...mielisairaalaan joutumista. Itseäni hallitsee tuo pelko melkein 24/7. Olen kaksi kertaa sinne joutunut. Toinen kerta oli aluksi vähän helpompi, kun olin niin pahassa psykoosissa etten aluksi edes tajunnut joutuneeni sinne. Mutta loppuivaihe oli yhtä tuskaa, kun tajusi missä on. Pelkoni on niin voimakas, että tekisi mieli tappaa itseni. Sanotaan aina " Ei kahta ilman kolmatta" ja löisin vaikka vetoa että joudun sinne vielä kolmannen kerran. Mutta kun en kestä sitä! Olen aina pelännyt mielisairaalaan joutumista jo kymmeniä vuosia ennen kun jouduin. Minulla oli viimeksi pari ihanaa lääkäriä ja mukavia potilaita samalla osastolla. No, nyt hekin kaikki ovat lähteneet pois.
Pelkääkö kukaan muu...
orpo
292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minua mietityttäisi vain se syy/sairaus jonka vuoksi jouduin osastolle, ei niinkään se osasto, koska siellähän ihmisestä pidetään huolta. Voisi olla aika kamalaa olla pahassa psykoosissa ilman että kukaan ympärillä ymmärtäisi asiasta yhtään mitään.
Osastoilla vaihtuu väki niin kuin kaikkialla muuallakin, mutta ei se silti tarkoita, että kaikki mukavat ihmiset vaihtuvat automaattisesti kamaliin ihmisiin. Monesti vaan se sairaus hidastaa tutustumista.
Sanoisin, että nopeimmin sinne osastolle pääsee kun piehtaroi negatiivisissa ajatuksissa eli ruokkii itsekin ajatuksillaan vain omaa ahdistusta.
Pidä huolta itsestäsi myös ajatustesi voimalla, äläkä murehdi itseäsi sairaalakuntoon.
Kiitos vastauksesta omat ajatukset! :) Niinhän se varmasti tosiaan on, että pelko on aika turha, tai siis että mieluummin kannatta pelätä psykoosia kuin sen hoitoa. En ole koskaan ajatellutkaan tältä kannalta. Pelkään silti yhä, mutta pelko on vähentynyt. Luulisi, että jos lääkkeet säännöllisesti ottaa, niin psykoosi ei puhkea (viimeksi en ottanut).