Masennus tuntuu palanneen (jos ikinä kunnolla lähtikään) lääkityksestä huolimatta. Olen ollut cipralex lääkityksellä n. puoli vuotta, 10mg/päivä. Alussa lääke tehosi todella nopeasti ja olin vaan onnellinen, että se auttoi ahdistukseeni ja paniikkihäiriööni, johon se määrättiin. Siinä sivussa huomasin, että olin pitkästä aikaa taas onnellinen ja vuodattelin onnenkyyneleitä hyvästä olosta ja vähän surusta koska harmittelin miksen suostunut kokeilemaan lääkitystä jo aiemmin. Vaihdoin rinnakkaisvalmisteeseen rahansäästön vuoksi. Jo muutaman viikon jälkeen kuitenkin huomasin ettei lääkitys tehoakaan enää niin, olo oli kyllä parempi kuin ilman lääkitystä, mutta ei niin hyvä kuin lääkityksen alussa. Itse en kokenut edes alussa suuria sivuvaikutuksia, vähän väsymystä vain. Sekään ei haitannut. Kokeilin nyt syksyllä vaihtaa takaisin alkuperäiseen Cipralex valmisteeseen ja huomasin sen tehoavan itselleni paremmin. En tiedä onko se edes mahdollista?
Lääkityksestä huolimatta huomaan, että masennukseni tuntuu tulevan takaisin ja kaikki ne olot mitkä alunperin minulla laukaisi ahdistuksen ja paniikkihäiriön. Ajattelen asioita aivan liikaa ja huomaan, että mikään ei tunnu miltään. Tuntuu että ei olisi mitään mitä odottaa ja mistä iloita. Tästä meinaa tulla hirmuinen ahdistus ja paniikkikohtaus. Seuraavana päivänä asiat saattavat kuitenkin olla täysin hyvät. En ole ikinä ollut itsetuhoinen ja sellaisia ajatuksia minulla ei nytkään ole. Haluaisin vaan löytää taas takaisin vanhaan aikaan, jolloin osasin iloita kaikesta ympärillä olevasta. Näin asiat positiivisesti. Haluaisin kai kuulla muiden kokemuksia? Ja en ole kiinnostunut antimasennuslääketyypeistä. Minun oloni Cipralex todellakin pelasti. Mietin vain onko aika nostaa lääkitystä tai pyytää lääkkeenvaihtoa vai onko normaalia tuntea olo välillä todella masentuneeksi, tyhjäksi?
Lääkityksestä huolimatta huomaan, että masennukseni tuntuu tulevan takaisin ja kaikki ne olot mitkä alunperin minulla laukaisi ahdistuksen ja paniikkihäiriön. Ajattelen asioita aivan liikaa ja huomaan, että mikään ei tunnu miltään. Tuntuu että ei olisi mitään mitä odottaa ja mistä iloita. Tästä meinaa tulla hirmuinen ahdistus ja paniikkikohtaus. Seuraavana päivänä asiat saattavat kuitenkin olla täysin hyvät. En ole ikinä ollut itsetuhoinen ja sellaisia ajatuksia minulla ei nytkään ole. Haluaisin vaan löytää taas takaisin vanhaan aikaan, jolloin osasin iloita kaikesta ympärillä olevasta. Näin asiat positiivisesti. Haluaisin kai kuulla muiden kokemuksia? Ja en ole kiinnostunut antimasennuslääketyypeistä. Minun oloni Cipralex todellakin pelasti. Mietin vain onko aika nostaa lääkitystä tai pyytää lääkkeenvaihtoa vai onko normaalia tuntea olo välillä todella masentuneeksi, tyhjäksi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Unohdin mainita, että olen juonut alkoholia koko tämän ajan ihan normaalisti lääkityksestä huolimatta, kerran viikossa. Kesällä jopa pari kertaa viikossa. Sillä ei pitäisi olla vaikutusta lääkkeen kanssa, joissain nettisivustoissa kuitenkin mainitaan, että vaikuttaisi lääkkeen tehoon...?
Käytin vuoden cipralexia paniikkihäiriöön mihin se tehosi oikein hyvin. Annos oli sama 10mg. Nyt olen ollut toistavuotta ilman mitään ja ihan hyvin pärjään, paniikkikin on vähentynyt huomattavasti.
Syy miksi lopetin oli väsymys ja etten kyennyt enää tuntemaan tunteita kuten ennen.
Mikään ei kiinnostanut eikä tuntunut mielekkäältä,aivan kuin jossain usvassa olisin ollut.
Noilla lääkkeillä on kaksi puolta, pitää valita se pienempi paha itselleen.
Tällainen kokemus minulla. Neuvoa en osaa antaa sen kummemmin.
Cymbalta on paras ja kallita ja kela ei tienkään korvaa.
Tässä lisätietoa kaikille kiinnostuneille siitä millainen aine on kyseessä.
http://www.antidepressantsfacts.com/duloxetine-cymbalta.htm
Sinun täytyy ymmärtää, että kaikkien niin kutsuttujen "masennuslääkkeiden" vaikutus perustuu siihen, että ne vievät kyvyn tuntea tunteita ja mielihyvää. Sen vuoksi oletkin jo huomannut, että et tunne enää mitään. Olet siis saanut sen vaikutuksen mikä ko. lääkkeiden on tarkoitus aiheuttaa.
Masennuksen ja ahdistukset tunteet ovat vain muutama ihmismäisestä tunneskaalasta. Ei ole mitään ainetta olemassa, joka veisi pois tai lieventäisi vain negatiiviset tunteet vaan samalla kun masennus ja ahdistus ja hädän tunne leikkaantuvat, häviävät kaikki positiivisetkin tunteet, kuten ilo, intohimo, empatia, kiinnostus, seksuaaliset tunteet etc. SSRI:n vaikutus häviää joillain toisia nopeammin ja kuulostaisi siltä, että sinulla muutos on ollut melko nopea. Lopputuloksena SSRI-käytöstä nähdään usein apaattisempi, tunteettomampi ja persoonattomampi ihminen. Tämä vamma joskus hälvenee, kun on ilman aineita pitkään, mutta osalle vamma jää pysyväksi. On tärkeää ymmärtää, että masennuslääkkeet aiheuttavat masennusta pitkässä juoksussa (masentuneisuuden kasvusta mainitaan myös potilasohjeessa). Ensiksi vaikutus voi olla "helpottava", mutta lopulta usein käy, kuten ennustus sanoo.
Rinnakkaisvalmisteen vaikuttava-aine on sama eli essitalopraami (tai S-sitalopraami). En osaa sanoa voiko jokin muu ainesosa pillereissä olla eri, jolloin vaikutuksessa voisi olla eroa.
Tätä juuri tarkoitin, kun pyysin ettei lääkevastaiset tulisi tänne ensimmäisenä kertomaan mielipiteitään, koska en niistä välitä. Mutta kiva, että kerroit silti oman mielipiteesi, suokoon se sinulle :) Kerrottakoon seuraavaksi sinulle, että masennuslääkkeiden tarkoitus ei todellakaan perustu siihen, että ne vievät kyvyn tuntea tunteita ja mielihyvää. Ehkä jotkut lääkkeet sitten perustuvat. En tiedä mitä lääkkeitä sinä olet syönyt. Itselleni lääkkeet on ainakin määrätty ihan siihen, että elimistöni ei saanut enää tarpeeksi serotoniinia käyttöönsä, jonka vuoksi sain ahdistus-, paniikki- ja masennusoloja. Lääke on auttanut siihen hyvin, mutta ei enää niin hyvin kuin alussa ja siihen kysyin mielipiteitä muilta käyttäjiltä.
Minulla ei ole tunteet hävinneet mihinkään, tarkoittaen että olen yhä iloinen, kun tapahtuu jotain sellaista, itken kun olen surullinen, pelkään jos tapahtuu jotain pelottavaa ja seksuaalisuus ei ole hävinnyt elämästäni mihinkään.
Ikävää, jos sinulla on ollut toisenlaisia kokemuksia lääkkeitä käyttäessäsi.
Itse tarkoitin tuolla ettei mikään tunnu miltään sitä, että pelkään masennukseni palanneen takaisin. Tuntuu ettei lääkkeen teho ole enää yhtä hyvä kuin alussa. Tuntuu, että olen palaamassa takaisin lähtöruutuun ja siksi mietinkin, että onko lääkeannos liian pieni minulle. Toisena päivänä olo on kuitenkin taas tosi hyvä, kuten tänään.
Mutta pitää mennä juttelemaan lääkärin kanssa. Ajattelin vaan saavani täältä vähän vertaistukea, mutta pakko se kai on uskoa, että täältä ei saa kuin pahan mielen lukiessa muiden kirjoituksia. Olisipa palsta johon saisi valita ettei nuo negatiiviset tyypit tulisi sinne ensimmäiseksi huutelemaan ja pilaamaan toisten päivää :)
En halua pilata päivääsi enkä mitenkään loukata tai pahoittaa mieltäsi. Tiedän, että mielenterveyden asiat voivat olla hyvin kuormittavia. En vain tahdo, että sinä tai kukaan mukaan saa väärää tietoa asioista.
"Itselleni lääkkeet on ainakin määrätty ihan siihen, että elimistöni ei saanut enää tarpeeksi serotoniinia käyttöönsä, jonka vuoksi sain ahdistus-, paniikki- ja masennusoloja."
Seuraavankin asian kerron sinun ja muiden psykiatrian harhaanjohtamien parasta ajatellen. Kukaan ei pysty toteamaan, että sinulla olisi elimistössäsi minkäänlaista serotoniinin puutosta, tai epätasapainoa niin kuin useiten kuulee psykiatrien sanovan. Sen vuoksi sinullekaan ei tehty mitään serotoniinimittauksia tai kokeita, joista sen hetkinen tasosi olisi voitu todeta. Lyhyesti sanottua: Serotoniinin tasolla ei ole todettua lääketieteellistä yhteyttä masennukseen, ahdistukseen tai paniikkikohtausherkkyyteen.
Kaikkea hyvää tahdon sinulle kuitenkin toivottaa mitä ikinä jatkossa päädytkään tekemään.
Jaaha, Essiltä palo sit talo... No joo, ikävää mutta en voi olla kommentoimatta tuota kirjoitusta yhdeltä osiltaan. En tiedä eikä kirjoituksesta selviä onko hänellä omakohtaista kokemusta asiasta, mutta se kokemus mikä minulla on niin en ole kokenut että Cymbalta (eikä tämä ole mainos...) tekisi minut tunteettomaksi. Ahdistuksen se on kyllä leikannut pois ja nyt on tilaa olla tyytyväinen ja tuntea iloakin jo asioista. Pahimmissa ahdistuksissa ei paljon naurattanut eikä iloa tuntenut mistään. Saattaahan se olla niinkin, että ihmistyyppi joka kulkee tunteiden ylä - ja alarekistereissä kokee muutosta tunteiden kokemisessaan? Ylipäätään tänne kirjoittajien ei ole syytä julistaa yhtä ja ainutta totuutta vaan tuoda esille oma kokemus, joka voi olla hyvinkin erilainen kuin jonkun muun mutta ei kuitenkaan yleispätevä totuus!! Voikaa kanssaihmiset niin hyvin kuin se nyt on mahdollista ja uskokaa parempaan huomiseen, se saattaa olla hyvinkin lähellä.
Aloittaja; itse käytän Seroxatia 60 mg/1 ja tehoaa hyvin masennukseen sekä angstiin. En asu Suomessa joten en tiedä onko lääke tuolla kauppanimellä siellä, mutta siis sama kuin esim. Fontex, siis SSRI-lääke.
Minulla aloitettiin 20 mg:lla, kahden viikon päästä nostettiin 40mg ja sitten taas kahden viikon päästä 60.
Alussa sivuvaikutuksia oli huimaus, sydämen tykytys, ruokahalun menetys, hieman pahoinvointia ja mikä ikävin vaikutus oli angstin lisääntyminen! On kuitenkin yleinen oire alussa, ja menikin ohi parissa viikossa.
Hyvä idea ehdottomasti puhua hoitavan lääkärin kanssa, ehkä annosta pitää nostaa tai tosiaan lääke vaihtaa?
Kenenkään ei pidä pelätä masennuslääkkeitä. Se joka on todellisen masennuksen ja angstin kokenut, tietää mitä on mustaakin mustempi helvetti maan päällä. Aivan liian moni päätyy itsemurhaan. Jos yksi lääke ei tehoa tai sovi, on olemassa muita!
Aurinkoa sinun elämääsi syksystä huolimatta!
Minulle kävi citalopramin kanssa noin, että rinnakkaisvalmiste ei tehonnut yhtä hyvin kuin alkuperäinen. Kysyin siitä lääkäriltä, joka vastasi, että sen verran hän voi sanoa, etten ole ainoa.
huomasin saman tässä kuussa!!! tietääkö kukaan onko sillä sitten merkitystä kumpaa syö?? apteekissa sanoi että ei..
No sen verran sillä on väliä, että alkuperäinen on todella paljon kalliimpaa kuin rinnakkaislääke. Itse otan mieluiten kuitenkin jatkossakin tuon alkuperäisvalmisteen, hällä väliä mitä muut ajattelevat ja johtuisiko muka vain omasta luulosta, että tehokkaampi, mutta niin kauan kuin vaikuttaa olevan itselle tehokkaampi maksan mieluusti tuon kalliimman hinnan.
Lääkäriltä kannattaa pyytää reseptiin vaihtokielto, niin saa saman korvausprosentin alkuperäisvalmisteelle kuin minkä saisi rinnakkaisvalmisteellekin.