En taatusti ole ainoa joka on hypomaniassa ostellut tarpeetonta skeidaa ja sitten taas masennusvaiheessa jättänyt laskut avaamatta ja tuhonnut raha-asiansa.
Kaipaisin vertaistukea siihen, miten olette asioitanne järjestäneet kun olette pystyneet? Varmaan joillakuilla läheiset ovat auttaneet, mutta en kaipaa nyt läheisten uhritarinoita, vaan sitä että miten asiansa yksin hoitavat bipot ovat näitä hommia hoidelleet.
Olen itse työssäkäyvä, kohtuullinen palkkataso, mutta niin paljon kamaa perintäfirmoilla etten selviä. Jonotan Takuu-Säätiölle.
Kaipaisin vertaistukea siihen, miten olette asioitanne järjestäneet kun olette pystyneet? Varmaan joillakuilla läheiset ovat auttaneet, mutta en kaipaa nyt läheisten uhritarinoita, vaan sitä että miten asiansa yksin hoitavat bipot ovat näitä hommia hoidelleet.
Olen itse työssäkäyvä, kohtuullinen palkkataso, mutta niin paljon kamaa perintäfirmoilla etten selviä. Jonotan Takuu-Säätiölle.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miehet ostaa mitä minulla on tiukanpaikan tullen.
Minä olen aina maksanut laskuni, ei ole avaamattomia laskuja ollut ikinä. Osteluvimma ei ole ylittänyt tulotasoani. Töissä minäkin ja säästöön on rahaa jäänyt aina.
Hullu saa olla muttei tyhmä.
Luin jostain että tyypillinen manian merkki on se ettei tule toimeen ilman lainarahaa...lainassa on se ikävä puoli että se pitää aina jotenkin maksaa takaisin.
Hysssss.....Ei bipoilla ole velkaa eikä siitä maksupuolesta saa puhua täällä.
Kiitos tyhmäksi haukkumisesta. Sepä piristi oloa täällä masennuksen ja ahdistuksen keskellä.
Tein jotain kymppitonnin velkaa monella eri luottokortilla. Onneksi tajusin ennen masennukseen vajoamista anoa pankista yhden ison luoton, johon pystyin yhdistämään velat. Oli muuten ihme, että onnistuin sen neuvottelemaan. Onneksi masentuneena mua ei huvita ostella mitään, joten velan lyhentäminen onnistuu hyvin.
Itse sain juuri (taas kerran) hävitettyä koko omaisuuteni ja kanssa kämppä täynnä tavaraa, jota en tarvitse.
Olen itse pitänyt aina kirppispöytää muutaman viikon, jossa saa myytyä ainakin jonkin osan siitä shoppailuvimmassa ostetuista tavaroista.
Itsellä kyllä toimii tämä myös niin päin, että hävitän siinä siivousvimmassani tärkeitä ja erityisesti tunnearvoltaan tärkeitä esineitä ja tavaroita, kun tulee se halu päästä kaikesta eroon ja aloittaa uusi elämä. Kyllä harmittaa monet tärkeät ja rakkaat asiat, jotka on tullut hävitettyä, kun on ollut siinä voimaintunnossaan, että en tarvitse mitään enkä ketään. Sitten taas normalisoiduttuani näille perintöesineille ja muille, joilla on ollut valtava tunnearvo ja rakkautta muistoissa, olisi suuri arvo siinä kodin tunnelmassa.
Mutta nyt kun jo ikää neljäkymmentä, niin sitä on jo tottunut tähän omaan "tuhovoimaisuuteensa", ja ihmettelee vain, että tässä sitä vieläkin vaan hengissä kitkutellaan, vaikka ympäriltä on kaikki luhistunut, kadonnut ja menetetty moneen kertaan.
Sotkin mania päissäni vissiin samallalailla rahaasiat kun sinäkin. Osan tavaroista (avaamattomat) sain palautettua kun selitin että sairauspäissäni tilailin ja sain lääkärin todistuksen asiasta. Muiden kasaantuneiden laskujen kanssa kävelin paremman vaiheen tultua velkaneuvojan luo, joka auttoi minua.
Otin tahallani pikavippejä joita ei ollut tarkoituskaan maksaa takaisin. Näin sain maksettua vuokrat ja ei tullut häätöä. Annoin loputkin velat mennä ulosottoon, koska velkaneuvoja sanoi että minulla ei ole varaa edes peruselämiseen. Vuosikausia elin unettomia öitä ja pelkäsin ulosottoa. Nyt on jo puolivuotta ollut hälläväliä fiilis.
Minulla myös mennyt ulosottoon velat. Ei se maailma siihenkään kaadu. Opiskelijana saan vain pienen summan kuussa lyhennettyä velkojani, mutta kyllä ne parin vuoden päästä maksettu on. Nykyään syön lääkkeitä ja toivon, ettei tällaista enää pääse käymään.
Voi v!ttu kun ei olis tuhlannut nettipokeriin toista kymppitonnia. Nyt sairauslomalla olis ollu kiva tehdä esim. matka maailman ympäri.