Useampi tätä palstaa selaileva on saattanut törmätä jo minuun, kirjoittelen nimimerkillä "tyttö". Olen siis juuri täyttänyt kolmetoista vuotta.
Jouduin Kellikselle viime viikolla ja olin siellä 4 päivää. Ensimmäiset kaksi päivää olin todella itkuinen ja halusin kotiin. Toiset kaksi päivää olo oli turtunut ja ajatukseni hyvin sekavat. Päällimmäisenä fiiliksenä varmasti jäi ahdistuneisuus ja halu päästä takaisin kotiin ja omaan kouluun.
Nyt pääsin tarkkailulomalle kahdeksi päiväksi, eli jos tämä loma menee hyvin, minut uloskirjataan kellokoskelta. Ja kun vihdoin olen kotona taas, niin en ole tyytyväinen tähänkään. En enää tiedä mitä tehdä elämäni kanssa, kun koulussa käynti ei huvita, mutta osastolle meneminen tuntuu kaukaiselta ja pelottavalta ajatukselta. Ja jos nyt menisin takaisin, joutuisin todennäköisesti olemaan siellä yli viikon tai jopa kuukauden. Helpoin ratkaisu on yrittää jatkaa elämää, mutten tiedä pystynkö siihen.
Enää en halua tappaa itseäni, siitä olen kiitollinen itselleni. Olen myös osastolla oppinut itsevarmemmaksi, sillä siellä oli mukavia ihmisiä ja monet nuoret kehuivat minua.
En vain tiedä minne mennä ja mitä tehdä, sillä en tosiaan jaksa käydä koulussa. Ehkä oli liian aikaista päästä takaisin kotiin.
Mitä mieltä olette, mitä kannattaisi tehdä? Avohoitohan minulla jatkuu joka tapauksessa täällä, eli käyn nuorisopolilla kerran viikossa. Mutten oikein usko sen tehoon.
Jouduin Kellikselle viime viikolla ja olin siellä 4 päivää. Ensimmäiset kaksi päivää olin todella itkuinen ja halusin kotiin. Toiset kaksi päivää olo oli turtunut ja ajatukseni hyvin sekavat. Päällimmäisenä fiiliksenä varmasti jäi ahdistuneisuus ja halu päästä takaisin kotiin ja omaan kouluun.
Nyt pääsin tarkkailulomalle kahdeksi päiväksi, eli jos tämä loma menee hyvin, minut uloskirjataan kellokoskelta. Ja kun vihdoin olen kotona taas, niin en ole tyytyväinen tähänkään. En enää tiedä mitä tehdä elämäni kanssa, kun koulussa käynti ei huvita, mutta osastolle meneminen tuntuu kaukaiselta ja pelottavalta ajatukselta. Ja jos nyt menisin takaisin, joutuisin todennäköisesti olemaan siellä yli viikon tai jopa kuukauden. Helpoin ratkaisu on yrittää jatkaa elämää, mutten tiedä pystynkö siihen.
Enää en halua tappaa itseäni, siitä olen kiitollinen itselleni. Olen myös osastolla oppinut itsevarmemmaksi, sillä siellä oli mukavia ihmisiä ja monet nuoret kehuivat minua.
En vain tiedä minne mennä ja mitä tehdä, sillä en tosiaan jaksa käydä koulussa. Ehkä oli liian aikaista päästä takaisin kotiin.
Mitä mieltä olette, mitä kannattaisi tehdä? Avohoitohan minulla jatkuu joka tapauksessa täällä, eli käyn nuorisopolilla kerran viikossa. Mutten oikein usko sen tehoon.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun olet saanut rohkaisua tuolla osastolla, niin jospa sittenkin jatkaist siellä. Ei se auta olla kotona, jos et jaksa käydä kolua. Kannattaa satsata hoitoon. Jsopa ei se osastojakso sittenkään niin pitkäksi veny.
Muistan vaan elävästi sen ahdistuksen mikä siellä olemisesta tulee. En kokisi sitä mielläni vapaaehtoisesti uudestaan.