Ohjeita Amazoniaan, II

Eläimiä viidakossa yleensä näkee vähän, paitsi muurahaisia. Laiskiaisia, muita apinoita, kuten marmosetteja ja lintuja. Itse Amazonin pääuoma on aika autio, sorsiakaan siellä ei juuri lentele. Suosittelen lukemaan Richard Grzimekin kirjaa siitä, miten Amazonasissa on tuhottu luontoa ja ihmisiä jo sadan vuoden ajan, niin et ihmettele eläinten vähyyttä. Viidakon yössä kurnuttavat sammakot, kuten gladiator frog ja pampanpöllönen huutelee.
Kaikki kastuu ja kostuu. Rahat, passi, tärkeät paperit, kamera. Minigrip ei riitä, vaan pitää minigrip sulkea vielä ainakin kuminauhalla tai teipillä. En oikeasti tiedä. On kuitenkin turha kuvitella, että pelkästään suoralta vesikontaktilta varjeleminen pelastaisi esineen tuhoutumiselta. Esimerkiksi minä tuhosin kamerani ja se oli vielä minigrip-pussissa. On tosin vaikea kuvata, jos kamera on hyvin suojattu koko ajan, joten riski on otettava.

Pitää varata mukaan täydellinen lääkelaukku. Ei ole mitään sairaaloita ja niihin sairaaloihin, mitä on, ei varmasti kannata mennä. Kannattaa varata ja käyttää rehydraatiojauhetta. Juo runsaasti ja pistä rehydraatiojauhe juomapulloon. Minä sitten mietin, kuinka käydä Amazoniassa pusikossa, kun kaikki ötöt. Totta puhuen tarve sille ei tule kovin usein, kun kosteus haihtuu hikenä. Spriitä on hyvä ottaa mukaan ja desinfioida kaikki naarmut ja pistokset, kaikki tulehtuu. Tropiikissa on punkkeja, jotka ovat vaarattomia, mutta joiden ulosteet ärsyttävät ihoa ja jos raavit sitä paikkaa, niin se kutina siirtyy käsiesi kautta sinne, minne kosketkin, eikä vesi riitä sen poistamiseen, sprii toimii siihenkin.

Amazoniassa on paljon urbaanilegendoja, yksi niistä on candiru, kala joka tunkeutuu virtsaputkeen. Sellainen on tapahtunut kerran koko tunnetun historian aikana. Uiminen ei siltikään ole hyvä juttu, piikkirauskujen takia.

Varaudu siihen, että vatsa menee kuralle. Minä herätin ihmetystä sillä, että Etelä-Amerikan matkani alkoi juuri Amazoniasta, kun helpompiakin tapoja on. Mutta kun kerran elämässä matkustaa Etelä-Amerikkaan, niin silloin on pakko nähdä Amazon. Kun on eka kertaa Etelä-Amerikassa, niin vatsa menee ruilalle. Kehotan kuitenkin syömään ennakkoluulottomasti, ruoka on hyvää, mutta en tiedä, kuinka eettistä se on.

Amazon näyttää kartalta vihreältä ja antaa ymmärtää, että se kaikki on metsää, mutta oikeasti siellä asuu paljon ihmisiä ainakin jokivarsilla. Puhtaisiin intiaaneihin en törmännyt, mutta eiköhän niissä kaikissa ollut intiaaniverta aika paljon. Se, että siellä asuu paljon ihmisiä tarkoittaa, ettei luontoa ole ilman ihmisen käden jälkeä. Omin päin sinne ei voi tallaamaan lähteä, sillä aina vaaditaan maanomistajan lupa. Sikäläinen maanomistaja taas voi ampua puhallusputkella myrkkynuolen.

Amazonissa itsessään kelluu kaikenlaista puunrunkoa ja on pieni ihme, miten siellä voi navigoida ilman, että haaksirikkoutuu. Kannattaa katsoa, mihin purkkiin astuu ja katsella pelastusliivien paikat tarkkaan etukäteen. Olen ollut sellaisessa veneessä, joka rupesi vuotamaan keskellä jokea.

Vaatteet siellä ovat aina märkinä. Kahden viikon aikana minulla ei ollut kertaakaan kuivaa vaatekertaa päällä, paitsi sukat. Jalat pitää pitää kuivina, muulla ei ole väliä. Parin viikon päästä vaatteet rupeavat homehtumaan päälle.

Amazonilta palaat siis purtuna, mustelmilla, haavoilla, mutaisena ja läpimärkänä, vähän niin kuin Hollywoodin Vietnam-lefffassa, paitsi ettet kanna asetta eikä kukaan ammu sinua.