Mulla on on ollut jo vuoden verran lähestulkoon koko ajan joku pelko "päällä". Kun saan jonkun pelon selätettyä, niin johan keksin uuden. Olen 42-vuotias perusterve nainen, enkä tiedä edes missä vaiheessa pelko otti vallan elämästäni...Tuntuu, että koko elämä menee ohi, kun en uskalla nauttia mistään, kun pelkään...
Yleisimmät pelkoni aiheet ovat:
-kuoleman pelko, erityisesti pelkään syöpää
-lääkärikammo, käyn usein tarkistuttamassa itseni, kun tunnen olevani koko ajan jotenki kipeä ja yleensä ei mitään löydy
-pelkään, että mieheni jättää minut
-pelkään, että jos jään työttämäksi, en saa koskaan enää töitä
-pelkään, että lapsillemme tai miehelleni sattuu jotain, käyn usein öisin tarkistamassa, että kaikki on hengissä...
Tämä rassaa ja paljon, kävin vuotta terapiassa, mutta siitä ei kyllä ollut ihan mitään hyötyä, en osannut avautua terapeutille, josta en oikein tykännyt.
Onko kellään keinoja, miten näistä pääsis eroon, kun kuitenkin elämässäni on kaikki ihan hyvin.
Yleisimmät pelkoni aiheet ovat:
-kuoleman pelko, erityisesti pelkään syöpää
-lääkärikammo, käyn usein tarkistuttamassa itseni, kun tunnen olevani koko ajan jotenki kipeä ja yleensä ei mitään löydy
-pelkään, että mieheni jättää minut
-pelkään, että jos jään työttämäksi, en saa koskaan enää töitä
-pelkään, että lapsillemme tai miehelleni sattuu jotain, käyn usein öisin tarkistamassa, että kaikki on hengissä...
Tämä rassaa ja paljon, kävin vuotta terapiassa, mutta siitä ei kyllä ollut ihan mitään hyötyä, en osannut avautua terapeutille, josta en oikein tykännyt.
Onko kellään keinoja, miten näistä pääsis eroon, kun kuitenkin elämässäni on kaikki ihan hyvin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen 23 vuotias nainen ja olen kanssa jo vuoden pelännyt juurikin syöpää. Pelkään että sairastun siihen ja lapseni joutuu elämään ilman äitiä. Olen aina masentunut enkä jaksa leikkiä lapseni kanssa ja se harmittaa minua varsinkin illalla kun tyttäreni nukkuu ja mietin näitä asioita. Tämä on ollut jo vuoden yhtä helvettiä ja haluaisin "parantua" tästä mielentilasta. Kävin kaikki mahdolliset kokeet läpi lääkärillä ja kaikki oli hyvin mutta siltikin pelkään että minulla on joku sairaus. Pienenä kärsin paniikkihäiriöistä jotka olivat vuosia poissa, ja nyt ovat alkaneet taas. Peloille ei saisi antaa periksi. Mutta se ei ole niin helppoa kuin kuvittelisi. Toivottavasti saan apua itse psykiatrilta jonne sain lähetteen lääkäriltä. Toivon myös että kokeilet itse jotain toista psykiatria jos edellinen ei toiminut. Minulla se auttoi viimeksikin. Pelkkä stressi ja kokoaikainen pelko saavat kropan tuntumaan sairaalta. Toivon sinulle jaksamista ja että asiasi saa pian päätöksen ja paremman suunnan elämällesi. Muista että et ole yksin. Ja sinulla on perheesi. Tiedän ettei tämä paljoa varmasti helpottanut mutta tiedät ainakin että et ole yksin. Ymmärrän sinua täydellisesti. Koita jaksaa :)
minulla on samankaltaista ja lääkäri nimitti sitä yleistyny ahdistuneisuushäiriö nimellä.
myöskin stressi ja burn out tai depressio voi aiheuttaa tuollasta
minulle neuvottiin tietoisuustaitojen opettelua, rentoutus cd:itä esim kirjastosta.
Ystäville murheista puhumista (ei saa säilöä sisälleen) , stressin, alkoholin ja kahvin käytön vähentämistä, jonkun liikunta harrastuksen aloittamista, kirjoittaa asioita, tunteita paperille, järkeistää.
tehdä paperille vaikka toiminta suunnitelma esim: Jos jään työttömäksi...(mietit paperille tarkasti että miten toimisit, mistä tuloja saisit, miten paljon miehesi tienaa..laskisit konreettisesti paljonko teidän kk tulot talouteen yhteensä olisi silloin. ottaisit valmiiksi selvää kaikista tuista joihin sinulla oikeus ja miettisit miten etenisit uuden työnhaussa vai lähtisitkö opiskeleen ihan uutta ammattia vai miten.. ehkä niin selkiintyisi pelot paperille kun sinulla olisi valmis suunnitelma sellaisen tilanteen varalle ja silloin pelko hälvenisi. )
onko sinulle sattunut jotain lähiaikoina joka olisi tällaisen pelon laukaissut päälle? läheinen kuollut/sairastunut? jos on niin sellaisen tapahtuman käsittely puhumalla ääneen ja uskaltamalla tuntea se tuska ja paha olo tunteina samalla kun niistä puhuu. antaa itkun, vihan, pelon, surun, pettymyksen jne... tulla ulos tunne purkauksina. se helpottaa.
Mulla on kaikkea kesän aikana ja sen jälkeen ollut. Kuolema perheessä ja kaveripiirissä, työttömyys ja "yksinäisyys", sekä tuttuni sai juuri lääkärin ennusteen jonka mukaan hänellä olisi enää viikkoja elinaikaa. On sairastanut syöpää vuosia. Ehkä 4-5 vuotta. Yksinäisyydellä tarkoitan että kaikki ystäväni asuvat eri paikkakunnilla eikä minulla ole täällä kun perhe. Enkä äitiäkään halua koskaan huolestuttaa näillä omilla asioillani kun hänellä on jo tarpeeksi kaikkia omia murheita. Ei siis ole ketään kenelle puhua. Siksi suostuin taas menemään psykiatrille. Nyt sairastan kunnon influenssaa ja kaulan imusolmukkeet ovat turvonneet ja pelkään niitä. Järki sanoo että se on normaalia että ovat turvoksissa mutta silti pelkään ja mietin että jos ne ei laskekkaan ja niistä löytyy jtn vakavaa. Myös veljelläni ja tyttärelläni on sama tauti päällä ja heilläkin kaulat turvonneet. Ei auta taas kun vaan odottaa :/ niin v-mäistä kun se onkin.
Näin minä, haluaisin kysyä kuinka lääkäri totesi sen yleistyneen ahdistushäiriön? Kävitkö kallonkutistajalla vai ihan vain lääkärillä? Mä oon käyny monella lekurilla kaikki ollu sitä mieltä että psykiatrille vaan. Kiitos ja anteeksi kun avauduin:)