Beetasalpaajaa mistä ?

EI kannata rakentaa rohkeutta lääkkeiden varaan. Huomattavasti pysyvämpi lääke on opetella mielen ja ajatusten hallintaa niin, että esiintymistilanteetkaan eivät tunnu enää ylitsepääsemättömiltä.

Fakta: esiintymisessä ei ole mitään pelättävää. Kaikki pelontunteet syntyvät sun omista ajatuksistasi, ennakkoluuloistasi omaa onnistumistasi ja koko tilannetta kohtaan, ja sinä itse ylläpidät pelkojasi ajattelemalla esiintymistilanteesta AINA samalla kaavalla.
No, se kaava pitää rikkoa.

Kokeilepa aloittaa seuraava esiintymistilanteesi sanomalla ääneen, että huh, nyt jännittää, sori siis jos ääni tärisee ja tassut väpättää. Huomaat, että yleisösi ymmärtää sua, jopa tukee sua ylittämään pelkosi eli selviytymään tilanteesta.

Vähintään joka toinen kuulija jännittää ihan samalla tavalla ja pelkää omaa esiintymisvuoroaan yhtä paskathousussa kuin sinä, joten saat automaattisesti kaikkien heidän sympatiat tunnustamalla rehellisesti miltä susta tuntuu.

Henkäise syvään ja keskity asiaan, josta puhut. Se ASIA on tärkeä, et sinä, puhuja.
Unohda siis itsesi tarkkailu ja kiinnitä oma ja kuulijoiden huomio asiaan josta puhut. Sen voit tehdä esim. äänenpainoilla, korostamalla asioita, niin kuin lukisit jännitystarinaa tai opettaisit uutta asiaa kuulijoille. Äänenpainot nostavat asioita ylös tekstistä. Kuvat tekevät saman, jos esityksen tukena on esim. powerpoint-esitys.

Nyrkkisääntö: aina kun jännittää, pitää tukea itseään ajatuksillakin, tukea rohkeutta, eikä pelkoa. Me kaikki mokataan, takerrellaan ja punastellaan joskus. Siinä ei siis ole mitään sensaatiomaista, joten miksi siitä pitäisi ajatella niin?!
Kaikessa esiintymisessä harjoitellaan ennen kaikkea itsenäistä, yksilöllistä asioiden esittämistä. Sitä joutuu tekemään joskus töissäkin. On siis hyödyllistä osata kirjoittaa omia mielipiteitään tai kerätä tietoa ja esittää se tieto muille, jne.

Ei siis kannata alkaa syömään lääkkeitä mihinkään tunneasiaan josta voit selvitä ilmaisinkin konstein. Jo yksikin onnistumiskokemus tukee itsetuntoa niin, ettei seuraava kerta tunnu enää samanlaisesta Mount Everestiltä.

Koulussa voi käyttää ryhmäterapiaakin. Rohkeasti vaan juttelemaan luokkisten kanssa jännittämisestä ja tekemään joukolla töitä sen eteen, että koko porukka pääsee irti pelkoajatuksista ja kokee onnistumisen. Tehän olette tuttuja keskenänne. On aivan toista esiintyä täysin ventovieraalle sakille, kuin puhua ääneen tutun porukan edessä.

Luultavasti ap olet koulussa jossa on hometta tai muuten sisäilmaongelmaa, koska oireesi ovat noin fyysisiä. Kuten kerroit, olet kestänyt niitä henkisesti hyvin jo vuosia, joten mitään psyykelääkkeitä älä vain ala käyttää, olet terveyden esikuva.

Pidetäänkö koskaan luokassasi ikkunaa auki tunneilla? Ellei, kohta te kaikki voitte pahoin koska tarpeellista raitista korvausilmaa ei koneellinen tuuletus tuo. Ainakin kaikki olette kuin nuutuneita lakastumassa oleva kukkamaa.

Kun istuu huonossa hapessa päiväkausia, ei tarvitse kuin pieni jännitys esiintymiseen, niin se jo vie ne vähäisetkin voimat mitkä on jäljellä ja se tuntuu nimenomaan pyörtymisen tunteena ja vapinana ja hikoiluna. Jospa se ei olekaan masennusta vaan olet olosuhteden uhri.

Vaikka kaksi edellistä kirjoittajaa varmastikin tarkoittaa pelkkää hyvää, niin enpä oman kokemukseni pohjalta lähtisi noita viestejä allekirjoittamaan. Kun paniikki iskee, sitä ei todellakaan noin vain ajatuksen voimalla kuriin saa - vain esiintymiskammoiset voinevat sen vain ymmärtää. Itsehän kärsin koko peruskoulun ajan valtavasta esiintymiskammosta ja masennuksesta, eikä mistään mielen ja ajatusten hallinnasta ollut koskaan kunnollista apua kovasta yrityksestä huolimatta. Vasta beetasalpaajalla sain pelkoni kuriin, enkä ole katunut lääkitystä hetkeäkään. Ja mistäs lähtien suhteellisen miedot ja vaarattomat beetasalpaajat onkaan luokiteltu psyykelääkkeiksi?

Kannattaa siis ap vaan rohkeasti mennä lääkärin juttusille! Tiedän, että se voi olla vaikeaa, ja itseänikin hävetti mennä lääkärille mumisemaan niin VALTAVAN paljon, että lykkäsin asiaa monta vuotta. Kuitenkin näin jjälkikäteen ajateltuna olisi ollut viisasta hoitaa asia mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä sen sijaan, että enää hetkeksikään olisin jäänyt kammossani kärvistelemään. Ilman reseptiä ei beetasalpaajia saa, mutta toki jotain lievästi rauhoittavia (lue: kalliita ja melko tehottomia) luontaistuotteita löytyy. Tsemppiä! :)

En mene lääkärille vinkumaan tilastani. Olen kasvanut sellaisessa ympäristössä jossa ''jätkät on rautaa''. Tuntuu kuin olisin pettänyt kaikki jos menen vinkumaan tohtorille.

varaa aika lääkärille ja pyydä vaikka propralia!! mulla parhaiten toimiva beetasalpaaja...toinen hyvä on bisoprolol...joo ja xanor on ihan hyvä rauhottava lääke noihin vaivoihin...

on mielestäni tehnyt hyvä ratkaisun kun ei mene lääkärille "vinkumaan". Säästyy tulevaisuudessa monelta vaivalta ja riippuvuudelta ja vieroitusoireelta.

Jebulis, kannattaa ihan oikeasti ruveta tarkkailemaan ympäristöä jossa oleskelet. Suurimalla osalla oireet johtuvat ihan muusta kuin omasta sisäisestä tilasta, eli siis joku ulkoinen tekijä laukaisee sisäisen häiriön. Yleisin taitaa olla nuo tykytykset, johon sitten lääkärit tuputtavat lääkkeitään, jotka eivät auta vaan tuova vai haittoja.

Ranoprin esim. Betasalpaaja, laskee sydämen rytmiä alemmas. Terv.keskus lääkäriltäkin noita saa. Näillä ei juurikaan riippuvuusoireita, kuten diapameilla, mutta fyysinen kunto oltava suht hyvä, että voi Ranoprinia käyttää. Toisessa lauseessa mainitset masentuneisuuden. Siihen on muut lääkkeet. Oxamin, Xanor, esim.

Usko tai älä mutt tuosta " sairaudesta " kärsii varmaan moni. Ei todellakaan mikään sairaus. Sinunkin luokallasi varmaa on monta mutta kukaan ei puhu siitä.
Vaikee sanoa mikä siihen auttaisi. Näyttelijät, laulajat, yms. esiintyjät kärsivät siitä. Sanotaan ett sen parenpi esitys jos hieman jännittää.

Tiedän että jos oikein kovasti jännittää niin siihen ei oikein auta mikään. Kenties jos uskaltaisit puhua kavereilesi siitä niin jännitys voisi laueta.

Vaikka olet oppinut olemaan kova jätkä etkä vingu niin kannattaisi käydä vaikka terveydenhoitajalla. Ei siitä tarvitse tietää kenenkään.Hän osaa neuvoa mistä saat apua ja lääkkeitä. Kyllä ne kovemmat jäkätkin on apua hakeneet.

Tuo jännitys on monesti sellaista että se lisääntyy jos ei tule sinuksi sen kanssa. Alkaa laistaa tilanteita joissa jännittää. Moni asia menee sivu suun ja opiskelu kärsii. Hae apua, äläkä ainakaan alkomalijuomia siihen käytä. Ei se avun hakeminen sinusta heikkoa tee, päin vastoin, olet rohkea.