Jokainen näkee elämässään sen, että perheet eivät pysy kasassa, tulee ero vanhemmille. Miksi näin on? Olisiko jotakin tehtävä toisin?
Miksi perheet hajoaa?
Kaikki eroaa
1642810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 164
Vanhimmat
Lain mukaan ihminen on lapsi 18-vuotiaaksi ja nuori 18-23v. Sitten nuori aikuinen. ETUOTSALOHKOT, jossa tärkeät elämän päätökset kyetään tekemään, kehittyvät 30-vuotta.
Kolmenkympin kriisi on seurausta etuotsalohkojen lopullisesta kypsymisestä eli realiteettien selkiytymisestä.
Tässä pääsyyt eroihin.
Juuri tämän takia kannattaa se perhe perustaa vasta yli 30 kympin kun tietää mitä halautaan ja eletään se nuoruus kunnolla ettei vanhempana rupea sitä menojalkaa vipottamaan.
Hyvä mek! Tämä on totuus jota harva ymmärtää tässä suorituskeskeisessä maailmassa touhottaessaan. Harva siitä myöskään myöntää. Paljon ongelmia poistuisi kun lapsenhankinta luvanvaraistettaisiin ja kriteeriksi laitettaisiin vähintään 10 vuotta parisuhdetta ja ikää yli 30v. Jotkut puhuneet 12/32 -säännöstä, josaa eletään muun hyvän lisäksi kriisit yli ennen lapsia.
Minun vanhempani ovat edelleen naimisissa.
Mieheni vanhemmat ovat edelleen naimisissa.
Minä ja mieheni olemme edelleen naimisissa.
Sisarukseni ovat edelleen avoliitossa/naimisissa.
Mieheni sisarukset ovat edelleen avoliitossa/naimisissa.
Kukaan ei ole lähipiirissäni eronnut.
Et kertonut missä iässä olette alkaneet lapsia tehdä ja miten pitkiin suhteisiin.
No meillä: minä ja avokki tehtiin lapsi 35 vuotiaana, vielä ei olla erottu, eikö varmaan erotakkaan, kun on tuota elämänkokemusta ja pitkä 15v suhde alla.
Minun isä ja äiti, sisko ja sen mies, kaikki sedät yhtä lukuun ottamatta, kaikki tädit, enin osa kavereita ja työkavereita, entiset naapurit, koulukaverit jne jne. ovat eronneet.
Tuolla ne nuorena lapsia hankkineen hakevat treffipalstoilla seuraa. Olen joskus käynyt treffipalstoilla nauramassa niille, vaikka säälittäviähän ne on :)Mutta siellä on ne ei niin kauniit ja komeat joiden piti hankkia lapset nuorena ja toki lyhyeen parisuhteeseen.
Säälittävää ja huvittavaa:)
Vanhempani saivat vanhimman veljeni kun äitini oli 18v ja isäni 20v. Naimisiin he menivät muutamaa vuotta myöhemmin, ja saivat loppujen lopuksi 7 lasta. Naimisissa ovat olleet nyt yli 40 vuotta.
Mieheni vanhemmat saivat mieheni ollessaan molemmat 20 vuotiaita. Naimisiin menivät samalla kun lapsi kastettiin. Ovat olleet naimisissa kohta 45 vuotta.
Minä ja mieheni tapasimme, kun minä olin 22v ja mieheni oli 27v. Saimme esikoisemme pari vuotta sen jälkeen. Naimisiin menimme 5 vuotta sitten. Yhdessä olemme olleet kaiken kaikkiaan 18 vuotta, josta naimisissa 5 vuotta. Lapsia meillä on 3.
En jaksa luetella samoja tietoja mieheni ja minun sisaruksista, heitäkin on aikamoinen liuta. Mutta kerrottakoon ainakin sen, että vanhin veljeni on ollut naimisissa 15 vuotta. Hän tapasi vaimonsa parikymppisenä ja heillä on 2 lasta.
No mitä ihmettä sitten? Sukusi pysyvyys- ja kestävyystiedot eivät riitä mihinkään tilastolliseen eivätkä vastaa aloittajan kysymykseen. Ikäasioilla ja sillä, missä kohtaa elämää lapset on tehty ja aviot solmittu, ei selitetä sitä, miksi avioliitot eivät kestä.
Kyllä sillä on korrelaatio. Mitä tuoreempaan suhteeseen ja mitä nuorempana lapset hankitaan, sen varmemmin tulee ero ja ongelmia.
Jollekkin on jäänyt levy päälle ja tullut pakkomielle tästä lasten teko iästä. Hohoijaa....
Voihan sillä ollakin, mutta ei se sitä seikkaa miksikään muuta, että kaikenikäiset eroavat, kaikissa elämäntilanteissa, nuorena, keski-ikäisenä ja vanhanakin. Olivatpa lapset minkä ikäisiä tahansa.
Toiset kasvavat erilleen ja eroavat tai eivät. Toiset tottuvat toisiinsa, puolisosta tulee tuttu tapa, jota ei osaa muuttaa. Toiset kestävät kaiken pashan, mitä niskaan mätetään eivätkä koskaan edes ajattele eroa jostain syystä. Ts. se, että ei eroa, ei välttämättä ole mikään saavutus ja merkki onnellisesta elämästä niin kuin luetteloinesi koetat kai osoittaa.
Totta helevetisä eroja tulee kaiken ikäisinä, mutta eroajat ovat yleensä 99% tapauksissa nämä nuorena nuoreen suhteeseen lapsia hankkineita. En oikein ymmärrä, että mikä vitttu siinä on kun pitää heti olla perhettä leikkimässä? Eikö sitä voisi nussia.ja nauttia toisistaan toistakymmentä vuotta ja sitten hankkia lapset. niin saattaisi suhde kestää sen perheen.
Olen sitä mieltä, että kun on pillua jaettu jokaiselle vastaantulijalle ja nussittu kaikkia kaksijalkaisia, niin kestävän suhteen luominen on aina vaikeampaa ellei jopa mahdotonta. Kuten isossa kirjassa sanotaan, että mitä hyödyttää ihmistä vaikka hän saisi koko maailman (naiset tai miehet) omakseen, mutta saisi vahingon sielulleen.
Taidat olla vielä kypsymättömämpi. Kukaan ei voi satavarmasti sanoa mitä kumppani tekee ja mitä elämässä on edessä. Nyt voi näyttää siltä ettet eroa, mutta niin on moni muukin nainen luullut...
Yhteiskunnan, kulttuurin, kirkon / uskonnon ... luomat paineet ja esimerkki. Seksihän kuuluu vain parisuhteeseen / perheeseen ja sitä harrastetaan vain lastenhankintamielessä. Kaikki muu on syntiä ja haureutta ja kuka tavallinen taneli haluaa kulkea jotain muuta tietä kuin esi-isäin viitoittamaa.
Ts. opettakaa nuorenne toisella tavalla !
Kuulutko johonkin voimakkaasti sitovaan uskonnolliseen ryhmittymään?
Ei voi yleistää. Minä tapasin mieheni 16 vuotiaana (hän oli 15 v.). Avioliittoon meidät vihittiin kun oltiin molemmat 19 v. Äidiksi tulin 21 vuotiaana (mies oli armeijassa silloin) ja sen jälkeen syntyi vielä 3 lasta. Olemme edelleen avioliitossa ja tänä vuonna tuli 47 vuotta täyteen! :D
Nykyään ei vaan jakseta nähdä vaivaa, pitää olla koko ajan "onnellinen". Vaihdetaan partneri jos tulee vastoinkäymisiä.
Se selitetään tällä kaikensallivalla nykyisellä rappiokulttuurilla nuo erot! ITSEKKYYS hyväksytään yleisesti tänäpäivänä. On lisäksi kaikenlaisia houkutuksia joihin mennään sumelematta mukaan perheellisinäkin.. kuten feispuukit ja kaikenmaailman pikkujouluristeilyt, joihin meno on puhdasta ITSEKKYYTTÄ, mutta kun on yleisesti hyväksyttyä että pitää olla "omaa tilaa" "omaa aikaa" "omia harrastuksia" "omia ystäviä" mikäli nämä puuttuu ollaan "tukehtuvinaan".. listaa voisi jatkaa loputtomiin, kaikissa esiintyy sana "oma/omia" Kyseessä on ITSEKKYYS joka vie ajan PERHEELTÄ ja lopulta tuhoaa sen. Sillä että kuinka pitkä suhde tai minkä ikäisiä ollaan, ei ole mitään merkitystä! Tämä on totuus!
Nimenomaan, kokoajan pitää olla "onnellinen"!! Ei ymmärretä että elämässä ei kokoajan VOI olla "onnellinen" vaan tylsää arkea ja vastoinkäymisiä on yleensä paljon enemmän kuin sitä onnea.. haetaan väärällä ja itsekkäällä tavalla sitten sitä "jänskää huumaa" ja "onnellisuutta"
mutta tässä on nykyihmisen ongelma.
taivaan tanelin biblia on revitty rikki tieteen johdosta...
psykologia/biologia/lääketiede todistavat että seksi on perustarve jota ihminen tarvitsee voidakseen hyvin, evoluutioteoria taas todistaa, että meidät on "luotu" eriarvoisiksi siinä mielessä, että emme ole yhtä puoleensavetäviä, tämä johtaa taas konflikteihin, joita ei voida välttää ikinä
olemme jatkuvassa sotatilassa seksin suhteen, onhan ihmisen päätavoite lisääntyä...ihminen on oikein koodattu siihen, eikä mies voi sille mitään, että kiihottuu seksikkäistä naisista yms...se on geeneissä.
uskonnollisuus ei perustu järkeen ja se on siksi hylättävä, koska logiikka ei armoa tunne...esim.jos sulla on kuume niin rukoilu ei auta, mutta tieteen avulla eli erehdyksen ja kokeilun sekä päättelyn kautta valmistettu pilleri suurella todennäköisyydellä kyllä...
loppujen lopuksi kaikki on vain sattumaa, mutta hautaan päädytään kaikki niin olisi suotavaa jakaakin sitä pillua ja munaa kaikille ettei yksikään jäisi ilman=joutuisi kadotukseen, sillä tiedekin todistaa ettei yksinolo tee kellekään hyvää
mutta mutta ihminen ei voi biologialle mitään, joten meidät on tuomittu sotimaan siitä kuka saa ja kenelle annetaan...taivaan taneli on vaan lohduke niille jotka eivät sitä pillua tai munaa saa
ja jos jumala tämän kaiken julman luonnon loi niin miksi palvoa häntä siitä hyvästä, en näe kärsimyksen sallimisessa mitään hienoa, että kyllä hihhulit lähinnä säälittäviä älykääpiöitä ovat
tervetuloa 2000-luvulle, jossa uskonnot ovat häviämässä kovaa vauhtia kiitos tieteen joka on murskannut uskonnot
ja ihminen on biologian takia ei-yksiavioinen, että seksi kuuluukin kaikkien kelpoisten kesken harrastettavaksi
kukaan ei ole kenenkään omaisuutta
pahimmat tieteen/ihmisen hyvinvoinnin esteet ovat uskomuksiin perustuvat valheet kuten uskonnot, kapitalismi ja oikeusjärjestelmä, jos ne eivät perustu matemaattisloogiseen todisteelliseen tieteeseen päämääränä maksimoida ihmisten hvyinvointi
j
Itsekin uskon tieteeseen ja matematiikkaan, mutta enpä noin idioottimaista kirjoitusta kuitenkaan ole aiemmin lukenut.. tai olen, mutta harvemmin kuitenkin.
On kuitenkin olemassa moraali joka kehottaa ihmisiä toimimaan oikein. Tuo sinun mallisi vain lisää kärsimystä. En näe uskonnoissa mitään pahaa.
Elämä ei vaan aina mene niinkuin Strömsössä. Lasten saaminen nuorena ei ole yhtäkuin tuleva ero tai lasten saaminen kolmekymppisenä yhtäkuin kestävä suhde.
Elämässä voi tulla tilanteita joita ei ole suunniteltu.
Toki osan eroista voi selittää sillä, että luullaan parisuhteen tuovan onnen. Velvoitetaan toinen ihminen pitämään itsensä onnellisena 24/7. Toisin sanoen ei kestetä normaali arkea.
Elämässä ei voi elää kriisejä ennalta. Ei voi tietää mitä elämä tullessaan tuo. Ei ole semmoista vakuutusta joka takaisi että kolmenkympin jälkeen on kriisit käyty läpi ja elämä on seesteistä ja rullaa mukavasti. On asioita joihin ei voi varautua eikä elää ennakkoon. Elämä ei tunne käsitettä "förskotti".
Itse kokemuksella sanoisin, että lyhyeen suhteeseen ja nuorena kun hankkii lapsia, suhde hajoaa 90% varmuudella, ja kun tekee lapset pitkään yli 10v suhteeseen yli kolmikymppisenä 10% varmuudella tulee ero.
Pyh sanon minä.. Vanhemmilla ihmisillä niitä kriisejä vasta tuleekin. Vauva-ajan läpikäymiseen tarvitaan vanhemmilta hurja määrä energiaa ja jaksamista. Ainakin meille kun lapset eivät nukkuneet kui 1-2h kerrallaan. Mies vuorotöissä ja vastuu jää pitkälti siis minulle. Kun herää vauvan kanssa monesti yöllä ja aamulla klo 7 herää 2-vuotiaan kanssa aamuaskareisiin, tarvitaan tälläiseen elämään paljon jaksamista. Minusta nuorena jaksaa tällaiset paremmin.. Sanotaan 20 paremmalla puolella. Itse en yli 30-vuotiaana harkitsisi edes lapsia. On uran ja lasten elannon takaamisen aika. Lasten kasvatus tietenkin etunenässä tärkeysjärjestyksessä. Itse ajattelin ryhtyä yrittäjäksi kun siihen nyt olisi mahdollisuus ja kun olen jo valvomiseni valvonut ja lapseni ovat vähän isompia, voin keskittyä nyt uusiin haasteisiin.. Ainiin ja olen edelleen mieheni kanssa yhdessä. Sain esikoiseni 20-vuotiaana ja kuopukseni 22-vuotiaana. Opiskelin jatko-opintoja lasteni ollessa kotona ja nyt on uusien haasteiden vuoro..
Naurakaa te vain meille nuorille. Mä kerkeän näkemään paljon lasteni elämää ja olla siinä mukana.. Kerkeän tukemaan heitä jos tarve on niin taloudellisesti kuin vaikka lastenhoitajana.. Kerkeän tekemään vaikka mitä lasteni kanssa..
Älä jauha paskaa tyttö, kun et tiedä. Toiset puhuu tiedolla ja sinä olettamalla ja miten toivoisit olevan.
Sinullahan on jatkuva kriisi meneillään.
Ei auttanut lapsien tekemällä tekeminen vanhana.
Ei lapsia tosta vaan tehdä, jos ei ole toista jonka kanssa tekee. Ette ole vissiin huomanneet..? Joskus sen jonka kanssa voi lapsia tehdä (tullaan tilanteeseen että elämä sujuu yhdessä, molemmat haluaa lapsia ja voi ne suhteellisen hyvin elättää jne.), löytää vasta myöhemmin. Pitäiskö siksi jättää lapset tekemättä, että on "jo" vähän yli 30 kun mahdollisuus on.
Tyttöhän puhuu omasta kokemuksestaan. Sinä huutelet täällä ja halveksit muiden mielipiteitä jatkuvasti. Kuulostat oikein kypsältä ja valveutuneelta aikuiselta :(. Mikäs kriisi sulla on menossa? Miesten vaihdevuodet?
Älä ala yrittäjäksi, sillä et tiedä mitä se vaatii.. vie kaiken ajan ja tulot epävarmoja.
Hienoa "future132" että olet vielä noin taivaissa.. Alahan nyt pikkuhiljaa riisumaan noita ruusunpunaisia laseja silmiltäsi. Hahhaahaa, ei kannata tuota tulevaisuuttaan pitää ihan varmana. Uskallan melkein varmasti sanoa, että kaikki mikä sinulle on nyt satavarmaa, ei tule pitämään paikkaansa. Kun sinulla alkaa tuo yläkerta kasvamaan, muuttuu ajatusmaailmasi aikalailla.
Mun äiti kituutteli avioliitossaan sinne kun minä oli 21v.Olisi ollut paljon onnellisempi kun olisi eronnut aikaisemmin.Kun elää suhteessa jossa mies laiminlyö perhettään VUOSIEN jopa vuosikymmenen ajan(eism alkoholilla,liialla työnteolla..) ,kannattaa harkita edes asumuseroa.Olen melko varma että äitini ei olisi niin totaalisen negatiivinen,jos olisi hivenen ottanut etäisyttää asioihin/suhteeseensa silloin nuorempana,jolloin oli ollut jo onneton monta vuotta. Kun puhuminen toiselle osapuolelle ei auta,silloin on tekojen aika. Ja lapset NIIN vaistoaa jos avioliitto on rakkaudeton, lapset ovat tosi nokkelia jo ala-asteikäisinä!!!
mikä tosta oli muka väärin? mähän todennäkösemmin näen pidempää lasteni elämää.. omaisuutta minulla ei ole yhtälailla kuin miehelläni mutta toivottavasti jotain saan jätettyä. No esim siskoni teki samanikäisenä lapset, ollut miehensä kanssa nyt 15-vuotta, on maisteri ja varsin onnellinen.. Ja tällaisia pariskuntia henkilökohtaisesti tunnen monta. Liikunko jotenkin oudossa porukoissa kun itse tunnen paljon tällaisia pariskuntia vai liikutteko te?
Miksi nykyään pitää kokoajan olla "onnellinen"???? Ettekö ymmärrä ettei elämä voi kokoajan olla sitä.
Sanon taas kerran, että voi future132 parkaa.. Hienoa, että sinulla on noin valmiit suunnitelmat ja luulot.. Olet niin itsevarma itsestäsi, kuullostaa jopa ihan siltä että kun sinä olet noin päättänyt niin se elämä sitten menee juuri ajattelemallasi tavalla. Muistathan kuitenkin, että sinun pitää tehdä ,myös konkreettisesti jotain asian hyväksi, koska ei se ajattelemalla parane. Mutta yksi asia mikä noista kirjoituksistasi tuli selkeästi läpi: SINÄ ajattelet, miehesi ei, ei edes tiedä SINUN ajatuksista. Olet todella itsekäs, ja melkein uskallan sanoa, että miehesi ei tule olemaan pitkän päälle tyytyväinen ja siitähän seuraa....
Äsryttää kun kaikki hokee tota Strömsöötä..
tota 'omg'tä...
Voi vee ja sun omgee, mikä siinä strömssöössäkin niin ärsyttävää voi olla?
Vanhanaikainen avioliittomalli on instituutio, joka ei pelitä enää nykyaikana. Miten se voisikaan, kun tämä päivä on aivan erilainen kaikkine puolineen kuin menneet ajat.
Vasta sitten, kun liitoissa alkaa puhaltamaan uudet tuulet, osapuolet suovat toisilleen vapauden, itsellisyyden ja persoonallisuuden parisuhteesta huolimatta, on mahdollisuus terveisiin ihmissuhteisiin, jotka kestävät arkipäivän paineet ja isommatkin kriisit. Alistus- ja omistussuhteissa elämästä tulee maanpäällinen helwetti, jota kukaan normaalijärkinen ei jaksa pyörittää kovin kauaa.
että vapaus, itsellisyys ja persoonallisuus parisuhteesta huolimatta antavat mahdollisuuden kestää arkipäivän paineet ja isommatkin kriisit kun ihmiset alistuvat vapaaehtoisesti? Se on eri asia kuin kenenkään alistaminen. Miehen pitää alistua Jumalalle ja naisen taas olla alamainen miehelleen sekä lasten tulee olla alamaisia vanhemmilleen. Vanhempien tulee seistä yhdessä yhtenä rintamana opettaen kannustamalla lapsiaan pyrkimään hyvään antaen hyvän mallin heille. Tämä sukupolvesta toiseen, niin vot, johan pelittää.
Ei nykyajassa ole mitään mitä ei olisi tapahtunut meitä ennen. Ainoa mikä on tapahtunut on muutos ihmisissä. Olemme raivoisia ja vailla hyvyyden rakkautta, vanhemmillemme tottelemattomia ja todella itsekäs sukupolvi. Siinä selvät syyt miksi avioliitot eivät enää kestä.
Mutta kokeilepa muutosta itsessäsi, niin huomaat pian muutoksen myös muissa.
Mikä Jumalasta seuraava se mies on? Kannatan tasa-arvoa, yhteistyötä, ystävyyttä ja avunantoa kaikille.
Ja miksi helweetessä naisen pitäisi olla alamainen miehelle(en)? Aikuisen ihmisen! Ikäänkuin olisi vähäjärkisempi ja pitäisi kysyä mielipidettä ja tyytyä siihen, mikä se miehellä sattuu olemaan.
Edes lapsen ei tarvitse alistua. Vai onko ajatuksesi oikeasti, että kun vanhempi käyttää esim. hyväksi, lapsen on siihen hiljaa, kiltisti ja automaattisesti suostuttava, siis alistuttava?
Kannattaisiko jättää Jumala-asiat iltarukouksiin ja käsitellä maalliset asiat maallisina, ettei mene noin pahasti puurot ja vellit sekaisin.
Ei ne sekaisin ole. Tuo on perusasia. Mies on perheen pää, näin asia luonnollisesti on. Naisen tulee kuunnella, neuvotella voi mutta kyllä se mies lopulta päättää. Lasten kuuluu totella vanhempiaan kaikessa, vanhemmilla on velvollisuus kohdella asianmukaisesti ja ohjata oikeaan! "koetappa muuttua" nimimerkillä on itsellään puurot ja vellit sekaisin, kuten hyvin monella tänä epäterveenä nykyaikana.
Minun isä ja äiti, sisko ja sen ex-mies, kaikki sukulaiset muutamaa lukuun ottamatta, kaverit, koulu- ja inttikaverit, lapsuuden ystävät, työkaverit ja tutut ja tuttavat sekä naamatutut ja puolison tutut, jotka hankkineen lapsia lyhyeen alle 10 vuoden suhteeseen ja alle kolmikymppisenä, ovat eronneet. No ei ihan kaikki, mutta 95% arvivolta.
Niin ja meille syntyi eka lapsi kun olimme 35 vuotiaita ja yhdessä oltu 16 vuotta. Toistaiseksi ollaan yhdessä ja hyvin menee.
Vanhanaikainen avioliittomalli on instituutio, joka ei pelitä enää nykyaikana. Miten se voisikaan, kun tämä päivä on aivan erilainen kaikkine puolineen kuin menneet ajat.
Vaikka kuinka kovasti vastatte tätä vanhaa instituutiota ja vertaatte tämän päivän elämään. Se oli silloin ja on edelleen se asia, jossa perheiden tulisi elää.
On varmasti totta että elämä on monella tavalla muuttuunut, naiset ovat työssä ja monesti hankkivat jo enemmän kuin miehensä. Miehissä on paljon sellaisia, jotka ovat jätäneet koulunkäynnin lähes peruskouluuun ja monet ovat ammattikoulun käyneitä.
Tämä tilanne luo illusion, että tulee yksinkin toimeen lasten kanssa. Niin varmasti tuleekin jos tuo talouden puoli on vakaa, mutta se tärkein eli lapelle äiti ja isä samassa perheessä rikoutuu ja lapsi joutuu elämään elämää, joka ei todellakaan oel hänelle hyväksi.
Sitten vielä kun tähän lisätään nuo vaihtuvat kumppanit, elämästä on kadonnut pitävä pohja. Mennään tasapainottomana ja etsien eteenpäin.
Aina on muutosta ja kaikessa, mutta vakaan pohjan saamiseksi elämään on tärkeää säilyttää siinä taspaino ja turvallisuus ja sitä juuri avioliitto antaa, kun se mielletään oikeaksi tavksi elää perhe-elämää.
en oikein tiedä mikä perhe on sellainen, jossa vaihtetaan apri kuin entisen sanonnan mukaan "mustalainen hevosta".
Monissa perheissä alkaa olla jo lapsia monen ex:n kanssa, lasten osa tämän päivän ajattelumaailmassa on kurja ja paha.
Tämä hulvaton meno ja lasten eri kodeissa juokseminen kostautuu, sillä miten nuo lapset osaavat elämäänsä elää.
Jo se että on ainainen rumba ihmissuhdevaihdoissa tekee ihmisen osittain työkyvöttömiksi, sillä on kansantaloudellinenkin hinta, paljon lapsia suorastaan hyljätään ja he elävät elämäänsä sijoitettuina.
Oikea koti on ollut ja tulee olemaan koti, jossa tuon vanha istittuutio eli avioliitto mielletään pyhäksi asiaksi eli nähdään moraali asioissa vaikka maailman meno on muuttunut ja puolisoitten olisi mahdollista elää omilla tuloilaan.
Niinhän usein käy, että liika vapaus tekee hirveää jälke, niin uskon´käyvän tälle nykymenollekin, jossakin tulee raja-aita vastaan.
Nyt olisi koko yhteiskunnan ja eritoten päättäjien painettava jarruja ja lujaa eli kun ihmiset itse eivät ymmärrä mitä seuraa, tulee se lainsäädönnöllä laittaa ruotuun ja niemnomaan lasten tulevaisuuden turvallisuuden vuoksi.
Nimenomaan! "hyvä koti lapsille" Olipa fiksu kirjoitus! Eipä tuohon lisättävää ole. Jotka muuta väittää ovat vähä-älyisiä tai itsekkäitä valehtelijoita!
Vanhempani olivat lähes 20-vuotta naimisissa ( seurusteluaika) ja erosivat tämän taipaleen jälkeen. Olin tällöin 9-vuotias. Sain kuitenkin pidettyä hyvät välit vanhempiini ja he järjestivät kotinsa niin että minulla oli vakaa koti, rakastava perhe ja hyvä tukiverkosto. Sain isäpuolen josta tuli minulle yhtä tärkeä kuin muutkin perheenjäseneni. Ihan samat rutiinit minulla oli kuin muillakin lapsilla: koulusta kotiin, välipalaa, läksyt (ja niiden kuulustelu), päivällistä, leikkimistä ja iltapuuhaa. Perusarkea meillä silti elettiin.
Nyt minulla on oma perhe (tosin olen vielä lasteni isän kanssa yhdessä) ja pyrin pitämään parisuhteen, oman ajan ja perheen yhteisen ajan tasapainossa kaiken arjen ja rutiinien keskellä. Ainakaan vielä ei hirmuisia kommelluksia ole tullut. Näin on menty jo monia vuosia ja koska se on meillä todettu toimivaksi, ylläpidämme tätä ajatusmaailmaa. Ei kukaan sano etteikö parisuhteessa olisi toisinaan parannettavaa, en sano etteikö me mieheni kanssa koskaan kinasteltaisiin.., Mutta meillä on toistaiseksi toimivia parannuskeinoja ollut käytössä. Tämä ratkaisumalli liittyy nimenomaan ajakäyttöön.
Meilläkin perusarjessa ei hirveästi ole ylimääräistä aikaa. Viikonloput menee lasten kanssa viipottaen, kotia siivotessa, viikko-ostoksissa jne. Arjet menee töiden ja lasten hoitoaikojen mukaan. Kunhan kotona on ruoat oikeeseen aikaan valmiit, lapset hoidettu, kotityöt tehty ja usein töitä tulee tuota vähäsen kotiinkin niin ei siinä montaa minuuttia jää ylimääräistä aikaa (jollei halua yöunista verottaa). Ja koska meidän arki alkaa ennen klo 6, mielelläni menen nukkumaan jo viimeistään klo 23.
Vähintään joka toinen kuukausi pyrin järjestämään parisuhteelle aikaa.
Pointtini siis on se että ajankäytölllä pyrin välttämään liian suuret kinailut mieheni kanssa.
Ps. Ei meillä aina mene juuri niinkuin unelmaparisuhteessa. Mieheni on siis nyt iltavuorossa ja
Siski, kun kolmas tulee välin ja rikkoo hyvän laspi perheen. Kolmas rikkoo kun on niin katkera ja omi aonkelmia ja on kivaa rikkoa sellaista mitä itselä ei ole.
hyvän voi rikkoa..
Sutturat tuli väliin kun krsiisi oli päällä, ja iski minulle rakkaan mihen ja lapen isän sielmieni edestä, kun olsin päässeet lähelle toisiamme.
Haavoittuvassa herkässä tilasa mies oli helppo saalis,katkera naakka tiesi sen ja iski ja vei.
Voi kökkö. Taas yksi mies, joka on ilmeisesti ollut täysin tahdoton lammas, kun noin oli vietävissä? Eikö ole hyvä, että pääsit siitä eroon?
Ryhtiä, nainen. Pettävä ukkomies on se syyllinen, "herkästä ja haavoittuvasta" tilasta taas olen minäkin kuullut monen vonkaajan suusta.
Yritä sinä nainen harrastaa seksiä miehesi kanssa hyvin usein riippumatta oletko itse kovin kiinnostunut tai et. Samoin sinä mies. Luulempa, että sekin auttaa kummasti pitämään liittoa kasassa. Kannattaa myös kuunnella toisen mielipiteitä ja yrittää ottaa ne huomioon mahdollisuuksien mukaan. Älä harrasta seksiä muun kuin puolisosi kanssa, vaikka tilaisuus olisikin ja kiusaus siihen kaikesta huolimatta ON.
Sinun haaro-väliinkö tuli? Olisit pitänyt jalat kiinni ääliö
"Yritä sinä nainen harrastaa seksiä miehesi kanssa hyvin usein riippumatta oletko itse kovin kiinnostunut tai et. Samoin sinä mies. Luulempa, että sekin auttaa kummasti pitämään liittoa kasassa."
Tämä on juuri näin, joten ihmettelen noita miinuksia!!!
Yksi merkittävä suhteen koossapysymistä auttava asia on seksin harrastaminen. Tämä todettiin tänä vuonna jopa jossain vauvalehden artikkelisakin, jossa käsiteltiin lapsiperheiden parisuhteiden koossapysymistä. Ja vaikka seksi ei maistuisikaan, niin sitä pitää kuulemma silloin harrastaa parisuhteen koossapysymisen nimissä vaikka väkisin!!!! Silti lopputulos jää plussalle eli ei tule eroa =)
Elämässä on aika paljon asioita, joita täytyy tehrä "väkisin". Rakastelu on yksi niistä, joita ei kyllä millään voi ...
Kyllä sen voi hyvänkin rikkoa! Kakkosnaiset ovat hyvin häikäilemättömiä. Typerä mies on vietävissä hyvästäkin perheestä ja liitosta. Nämä naiset ovat hirviöitä. Ei heidän tulisi perheellisten kanssa alkaa.. ei tulisi vaikka typerä mies polvillaan pyytäisi. Eli sillä ei ole merkitystä kumpi kumman iskee, vaan sillä että KUMPIKIN tekee väärin. Tietysti voi olla toisinkinpäin eli nainenkin voi olla miehen toimesta vietävissä ja tämäkin on valitettavasti yleistynyt, kuten kaikki SAIRAS nykyaikana.
Yhtä syyllinen on se nainenkin joka iski ja vei! Ei se pyhitä sitä että on sinkku ja "rakastuu". On väärin alkaa perheellisen kanssa!
Ei se seksi mitään auta tai pelasta! Tarpeetonta koko touhu, on paljon tärkeämpiäkin asioita!
Siksi että joskus ennen mentiin naimisiin sillä ajatuksella, että kunnes kuolema meidät erottaa.
Nykyisin ryhdytään suhteeseen avioliittoa välttämättä edes ajattelematta jaa muutenkin sillä ajatuksella, että kokeillaan ja katsellaan, miellyttäisikö tämä vai ei... ja sitten kun tulee jokin vaikka pienikin kriisinpoikanen tai isompi mielipide-ero, lähdetään aikaisempaa helpommin eri suuntiin. Ja sama alusta. Ryhdytään suhteeseen, kokeillaan ja katsellaan eikä siitä ehkä tule ikinä sen valmiimpaa.
Ei olla enää valmiita sitoutumaan ihan oikeasti. Siis periaatteella kunnes kuolema meidät erottaa. Etsitään jotain täydellistä ja harva meistä on aivan täydellinen ihminen.
Ja paskat se niin ole, vaan kyllä se on tämä nykyajan maailma jossa on vara valita.
Paskat itelles. Sulla ne on jo housussa ja tuskin siellä muuta onkaan. Hyvä niin koska tulis myös paskapäälapsia tuollaiselta :D
Jos siellä housussa on muutakin elämää kuin paskan muhintaa, niin tee itelles palvelus ja käy hakemassa sterilisaatio jos sulla ei sitä jo ole.
Täällä naimisissa tai muuten varatut naiset kertovat miten heidän suhteensa kestävät, niin miksiköhän ne kestävät...
Olen ollut sinkkuna muutaman vuoden (oma valinta) ja juurikin nämä kiltit perheenisät ovat niitä pahimpia pettäjiä... Ei sitten haluta erota kuitenkaan kun on ostettu ne ok-talot, autot ja on se pari lasta.
Eli se että on näennäisesti onnellinen perhe ei tarkoita että siellä se onni on ja kaikki hyvin.
Miehet ei vaan uskalla erota kun tämä paketti on saatu kasaan.
Täällä joku oikein naureskeli säälittäville treffii-ilmoituksille, voi olla että juuri sinunkin miehesi on tuolla chateissa vokottelemassa jotain naista tai baarissa tai työpaikalla...
Varatut naiset ovat niin sinisilmäisiä ja niin helppoa valehdella, kaikki menee läpi ja sitten sukujuhlissa hehkutetaan miten ihana ja kiltti mies mulla on :)
Tottahan kaikilla naisilla on varatuista miehistä kuvatunkaltaisia kokemuksia, mutta ei silti voi mennä yleistämään, että kaikki kiltit perheenisät aina pettävät.
Tottakai on olemassa myös fiksuja miehiä, jotka ymmärtävät että pelissä on liian paljon menetettävää, eikä sitä riskiä satunnaisen sutturan vuoksi kannata ottaa. :)
Itse ennen lapsia petin vaimoani paljon juuri näiden onnettomien perheenäitien kanssa. Sitten jäin kiinni ja käytiin melko syvällä tässä suhteessa, mutta rakkaus voitti. Nyt meillä in kaksi lasta ja en ikinä pettäisi. En pysty, kun samalla pettäisin meidän lapsia.
Ei silloin joskus tuntunut haittaavan näitä äitejä se kun pettävät lapsiaankin, ei vain sitä lasten isää jonka kanssa ei ole muuta yhteustä kuin perhe. Ennen perhettä oli vain yhteinen perheunelma. Sääliksi käy niitä naisia. Oli 20 - 25 vuotiaana otettu joku siitoskelpo nynny ja nukahti perhe, mutta eipä se perhe korvaa rakkautta.
Eli vaimoasi voit pettää, muttet lapsiasi..?
Oletkin oikein "mies"...
...jaksoin kiinnostaa sinkkuloita niin kauan kuin olin varattu, kun vapauduin sinkut katosivat kuin olisin pudonnut TYÖMARKKINATUELLE eli kansa lakos!
Kiitti, päivän piristyksestä. :)
Vaimo 43-v ja itse 44-v, yhdessä 26 vuotta joista naimisissa reilut 20 v. Seitsemän lasta 6-21 vuotta. Välillä on tapeltu, useinmiten ei - kertaakaan ei ole mietitty eroa, tai ainkaan siitä vaihtoehdosta ei ole puhuttu - puolison ajatuksista en vielä pitkänkään ajan kuluttua aina tiedä ;)
26 vuoden aikana kerran olen pettänyt, tulipa maksulliset kokeiltua.
Mielestäni erojen suuri määrä johtuu tästä nykyajan kaikkimullenytjahetieikävastahuomenna-asenteesta, "arki yllätti! - ei kestetä normaalia elämää. Kaikkien elämä ei voi olla aina niin hohdokasta, tavallinen taaperrus 8-16 töineen, velkoineen ja kotitöineenkin voi olla todella mukavaa.
Minä usein katson kummeksuen näitä 30-40 vuotiaita jotka uhä edelleen tuntuvat elävän villiä nuoruuttaan, eivätkä kykene asettumaan normaaliin perhe-elämään - valitetaan kun ei joka viikonloppu pääse enään bilettämään kun lapsia ei saa mummolaan hoitoon. Alkoholinkäyttökin on omien tuttavien keskuudessa suurempaa näillä kolmikymppiseksi saakka villiä nuoruuttaan viettäneillä, kuin jo nuorempana perhe-elämän aloittaneilla.
Duunarimutsi: Ai sun mielestäsi kaikki naiset joihin varatut miehet lankeaa ovat sutturoita... Useimmiten asia on juuri päinvastoin, kotona on verkkareissa kulkeva väsynyt pihtari vaimo jonka elämä pyörii lasten ympärillä , sitten mies tapaa upean sinkkunaisen joka huolehtii itsestään ja joka kuuntelee.
Ei kai ne varatut miehet nyt niin sokeita ole että lankeavat johonkin rumaan sutturaan :) Siinähän aliarvoidaan miestä :)
No olihan se provosoivasti sanottu, mutta munahaukat ovat munahaukkoja. Kun ne saavat haluamansa, kohde sattaa lakata kiinnostamasta. Kyllä fiksu mies tietää mistä on kysymys, eikä ota riskiä. ;)
Fiksulla naisella puolestaan on pari, kolme periaatetta. Miehen pitää olla älykäs, hänellä ei saa olla lasta aiemmasta suhteesta ja hänellä pitää olla hyvät hampaat.
Miksi ne hampaat on niin tärkeät? Ei lahjahevosen suuhun ole tapana katsoa. Ja hyvä mies on taivaan lahja fiksulle naiselle.
Hampaat ovat siksi tärkeät, koska ne on miehen hyvän ulkonäön ja miksei terveydenkin aa ja oo. Huono suuhygienia kielii masennuksesta, laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä.
Moni näyttelijä olisi ilman hoidettua purukalustoaan perin tavallisen näköinen ja komeakin mies ruskeilla hampaillaan varsin luontaantyöntävä. Olen myös huomannut, että fiksulla miehellä on yleensä myös hyvin hoidetut hampaat, siksi kannattaa katsoa suuhun. ;)
Kyllä ne sutturoita eli huoria ovat ne naiset johon varatut miehet lankeaa. Elämä pyörii yleensä lasten ympärillä. Sitä vaimoa pitää tukea eikä lähteä jonkin huoran "upean sinkkunaisen" mukaan.
Miksi miinuksia tuolle ylemmälle?? Totuushan tuo oli! Ilmeisesti totuuden kertominen ja varsinkin kuuleminen satuttaa?
Parikymppiset ovat lapsia itsekin. Ei ne mistään ymmärrä. Siihen kun tulee sinappikone kolmanneksi niin ero on valmis. Kuunnelkaa joskus parikymppisten tyttelien juttelua niin hämmästytte. Siis miten voi ihmiset olla yksinkertaisia ja itsekkäitä. Säälin jokaista nuorta miestä joka joutuu tuon ikäisen pissiksen uhriksi.
Tämä on ainoa oikea totuus tähän asiaan, turvat kiinni siellä takarivissä!
Monet naiset ajattelee vain omaa uraa, lapsista/muista ei niin väliä.
Kohtuus kaikessa olisi kohdillaan.
t:sovinisti (niin ei tarvitse erikseen hössöttää, tiedetään)
Ero tulee kun avio-/avopari hankkii koiran lasten tullessa siihen ikään että viettävät aikansa kaveriensa kera. Niin monta ulkoiluttajaa tavannut.
Ei tule mikäli he pissittävät sitä koiraa yhdessä.
Yhteiskunnan tuet ja tukimuodot innostaa ja kannustaa eroamaan ja nämähän tulee vain toiselle osapuolelle.
Eipähän eroamisen jälkeen tarvitse tehdä siivous ta kaupankassan hommia yms.kun nämä ns. pienipalkkaiset hommat tiputtaa asumistukia.
Eroistahan 2/3 osaa on naisten hakemia ja syythän on edellämainitut ja ihan eräänlainen kyllästyminenkin parisuhteeseen...
Vanhemmat naiset eroavat siitä syystä, että tulevaisuudessa miehensä omaishoitajaksi ryhtyminen alkaa pelottaa. Naiset pitävät itsestään parempaa huolta kuin miehet, jotka sitten kuolevatkin nuorempina. Monet miehet ovat liian laiskoja jaksaakseen pitää itsensä kunnossa, kun mittariin tulee lisää vuosia.
Tämä on kyllä ihan hyvä näkökanta, mutta vanhemmat naiset ovat myös heitä, jotka jo osaavat, jaksavat ja pystyvät ottamaan vastaan elämän rankatkin annit; sairauden, pelon, tulevaisuuden epävarmuuden, vastuun lähimmäisistään ...
Jostain Pohojalaaselokuvasta: "mikään ei ole niin viisas kuin vanha nainen."
Koska työtön vaimo ei saa edes työttömyys korvausta. Kun hän eroaa sosku maksaa hänelle kaikki ja vielä elatustuet päälle ;(
Hallita vuorovaikutustaitoja, silloin hyvin usein ajaudutaan suhteessa karille. Myös puolisot muuttuu ulkoisesti,tulee 20-30 kg ylipainoa jolloin kumppani johon ihastuttiin ei enään näytäkään puoleensavetävältä.
Toisaalta etuotsalohko niin kypsynyt, että keski-ikäinen mies huomaa lopulta erota luodessaan mielikuvia toisenlaisesta naisesta, nalkuttamisen lopullisesta hautaamisesta ja omannäköisestä elämästä, jossa lapsetkin viihtyvät :)
Meillähän oli 12 vuotta presidenttinä lesbo Halonen. Hänen kaudellaan perinteistä avioliittoa ajettiin ryminällä alas. Vai oletkos kuullut yhtään Halosen puhetta jossa hän puhuu perinteisen perhemallin puolesta. Ehei. Kyllä ne homojen ja lesbojen oikeudet oli hänen ykkösasiansa. Sitä saa mitä tilaa.
En ole kuullut yhtään. Mutta olen tasan sitä mieltä, että perinteinen perhemalli on suoraan persheestä. Enkä ole homo enkä lesbo, mutta tiedän perinteisestä avioliitosta ja perhemallista kaiken yli 30 vuoden kokemuksella.
Perinteinen avioliittoinstituutio on aikansa elänyt, tilalle tarvitaan aivan uudenlainen malli, jotta liitot ja perheet pysyisivät kasassa.
Perinteinen perhemalli ei ole suoraan persheestä, vaan ihmisten ymmärrys sen tarkoituksesta on hukkunut vuosisatojen saatossa. Se mitä luulet tietäväsi perinteisestä avioliitosta ja perhemallista 30-vuotisen kokemuksesi pohjalta osoittaa sen.
Palattaessa siihen perinteiseen avioliittoon, jollaiseksi Luojamme sen tarkoitti, niin voimme todeta että sehän kestää kaiken. Kärsimyksistä huolimatta, jos kestät, niin voitat. Kokeile.
Taas noita höpö, höpö juttuja.....
Kyllä on. Enkä luule mitään, minä tiedän tarpeeksi monta muutakin perhettä ja parisuhetta ja mitä niille oikeasti kuuluu, sisältöön ja sen semmoiseen. Omani ei ole ainoa esimerkki, vaikka olenkin sen pitänyt 'kasassa'.
Sinä voit palata pimeälle keskiajalle, jos tahdot, me muut elämme ajassa ja menemme eteen päin ja silloin täytyy myös perinteisten perhemallien ja liittojenkin kasvaa, kehittyä ja uudistua aivan niin kuin kaiken muunkin. Vain sinä jäät ja jämähdät, tulevaisuuden ovet ovat laisiltasi suljetut.
Halonen ei ole lesbo. Suvaitsevaisuus ja ymmärrys muiden erilaisuutta kohtaan ei tee kenestäkään gaytä. Mitään ei ajettu alas, vaan erilaisille liitoille annettiin mahdollisuus rekisteröityä ja adoptoida lapsia. Keneltä se on poi`s?
Höpö höpö! "palaa sinä menneeseen" Nuo ovat perusasioita ja ne eivät muutu, kehity ja kasva vaan ovat sellaisia ajasta riippumatta! Perinteisissä arvoissa ei ole mitään vikaa! Katsotaanpa 10-20v päästä miten hyväksi nämä "uudistumiset" ovat olleet. Olen varma että ongelmia on luvassa kuten jo nykyäänkin valta-osalla. Tulevaisuus kuuluu kaikille. Ei mitkään ovet sulkeudu noudattamalla vanhoja perusarvoja.. sensijaan kaikenmaailman höpötyksillä ja itsekkyydellä sulkee kyllä ovet hyvältä ja terveeltä perhe-elämältä.
On se siinä mielessä pois esimerkiksi lapsilta, joita kiusataan satavarmasti koulussa kun selviää että hänellä onkin kaksi äitiä tai saatika kaksi isää. Ei se normaalitilanne kuitenkaan missään nimessä homoseksuaaleja halveksimatta ole. Ei lapset sellaista ymmärrä, koska se ei kuitenkaan luonnostaan ole normaalia, vaan kiusatuksi siinä joutuu aivan varmasti. Tämän vuoksi en kannata homojen adoptio-oikeutta. Vaikka en homoja inhoakaan.
Sekin on homoilta ITSEKKYYTTÄ kun halutaan adoptiolapsi, eikä haluta ymmärtää kuinka häntä asian vuoksi kiusataan myöhemmin koulussa.
Ajassa elellään. Avioliitot, avoliitot ja seurustelut hoidellaan tässä päivässä eli ajassa, siis Facebookissa ja senssipalstoilla. Näin varmasti kaikki suhteet kestävät loputtomiin -ainakin siellä bittitaivaassa.
"en tilannut". Ensinnäkin pressa Halonen oli yksi suomen parhammista pressoista. Vei voiton nykyisestä ja muutamasta edeltäjästään. Haloskalle nostan hattua siitä, että näillä vähemmistöilläkin on mahdollisuus perhe-elämään, joka ei ole sinulta, ei minulta eikä keltään muultakaan pois. Ja vielä yksi juttu, saatko kovankin orkun kun nimittelet noin rumasti? Fiksut ihmiset eivät nimittele julkisesti ketään noin rumasti. Eikö sinulle ole kotona opetettu käytöstapoja?
Koska liian moni ihminen menee naimisiin, koska se on tosi coolia. Lapselliset ihmiset leikkii aikuista tutustumatta ihmiseen kunnolla.
Joo mennään naimisiin, kun saa leikkiä päivän prinsessaa ja ryypätä. Sitten oainostavat hankkimaan lapsia ja ero tulee.
Avioliiton tai parisuhteen kesto ei ole yhtä kuin sen onnellisuus.
sen avioliiton keston pituus.
suurin syy on että perhe ja avioelämä on luonnonvastasta.ei miestä ja naista ole tarkottettu asumaan samankaton alla.parittelu on parisuhteen perusta ja kummallakin oma rauha.suhteet kestää jos ei muuteta yhteen tai hommata lapsia.synnytys tuhoaa sexin ja pariskunnat vaihtaa helposti sexin sipseihin.
mirtsapiini! höpö höpö! Seksi on VAIN lisääntymistä varten. Sen varaan ei pidä eikä VOI rakentaa MITÄÄN!
Minä sanoisin, että elämän eri käännekohdissa ja kriiseissä menee oman elämän arvot uusiksi ja erojakin tulee esim. yhteen muuttaminen, lapsen saaminen, 30- 40 -kympin kriisit, lasten kotoa poismuuttaminen, omaisen kuolema, mielenterveysogelmat jne.
Tärkeitä asioita ovat mm. kasvetaanko yhteen vai erikseen,
saanko tukea puolisoltani, annanko oman tukeni hänelle,
voinko olla oma itseni suhteessa, keskustelenko puolisoni kanssa...
voi juma, että alkaa ärsyttämään nuo 30/40 kriisit. Kriisit on keksitty idiooteille, jotka vetoavat "kriiseihin". Jos joku kärsii jostain ikäkriisistä, niin sillä on korvien välissä vikaa, eikä se ole kasvanut henkisesti.
En itsekään kyllä ymmärrä noita "ikäkriisejä" tekemällä tehtyjä juttuja.
Jos kukaan ei rikkoisi perheitä eikä tulisi väliin, suurin osa perheistä olisi koossa, tai he olisivat hyvissä väleissä eron jälkeen.
Mutta kun se kolmas usein rikkoo ja ajattelee vain omaa etuaan ja toimeentuloa.
Haista sinä lässy pas-ka. Mikä kolmas sun tapauksessahan niitä sutturoita oli ainakin 10 ei vaan sitä yhtä, siis sitä kolmatta.
Pakkohan se on haistaa, kun sieltä päin tuulee... hahhaaaa.....
Ihanb sama vaikka olisi sata, kunhan ei ole koskaan meille tulleet. Onneksi mies pitää sutturat poissa meidän leämästä pitij o silloin kun lapsemme oli pieniä. Ei halunnut että kukaan kiusaa, haukkuu ja vaikeuttaa heidän elämää ja minun.
Luojan lykky, etttei ole koskaan tarvinnut taistella j tapella ex isän ex miehen sutturoiden kanssa!! Paljolta olemme säästyneet, kuten anoppikin sanoo, olen maaimlan paras miniä. Kiva kuulla häneltä.
Mutta meidän tapauksessa se kolmas rikkoi perheemme, ja veilapsiltamme isän, sitä ei muuta kukaan et edes sinä!
Onni että mieskin omaa semmoiset aivot, että pitää sutturat poissa meiltä, emmehän mekään mene sinne katsomaan miten siellä sotkee ja riehuu.
Paljolta olemme säästyneet kun kielseimme ehdottomasti sutturan tulemasta meille ja varsinkin olemasta tekemisissä lastemme kansas. Siihen en antanut lupaa. Ja hyin on pitänyt, olen fiksu ja sen sutturat kin tietää. Mies mys, minun kanssa ei pelleillä, mitä sanon se pitää.
Kukaan ei pääse väliin, jos liitto on onnellinen. Sinun ukkosi oli tyytymätön sinuun ja teidän suhteeseen, siksi halusi vierasta. Turha väittää mitään muuta, syy teidän eroon löytyy peilistä.
Eipä ihme että liittosi kaatui, jos sen perustana on vain se että, mies elättää sinut, ja palvelee sinua.
Liitot jotka pohajautuvat rakkauteen, keskinäiseen kunnioitukseen, arvostukseen ja yhteisymmärrykseen ovat onnellisia. Sinun liittosi pohjautui materaaliseen etuun ja siihen että mies oli sinulle sama asia kuin rahapussi. Eipä ihme että mies halusi erota.
Niin sinä ARVAILET, kun et tiedä.
Meidän perheen rikkoi onneton suttura, jolla ie ollut edes lapsia eikä mitään, niin ei muillakaan saanut olla. Ja valitettavasti se oli meidän perhe, jonka se suttura rikkoi.
Entä jos se olisi ollut sinun perhe, olisitko edelleen sitä mieltä, että noin saa tehdä ja lapset on hyvä jättää ilman isää?? AIka moinen olisit jos moisen hyväksyisit.
Vai oletko sinä kenties se joka rikkoo toisten perhietä? Ilmankos hyväksyt tekosi.
Sinä lässy rikoit ukkosi kanssa ihan kahden teidän liiton. Turhaan etsiä muista syitä. Rakastunut mies ei muita katsele. Ukkosi ei enää rakastanut sinua. Halusi pois sinun läheltä.
Minun perhe? Minun perhettä ei riko kukaan, perheestäni on lapseni isä jäänyt eron myötä pois, mutta minulla on yhä perhe.
Minun ja mieheni avioliitto päättyi koska meidän välinen rakkaus loppui. Se ei ollut KENENKÄÄN muun syy kuin meidän itsemme.
Lapsellani on yhä maailman paras isä, hän ei ole isätön. Isyys kun ei pääty avioeroon.
En ole rikkonut muita liittoja kuin oman avioliittoni. Nyt olen toisessani, viisastuneena ja onnellisena.
Jaahas, taas tuli sutturaa täysin mitoin, olet sinä lässy sitte niin täydellinen yli-ihminen, mutta kuitenkin itse liittosi ryssit ja jätit lapsesi ilman isää.
Voi kun olet minulle kateellinen! Ei tässä voi muuta kun sinulle nauraa.
Kiitän luojaa että olemme lasteni kanssa vielä yhdessä, läheisiä ihmisiä olemme, mies tosiaan ryssi itsensä maan rakoon, eikä kehtaa edes naamaansa näyttää.
Mutta mitä siitä, meillä on ihana ydin perhe, mulla lapset ja heidän perhensä, anoppi, appi kaikki koko suku... huonot ihmiset poistuu hyvä jää.
Olemme erittäin onnellisia, kun mies ei tuo niitä sutturoitaan meille. Lpasetkin nauravat että kaikken ne lapsettomat harakat ryhtyy, rikkomaan toisten perheet. Mutta mies kärsii eniten, ei me!
Kännissä taas, kun käki ja sutturat pyörii päässä.
"""Voi kun olet minulle kateellinen""""" Lissu raukka, kun et enään mitenkään muuten pysty vastaamaan minulle, heität tämän iänikuisen kateellisuus korttisi esiin. Säälittävää jopa sinulta lässykkä.
Olet väärässä, jos sinun liitoosi toimisi, niin ei tulisi kolmansia. Turha syyttää ulkopuolisia.
Ei ne ole enää ulkopuolisia kun varattuun sekaantuu! Syyllisiä molemmat. Turha jauhaa mistään "ulkopuolisista"!!! Ja ne juuri rikkovat samoin perheitä. Ei siihen sisäistä syytä tarvita. Riippuu mielenlaadusta ja luonteesta, lähteekö sutturan mukaan. Liitossa ei tartte olla vikaa.. se on vaan näitä valehtelevien huorintekijöitten puolusteluja! Sanokaa mitä sanotte, mutta NÄIN ON!! ON AINA OLLUT JA ON AINA OLEVA!!
huh huh.. Kauniiden ja rohkeiden suomalainen versio
"Itse liittosi ryssit". Tuo pisti taas kerran ajattelemaan, että nainen on aina syyllinen todennäköisyydellä ja sillä ainolla vaihtoehdolla "ettei anna". No on sitä nähty joitakin liittoja, joissa nainen ei todellakaan ollut syypää, mutta mies selitteli ja kehuskeli aina tällä ykkössyyllä "akka ei anna, akka on v''nen jne". Aina löytyy naisia kapakasta, jotka uskovat nämä ja se on siinä.. Tosin jo kahdessa tapauksessa on jo sama meininki kun ensimmäisellä rundilla eli uusi "akka ei anna,,,," ja piiri pieni pyörii. On ne ämmät niin v**sia, ihan sääliksi käy niitä miesressuja
Eiköhän se ole aika selvää, miks ihmiset eroaa liitoistaan... Ei vaan kunnioiteta ja arvosteta omaa kumppania ja osoiteta hänelle, että vain HÄN on se ainoa ja oikea elämänkumppani itselle ja arvokas sellaisenaan. Aina ollaan haikailemassa muiden perään ja katsellaan muita, kun pitäisi keskittyä vain siihen omaan kumppaniin, jos on tarkoitus ns. yksiavioinen olla. Pitäisi myös osata alla tiimi, jossa edistetään yhteistä hyvää eikä vain omaansa. Nykyään muutenkin ihmisten henkinen kehitys (varsinkin miesten) on aika huonolla tolalla, kun toisen tunteita ei oteta huomioon, vaan ajatellaan eniten itseä.
Niin ja ne kolmannet osapuolet jotka ei kunnioita toisten liittoja, haluaa rikkoa kun itsellä ei ole perhettä, niin ei muillakaan asa olla.
Juuri näin se menee.
Lueppa uudelleen tämä: Kukaan ei pääse väliin, jos liitto on onnellinen. Sinun ukkosi oli tyytymätön sinuun ja teidän suhteeseen, siksi halusi vierasta. Turha väittää mitään muuta, syy teidän eroon löytyy peilistä.
Eipä ihme että liittosi kaatui, jos sen perustana on vain se että, mies elättää sinut, ja palvelee sinua.
Liitot jotka pohajautuvat rakkauteen, keskinäiseen kunnioitukseen, arvostukseen ja yhteisymmärrykseen ovat onnellisia. Sinun liittosi pohjautui materaaliseen etuun ja siihen että mies oli sinulle sama asia kuin rahapussi. Eipä ihme että mies halusi erota.
Tuo väite että: "kukaan ei pääse väliin, jos liitto on ´onnellinen'" ON TÄYTTÄ POTASKAA!! Riippuu luonteesta..kyllä ne kolmannet niin röyhkeitä ovat että ryhtyvät suhteisiin varattujen kanssa.
Mutta jos puolisot ovat rakadtuneita toisiinsa ja liitto on onnellinen, niin EI NIITÄ MUITA katsella. Sille joka yrittää tulla väliin sanotaan "ei kiinnosta". Ainahan joku voi yrittää tulla väliin, mutta rakastunut ei heitä noteeraa. Et oikein ymmärtänyt pointtia.
Ymmärsin, mutta sinä et minun. Ei sitä pitkässä liitossa olla enää niin "rakastuneita".. vaan se arki on mukana ja silloin ikäväkyllä kaikki on mahdollista.
Useat ihmiset hakevat aina jonkinlaista hyötyä toisista ihmisistä ja pitävät ihmisiä hyödykkeinä. Sen jälkeen kun toisesta ihmisestä ei saada enää mitään hyötyä irti, kuolee suhde henkisesti. Jos toinen osapuoli on tottunut elämään intohimoista ja tunnerikasta elämää, irtautuu luultavasti juurikin tämä osapuoli suhteesta sillä tavoin että hän hankkii uuden kumppanin jonka kanssa jatkaa intohimoista ja tunnerikasta elämää.
Veikkaisin että rauhalliset ihmiset eroavat vähemmän kuin tempperamenttiset ja tunteikkaat ihmiset. Rauhallisilla on harvemmin mitään ennakko-odotuksiakaan parisuhteen osalta.
Jos jotain olisi tehtävä tämän ongelman suhteen, voisivat ihmiset ottaa hieman rennommin elämässä ja lakata tunteilemasta. Kun "kuolee sisäisesti" niin asiat järjestyvät paremmin. Onhan näitä viisauksia yritetty uskonnollisten tekstienkin kautta antaa ihmisille, mutta ihmiset mieluummin huvittelevat tässä elämässä ja elävät elämäänsä "täysillä", kuin henkisesti kuolleena. Vaikka eihän nuo rauhalliset ihmiset välttämättä näytä ulkoisesti kuolleilta eivätkä välttämättä sisäisestikään hirveän kuolleilta. Ne joille tulee ero vastaan, heistä voi hyvinkin tulla henkisesti riekaleita eron jälkeen. Ja mahdollisesti myös fyysisesti jos surun myötä tartutaan alkoholiin tai masennuksen myötä ei jakseta pitää huolta omasta fyysisestä hyvinvoinnista.
Monet perheet olisi koossa, jos ei olisi niitä kateellisia ihmisiä, jotka hajoittaa ja repii toisten liitot. Eikö heitä saa millään kuriin?
Kertaus on opintojen äiti lissu; Kukaan ei pääse väliin, jos liitto on onnellinen. Sinun ukkosi oli tyytymätön sinuun ja teidän suhteeseen, siksi halusi vierasta. Turha väittää mitään muuta, syy teidän eroon löytyy peilistä.
Eipä ihme että liittosi kaatui, jos sen perustana on vain se että, mies elättää sinut, ja palvelee sinua.
Liitot jotka pohajautuvat rakkauteen, keskinäiseen kunnioitukseen, arvostukseen ja yhteisymmärrykseen ovat onnellisia. Sinun liittosi pohjautui materaaliseen etuun ja siihen että mies oli sinulle sama asia kuin rahapussi. Eipä ihme että mies halusi erota.
Jos sinun miehesi on vaihtanut sinut kateelliseen, niin eikö ole yksinomaan helpotus, kun pääsit niin tyhmästä ukosta eroon???
Monella saattaa olla odotukset suhteesta erilaiset, mitä suhde todellisuudessa on. Ei vain kestetä suhteen arkea, eikä arkipäivittymistä. Kaikissa suhteissa niin ei käy tai osataan elää niin, että molemmilla on hyvä olla.
Suhteessa joutuu liitossa mahdollisesti syntyvien ongelmien lisäksi miettimään myös omia kriisejä. Liitto vanhenee samalla, kuin itsekin vanhenee.
Suhteen pitää olla hyvin toimiva, että se kestää kaikki ylä- ja alamäet, kyllästymiset, vauva/lapsiajat jne.
Hyvässä suhteessa kuitenkin ne monet positiiviset asiat kantaa mahdollisten kriisien yli. Myös tahdolla on joskus suuri osuus liiton onnistumisessa ja ymmärtämyksellä sekä kunnioituksella.
Uskon, että taustalla on nykyään naisien halu nousta pois asemasta, joka heille kuuluu. He eivät halua olla miehilleen alamaisia. Jos naiset olisivat alamaisia miehilleen ja miehet rakastaisivat vaimoja, ei ongelmia olisi.
Jos suhteen särkee joku vieran mies tai nainen, niin se on oma vika. Nuorena kun ei tajua edes millaisen puolison haluaa, niin siinä kun lapset erehtyy hankkimaa, se on sitten siinä. Ero tulee.
jos oma vika, silloin on turha uskottoman itkeä, kun oma vikainen tekee päätöksen ja eroaa...
Miehen kommentti......
Vaimoni oli 25 ja minä 24 kun tapasimme. Opiskelut hoidettiin loppuun ja hankimme vaikituiset työpaikat.
Muutama vuosi työelämää, matkustelua yms. taakse ja hiukan rahaa säästöön. Sitten vasta tuli lapset. Olin 29 ja vaimo 30 kun ensimmäinen syntyi. Toinen sitten "heti" perään.
Nyt lapset ovat 6 ja 4. Kohta 10 vuotta avioelämää takana. Hyvin menee. Vakaa ja onnellinen liitto, mahtavat lapset ja seksiäkin riittävästi kaiken kiireen keskellä.
Miksi? Minusta siksi, että molemmilla oli rilluttelut / nuoruusvuodet jo takana kun tapasimme. Kypsyyttä ja elämänkokemusta riittävästi vakaan parisuhteen perustamiseen. Toki auttoi paljon, kun molemmat löysivät sen "elämänsä naisen/miehen". Lapset tehtiin vasta kun tuntui, että on sen aika. Eikä siis rahallisesti tms. vaan puhtaasti oman henkisen kyvyn kautta ottaa niin suuri vastuu. Emmekä ole kumpikaan päivääkään katunut valintojamme :-)
Naisen kommentti... erittäin usein iihmiset eroavat toistamiseen eli näillä yksilöillä on aina ruoho vihreämpää aidan takana kuin omalla maalla. Eroamisesta tulee helposti kierre, kun on kerran pettänyt on erittäin paljon helpompi pettää uudelleen ja erohan siitä paukahtaa erittäin usein.
Nykyajan ihminen ei todellakaan siedä vastoinkäymisiä, vaan elämä pitäisi olla ikuista auvoa, mutta siihenkin kyllästyy erittäin helposti ja pitää lähteä etsimään äksöniä.
Lapsien tekoiällä ei ole mitään muuta merkitystä kuin se, että vanhana hankitut lapset joutuvat elämään nuoruuttaan mummo ja ukki-ikäisten vanhempiensa kanssa ja siinä ne vasta koko perhettä koskevat ristiriidat syntyvät.
Omat vanhempäni ovat hankkineet lapsia sekä nuorena että vanhana (ensimm 18 v ja viimeinen 36 v) aviossa 65 vuotta.
Aikakausi lehdethän elävat revittelemällä avio/avioeroja ja sellaiset ihmiset, joilla on heikko itsetunto samaistuvat heihin ja alkavat etsimällä etsiä omasta parisuhteesta ongelmia ja syitä "luvalliselle" erolle.
Eroaminen on nykyisin muotia ja vielä enemmän muotia on termi "erilleen kasvaminen", joka mielestäni tarkoitta sitä, että ihminen ei todellakaan tiedä mitä haluaa, vaan seilaa viepäin vallassa.
Itse olen tehnyt lapseni vanhana (33 v) ja nuorena (18), aviossa 30 v ja edelleenkin jalat maassa, mutta erittäin usein housut poissa oman miehen kanssa. Suhteessa on edelleenkin yhteenkuuluvuutta, toisen kunnioittamista, mutta ei tippaakaan toisen omistamista, hellyyttä, arvostamista, omia ja yhteisiä harrastuksia, työtä ja arkea ja rakkautta toinen toisillemme koko perheenä.
Liialla kiireellä ne avioliitot pilataan. Mitä nuorempana ja nuorempaan suhteeseen lapset, sen varmemmin homma kusee.
Ihmisen elinikä nousee ja lapset pitää hankkia 10- vuotta myohemmin eli 35 - 40 vuotiaana.
Ikä ei ole kuin nuneroita, mutta mitä korkeammat numerot, sen paremmin perhe-elämä toimii.
Te ehditte vielä erota. Se tulee puskista.
kyllä se niin on,että myötä ja vasta mäessä YHDESSÄ! Se on parasta. Ei vaihtamalla parane, kun lähtee sutta pakoon tulee karhu vastaan
Ihminen saavuttaa onnellisuuden sitoutumalla. Jumala on näin tarkoittanut. Se on hieno asia. Puhun kokemuksesta. Ihan huvittaa, kun yksi ainoa elämä ja ei muka voida elää saman miehen kanssa.
Niin yksi ainoa elämä ja sama mies myötä ja vastamäessä!
Itsekkyys, anteeksiantamattomuus, villiä ja vapaata, siinäpä sitä ainesta.
Mutta kun emme edes yritä. JA jos joku yrittääkin, niin pieleen menee.
Ainoa lääke on, kohdata Jumala ja Hänen anteeksiantonsa Jeesuksessa.
Mutta siltikin olemme itsekkäitä, itseriittoisia vajavaisia ihmisiä.
Ymmärrän mistä puhun, kun itsekin olen epäonnistunut avioliitossa. Olen itsekäs en osaa kykene rakastamaan siten, kun tulisi.
Tämä maailma on paha ja samoin me kaikki ihmiset. Sori vaan, mutta näin se vaan on.
Aina löytyy ihminen joka haluaa rikkoa onnellisen perheen. Miksi? Se onkin arvoitus. Semmoinen ihminen ei tunne edes häpeää, vaan iloitsee siitä että lapset jäävät ilman isää.
Yksikään onnellinen perhe ei mene rikki!
Usein siinä miehessä (lasten isässä) on vika! Moni mies nyt vaan tuppaa olemaan moniavioinen... Ja jos joku tytönhempukka vähän vihjasee että saa vierasta pesää, niin mies aivottomana olentona menee ja pettää.
Mutta se puolestaan liittyy siihen, että mies EI ole likimainkaan kypsä isäksi. Miehet on parempia isiä vasta 30-40v. jolloin he ovat saaneet seurustella likkojen kanssa ja ovat saaneet vakituiset tulot töistä! Miehet kypsyy henkisesti naisia hitaammin. Se on varmaan sitä kukonpojan ongelmaa, että pitää Elvistellä.
Kuinka monta tarinaa onkaan siitä, että miehen ensimmäinen avioliitto menee pommiin mutta toinen onnistuu. No siksi että ukko on kypsynyt.
Täytyy muistaa että myös naisissa on vikoja. Jotkut idiootit hankkiutuu raskaaksi salaa jättämällä pillerit pois. Onko sellanen muija kypsä äidiksi? No ei.
Ihmiset on itsekkäitä ja yksinkertaisia.
Nuoret haaveilee satujen onnellisista perheistä, jossa avioidutaan nuorena ja hommataan muksut. Arki on jotain muuta nyky-yhteiskunnassa. Työn saanti on hankalaa tai jos saa, niin siellä täytyy tehdä pitkää päivää eikä jaksa viettää aikaa perheen kanssa vapaa-ajalla. Toinen ihmettelee että ompa kumma kun ei perhe kiinnosta. Kommunikointi ei suju ja lohtua haetaan vieraista.
Naiset hommaa lapsia vauvakuumeessaan ennen kuin on hankkinut itselleen edes kunnollista ammattia jolla ELÄTTÄÄ lapset. Naiset ei myöskään välitä miehen koulutuksesta, käytöstavoista eikä mistään, koska on vaan vauva mielessä ja rattaiden lykkiminen.
Miehet puolestaan on vieläkin yksinkertaisempia ja vastuuttomampia, että lykitään keppiä joka koloon jotka vaan antaa.
Monilla, etenkin naisilla, lapsien saanti voi liittyä siihen, ettei halua olla yksinäinen. Suhteet kun helposti katkeaa, lapsi ei ainakaan kävele elämästä ulos. Voi olla turvattomuudentunnetta jos ei ole löytänyt unelma-ammattia ja elämä tuntuu muutenkin tyhjältä. Ihmiset masentuu yksin kotona...
Syitä on monia. Se miksi liitot ei kestä, on se, että nuoret tosiaan on vielä "raakoja" hedelmiä. On vielä niin hassusti, että ne jotka on kypsiä jo teineinäm (vanha sielu), ei hanki lapsia ollenkaan, koska löytää elämäänsä merkitystä muilla tavoilla.
Paljon asiaa. Mutta ikävää sinänsä, että aina sitä syyllistä hakemalla haetaan toisaalta, vaan ei uskalleta katsoa oman nuttunsa alle.
minulla ei ainakaan ole varaa syytellä ketän. MUUTA KUIN ITSEÄNI.
Aina kun osoitan toista tahoa sormellani, niin kolme nakkia osoittaa minua itseäni.MINÄÄ!
Olemme sairaita ja perin juurin itsekästä sakkia, ihan KAIKKI!
Ei mies tee virhettä, eikä sen koommin nainenkaan vaan MINÄ.
Olen kelvoton ihmiseksi, ihmisten silmissä, mutta Jumalalle arvokas ihmisenä.
Juuri tällaisena kuin minä olen. Myönnän tehneeni väärin monessa kohtaan, mutta itsekkyyteni ylpeyteni puolesta olen täys tollo.
Jos suhteen kaataa kolmas osapuoli, syy ei ole hänen.
Onhan se kolmannekin syy IHAN YHTÄ PALJON kuin senkin joka pettää! JOS EI OLE SELKÄRANKAA kolmannella kieltäytyä varatun iskuista on SYYLLINEN toisten liiton päättymiseen IHAN YHTÄPALJON kuin pettäjäkin! mikä siinä on niin vaikea uskoa??
Meillä mies ei halunnut luopua vuorotyöstä vaikka olisi voinut. Minä totaalisesti väsyin yksin pienten lasten kanssa. Mies otti eron. Se siitä rakkaudesta.
Et ilmeisesti ymmärrä että TYÖ on välttämätöntä. Ei niitä niin vaan vaihdella töitä.
Olet varmasti kiusannut miestäsi tuosta työnteosta, joten ei ihme että eron mies halusi.
Yksi vastauskin olisi riittänyt. Ei tarvitse leikkiä useampaa.
minä en mitään leiki. Ei ole tarvetta. Kirjoitan vain omalla nimimerkilläni.
Niin, ei tähän avioliiton hajoamiseen aina tarvita sitä kolmatta osapuolta.
Menin naimsiin mielestäni maailman ihanimman ihmisen kanssa. Ja uskon, että samoin olet mennyt myöskin sinä.
Mutta mitä tapahtui matkalla?
Mihin se rakkaus, välittäminen, kunnioitus ym hyvät asiat avioliitosta katosivat?
Tuuliko ne vei, vai jokin muu asia?
Ei vienyt eikä tuonut, vaan MINÄ!
Unohdin, että rinnallani on IHMINEN, yhtä vajavainen kuin minäkin.
Unohdin mitä olin hänelle luvannut.
Jossain se sietokykymme raja vaan tulee vastaan ja sydämen kovuus astuu tilalle.
Ainoa lääke mikä on koskaan toiminut ja toimii edelleenkin. Kaksi perin ihmeellistä sanaa, kunhan kumpuavat sydämen syvyyksistä asti:
ANNA ANTEEKSI!
Ihmiset eivät enää yritä he ajattelevat ihan sama kaikesta
Jostakin syystä suhteet muuttuvat joko taistelukentäksi, eivätkä siksi pysy kasassa, tai sitten ne muuttuvat tyhjäksi, jolloin sitä kipinää aletaan etsimään muualta. Erilaisia tilanteita on toki, mutta mitkä on varsinaiset syyt? Voin suositella tutustumaa sellaiseen kuin Alkuajatukseen, siitä löytyy toimivaa tietoa selkeyttämään elämän kysymyksiä. Kannattaa tosissaan kokeilla sitä. Löytyy varmaankin googlaamalla.
Jotkut eroaa, jotkut ei. Pohjoisessa asuvat serkkuni ovat ollee naimisissa 30-40 vuotta, mutta itse olen eronnut, ja yksi lapsistanikin on eronnut. Avioliittohan on aina kompromissi, ei aina voi saada jos ei itse osaa antaa koskaan periksi. Väärät ihmiset joutuvat toisilleen kumppaneiksi.
Monesti huomaa, etteivät ihmiset osaa elää normaalia arkea, kun rakkauden huuma haihtuu. Arki on todella rankkaa työtä, ei haaveilua eikä liihottelua ilmassa. Kun huuma haihtuu, kannattaa ajatella, että minä valitsin itse tuon ihmisen elääkseni hänen kanssaan, ei kukaan muu. Etten kaada omaa pettymyksen tunnettani toisen niskaan.
Mutta jos arki ei todella suju, kannattaa erota. Ei se pitkittämällä parane.
Perheet hajoaa kolmannen astuessa kuvioon tahallisesti mukaan. Kolmas rikkoo eikä itse tajua sitä.
Kolmas osaa myös syyllistää miehen ex vaimoa, mutta ei itseään.
Kummasti täällä se rikkoja saa sympatiaa, josta voi päätellä että rikkojia on enemmän kuin osaa kuvitellakkaan.
NIMENOMAAN!!!!
Epäinhimilliset ihmiset eroavat. Ei kestetä toisen eikä omia virheitä. En itse ymmärrä mitä eroavat ihmiset ajattelevat oikein?
Jos on alussa ollut hyvä suhde, ja on "luultu" että ollaan rakastuttu ja vaikka oltaisiinkin nähty toisen huonotkin puolet ja oltu niistä vähän harmissaan ja sitten kuitenkin jatkettu suhdetta, niin miten jos eroaa löytäessään jotain parempaa, niin mistä voi tietää etukäteen jo että tämä toinen henkilö onkin parempi kokonaisuudessaan kuin edellinen?
Vaikka tuntuisikin sillä hetkellä miljoona kertaa paremmalta joku toinen ja olisi valmis kokemaan ja kestämään sen ikävänkin puolen sen toisen kanssa, niin mistä tietää ettei se toinen henkilö päätäkin lähteä joku päivä. Mitäs sitten itsekin lähdet etsimään sitä kolmatta henkilöä, ja mistä tiedät että sekään suhde kestää. Jne.
Ja eikös ne entiset suhteet rupea sitten kummittelemaan jossain vaiheessa. Aina kun on kurjaa niin muistellaan että olipas silloin kivaa sen ja sen kanssa. Miten voit lopulta luottaa edes itseesi kun olet aina luovuttanut vaikka muuta olet vannonut? Onko mukavaasitten edes uuden suhteen alkuaikoinaan kun höpötellään romanttisia ja takaraivossa asuu tieto että itse on aina kuitenkin luovuttanut kun kumppani ei olekaan ollut täydellinen. Siis jos yhtään ajattelee niin että itsessäkin voisi olla jotain vikaa.
Ehkä mul on vaan käynyt hyvä tuuri et olen löytänyt hyvän miehen enkä ole suostunut aloittamaan suhdetta sellaisen henkilön kanssa jonka en ole aidosti uskonut välittävän musta. Vittumainen luonne on lisäksi karsinut epäsopivat henkilöt melko nopeesti. Tämän asian muistaminen omasta itsestään myös edesauttaa pysymään nykyisessä suhteessa, koska jos toinen vaihtoehto on olla yksin ittensä kanssa niin joo valitsen kyl sen olemisen sen toisen kusipään eli nykyisen mieheni kanssa.
Ehdit sinäkin vielä erota. Onko pitkäkin suhde alla?
Joskus ne virheet ajanoloon paljastuu liian isoiksi, että niitä voisi sietää. Asia ei ole mustavalkoinen. Joskus on luovutettava ja jatkettava eteenpäin.
Silmääni pisti tuo aloituslauseesi, että epäinhimmilliset ihmiset eroavat. Ei kannata tuomita ja yleistää, sillä koskaan ei voi tietää toisten ihmisten elämästä mitä siellä taustalla voi olla. On helppo seisoa sormi ojossa ja neuvoa muita, mutta annas kun omalle kohdalle napsahtaa..
Kun jokainen eroava ymmärtäisi, että ero on aina valtavan suuri asia kaikkinen sivuilmiöineen, tavallaan astellaan elämäss alkupisteeseen monella tasolla.
Pitäisi jaksaa verrata eron syytä ja miettiä, mitä kaikkea tulee eteen eron jälkeen.
Sitä vain ihminen on niin sokea asioille, että nuo erilaiset näkökannat puolison kanssa saavat liian suuret mittasuhteet.
Perheissä on paljon väsymystä, pienten lasten kanssa elämä on niin heidän ehdoillan menoa, ihan näitä elämään kuuluvua perusasioita juostaan pakoon ja todella vääriin paikkoihin. Mennään yksin viihtelle, siellä on monia samassa tilanteessa olevia, sitten sitä kerrotaan omasta helveltistä toiselle, huomaamatta, että sitä samaahan se tulee olemaan jos saman katon alle mennään ja toiset lapset ovat nyt kotonasi lähiperhessä ja toiset vierailevat eli eihän siinä mikään muutu.
Ehkä alkuun se aikuinen ihminen tuntuu reilummalta, mutta kunhan säsyy, ihan sama on edessä.
Ainut mitä näen uusperheissä onkin sitten karua tott, että lapset tavallaan hylätää, otetaan se vapaa niin että lapset ovat vaikka joka toinen viikonloppu toisen vanhmmaan luona ja molempien samaan aikaan, jotta vietetään sitten sitä sinkkuelämää.
Karmeinta on että entisen liiton kumppani syytetään ja moitiaan, kun siinä tuota samaa vapaa eikaa ei voinut saada järestettyä, lapset asuivat koko ajan omassa kodissaan.
Mielestäni jotakin on suuresti vialla nykyisessä elämän menossa.
Erohan alkaa avioliiton solmimisesta tai lasten hankinnasta, ja siellä on se ongelma. Pitäisi miettiä kenen kanssa lapsia hankkii. Naimisiin menikin on yksi päivän prinsessaleikki, mutta onneksi sen virheen saa korjattua. Lapset on sitten ikuinen ruhje elämään, jos ja kun ero tulee.
Miksi ihmiset ottaa huonon puolison itselleen? Miksi ihmiset tekee lapsia kun eroo kuitenkin ja lapset jäävät erolapsiksi?
Kenenkään ei ole pakko mennä naimisiin ja valita sitä huonoa puoliskoa.
Seurustelkaa ihmiset seurustelkaa!!!!!!!!! Viikossa ei toista tunne.
Seurustelu pakko pitäisi olla 25 v kihloissa 30 vuotta ja sitten vasta naimisiin ja lasten tekoon.
Silloin ei kukaan enää viitsi erota!
Ei sitte kyl enään lapsia tule,vanhoille ihmisille, ero tulee ilman muuta, kuoleman kautta harvemmin molemmat kuolee samaan aikaan.
Pitää olla halua olla yhdessä ja tahtoa pitää sitä suhdetta kunnossa mutta jos toista ei kiinnosta ja jos veilä seksi alle10 kertaa vuosessa niin ei suhde semmoista ekstä. En muista tiedä mutta mihenä ainakin tarvitsen 2-5 kertaa seksiä viikossa ja ei ole ilman tarvinnut olla kun naiseniikin tarvitsee seksiä ja se siitä- Yksi lapsi ja hänkin jo kohta 19v mutta olemme ottaneet myös aikaa parisuhteen hoitoon ja se siitä. Jos toista parisuhteessa kun lapsikin on kiinostaa baarielämä ja kaverreisen kanssa oleminen niin silloin ei ole valmis perhe-elämään mutta minä olin 34v kun lapsemme syhtyi ja mento oli emnty ja se siitä.
Oletko Lissun veli, kun samat kirjoitusvirheet;D ;D ;D
Se on tuo mek sellainen ettei osaa kirjoittaa. Saahan sitä olla vaikka mitä mielipiteitä, mutta mikäli muut ei niistä saa selkoa niin eipä niillä merkitystä ole. Mek-nimimerkin kirjoituksista ei selkoa saa juurikaan, voi olla että hänellä on järkeviäkin pointteja. Ainakaan minä en hänen kirjoittamaansa ymmärrä.
Minkäs mek ja muut tyhmyydelläsi mahtaa?