Mitä minun pitäisi tehdä?

Jatka rukoilua ja elä aivan rauhallisesti.

Jos vapaat suuntaukset kiinnostavat niin voithan sinä käydä kokeilemassa. Mutta varoitan että siellä voi olla ihmisiä jotka heittäytyvät vähän liikaakin kristinuskolleen. Voit säikähtää sitä. Itse aikoinani säikähdin.

Itse tulin uskoon 15 vuotiaana samalla tavalla kuin sinä. Agnostisena ateistina minua kiinnosti että onko olemassa mitään ylempää voimaa vai ei ja aloin rukoilemaan että Jumala; Jos olet olemassa niin todista itsesi jollain tavalla minulle. Kesti noin puoli vuotta kunnes olin saanut tarpeeksi suuren luottamuksen että joku sielä on joka vastailee rukouksiini ja on alkanut ohjaamaan elämääni. Elän nyt aika rauhallista elämää ja en harjoita uskontoa kovinkaan aktiivisesti. Mutta tämä tunne Jumalan olemassa olosta ja lukuisat elämäntilanteet jotka olivat vastauksia, jyrkkiä ei ja kyllä sanoja rukouksiini.

Kaikessa rauhassa. Tutustu vaikka apologetiikkaan tai hanki kristittyjä ystäviä enemmän. Varmuutesi uskoon kasvaa siitä ja myöhemmin voit alkaa miettimään itsellesi oikeata yhteisöä. Senkin aika tulee ajallansa. Hiljaa, hyvä tulee : )

Hukassa93

Ei sun kannata hötkyillä. Jos etsit, niin odota vaan kutsua. Se tulee sitten ajallaan. Jos ei tulisi, niin etsiminenhän olisi ihan turhaa.

Lopeta epäröinti ja elä niinkuin Raamattu opettaa ja ohjaa. Näin elämäsi pysyy ehjänä Jumalan siunauksen myötä.

Katsopa vaikka ensi hätään tämä ohjelma:
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=30203

Voit kyllä löytää luterilaisestakin jumalanpalveluksesta etsimäsi, mutta monissa seurakunnissa on ongelmana juuri "uskonnollisuuden henki", josta tuossa ohjelmassa puhutaan

Hei nimimerkki Hukassa93,

ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat sanoessasi, että luterilaisessa jumalanpalveluksessa tuntuu harvemmin olevan mukana suurempi voima. Tietenkin sitä mieluummin kokee vahvasti ja näkee elämää, ylistää kovaan ääneen ja saa kokemuksia ja tunteita.

Mutta jos ajattelemme sitä Raamatun kohtaa, jossa Jumala näyttäytyi Elialle 1.Kun 19:11-13. "Herran ääni sanoi: "Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi." Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. "

Ei tietenkään ole väärin tutustua moniin eri suuntausten jumalanpalveluksiin ja kokouksiin, mutta se, mistä Jumala lopulta löytyy voi olla yllätys. On hienoa, että olet uskaltanut huomata kaipuun, joka sinussa on. On hienoa, että olet lähtenyt etsimään.

Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan ja siksi on tärkeä, että jatkat rukoilua, vaikkei seurakuntayhteys heti löytyisikään. Kirkollakin on paljon muuta toimintaa kuin jumalanpalvelus ja kaikkeen kannattaa lähteä avoimin mielin. Usko ei ole sidottu kokemukseen, vaan oikeastaan se on luottamusta. Se on tieto siitä, että joku kannattelee minun elämääni, tuntui minusta siltä tai ei. Uskoa ei kannata rakentaa kokemusten tai tunteiden varaan, vaan Kristuksen varaan.

Toivon sydämestäni, että löydät kodin, johon on hyvä mennä, että löydät yhteyden, jossa on hyvä kasvaa kristittynä. Hyvä kasvaa ja elää. Siunausta elämääsi!

-KaisaK, pappi

Rauhaa! Huomasin kirjoituksesi, enkä voinut vastaamattakaan olla.=) Oon itse uskossa ja toi kuvailemasi etsivän tunne on tuttu niiltä ajoilta kun aloin itse etsiä Jumalaa. Olin silloin sairastanut konkreettista unettomuutta jo useita kuukausia ja lääketiede ei kyennyt auttamaan minua. Ajatus kuolemasta ja synnintunto vaivasivat päivin öin. Rukoilin paljon ja kiertelin kirkoissakin, mutta Raamatun opetuksen mukaista pelastuksen tietä taikka Jumalan Pyhän Hengen parantavaa voimavaikutusta ei niissä piireissä kyllä osattu minulle osoittaa. Lopulta eräs lapsuudenystäväni joka ei kylläkään itse ollut uskossa vei minut tapaamaan isäänsä joka oli elävässä uskossa, vaikkei hän mihinkään ns.vapaaseen uskonsuuntaan kuulunutkaan. Heillä oli pieni uskovien yhteisöjoukko joka kokoontui toistensa kodeissa ja jossa opetettiin vain sen pohjalta mitä Raamattu pitää sisällään. Sain tehdä ratkaisuni ja lähteä uskovien kasteelle jonka jälkeen heti täytyin Pyhällä Hengellä saaden mm.kielilläpuhumisen armolahjan. Puolestani rukoiltiin Herran Jeesuksen nimessä ja parin viikon kuluttua kasteista yhtäkkiä vain paranin unettomuudestani, jota tuolloin oli kestänyt jo yli 6kk. Kiitos ja kunnia Jumalalle! Oon itse eteläsuomesta, mut pohjois-suomessa tiedän ainakin Tornion seudulta neuvoa missä Raamatun mukaista opetusta Pyhässä Hengessä, käy kattoos www.melaluoto.net Tää Hannu Melaluoto saarnaa Totuuden mukaista sanaa joten uskonnollisten ihmisten kritiikkikin on monesti aika päällekäyvää. Sama pätee kylläkin kaikkialla maailmassa missä uudestisyntyneet kristityt toimivat sanan palveluksessa.

Hei Hukassa93, ja kiitos viestistäsi!

On ihan mahtavaa, että uskallat olla avoin uskonnon tuomille mahdollisuuksille. Minäkin rohkaisen sinua olemaan rauhassa, rukoilemaan ja etsimään. KaisaK jo kirjoittikin valtavan hyvin, mutta tahdoin lisätä oman viestini ikään kuin myös tukemaan sinua.

Itse ajattelen, että meitä on erilaisia ja siksi tarvitsemme myös erilaista uskonnollisuutta, uskon ilmiasuja. Toisille on luontevampaa rukoilla hyppien tasajalkaa ja huutaen kovaan ääneen, toisille hiljentyä kynttilän ääresslä - näin ääripäitä mainitakseni. Heittäytyminen ei ole mikään uskon kriteeri, vaikka ehkä riviesi välissä näen tietynlaista kaipuuta siihen heittäytymiseen. Tarkoitan, että se heittäytyminen ei itsessään ole se usko. Usko voi olla hyvinkin rationaalista ja "irti tunteista" olevaa uskoa.

Yksi tärkeä pointti on myös se, että Jumala on herrasmies. Hän ei tee mitään vastoin tahtoasi, viittaan nyt erityisesti näihin henkilahjoihin, kielillä rukoilemisiin ja muihin. Jos vapaiden suuntien tilaisuudet kiinnostavat, käy ihmeessä kurkkaamassa.

Uskovat ystävät voivat olla myös monen ikäisiä. Kannattaa etsiä uskovia ystäviä. Onkohan lähelläsi jonkin järjestön opiskelijatoimintaa? Ikäsi puolesta sopisit hyvin joukkoon sinne.

Toivotan sinulle siunausta etsintään ja pohdiskeluihisi!

Sinikka-pappi

Olen jo vanhempi nainen ja monenlaista elämän varrella kokenut sekä uskonelämässä että muuten. Minusta vaikuttaa siltä, että usko on jossain määrin myös tahdon asia, se ei vain itsestään tule humahtaen ja mullistaen koko elämän.

Uskonnolliset tunteet vahvistavat uskoa, mutta tunteet vaihtelevat. Aina ei tunnu miltään, silti Jumalaan voi ja saa luottaa. Joskus voi olla kapinamielikin, vielä silloinkin Jumalaan voi ja saa luottaa.

Varmaankaan kaikilla ei koskaan ole vahvoja kokemuksia, niitä ei tarvita. Usko voi olla hiljaista luottamusta ja tasapainoista rauhaa itsen ja Jumalan ja ympäristön välillä.