Mun nainen ei halua.
Vähän taustaa: me ollaan 2 vuotta yhdessä asunut pari, 4 vuotta yhdessä, M31 ja N26. Suhteen alussa seksielämä oli sellaisen vuoden varsin kiihkeää, naitiin joka kerta ku nähtiin... mutta mutta. Pikku hiljaa se on siitä harventunut ja lopulta sitten romahdettiin todella pohjalle: Olen saanut naista viimeisen 14 kk aikana 8 kertaa ja alkaa mitta tulla täyteen.
Tiedän olevani taitava ja huomaavainen rakastaja, kenelläkään naisella ei oo aiemmin ollut seksin suhteen mitään valittamista (pidempääkin suhdetta on joukkoon mahtunut). Mutta ei tämmöistä lamaa koskaan.
Noh, en ole suoralta kädeltä luovuttanut, asiasta on puhuttu toistuvasti, aina rakentavaan ja rauhalliseen sävyyn, mutta ratkaisua vain ei ole. Pillereitä yms on vekslattu ees ja taas ilman tulosta... "rakas odota, ehkä ne halut palaa". Milloin?
Kysynkin nyt erityisesti teiltä naisilta, palaako ne? Mulla ei ole aikomusta viettää loppuelämääni puute-parisuhteessa, joten yli vuoden "kuivan" kauden jälkeen, onko enää mitään toivoa että meidän seksielämä toipuisi edes sellaiselle kerta-pari viikossa -tasolle? Vai kusenko mä vain itseäni silmään? Kuitenkin, naiseni on kaunis joka pojan unelma ja muutenkin huipputyyppi. Ja tähän suhteeseen on ivestoitu niin paljon aikaa ja henkisiä voimavaroja että ajatuksena ero tuntuu hirveältä haaskaukselta.
Vähän taustaa: me ollaan 2 vuotta yhdessä asunut pari, 4 vuotta yhdessä, M31 ja N26. Suhteen alussa seksielämä oli sellaisen vuoden varsin kiihkeää, naitiin joka kerta ku nähtiin... mutta mutta. Pikku hiljaa se on siitä harventunut ja lopulta sitten romahdettiin todella pohjalle: Olen saanut naista viimeisen 14 kk aikana 8 kertaa ja alkaa mitta tulla täyteen.
Tiedän olevani taitava ja huomaavainen rakastaja, kenelläkään naisella ei oo aiemmin ollut seksin suhteen mitään valittamista (pidempääkin suhdetta on joukkoon mahtunut). Mutta ei tämmöistä lamaa koskaan.
Noh, en ole suoralta kädeltä luovuttanut, asiasta on puhuttu toistuvasti, aina rakentavaan ja rauhalliseen sävyyn, mutta ratkaisua vain ei ole. Pillereitä yms on vekslattu ees ja taas ilman tulosta... "rakas odota, ehkä ne halut palaa". Milloin?
Kysynkin nyt erityisesti teiltä naisilta, palaako ne? Mulla ei ole aikomusta viettää loppuelämääni puute-parisuhteessa, joten yli vuoden "kuivan" kauden jälkeen, onko enää mitään toivoa että meidän seksielämä toipuisi edes sellaiselle kerta-pari viikossa -tasolle? Vai kusenko mä vain itseäni silmään? Kuitenkin, naiseni on kaunis joka pojan unelma ja muutenkin huipputyyppi. Ja tähän suhteeseen on ivestoitu niin paljon aikaa ja henkisiä voimavaroja että ajatuksena ero tuntuu hirveältä haaskaukselta.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Outoa... Kyllä minusta miehet on niin ihania, että ei oo vaikeeta haluja löytää! Voihan se naises muuttua tai sitten ei, veikkaanpa että siihen haluttomuuteen on ihan oikea SYY! Etkä ole sitä vielä ainakaan saanut selville. Pahimmassa tapauksessa naisesi tietenkin haluaa mieluummin erota kuin kertoa.
ajatella vetäväsi käteen?
Se välillä on mut kyllä sekin rupee vituttamaan
jos naisen kanssa elää.
mietipä josko olisi joku toinen joka hoitaa hommat sinua paremmin
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että pillerit voivat todellakin viedä halukkuuden, merkistä riippumatta!
Kun itse jätin pillerit, niin johan palasivat halut ja teki mieli koko ajan :) Kokeilkaa muita ehkäisykeinoja.
Jos tuo ei tepsi, niin pistä sitten vaimo vaihtoon, eihän puutteessa tarvitse kenenkään elää. Maailma on täynnä yhtä ihania naisia ja parempiakin.
Miten pitkään meni ennenkuin halut alkoivat palailemaan??
Kiinnostais tietää kun meillä myös heivattiin pillerit jonkin aikaa sitten...
Me tosiaan myös heivattiin syönti suurin odotuksin pari kuukautta sitten. Ei vaan ole mitään muutosta näkynyt, ja turhautuneisuus alkaa nostaa päätään.
Pakko ihan kommentoida kun tunnut olevasi aidosti huolissasi...
Useimmat naiset, jotka tunnen, itse mukaanlukien, on sellaisia outoja otuksia että seksiin ei saisi sisältyä YHTÄÄN STRESSIÄ tai muutakaan hiostusta.
Kun ensin on tehty selväksi,että mitään sekstailupakkoa ei ole, niin hups! se kiinnostaakin. Outoa, myönnän sen, mutta näin se toimii.
Stressiksi riittää lattialla lojuvat likapyykit tai muut tekemättömät asiat. Syy ei siis välttämättä ole sinussa saati mahdollisissa syrjähypyissä. Ei kannata ruveta vainoharhaiseksi.
Kokeilepa esim. sellaista, että silloin tällöin laitat huushollin kuntoon ennen naisystäväsi kotiintuloa... tiskit pois tiskipöydältä, pyykit pyykkikoriin (tai kone hyrräämään), rasvajäljet pois peileistä ja olohuoneen pöydältä krääsät pois. Tästä on hyvä alkaa.
Seuraavaksi suosittelen stressitöntä yhdessä oloa, niskanhierontaa tmv. ilman pienintäkään viitettä seksiin. Tee selväksi naisellesi että välität (jos välität)...ainakin meillä tepsii ;-)
Ex-mieheni tapasi istua sohvalla katsomassa urheiluruutua ja jos teidän kaltaisen 'kuivan kauden' aikana rohkenin mennä hänen viereensä istumaan, oli tyly kommentti 'mitäs siihen tuut, sano sit kun kiinnostaa tai mee muualle kiähnäämästä.' Menin muualle, omaan asuntoon.
Vaikka nimimerkiksi valitsinkin mitä valitsin, stressi ei se ole minusta se ongelman juuri. :)
Molemmat ollaan kiireisiä uraihmisiä, joten illalla kotona ollaan yleensä rättiväsyneitä. Sitä yhteistä laatuaikaa on kieltämättä aika vähän.
Mutta, musta ongelma kuitenkin on se että naiseni on ajan myötä muuttunut täysin aseksuaaliseksi olennoksi. Lisäksi hommaan liittyy itsetunto-ongelmia, kuulemma "liian iso perse, löysä maha ja roikkuvat tissit", vaikka asia ei näin todellakaan ole. Hän ei enää edes halua näyttäytyä mulle alasti, kun suhteen alkuaikoina olivat seksikkäät pitsialusvaatteet pop. Ja nyt mun toivottoman tuntuisena tehtävänä on kääntää tämä kehitys ympäri.
En tiedä seksistä kovin paljon koska kuulun siihen väestönosaan joka odottelee avioliittoa. Mutta kumminkin, kaikesta huolimatta olen seurustellut noin tusinan eri miehen kanssa ja kai ovat minusta ainakin jonkun verran pitäneet kun ovat sitä ainakin aikansa "kestäneet" eikä katsantokantani ole heitä stressannut.
Siis en ole asiantuntija tässä. Mutta luin tätä palstaa siksi että olen pikkuhiljaa tajunnut mun vakaumukseni johtuvan aika suureksi osaksi haluttomuudesta, henkilökohtaisten arvojuttujen lisäksi. Tähän sun viestiin viitaten, uskon että stressillä voi olla arvaamattoman iso rooli näissä jutuissa. Mä tiedän että mun on ainakin ollut helppo olla haluamatta koska olen miltei koko opiskelu- ja työuran ajan ollut todella stressaantunut. Siis todella stressaantunut. Jo nuoruudessa olin kiireinen ja kilpaileva. Seksiä tai seurustelua en oikeastaan edes ajatellut sen suuremmin ennenkuin vasta vajaa parikymppisenä, mikä voi kuulostaa uskomattomalta, mutta niin se vain oli. Opiskelu ja harrastukset oli kaikki kaikessa. Ja sitten tuli työ.
Koin itsekin aikaisemmin ns. perseen levenevän ja kyllähän se levenikin kun sairastin vielä syömishäiriötäkin. Oli helppo sanoa miehille ei. Ja ajan mittaan siitä tulee tapa. Eli ensin oli biologinen syy, ja sitten siitä tulee sekä biologinen että sosiaalinen juttu.
Siis syy siihen miksi minä (teknisesti neitsyt!) vastaan tähän on se että musta kuulostaa että se ratkaisu voi oikeasti olla tossa kiireisessä urassa. Se voi kuulostaa hemskutin simppeliltä, mutta miksei voisi olla niinkin?
Mun kohdalla stressin merkitys haluissa näkyy ehkä selkeimmin siinä että miesystävien kanssa sängyssä olo on aina parasta aamuisin, kun olen yön jäljiltä rentoutunut enkä ehtinyt vielä täyttää päätäni millään. Niin yksinkertaista.
Luonto on osaltaan järkännyt niin että kun ihminen ei pysty huolehtimaan jälkikasvusta (on nykymittapuun mukaan esim. tosi kiireinen, eiköhän se riitä), niin halut saattaa tipahtaa. Miksi siittää lapsia, jos niillä ei kivikauden ihmisen skaalalla ole "mahdollisuutta selviytyä"? Valitettavaa vaan että tuo mekanismi tietysti ei paljon ketään enää hyödytä.
Ison eron huomasin omissa haluissani kun olin jokin aika sitten hetken aikaa töissä urheilun parissa. Olen viettänyt vuosikaudet pöytään kahlittuna ja sitten sain kyseisen projektin. Urheilen muutenkin, mutta.... Vau. Kymmenen tuntia liikkeellä päivittäin, eri lajeja, paljon ihmisiä. Uskomatonta mutta näin unia kaikista miehistä joitten kanssa tein töitä, olin jotenkin vauhdissa koko ajan. Aivot narikkaan ja seuraus oli käsittämätön. En ole tainnut koskaan tuntea itseäni yhtä seksuaaliseksi. Itse asiassa tiedän että jos eläisin sitä elämää jatkuvasti, niin luultavasti luopuisin melko pian tuosta seksin siirtämisestä myöhempään. Tuskin haluaisin olla käyttämättä niitä fiiliksiä mihinkään!
Pohjaan tuon neitsyyteni myös siihen että mulla on vaikeuksia luottaa miehiin henk. koht. historiani vuoksi. Toivon löytäväni pysyvän elämänkumppanin. Mutta pointti on siis kai se, että suuri syy on myös stressi - siis ihan puhdas vanhanaikainen uupumus ja epävarmuus tulevasta - joka on vienyt musta vuosien ajan kaikki energiat. Ja mukana on myös se syömishäiriö, usko tai älä, joka jopa lisää joillain naisilla testosteronia kropassa. Eli sitä alkaa ns. miehestyä tunne-elämältä, esim. aggressiivisuus voi lisääntyä (vaikka tästä nyt ei ollutkaan siis kyse.) En sano että vaimollasi on mitään sellaista, vain huomautan että huono syöminenkin voi alkaa vaikuttaa haluihin. Mitä enemmän itse ahmin, sitä rumemmaksi itseni tunsin, vaikka minua on aina sanottukin nätiksi - juuri niinkuin säkin kehuit vaimoasi. Vaimosi ehkä syö eri lailla kuin ennen jos lihoo tai kokee lihovansa? Vaikea mennä sanomaan mikä ton merkitys on, mutta nuo kommentit perseestä ja mahasta vähän viittaavat tuskastumiseen ko. asiassa.
Kuten sanoin tässä sokea ohjaa hämäränäköistä, mutta halusin tosiaan vaan ottaa vielä esiin tota stressin merkitystä... Voin tietysti olla väärässäkin haastaessani sut ajattelemaan tätä missä tapauksessa tää kannattaa suosiolla sivuuttaa toisarvoisena.
Stresswoman, tapauksesi on kaikesta huolimatta eri. Jos "ei seksiä" perustuu päätökseen odottaa avioliittoa, ymmärrän että jotkut jaksavat odottaa. Parempaa kun pitäisi olla luvassa sen papin aamenen jälkeen. Itselläni ei näy sitten mitään valoa tunnelin päässä. :(
Stressi toki vaikuttaa mutta sekin tulee ja menee, eikä seksin määrässä ole ollut sen suhteen mitään vastaavuutta.
että mitä kauemmin on ilman seksiä, sitä vähemmän sitä tekee mieleni! Siis olen juuri sellainen kammoksuttu "luonnostaan" vähähaluinen nainen. En halua kuitenkaan miestäni tuskissa pitää ja harrastamme seksiä useammin kuin juuri minulla haluttaisi. Aina kuitenkin pääsen touhuun mukaan ja nautin täysin siemauksin. Naisesi pitäisi löytää ehkä ennakkoluulottomampi asenne, seksiä voi harrastaa vaikka ei ensin niin halukkaalta tuntuisikaan. Miehen pitää ehkä nähdä sellaisessa tilanteessa hieman enemmän vaivaa naisensa halujen herättämiseksi... Mutta siis jos meillä tulee väliin olosuhteidenkin pakosta (lapset, vuorotyö, ohjelmaa) pidempi tauko, minun on aina vain vaikeampi herätä seksuaalisesti. Se ei ole minun tarpeissani päällimmäisten joukossa ja uskonkin että voisin elää vuosiakin ilman seksiä. Siihen en kuitenkaan haluaisi. Siis mitä pidempi tauko, sitä enemmän töitä halujen herättämiseen. Vaatii tietnkin molempien osallistumista. No, näin meillä...
Olen samoilla linjoilla kuin eräs toinenkin vastaaja. E-pillerit voivat viedä halut täysin!
Jos sekään ei auta niin sitten tilanne tuskin enää palaa ennalleen tai edes lähelle sitä...
Itselläni kävi hieman samoin entisen avomieheni kanssa... ensin seksielämä oli aivan uskomatonta, sitten mun halut väheni ja lopulta loppui aivan täysin. Eivätkä enää palanneet lainkaan sen miehen kanssa.
Itse olen pettänyt miestäni ja voin sanoa, että pitkän haluttomuuden jälkeen olen saanut todeta, ettei itsessäni ole vikaa. Ei myöskään miehessäni, homma ei vaan yksinkertaisesti natsaa keskenämme.
Ihmettelen jatkuvasti tätä seksittömyyden valitusta. Kaikki muu ilmeisesti on liian hyvin, kun ei keksitä muuta aihetta valittaa. Onhan seksi tietenkin tärkeää parisuhteessa, mutta eikä se rakkaus ole tärkeintä?! Onko suhteessa mitään kunnioitusta jos toisen meinaa heivata vain siksi, että ei saakkaan joka viikko?
Naisena itsekin masturboin ja kyllä sekin riittää ihan hyvin. Jos vaikka hyväilisi toista ja kiehnäisi muuten ilman paineita yhdynnästä. Naisen halut katoaa viimeistään siinä vaiheessa, kun sitä kokee itsensä jonain seksiautomaattina. Miehet hei, menkää itseenne! Sama kyllä koskee joitain naisiakin jotka vonkaa miehiltä munaa jatkuvasti..
Vastauksena ekaan kysymykseen: ei ne halut naisella välttämättä parane millään tempulla, jos niitä ei alunperinkään ole ollut.
10 vuoden kokemuksella nykyisestä vaimostani voin sanoa, ettei ne ainakaan hänellä kaikki e-pillerimerkit läpi kokeilemalla tai pillerit kokonaan jättämällä mitenkään parantuneet.
Jotkut naiset - ja jotkut miehetkin - eivät vaan sitten ymmärrä lainkaan, että seksi voi olla toisille todella tärkeää. Niin tärkeää, että toisen sitten vaikka heivaa ihan siksi että saa niin harvoin. Kun ei tajuu, niin ei vaan tajuu. Toisille seksi on tärkeää - toisille ei. Yhteiselämä on tosi vaikeaa kun tällaiset ihmiset kohtaavat. Sitten puolin ja toisin uskotellaan, että kyllä se siitä sitten aikaanaan paranee - mutta ei siinä niin käy.
Rakkaus on tärkeää ja rakastan naistani ja sen takia olen vieläkin tässä suhteessa enkä luovuttanut ja lähtenyt kävelemään jo kuukausia sitten. Edelleenkin, meillä riittää hellyyttä, halailua ja hyväilyä, mutta kaikki mikä vähänkin lipsahtaa eroottiselle puolelle torjutaan tylysti.
Ja ei, minulle ei se oma käsi riitä pidemmän päälle. Sitä on käytetty tässä koko suhteen ajan koko ajan kasvavassa määrin, ja nykyään se määrä on niin suuri että jo vituttaa.
Arvelisin että halut eivät palaa, sori.
Jos sulle ei oma käsi riitä, sun pitää tehdä päätöksiä. Joko alat käymään vieraissa tai eroatte.
Ihmettele rauhassa, mutta muuten voitkin mennä itseesi yksinäsi. Muille voi maistua toinen sukupuoli. Taidat olla niitä "vedä tumppuun"-vakioneuvojia. Jos masturbointi on itselläsi tyydyttävämpää kuin seksi, sanoisin että seksielämäsi on ollut aika vaisua. Kukaan täällä ei tarvitse näitä neuvoja, jos puoliso ei halua seksiä on se masturbointi jo liiankin tuttua. Mene vaikka teinejä neuvomaan.
Rakkaus on tärkeää. Useimmille ihmisille myös fyysinen läheisyys ja seksi on tärkeää. Upeimmillaan seksi on intensiivinen rakkauden ilmaisu, jota ainakaan minä en panttaisi itseltäni tai mieheltäni edes viikkoa. Eihän yhdyntä tee naisesta seksiautomaattia, vaikka sitä vongattaisiinkin! Mikäli yhdynnän aikana saa hellyyttä ja huomiota voi olla täysin tyydytetty vaikkei alussa olisi himottanutkaan.
Mikä lie naistas vaivaa. Toteat olevasi huomaavainen rakastaja vai miten se ny menikään joten siinä mielessä hänellä ei pitäis olla valittamista. Mulla taas on mies joka ajattelee ilmeisesti vain omia halujensa tyydyttämistä eli siis vähän sellasta pano meininkii. Silti haluan häntä päivittäin.
jospa sellaista kumppania ei löydäkään jonka kanssa asiat natsais? Mietin vaan, kun kaikki on aina vaihtamassa puolisoa ongelmien ilmettyä, että ei niitä sopivia ihmisiä ihan joka puussa kasva. Sitten sitä voi tietty maata vähän kenen kanssa sattuu, mutta sekin hajottaa ajan mittaan ja tautiriskit on olemassa..
Itse olen elänyt yli vuoden ilman seksiä ihan omasta tahdostani. Kun seksi ei halua niin ei halua.Painostus on kamalin asia mitä voit enään tehdä.
Jos elät tiinu suhteessa, toivottavasti puolisosikin osaa arvostaa luonteesi lujuutta. Minä en selviä vuotta ilman seksiä.
Mutta, ei tulisi mieleenkään painostaa tai pakottaa. Mutta tää juttu on kasvanu meillä sellaiseksi virtahevoksi olohuoneessa mistä ei tarvitsisi enää puhuakaan, koska molemmat jo tiedostaa ongelman suuruuden ja vakavuuden.
joo,rakkaus?kaiken se antaa,kaiken se kestää! Vai kestääkö?Itselläni on sama ongelma kerrottuna viidellä(viimeksi saanut 07/03)ja nyt sitten hermo petti ja muutan pois!! Rakastan todella paljon mutta se ei enää riitä kun tunteille ei saa vastinetta! Stressi ja vitutus loppui siihen paikkaan kun lopullisen päätöksen tein! Kummin päin tahansa teet,niin pysy päätöksessäsi ja suhtaudu siihen niin että se on elämäsi tärkein teko,jaarittelulla ja pähkäilyllä tulet vain sekopäiseksi!
... näköjään on monia. Noh, eipähän tarvitse kärsiä yksin. Onnea valitsemallasi tiellä.
fysiologia on luotu sellaiseksi että normaalisti mies tarvitsee n.2-3 kertaa viikossa "purkautumisen" joko harrastaen seksiä naisen kanssa tai sitten avuksi otetaan "nyrkkikyllikki".
Itse olen vaimo ihmisenä tehnyt mieheni mieliksi kuten tämä toinenkin vaimo, suostunut vaikka ei nyt aina niin haluttaisikaan, ja on se kyllä kumma et kun mies kaikkensa tekee sadakseen minut kiihottumaan, niin se kyllä toimii sittenkin vaikka monenlaista eripuraa välillämme onkin.
Tuo ulkonäkö juttu on mielenkiintoinen. Sanot naisesi olevan kaunis, kerrotko sen myös hänelle ja sanot rakastavasi häntä vielä vanhanakin vaikka olisi riippurinnat, roikkuva perä, ryppynahka jne. Joillekkin naisille ulkonäkö merkitsee aivan käsittämättömän paljon, ollaan huolissaan joka ikisestä rypystä. Mieheni ylistää minun ulkonäköäni tämän tästä vaikka olen jo vanheneva nainen ja lapsia tehneenä ei vartalo ole mikään missin vartalo. Toisaalta se huvittaa kun tiedän hänen valehtelevan mutta silti salaa olen mielissäni kehuista.
Olisiko taustalla jokin alitajuinen pelko vanhenemisesta ja siitä ettei hän ehkä kelpaisikkaan sinulle kohta, jospa hän jo lähestyy 30 kriisiä. Koettakaapa availla solmuja ja etsiä syitä haluttomuuten, mutta ei painostusta please.
Heti vaihtoon.
ihan heti.
Älä pyöritä päässäs tota juttua enää, se paisuu liikaa.
Kun nussiminen loppuu,loppuu kaikki.
Toimiiko tuo toisinkin päin? Jos esim. ukolla ei enää seiso, (syystä mistä vaan, vaikka joku onnettomuus), saako sen sitten lempata kun se ei enää pysty nussimaan?
"Tiedän olevani taitava ja huomaavainen rakastaja, kenelläkään naisella ei oo aiemmin ollut seksin suhteen mitään valittamista (pidempääkin suhdetta on joukkoon mahtunut). Mutta ei tämmöistä lamaa koskaan.
Kysynkin nyt erityisesti teiltä naisilta, palaako ne?"
Aarg!! Mäkin haluun tuollaisen miehen...
Mun mies on taas kuin sun nainen... ei olla sekstattu varmaan kuukauteen ja silloinkin se on ollut aika säälittävää...
Olen parikymppinen, kaunis ja urheilullinen tyttö eikä seksi "taidoissani" todellakaan pitäis olla puutteita - en vaan tajua miks mun mies pihtaa??????? Kertokaa miehet???
Stressman: Minäkin kärsin haluttomuudesta samanikäisenä kuin tyttöystäväsi, vaihdoin pillereitä ja vaikka mitä - eikä auttanut. Mies painosti jonkun aikaa, sitten sammui seksielämä kolmeksi vuodeksi (tämä ei ollut kirjoitusvirhe, valitettavasti!), ja kolmekymmentä täytettyäni heräsivät halut uudelleen vaikka edelleen söin/syön pillereitä. Viime seksikerrasta on kohta vuosi, kun mies ei enää halua ja vaikka haluaisikin, niin seksi on niin surkeata, etten juuri mitään menetäkään :( Tällä hetkellä voisin suunnilleen antaa toisen käteni, että voisin harrastaa säännöllisesti hyvää seksiä. Mutta se lienee turha toivo.
Niin siinä kävi, kun mun vaimo pihtas aikansa niin päädyin toisen petiin. Nyt on sitten vaimon halut palanneet, mutta aika kauan se kesti että mulla löyty inspiraatio taas sen kanssa naimiseen. Tosin oli tota jääkautta vähän kauemmin kuin neljä vuotta.
Tutun kuuloista. Kuulun myös tuohon sarjaan harvoin haluavat.
Itsestäni olen huomannut sen että uuden suhteen muutamina ensikuukausina seksi kiinnostaa ja tekee mieli. Mutta sitten se halukkuus/haluttomuus palaa taas entisiin uomiinsa. Parhaat halu-päivät on siinä kuukautiskierron puolessavälissä (eli menkkojen alusta n pari viikkoa). Tämähän on se hetki kun raskaus saa alkunsa. Hormoonit kait sen tekevät että silloin pitäisi saada kun eikös tämä lisääntyminen ole kuitenkin ihmisen tärkein tehtävä!
Nauttiikohan tai siis nauttikohan tyttöystäväsi seksistä silloin joskus ts. saiko orgasmia vai oliko teeskenneltyä... (naiset siinä aika hyviä).
Itse en ole saanut orgasmia yhdynnässä kuin yhden miehen kanssa, ja silloinkin satunnaisesti tietyssä asennossa. Tämä mies sattuu olemaan lasteni isä.
Muissa suhteissa, missä en saanut orgasmia, kiinnostus ko mieheen loppui aika lyhyeen. Johtuneeko siitä?? Tämän lasten isän kanssa olisin ollut vaikka loppuikäni, mutta suhde kaatui muihin juttuihin.
Mutta mutta, vaikka seksi olikin tämän isän kanssa parasta (tähän asti toiv :) ), niin ei mulla halukäyrä kuitenkaan noussut merkittävästi. Kerta-pari viikossa sitä harrastettiin ja joskus "suostuin armosta" eli lähdin peliin, vaikkei huvittanut.
Parisuhteessa pitää kuitenkin tehdä asioita, jotka ei aina sillä hetkellä ole niin kivoja, eikä tuo seksikään minusta poikkea siinä.
Luulempa vaan että taidatte tai tyttöystäväsi on kasvanut tuosta suhteesta ulos ja olette yhdessä vain totuttuun tapaan.
Mitähän tyttö vastaisi jos kysyisit suoraan että onko hän tätä suhdetta miettinyt ja haluaisiko lähteä erilleen tai sanoisit ihan suoraan ettei homma toimi. Joko muutos asiaan tai eri osoitteet.
No joo, näitä samoja taidan kirjoittaa kun muutkin.
Mäkeen välittömästi äläkä ainakaan vihitä itseäsi sen kanssa...Mulla sexielämä sujui suht,koht mukavasti ennen,mut papin aamenen jälkeen meni kintut ristiin välittömästi...Turha kuvitella että tilanteesi paranee...Mäkin joudun nyt pakosta kattomaan muutaman vuoden tätä puutteelista elämääni ja käymään vieraissa ennen kuin pystyn eron ottamaan....Neuvoni on tämä...Vaikka ois kuinka kaunis ja mukava nainen,mutta jos on pihtari niin elämä muuttuu hyvin lyhyessä ajassa täysin helvetilliseksi...