärenä ja joidenkin muiden asiaanliittyvien seikkojen takia on hyvinkin lyhyt perspektiivi menneisyyteen. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, eikä tuo ole kaukaista historiaa, aikalaisille, joita ikäpolveni vanhemmat ovat/olivat, oli omakohtaisesti elettyä aikaa.
Pitäsikö sitten ajatella, että jos hyvyys on ulkoistettu Jeesukseen, on se vielä kauempana. En Hitleriä mitenkään erikoisesti pohdiskele edes pahuuden ilmentymänä... asiaan liittyy paljon muutakin. On totta, että myöhemminkin on ollut diktaattoreita, kuten Saddam esim. En pohdi heitä noin, kuin ajattelet. En ollenkaan.
Kuten kirjoitin, liittyvät ne asiat minulle syntyneeseen maailmankuvaan ja kuvaani ihmisestä, joka itsekin olen. Joten en sulje pois mitään siitä, ettenkö olisi samoin kykenevä tekemään julmia tekoja kuin muutkin ja aiemmat sukupolvet. Tosin säästäisin rivisotilaat ja ylemmätkin liiemmiltä arvioilta, kun on ollut kyse kansojen kohtaloista.
En pidä "meidän aikaamme" mitenkään erikoisesti tärkeämpänä sillätavoin, että näitä hahmoja kannattaisi loputtomiin sen enempää pohdiskella. Jokainen saa olla kiinnostunut oman mielenkiintonsa mukaan vaikka antiikin ajoista, jos muuten haluaa. Voisi monelle olla valaisevaa ja tuoda uutta näkemystä ihmisyyteen ja ihmisenä olemiseen.
Tuo "kolikon toinen puoli" kuulostaa tautofoniselta, minkä sisältö ei oikein aukea. Ainakaan minä en hiivi yön pimeydessäkään minnekään tekemään pahojani. Tovottavasti se ei tuota kenellekään pettymystä.
Mutta kertokaa nyt muut ihmeessä, mitä hääräätte sillä kolikon toisella puolella, kun ei olla näkemässä eikä kuulemassa, kun tunnutte siitä perillä olevan. Uteliaisuuteni on herännyt, eikä se sammu ihan kohta. Jään odottamaan mielenkiinnolla.Moraali on erilainen eri tilanteissa. Jos ampuu ihmisen, joutuu vankilaan. Jos ampuu sodassa ihmisen, saa mitalin rintaansa.
Kyky nähdä itsessään sekä hyvä että pimeä puoli (se kolikon toinen puoli) auttaa ihmistä ymmärtämään myös muita ihmisiä. Auttaa asettumaan myös vihollis-sotilaan saappaisiin.
Mitä kertoo ihmisestä jos hän sanoo olevansa hyvä, kaiken pahuuden yläpuolella, ettei hän ainakaan töppäilisi niin kuin nuo muut, ja että voi kauheaa että joku voikin tehdä jotain noin hirveää ja tuomittavaa? Mulle se kertoo sen että se ihminen ei ole aito - rehellinen itselleen - on kuin yksipuolinen kolikko.
Ja yksipuoliset kolikot ei taida ymmärtää kaksipuolisia kolikoita vaikka se pitäisi olla silminnähden selvää. Yksipuoliseksi (ainoastaan hyväksi) itsensä käsittävä näkee sen pimeän puolen ulkoistettuna, vain niissä muissa kolikoissa.
Tai jotain. Tai sitten toisinpäin ;)Ai niin, mutta kirjoitti:
"muistaakseni tässä vielä joku päivä olit kiitollinen siitä, että olet saanut tutustua niin kauniiseen ihmiseen kuin n/p:si on... "
.
.
.
. . . . . . . . . . .? . . . . . . . . . . . . . . .
Ai niin, mutta minähän olenkin sinun mielestäsi jonkinlainen leikki-ihminen, jonka tunteilla ei ole niin väliä. Empä sinun kanssasi enää erehdy tunteista keskustelemaan. Koskapa vain taidat kadehtia minua, kun minulla niitä on.
Että vähät vain omistasiskin, josko sinulla niitä edes on."Ai niin, mutta minähän olenkin sinun mielestäsi jonkinlainen leikki-ihminen, jonka tunteilla ei ole niin väliä."
Noh, tarkoitus ei ollut mitätöidä tunteitasi vaan yrittää saada sinut itsesi huomaamaan, että edelleen nuo tunteesi tuntuvat olevan täältä sivusta seurattuna tuon kuvaamasi karusellinen kaltaisia...
etkö huomaa sitä itse... muutama päivä olit tässä tilassa, tunsit näin...
"Kiitän hyvästä olostani myös narsistia, joka on sallinut minun nauttia kauniista itsestään ja on ylistänyt minua kauniiksi :). Hän ei vain lue tätä palstaa, joten siksi ehkä vähän turhaa. Livenä annan hänelle positiivista palautetta."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11821873
Seuraavassa hetkessä sitten mitätöit häntä monin tavoin, alamittaiseksi, vialliseksi yms.
Että samaa karusellia tuntuu tunteesi edelleen olevan...en sitä ny varsinaisesti kritisoi, ymmärrän kyllä että suhde narsistin kanssa on tuollaista vuoristorataa, yhtenä hetkenä yhtä ja toisena toista...riippuen narsistin kulloistakin tarpeista...- Sodassa vain on
yxex kirjoitti:
Moraali on erilainen eri tilanteissa. Jos ampuu ihmisen, joutuu vankilaan. Jos ampuu sodassa ihmisen, saa mitalin rintaansa.
Kyky nähdä itsessään sekä hyvä että pimeä puoli (se kolikon toinen puoli) auttaa ihmistä ymmärtämään myös muita ihmisiä. Auttaa asettumaan myös vihollis-sotilaan saappaisiin.
Mitä kertoo ihmisestä jos hän sanoo olevansa hyvä, kaiken pahuuden yläpuolella, ettei hän ainakaan töppäilisi niin kuin nuo muut, ja että voi kauheaa että joku voikin tehdä jotain noin hirveää ja tuomittavaa? Mulle se kertoo sen että se ihminen ei ole aito - rehellinen itselleen - on kuin yksipuolinen kolikko.
Ja yksipuoliset kolikot ei taida ymmärtää kaksipuolisia kolikoita vaikka se pitäisi olla silminnähden selvää. Yksipuoliseksi (ainoastaan hyväksi) itsensä käsittävä näkee sen pimeän puolen ulkoistettuna, vain niissä muissa kolikoissa.
Tai jotain. Tai sitten toisinpäin ;)"Kyky nähdä itsessään sekä hyvä että pimeä puoli (se kolikon toinen puoli) auttaa ihmistä ymmärtämään myös muita ihmisiä. Auttaa asettumaan myös vihollis-sotilaan saappaisiin."
Sodassa vain on yleensä sellainen pakkomeininki, että ammu tai tulet ammutuksi. Rivisotilaiden tiedontaso vaihtelee ja sodanjohdon toimia ja välttämättömyyksiä tutkitaan vuosisatojenkin jälkeen. Noin sumsummarum. Ryöstöretkeläisetkään eivät aina tiedä missä mennään ja millä oikeutuksilla. Hyviä vaihtoehtoja yksilöille ei yleensä ole tarjolla.
Sodassa hoidetaan propagandalla mielialat oikeanlaisiksi. Jää sitten nähtäväksi, onko kannattanut uskoa. Itse en tassuja heti myöskään nostaisi pystyyn, jos olisi vieraita tulossa aseiden kanssa. Onko noissa puolissa jotain pimeää mukaan joutuneiden ihmisten kannalta, ei ole ollenkaan itsestään selvää. Uskon hyvään tahtoon ja oikeudentahtoon, en pahuuteen, edes sodassa...
"Mitä kertoo ihmisestä jos hän sanoo olevansa hyvä, kaiken pahuuden yläpuolella, ettei hän ainakaan töppäilisi niin kuin nuo muut,"
Kertoo toivottavasti sen, että hänellä on näkemys oikeasta ja väärästä ja on oikeilla linjoilla. Onko mallikasta toimintaa jossain liikaa? Kerro ihmeessä missä?
"Mulle se kertoo sen että se ihminen ei ole aito - rehellinen itselleen - "
Että huonojen tekojen määrä on vakio... kaikilla ihmisillä.. niinkö? - Vastasin hoksaalle
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Ai niin, mutta minähän olenkin sinun mielestäsi jonkinlainen leikki-ihminen, jonka tunteilla ei ole niin väliä."
Noh, tarkoitus ei ollut mitätöidä tunteitasi vaan yrittää saada sinut itsesi huomaamaan, että edelleen nuo tunteesi tuntuvat olevan täältä sivusta seurattuna tuon kuvaamasi karusellinen kaltaisia...
etkö huomaa sitä itse... muutama päivä olit tässä tilassa, tunsit näin...
"Kiitän hyvästä olostani myös narsistia, joka on sallinut minun nauttia kauniista itsestään ja on ylistänyt minua kauniiksi :). Hän ei vain lue tätä palstaa, joten siksi ehkä vähän turhaa. Livenä annan hänelle positiivista palautetta."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11821873
Seuraavassa hetkessä sitten mitätöit häntä monin tavoin, alamittaiseksi, vialliseksi yms.
Että samaa karusellia tuntuu tunteesi edelleen olevan...en sitä ny varsinaisesti kritisoi, ymmärrän kyllä että suhde narsistin kanssa on tuollaista vuoristorataa, yhtenä hetkenä yhtä ja toisena toista...riippuen narsistin kulloistakin tarpeista...Vastasin hoksaalle siinä ketjussa noin, koska hän sanoi:
" Hyvästä olostamme emme syytä ketään, miksi sitten pahasta?"
Tahdoin vain osoittaa, että voimme syyttää pahasta olostamme - voimme kiittää hyvästä olostamme... Tilanne ei ole mustavalkoinen. Että tuollainen retorinen vastaus, ei nyt kerro mistään järisyttävistä tunteista enää... : ).
Saattaa silti olla karusellia, ja saattaa olla elämänkarusellia ja toivottavasti onkin loppuun saakka, mutta minkälaisia vempaimia siellä on, että pitääkö istua rodeona härän selässä vai onko keinuhevostyyppisiä juttuja... Ja minkälainen vauhti on, mennäänkö hiljaksiin vai pitääkö kirkua kauhusta... Vastasin hoksaalle kirjoitti:
Vastasin hoksaalle siinä ketjussa noin, koska hän sanoi:
" Hyvästä olostamme emme syytä ketään, miksi sitten pahasta?"
Tahdoin vain osoittaa, että voimme syyttää pahasta olostamme - voimme kiittää hyvästä olostamme... Tilanne ei ole mustavalkoinen. Että tuollainen retorinen vastaus, ei nyt kerro mistään järisyttävistä tunteista enää... : ).
Saattaa silti olla karusellia, ja saattaa olla elämänkarusellia ja toivottavasti onkin loppuun saakka, mutta minkälaisia vempaimia siellä on, että pitääkö istua rodeona härän selässä vai onko keinuhevostyyppisiä juttuja... Ja minkälainen vauhti on, mennäänkö hiljaksiin vai pitääkö kirkua kauhusta..."Saattaa silti olla karusellia, ja saattaa olla elämänkarusellia ja toivottavasti onkin loppuun saakka,"
Niin tässä ny ikäänkuin hyväksyt asian, mutta tuossa kohtaa kun otin asian esiin, että näin sivusta seurattuna(palstakirjoittelun perusteella) se tuntuu sinun kohdallasi edelleen olevan karusellia...
Niin vastauksestasi päätellen sinä jotenkin loukkaannuit...
"Ai niin, mutta minähän olenkin sinun mielestäsi jonkinlainen leikki-ihminen, jonka tunteilla ei ole niin väliä. Empä sinun kanssasi enää erehdy tunteista keskustelemaan. Koskapa vain taidat kadehtia minua, kun minulla niitä on.
Että vähät vain omistasiskin, josko sinulla niitä edes on."
että joo...ensin kerrot ettet enää kanssani tunteista keskustele, seuraavassa lauseessa kumoat sen liittämällä kateuden (=tunne) minuun, jonka jälkeen kerrot epäileväsi ettei minulla tunteita olekkaan...
Että hyvin karusellimaista tuokin...- Tarkoitin jälkimm.
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Saattaa silti olla karusellia, ja saattaa olla elämänkarusellia ja toivottavasti onkin loppuun saakka,"
Niin tässä ny ikäänkuin hyväksyt asian, mutta tuossa kohtaa kun otin asian esiin, että näin sivusta seurattuna(palstakirjoittelun perusteella) se tuntuu sinun kohdallasi edelleen olevan karusellia...
Niin vastauksestasi päätellen sinä jotenkin loukkaannuit...
"Ai niin, mutta minähän olenkin sinun mielestäsi jonkinlainen leikki-ihminen, jonka tunteilla ei ole niin väliä. Empä sinun kanssasi enää erehdy tunteista keskustelemaan. Koskapa vain taidat kadehtia minua, kun minulla niitä on.
Että vähät vain omistasiskin, josko sinulla niitä edes on."
että joo...ensin kerrot ettet enää kanssani tunteista keskustele, seuraavassa lauseessa kumoat sen liittämällä kateuden (=tunne) minuun, jonka jälkeen kerrot epäileväsi ettei minulla tunteita olekkaan...
Että hyvin karusellimaista tuokin...Tarkoitin jälkimmäisessä, että hyväksyn tunteet osana elämääni.
Jos nyt loukkaannun jostain, niin vastauksesta se saattaa ilmetä... mutta jos huomasit, olit saanut anteeksi 13.24 vastauksessani, jossa selitin, miksi kirjoitin niin kuin kirjoitin.
Sirkuksesta tai oikeammin huvipuistosta löytyy vertauksia enemmänkin, mitä tulee tunteisiin, esim. tunteiden vuoristorata... Mielestäni narsistin kanssa kokemaan sopii paremmin karuselli. Alkaa muistuttaa ympyrää kiertävää laitetta.
Lähisuhteissa hyvinkin tunteet kiertävät yleensäkin, mutta miten? Onko siedettävää? - Perusteellisen ja
yxex kirjoitti:
Moraali on erilainen eri tilanteissa. Jos ampuu ihmisen, joutuu vankilaan. Jos ampuu sodassa ihmisen, saa mitalin rintaansa.
Kyky nähdä itsessään sekä hyvä että pimeä puoli (se kolikon toinen puoli) auttaa ihmistä ymmärtämään myös muita ihmisiä. Auttaa asettumaan myös vihollis-sotilaan saappaisiin.
Mitä kertoo ihmisestä jos hän sanoo olevansa hyvä, kaiken pahuuden yläpuolella, ettei hän ainakaan töppäilisi niin kuin nuo muut, ja että voi kauheaa että joku voikin tehdä jotain noin hirveää ja tuomittavaa? Mulle se kertoo sen että se ihminen ei ole aito - rehellinen itselleen - on kuin yksipuolinen kolikko.
Ja yksipuoliset kolikot ei taida ymmärtää kaksipuolisia kolikoita vaikka se pitäisi olla silminnähden selvää. Yksipuoliseksi (ainoastaan hyväksi) itsensä käsittävä näkee sen pimeän puolen ulkoistettuna, vain niissä muissa kolikoissa.
Tai jotain. Tai sitten toisinpäin ;)"Mitä kertoo ihmisestä jos hän sanoo olevansa hyvä, kaiken pahuuden yläpuolella, "
Perusteellisen ja rehellisen tutkiskelun ja muistelun jälkeenkään, en kuollakseni tuollaista esimerkkitapausta muista kuulleenikaan. Että mielipiteenmuodostus hänenlaisestaan lienee turhaa. Perusteellisen ja kirjoitti:
"Mitä kertoo ihmisestä jos hän sanoo olevansa hyvä, kaiken pahuuden yläpuolella, "
Perusteellisen ja rehellisen tutkiskelun ja muistelun jälkeenkään, en kuollakseni tuollaista esimerkkitapausta muista kuulleenikaan. Että mielipiteenmuodostus hänenlaisestaan lienee turhaa.Sanoisin pikemminkin että ihminen oppii tehokkaasti virheittensä kautta, kuin että oletusarvoisesti jokaisella ihmisellä olisi vakiomäärä huonoja tekoja. Empatiassa kyetään asettumaan lähimmäisen asemaan vaikka hän olisi millainen. On tiettyä valheellisuutta valita empatian kohteeksi vain enkelit.
Miksi emme koe empatiaa demonia kohtaan? Siksikö ettei hän ole niin symppis? Vai siksikö että kiellämme oman sisäisen demonimme?
Kaksi kysymystä (ei tarvitse vastata)
-oletko koskaan sanonut kenellekään (mukaanlukien itsesi) että et varasta?
-oletko siitä huolimatta varastanut? (vaikka jotain ihan harmitonta, lapsena nallekarkin tai aikuisena työnantajalta kynän)
Väitän että jokainen on varastanut jotain elämänsä aikana, ainakin allekirjoittanut on, toiset katuu tekoaan, jotkut kieltävät varastaneensa maineen menettämisen pelosta (julkisivu), jotkut 'leikkaavat' tapahtuman pois itsestään ja selittävät (oikeuttavat) tekonsa siten ettei se tunnu virheeltä tai rikkomukselta.
Kepulikonsteilla pelaavat olettavat kaikkien pelaavan samoilla säännöillä kuin hekin. Yhteentörmäys syntyy kun vastapeluriksi tulee itselleen rehellinen ihminen. Kummankin oletusarvoinen suhtautuminen toiseen on käänteinen;
-olet syyllinen kunnes todistat syyttömyytesi
-olet syytön siihen asti kunnes osottaudut syylliseksi
Uhriutumistakin voisi ajatella oletusarvoksi (oikea vai väärä?) mistä pidetään kiinni kynsin ja hampain, eikä tulla ajatelleeksi(tai jopa kieltäydytään ajattelemasta) muita näkemyksä, näkökantoja tai etenemisvaihtoehtoja.yxex kirjoitti:
Sanoisin pikemminkin että ihminen oppii tehokkaasti virheittensä kautta, kuin että oletusarvoisesti jokaisella ihmisellä olisi vakiomäärä huonoja tekoja. Empatiassa kyetään asettumaan lähimmäisen asemaan vaikka hän olisi millainen. On tiettyä valheellisuutta valita empatian kohteeksi vain enkelit.
Miksi emme koe empatiaa demonia kohtaan? Siksikö ettei hän ole niin symppis? Vai siksikö että kiellämme oman sisäisen demonimme?
Kaksi kysymystä (ei tarvitse vastata)
-oletko koskaan sanonut kenellekään (mukaanlukien itsesi) että et varasta?
-oletko siitä huolimatta varastanut? (vaikka jotain ihan harmitonta, lapsena nallekarkin tai aikuisena työnantajalta kynän)
Väitän että jokainen on varastanut jotain elämänsä aikana, ainakin allekirjoittanut on, toiset katuu tekoaan, jotkut kieltävät varastaneensa maineen menettämisen pelosta (julkisivu), jotkut 'leikkaavat' tapahtuman pois itsestään ja selittävät (oikeuttavat) tekonsa siten ettei se tunnu virheeltä tai rikkomukselta.
Kepulikonsteilla pelaavat olettavat kaikkien pelaavan samoilla säännöillä kuin hekin. Yhteentörmäys syntyy kun vastapeluriksi tulee itselleen rehellinen ihminen. Kummankin oletusarvoinen suhtautuminen toiseen on käänteinen;
-olet syyllinen kunnes todistat syyttömyytesi
-olet syytön siihen asti kunnes osottaudut syylliseksi
Uhriutumistakin voisi ajatella oletusarvoksi (oikea vai väärä?) mistä pidetään kiinni kynsin ja hampain, eikä tulla ajatelleeksi(tai jopa kieltäydytään ajattelemasta) muita näkemyksä, näkökantoja tai etenemisvaihtoehtoja."Uhriutumistakin voisi ajatella oletusarvoksi (oikea vai väärä?) mistä pidetään kiinni kynsin ja hampain, eikä tulla ajatelleeksi(tai jopa kieltäydytään ajattelemasta) muita näkemyksä, näkökantoja tai etenemisvaihtoehtoja. "
Tuosta tuli mieleen usein täällä heitetty pahankuuloiselta heitetty lause..."narsisti aiheuttaa niin suurta tuhoa ettei uhri koskaan toivu ennalleen..."
Aiemmin olen suhtautunut tuohon lauseeseen tosi negatiivisesti...mutta nyt olen opetellut kääntämään lauseen positiiviseksi ajatukseksi, että on hyvä vaan ettei uhri toivu ennalleen...
Haen tuolla ajatusta, että uhri kokemuksensa jälkeen tiedostaa ne syyt itsessään...miksi hän esim. oli niin altis imartelulle...joka käsittääkseni on se lähtöasetelma, mistä suhde narsistiin useimmiten alkaa...
Toki kehut ja ihailu kuuluvat asiaan normaaleissakin suhteissa, mutta ainakin minun tapauksessani tiedostan jälkeenpäin, että se oli tarkoitushakuista...
saada minut itsenikin uskomaan olevani niin iihhana nainen...jos olisin todellisuudessa tuntenut olevani niin iihhana, niin olisin ollut sitä ennen häntäkin...
Mielestäni juurkin itsetuntemus/itse itsensä rakastaminen on se avainsana tässä kohtaa...yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Uhriutumistakin voisi ajatella oletusarvoksi (oikea vai väärä?) mistä pidetään kiinni kynsin ja hampain, eikä tulla ajatelleeksi(tai jopa kieltäydytään ajattelemasta) muita näkemyksä, näkökantoja tai etenemisvaihtoehtoja. "
Tuosta tuli mieleen usein täällä heitetty pahankuuloiselta heitetty lause..."narsisti aiheuttaa niin suurta tuhoa ettei uhri koskaan toivu ennalleen..."
Aiemmin olen suhtautunut tuohon lauseeseen tosi negatiivisesti...mutta nyt olen opetellut kääntämään lauseen positiiviseksi ajatukseksi, että on hyvä vaan ettei uhri toivu ennalleen...
Haen tuolla ajatusta, että uhri kokemuksensa jälkeen tiedostaa ne syyt itsessään...miksi hän esim. oli niin altis imartelulle...joka käsittääkseni on se lähtöasetelma, mistä suhde narsistiin useimmiten alkaa...
Toki kehut ja ihailu kuuluvat asiaan normaaleissakin suhteissa, mutta ainakin minun tapauksessani tiedostan jälkeenpäin, että se oli tarkoitushakuista...
saada minut itsenikin uskomaan olevani niin iihhana nainen...jos olisin todellisuudessa tuntenut olevani niin iihhana, niin olisin ollut sitä ennen häntäkin...
Mielestäni juurkin itsetuntemus/itse itsensä rakastaminen on se avainsana tässä kohtaa...Minäkin luin nyt tuon lauseen ihan toisin silmin sinun ansiostasi. Oppimista siinä kyllä tapahtuu, ja varmastikin normaalin uhriuden jälkeen moni (toivottavasti) näkee siperian opetuksen hyödyllisenä. Musta tuntuu että sillä kellonlyömällä kun ihminen kokee tapahtuneista olleen jotain hyötyäkin, on 'narsisti' karistettu samalla pois niskasta.
Kyky nauraa tapahtuneille on suuri voima. Tänään oli maikkarin netissä artikkeli hymyn stressiä vähentävästä vaikutuksesta. Jos sattuu, hymyilijät paranee nopeammin kuin tosikot, tutkitusti.
7 miljardia ainutlaatuista ja ainutkertaista ihmistä. Ihme paikka tää maapallo :)- Nauraisin! Nauraisin
yxex kirjoitti:
Minäkin luin nyt tuon lauseen ihan toisin silmin sinun ansiostasi. Oppimista siinä kyllä tapahtuu, ja varmastikin normaalin uhriuden jälkeen moni (toivottavasti) näkee siperian opetuksen hyödyllisenä. Musta tuntuu että sillä kellonlyömällä kun ihminen kokee tapahtuneista olleen jotain hyötyäkin, on 'narsisti' karistettu samalla pois niskasta.
Kyky nauraa tapahtuneille on suuri voima. Tänään oli maikkarin netissä artikkeli hymyn stressiä vähentävästä vaikutuksesta. Jos sattuu, hymyilijät paranee nopeammin kuin tosikot, tutkitusti.
7 miljardia ainutlaatuista ja ainutkertaista ihmistä. Ihme paikka tää maapallo :)"Kyky nauraa tapahtuneille on suuri voima."
Nauraisin! Nauraisin äärimmäisen makeasti jos olisin mies ja vastaavassa tilanteessa. Mutta kun olen nainen enkä ole h***a, niin en voi missään tilanteessa mitenkään kuvitella, että nauraisin tälle seksiseikkailulle. : { - En ole kehuskellut
yxex kirjoitti:
Sanoisin pikemminkin että ihminen oppii tehokkaasti virheittensä kautta, kuin että oletusarvoisesti jokaisella ihmisellä olisi vakiomäärä huonoja tekoja. Empatiassa kyetään asettumaan lähimmäisen asemaan vaikka hän olisi millainen. On tiettyä valheellisuutta valita empatian kohteeksi vain enkelit.
Miksi emme koe empatiaa demonia kohtaan? Siksikö ettei hän ole niin symppis? Vai siksikö että kiellämme oman sisäisen demonimme?
Kaksi kysymystä (ei tarvitse vastata)
-oletko koskaan sanonut kenellekään (mukaanlukien itsesi) että et varasta?
-oletko siitä huolimatta varastanut? (vaikka jotain ihan harmitonta, lapsena nallekarkin tai aikuisena työnantajalta kynän)
Väitän että jokainen on varastanut jotain elämänsä aikana, ainakin allekirjoittanut on, toiset katuu tekoaan, jotkut kieltävät varastaneensa maineen menettämisen pelosta (julkisivu), jotkut 'leikkaavat' tapahtuman pois itsestään ja selittävät (oikeuttavat) tekonsa siten ettei se tunnu virheeltä tai rikkomukselta.
Kepulikonsteilla pelaavat olettavat kaikkien pelaavan samoilla säännöillä kuin hekin. Yhteentörmäys syntyy kun vastapeluriksi tulee itselleen rehellinen ihminen. Kummankin oletusarvoinen suhtautuminen toiseen on käänteinen;
-olet syyllinen kunnes todistat syyttömyytesi
-olet syytön siihen asti kunnes osottaudut syylliseksi
Uhriutumistakin voisi ajatella oletusarvoksi (oikea vai väärä?) mistä pidetään kiinni kynsin ja hampain, eikä tulla ajatelleeksi(tai jopa kieltäydytään ajattelemasta) muita näkemyksä, näkökantoja tai etenemisvaihtoehtoja."-oletko koskaan sanonut kenellekään (mukaanlukien itsesi) että et varasta?
-oletko siitä huolimatta varastanut? (vaikka jotain ihan harmitonta, lapsena nallekarkin tai aikuisena työnantajalta kynän)"
En ole kehuskellut, etten varasta, mutta on selvää, että tietyissä töissä on ollut ja on oltava äärimmäisen luotettava.
Olen varastanut kerran nuorena aikuisena kaupasta purkan. Syy oli sellainen, että kun minua alkoi tympiä oma suurenmoinen rehellisyyteni, josta ei ollut mitään silminnähtävää hyötyä, muuta kuin onnellisen rehellinen suurisilmäinen pallo hartioiden välissä, niin ajattelin hankkia itseeni hitusen särmää ja vähän suolaa olemukseen... Niin pääsin sitten enemmän osalliseksi ja tulin enemmän muiden kaltaiseksi... oloni parani ja aloin ikäänkuin elää enemmän.
Noinh... oli kerrassaan pakko vastata. Nauraisin! Nauraisin kirjoitti:
"Kyky nauraa tapahtuneille on suuri voima."
Nauraisin! Nauraisin äärimmäisen makeasti jos olisin mies ja vastaavassa tilanteessa. Mutta kun olen nainen enkä ole h***a, niin en voi missään tilanteessa mitenkään kuvitella, että nauraisin tälle seksiseikkailulle. : {"niin en voi missään tilanteessa mitenkään kuvitella, että nauraisin tälle seksiseikkailulle."
Niin hyvin ristiriitaisesti itsekin suhtaudun tuohon reilu parivuotiseen ajanjaksoon elämässäni jossa minusta yritettiin ikäänkuin tehdä "sellainen" nainen...
Tietyllä tavalla kyllä yritettiin, mutta en toki väistä vastuuta siitä, että olin itse vapaaehtoisesti siinä suhteessa mukana...ja raja tuli vastaan...
Noh, suhteen päättymisestäkin on parisen vuotta aikaa, että itseni olen kyllä armahtanut omasta väärästä valinnastani...
Ihan nauramaan en vielä kykene, vaikka joskus humoristisesti suhtaudunkin ajatuksella, että kaikkea se ns. viidenkympin villityskin teettää...jolla tosiaan voi olla ennalta arvaamattomat seuraukset...
Mitä muuten tuleen kaikkeen mitä tuo suhde on tuonut tullessaan...vielä päättymisen jälkeenkin...niin jos ajattelen vaikka taannoista yritystä syöttää minulle ajatusta että joo, ännäni nyksäkin on tullut palstalle ja siihen liittyvää saamaani spostia niin en tiedä, itkiskö vai nauraisko...välillä oikein miettii että aivan oikeastiko...tämmöstäkin...
mitä se sitten on, surullistako vaiko huvittavaa...yxex kirjoitti:
Minäkin luin nyt tuon lauseen ihan toisin silmin sinun ansiostasi. Oppimista siinä kyllä tapahtuu, ja varmastikin normaalin uhriuden jälkeen moni (toivottavasti) näkee siperian opetuksen hyödyllisenä. Musta tuntuu että sillä kellonlyömällä kun ihminen kokee tapahtuneista olleen jotain hyötyäkin, on 'narsisti' karistettu samalla pois niskasta.
Kyky nauraa tapahtuneille on suuri voima. Tänään oli maikkarin netissä artikkeli hymyn stressiä vähentävästä vaikutuksesta. Jos sattuu, hymyilijät paranee nopeammin kuin tosikot, tutkitusti.
7 miljardia ainutlaatuista ja ainutkertaista ihmistä. Ihme paikka tää maapallo :)"Tänään oli maikkarin netissä artikkeli hymyn stressiä vähentävästä vaikutuksesta. Jos sattuu, hymyilijät paranee nopeammin kuin tosikot, tutkitusti"
Niin hymyily vaikuttaa itse hymyilijään, mutta samalla se vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiinkin...vähän sama efekti kun heittää kiven veteen...
Laulaahan vanhan naisen ikisuosikki Patekin biisissään ajan päivin, ajan öin tuosta hymyn vaikutuksesta...
"Meistä kukin vuorollaan herttaisimman hymyn saa ja se taipaleella auttaa jaksamaan"
Ja huom. kukin vuorollaan...
hymyillä voi hieman tuntemattomillekkin jos tuntuu että on aihetta hymyilyyn, juurikin siellä kaupan kassajonossakin...- Päinvastoin.
yxex kirjoitti:
Sanoisin pikemminkin että ihminen oppii tehokkaasti virheittensä kautta, kuin että oletusarvoisesti jokaisella ihmisellä olisi vakiomäärä huonoja tekoja. Empatiassa kyetään asettumaan lähimmäisen asemaan vaikka hän olisi millainen. On tiettyä valheellisuutta valita empatian kohteeksi vain enkelit.
Miksi emme koe empatiaa demonia kohtaan? Siksikö ettei hän ole niin symppis? Vai siksikö että kiellämme oman sisäisen demonimme?
Kaksi kysymystä (ei tarvitse vastata)
-oletko koskaan sanonut kenellekään (mukaanlukien itsesi) että et varasta?
-oletko siitä huolimatta varastanut? (vaikka jotain ihan harmitonta, lapsena nallekarkin tai aikuisena työnantajalta kynän)
Väitän että jokainen on varastanut jotain elämänsä aikana, ainakin allekirjoittanut on, toiset katuu tekoaan, jotkut kieltävät varastaneensa maineen menettämisen pelosta (julkisivu), jotkut 'leikkaavat' tapahtuman pois itsestään ja selittävät (oikeuttavat) tekonsa siten ettei se tunnu virheeltä tai rikkomukselta.
Kepulikonsteilla pelaavat olettavat kaikkien pelaavan samoilla säännöillä kuin hekin. Yhteentörmäys syntyy kun vastapeluriksi tulee itselleen rehellinen ihminen. Kummankin oletusarvoinen suhtautuminen toiseen on käänteinen;
-olet syyllinen kunnes todistat syyttömyytesi
-olet syytön siihen asti kunnes osottaudut syylliseksi
Uhriutumistakin voisi ajatella oletusarvoksi (oikea vai väärä?) mistä pidetään kiinni kynsin ja hampain, eikä tulla ajatelleeksi(tai jopa kieltäydytään ajattelemasta) muita näkemyksä, näkökantoja tai etenemisvaihtoehtoja."Sanoisin pikemminkin että ihminen oppii tehokkaasti virheittensä kautta, kuin että oletusarvoisesti jokaisella ihmisellä olisi vakiomäärä huonoja tekoja. "
"Kokemus on kampa, minkä luonto meille antaa, kun olemme jo kaljuja."
"Kepulikonsteilla pelaavat olettavat kaikkien pelaavan samoilla säännöillä kuin hekin."
Päinvastoin. Kepulikonstit ovat sellaisia, joilla yritetään pettää.. Mutta sillätavoin totta, että kepuli ei tahdo uskoa toisistakaan mitään hyvää, vaan tahtoo nähdä toiset samanlaisina lain ja moraalin rikkojina kuin itsekin on, että voisi kestää oman heikkoutensa.
"Yhteentörmäys syntyy kun vastapeluriksi tulee itselleen rehellinen ihminen."
Kun kepuli törmää rehelliseen? Yleensä ei hyvä yhdistelmä, rehellinen ei voi hyväksyä kepulin toimia. Kepuli ei kestä päivänvaloa ja pelkää rehellistä tietenkin. Kepuli voi joutua maksamaan teoistaan, kun rehellinen saa tietää, tottakai. yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Tänään oli maikkarin netissä artikkeli hymyn stressiä vähentävästä vaikutuksesta. Jos sattuu, hymyilijät paranee nopeammin kuin tosikot, tutkitusti"
Niin hymyily vaikuttaa itse hymyilijään, mutta samalla se vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiinkin...vähän sama efekti kun heittää kiven veteen...
Laulaahan vanhan naisen ikisuosikki Patekin biisissään ajan päivin, ajan öin tuosta hymyn vaikutuksesta...
"Meistä kukin vuorollaan herttaisimman hymyn saa ja se taipaleella auttaa jaksamaan"
Ja huom. kukin vuorollaan...
hymyillä voi hieman tuntemattomillekkin jos tuntuu että on aihetta hymyilyyn, juurikin siellä kaupan kassajonossakin...Sana 'kiitos' ja ystävällinen hymy voi pelastaa monenkin ihmisen päivän. :)
Päinvastoin. kirjoitti:
"Sanoisin pikemminkin että ihminen oppii tehokkaasti virheittensä kautta, kuin että oletusarvoisesti jokaisella ihmisellä olisi vakiomäärä huonoja tekoja. "
"Kokemus on kampa, minkä luonto meille antaa, kun olemme jo kaljuja."
"Kepulikonsteilla pelaavat olettavat kaikkien pelaavan samoilla säännöillä kuin hekin."
Päinvastoin. Kepulikonstit ovat sellaisia, joilla yritetään pettää.. Mutta sillätavoin totta, että kepuli ei tahdo uskoa toisistakaan mitään hyvää, vaan tahtoo nähdä toiset samanlaisina lain ja moraalin rikkojina kuin itsekin on, että voisi kestää oman heikkoutensa.
"Yhteentörmäys syntyy kun vastapeluriksi tulee itselleen rehellinen ihminen."
Kun kepuli törmää rehelliseen? Yleensä ei hyvä yhdistelmä, rehellinen ei voi hyväksyä kepulin toimia. Kepuli ei kestä päivänvaloa ja pelkää rehellistä tietenkin. Kepuli voi joutua maksamaan teoistaan, kun rehellinen saa tietää, tottakai.Lisäksi kepulin eräs pelisääntö on; kaikki mikä ei ole erikseen kiellettyä, on sallittua. ;D
- Mitä tuossa
" Hän luopuu vastuusta ja alistuu "kohtaloon". Mieli myrkyttyy. "
Mitä tuossa aloituksessa on uhriutumisesta, lienee eri asia, kuin tajuta olevansa uhri.
Tuossa uhriutumisessa vain on ainesta avun vastaanottamiseen. Muistan itselläni tuollaisen ajan, kun en vaan meinannut saada elämästä kiinni. Jotenkin olin aina ennen ollut voimakas ja pystyvä, sitten tajusin, että minua koskevat samat luonnonlait kuin muitakin ja että minunkin voi käydä huonosti. Enkä todella meinannut löytää keinoja päästä ulos ikävästä tilanteesta. Kaiken lisäksi kuorma sen kun kasvoi, koska alkoi tapahtumaan muitakin ikäviä asioita.
Eli elämä on edennyt vain narsistista huolimatta ja hänen kokonsa on pienentynyt elämässäni enää statistiksi ja siinäkin taitaa jo olla pian sivustatistin osassa."Eli elämä on edennyt vain narsistista huolimatta ja hänen kokonsa on pienentynyt elämässäni enää statistiksi"
Niin minäkin ny käytän menyttä kokemustani ännäksi nimeämästäni henkilöstä ikäänkuin aasinsiltana vielä kirjoittaa täällä...
että tavallaan riipun tämän palstan aiheessa
vaikka en tuosta ihmisestä todellisuudessa enää tiedä mitään...
Osa syynä täällä oloon toki on sekin, että löysin sen narsistin itsestänikin...kuin myös sekin että addiktoidun helposti tämän tyyppisiin ihmisenä olemiseen liittyviin aiheisiin...
Miellyttävä aloitus; asiantuntijoiden näkemyksiä ilman kenenkään ('uhrin' tai 'narsistin') syyllistämistä.
Musta tuntuu että ihmiselle joka on vuosikausia haukkunut joitakin muita ihmisiä 'vidun narsisteiksi', hänelle saattaa olla todellinen kauhistus jos hänelle näytetään peilistä kuvaa siitä mitä hän on haukkunut.
Juurikin tuo uhripositio - uhriksi julistautuminen - 'olen narsistin uhri' - sokaisee ihmisen itsensä, ja vähintäänkin hämmentää kanssakulkijansa.
Suosittelen kaikille etsimään narsistia ja uhria itsen sisältä, siellähän ne peijoonit todellisuudessa luuraavat, korvaan kuiskuttelemassa hämmentäviä neuvojaan kuten; 'kiusaa, kosta, inhoa, vaadi tasoitusta, kärsi, vihaa..'
(:- 11+10=?
Minä puolestani ajattelen niin, että "uhriutuminen" on osa toipumisprosessia ja ok, jos lyhytkestoista. Kroonistuessaan vaarana on, että siitä tulee koko elämä, eräänlainen mielen panssari, mikä on epätervettä.
11+10=? kirjoitti:
Minä puolestani ajattelen niin, että "uhriutuminen" on osa toipumisprosessia ja ok, jos lyhytkestoista. Kroonistuessaan vaarana on, että siitä tulee koko elämä, eräänlainen mielen panssari, mikä on epätervettä.
"Minä puolestani ajattelen niin, että "uhriutuminen" on osa toipumisprosessia ja ok, jos lyhytkestoista. Kroonistuessaan vaarana on, että siitä tulee koko elämä, eräänlainen mielen panssari, mikä on epätervettä."
Niin voin yhtyä mielipiteeseesi...alkuun se kyllä auttaa asian/tilanteen hahmottamista, että on ymmärtänyt "joutuneensa" narsistin uhriksi...
Se on vain siihen kohtaan sopiva nimitys, liittyen siihen ihmissuhteeseen...ja ohjaa hakemaan nimenomaan sitä tietoa, että miten mahdollisesti se narsisti/ kokemus on i t s e e n vaikuttanut...mihin itseensä liittyviin asioihin on syytä kiinnittää huomiota, ettei kokemus toistu...
- miranda82
Dr. House Montgomery syndroma.. tietää kyllä vaivan muttei osaa parantaa emotionaalista puolta vähääkään. Jos haluttais auttaa ihmistä niiinkuin psykologi tekee niin Narsisti sanaa ei käytettäis ollenkaan eikä myöskään puhuttais asiuakkaan kivusta vaan mentäis äidin kipuun ja yritettäisiin etsiä syy eikä seurausta.
Psykologi ei loukkaisi ihmistä heittämällä uhrinroolia esille vaan etsisi vahvuuksiaihmisestä millätavalla tämä voisi nousta ylös omin voimin. Se ei auta ihmistä ollenkaan että syyttää toista mutta olisi tervettä etsiä oman toiminnan vikoja ja vahvuuksia ylittää esteet.Syy ja seuraus ei ole aina päivänselvää.
Yhden narsku voi olla toisen hyvä ystävä.
Kuten alaisilleen supernarsku-House on Wilsonin ystävä.- kaunishantainenorava
yxex kirjoitti:
Syy ja seuraus ei ole aina päivänselvää.
Yhden narsku voi olla toisen hyvä ystävä.
Kuten alaisilleen supernarsku-House on Wilsonin ystävä."Mitään mitä tässä tekstissä mainittiin ei ole uutta. Ja kaikista huittavinta on se, että ilmiselvästi aloittaja jotenkin luulee antavansa jotain mystistä uutta informaatiota: "Voimme ratkaista ongelmia tai kuvitella itsellemme uusia ongelmia murehtimalla ja katkeroitumalla." Jep jep. Tuota en tiennytkään."
Aloittaja tarkoittaa varmasti että jossain vaiheessa pitäisi katkaista se uhriutuminen jotta pääsee eteenpäin. Ettei anna kohtaamisen narsistin kanssa vaikuttaa pidemmällä tähtäimellä tulevaisuuteensa.
Ottaa puolet vastuusta ja sitten päästää irti.
Alkuun se auttaa että kokee itsensä uhriksi. Mutta sitten vasuuta pitäisi taas siirtää.
En tiedä onko siinä järkeä, mutta näin ainakin itse koen tehneeni.
Ensin olin uhri ja se oli tavallaan vapauttavaa, antoi voimavaroja koota itsensä ja siirtää vastuu sille narsistille. Sitten jotta pääsisi eteenpäin ja oppisi jotain, oli otettava puolet vastuusta itselleen. "Käsiteltäväksi".
Sitten lopulta unohtaa ja päästää irti.
Vaikeaksi tämän tekee että narsisti ei ikinä, ikinä ota vastuuta siitä hänelle kuuluvasta puoliskostaan. Ei myönnä vaikka miten anelisi. Joten se ei kannata.
Asia voi jäädä roikkumaan tai sitten opettelee päästämään irti.
"Yhden narsku voi olla toisen hyvä ystävä."
Tätä olen miettinyt viimeaikoina, ehkä näin voi olla hetken aikaa. Mutta kyllä ne ystävätkin, jos ovat lähelle päässeet, viimein kyllästyvät sen pelin katseluun ja siihen mihin joutuvat mukaan.
Mutta varmasti voi narsku olla yhdelle narsisti ja toiselle ystävä. - Käsittääkseni nars.
kaunishantainenorava kirjoitti:
"Mitään mitä tässä tekstissä mainittiin ei ole uutta. Ja kaikista huittavinta on se, että ilmiselvästi aloittaja jotenkin luulee antavansa jotain mystistä uutta informaatiota: "Voimme ratkaista ongelmia tai kuvitella itsellemme uusia ongelmia murehtimalla ja katkeroitumalla." Jep jep. Tuota en tiennytkään."
Aloittaja tarkoittaa varmasti että jossain vaiheessa pitäisi katkaista se uhriutuminen jotta pääsee eteenpäin. Ettei anna kohtaamisen narsistin kanssa vaikuttaa pidemmällä tähtäimellä tulevaisuuteensa.
Ottaa puolet vastuusta ja sitten päästää irti.
Alkuun se auttaa että kokee itsensä uhriksi. Mutta sitten vasuuta pitäisi taas siirtää.
En tiedä onko siinä järkeä, mutta näin ainakin itse koen tehneeni.
Ensin olin uhri ja se oli tavallaan vapauttavaa, antoi voimavaroja koota itsensä ja siirtää vastuu sille narsistille. Sitten jotta pääsisi eteenpäin ja oppisi jotain, oli otettava puolet vastuusta itselleen. "Käsiteltäväksi".
Sitten lopulta unohtaa ja päästää irti.
Vaikeaksi tämän tekee että narsisti ei ikinä, ikinä ota vastuuta siitä hänelle kuuluvasta puoliskostaan. Ei myönnä vaikka miten anelisi. Joten se ei kannata.
Asia voi jäädä roikkumaan tai sitten opettelee päästämään irti.
"Yhden narsku voi olla toisen hyvä ystävä."
Tätä olen miettinyt viimeaikoina, ehkä näin voi olla hetken aikaa. Mutta kyllä ne ystävätkin, jos ovat lähelle päässeet, viimein kyllästyvät sen pelin katseluun ja siihen mihin joutuvat mukaan.
Mutta varmasti voi narsku olla yhdelle narsisti ja toiselle ystävä."Mutta varmasti voi narsku olla yhdelle narsisti ja toiselle ystävä. "
Käsittääkseni narsisti ei kykene ystävyyteen. Enin tähänastinen on sellaista, että minä olen kyennyt ylittämään itseni ja käyttänyt jumalattomasti aikaa ja voimavaroja hänen ongelmaansa tutustumiseen ja olen pystynyt antamaan hänelle anteeksi.
Saamme yhdessä aikaan matalan profiilin tuttavuutta, jossa voi olla seksuaalista kanssakäymistä, mutta ei sen kummempia keskusteluja, koska hänen täytyy saada pitää imagonsa ja näytelmänsä. Varmasti väittää monille, että välillämme on enemmän ja esiintyy hyväntekijänäkin. Että voihan joku luulla, että olemme ystäviä.
Narsistin kantti ei kestä eivätkä kyvyt riitä ystävyyteen. Koska häneltä puuttuu empatiakyky, hän kykenee ainoastaan esittämään milloin mitäkin. Empatiakyvyttöman kanssa voi syntyä vaihdantataloutta, kun muistaa pitää puolensa, mutta ei muuta. - : D Pakko arvostaa
yxex kirjoitti:
Syy ja seuraus ei ole aina päivänselvää.
Yhden narsku voi olla toisen hyvä ystävä.
Kuten alaisilleen supernarsku-House on Wilsonin ystävä.: D Pakko arvostaa sinun sinnikkyyttäsi.
- Siis sinun : D
: D Pakko arvostaa kirjoitti:
: D Pakko arvostaa sinun sinnikkyyttäsi.
"Yhden narsku voi olla toisen hyvä ystävä." Siis sinun : D
Käsittääkseni nars. kirjoitti:
"Mutta varmasti voi narsku olla yhdelle narsisti ja toiselle ystävä. "
Käsittääkseni narsisti ei kykene ystävyyteen. Enin tähänastinen on sellaista, että minä olen kyennyt ylittämään itseni ja käyttänyt jumalattomasti aikaa ja voimavaroja hänen ongelmaansa tutustumiseen ja olen pystynyt antamaan hänelle anteeksi.
Saamme yhdessä aikaan matalan profiilin tuttavuutta, jossa voi olla seksuaalista kanssakäymistä, mutta ei sen kummempia keskusteluja, koska hänen täytyy saada pitää imagonsa ja näytelmänsä. Varmasti väittää monille, että välillämme on enemmän ja esiintyy hyväntekijänäkin. Että voihan joku luulla, että olemme ystäviä.
Narsistin kantti ei kestä eivätkä kyvyt riitä ystävyyteen. Koska häneltä puuttuu empatiakyky, hän kykenee ainoastaan esittämään milloin mitäkin. Empatiakyvyttöman kanssa voi syntyä vaihdantataloutta, kun muistaa pitää puolensa, mutta ei muuta.Me saatamme ajatella kanssaihmisistämme ettei hänen kyvyt riitä, tai ei kykene ystävyyteen. Näin meistä saattaa t u n t u a
Meistä riippumatta ja huolimatta tuo kanssaihminen kykenee ja pystyy erilaisiin suorituksiin omasta näkökulmastaan.
Itse asiassa kaikki ajattelee jostakin ihmisestä jotain - joku meistäkin - vaan miten todenperäisiä nuo ajatukset ovat, siinäpä ratkaisematon pulma. Onneksi :D
- anteeksi antanut
Kyllähän noita ihmisiä on paljon, joilla uhrius on identiteetti eli ei "halutakkaan" olla onnellisia, vaan sotketaan asiat ja kielletään tunteet jne.. Ei pystytä irtaantumaan siitä selviytymis-modesta, eikä luottamaan toiseen ihmiseen tai antamaan suhteelle mahdollisuutta. Uhriudella myös "oikeutetaan" omat julmat teot, syyllistämiset ja pettämiset yms. parisuhteessa. Ollaan uhreja myös siinä tilanteessa, jos itse sotketaan asiat.
Syy löytyy aina toisesta. Esim. pettäminen tarkoittaa sitä, että eihän mitään rakkautta koskaan ollutkaan tai toinen aletaan nähdä pahana, eikä sitä, että mokasin ja oisi syytä pyytää anteeksi. Uhrius tavallaan vapauttaa vastuusta, enhän minä mitään pahaa voi tehdä, kun olen uhri ja sitä rataa.
Erottaisin kuitenkin ihmisistä, jotka yrittävät selviytyä esim. huonosta ihmissuhteesta ja aidosti etsivät onneaan ja tekevät kovasti töitä sen eteen jne..
Jos toinen on esim. syyllistänyt ja/tai muuten sekoittanut pään on hyvä ymmärtää mistä on ollut kyse, jotta oma järkyttynyt mielenterveys pystyy toipumaan, mutta enpä suosittelisi tosiaan sitä uhriutta osaksi omaa identiteetiä ottamaan.
Toki toipuminen rankoista kokemuksista aina ottaa tarvittavan aikansa, eikä sitä kannata kiirehtiä. Jossain vaiheessa kuitenkin on päästettävä irti, annettava anteeksi ja nähtävä pahantekijäkin uhrina, jos ei sitten itse halua olla se, joka ei anna mahdollisuutta, pelkää hylkäämistä, sotkee asioita, eikä ota vastuuta teoistaan ja omasta onnestaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Trump muka öljyn takia Venezuelaan? Pelkää mustamaalausta
Kertokaapa mistä tuollainen uutisankka on saanut alkunsta? Näyttäkääpä ne alkuperäiset lähteet, minä en löytänyt mitään22821846Kun Arman Alizad puolusti hiihtäjä Vilma Nissilää sanomalla
"älä välitä sekopäistä Vilma", ja kun siitä kerrottiin täällä, niin sekopäinen mukasuvaitsevainen teki siitä valituksen1084272Lataus pakkaskelissä
En olisi koskaan ostanut sähköautoa jos olisin tajunnut että ne eivät lataa pakkasissa suurteholatauksella vaan istut tu853304Kun väestö ikääntyy ja veronmaksajat vähenee, mitä sitten vasemmistolaiset?
Maahanmuutto ei vaan ole ratkaisu väestön ikääntymiseen. Maahanmuutto lykkää ja hidastaa väestön ikääntymistä ja työv532214Temutatko ?
Ostatko kiinalaisista verkkokaupoista halpaa tavaraa tai vaatteita ja miksi? Siksi että on kiva ostaa kun halvalla saa?2001901Martinalta vahva viesti
"Suuret unelmat venyttävät sinua, pelottavat vähän ja vievät mukavuusalueen ulkopuolelle. Juuri siellä kasvu tapahtuu. J2901650Jos mies olet oikeasti...?
Kiinnostunut... Pyydä mut kunnolla treffeille ja laita itsesi likoon. En voi antaa sydäntä jos sinä olet epävarma ja eh1391614Miksei Trump ole kiinnostunut Suomen valloittamisesta?
Täällähän on enemmän turvetta kuin Norjalla öljyä. Eikö Ttump ole turvenuija?731571Akateemikko Martti Koskenniemi vertaa Trumpia Putiniin
"-Suomalaisena on syytä olla huolissaan siitä, että Yhdysvallat näin vahvistaa 1800-luvun alkupuolella julistamansa etup1691519Esko Eerikäinen paljastaa järkyttävän muiston lapsuudesta - Isä löytyi alastomana slummista
Esko Eerikäisen tausta on monikulttuurinen, hän muutti vain 10-vuotiaana yksin kotoaan Kolumbiasta isovanhempiensa luo S151413