Testeissä kävin, mitään ei lötynyt ja silti sillointällöin n.1-2kk välein miehiseen sukupuolielimeeni esinahkaan tulee vaaleita pieniä patteja jotka puhkeavat ja jäljelle jää rupi. Tiedän että selvät herpeksen oireet, mutta miten on onko mahdollista että herpes liikkuu eri paikkoihin elimessäni? Välistä rakkulat tulevat yläpuolelle ja nyt tänään huomasin että jahhah ruvet on alapuolella? Miksi ne lääkärisedät ei voi keksiä hoitokeinoa tuohon? Tämmöistäkö se tulee olemaan loppuelämää? Ei ole kovin miellyttävää kertoa aina uudelle partnerille tästä piilevästä kaverista. Itselleni jos tuommoisesta kerrottaisiin niin jättäisin luultavasti väliin. Eihän kukaan halua esim. käyttää kumia koko pitkässä suhteessa mahdollisesti lopun elämää? Tai sitten pelätä joka kerta mahdollista tartuntaa?
Niin ja erityiskiitos sille naikkoselle joka tämän kaiken mahdollisti! kiitooooos paljon!!!
Niin ja erityiskiitos sille naikkoselle joka tämän kaiken mahdollisti! kiitooooos paljon!!!
Vastaukset 22
Vanhimmat
En nyt osaa kommetoida muuta tähän, mutta sanon vaan sen, että meillä on mun miehellä herpes. Sille ei vaan voi mitään ja kumia käytetään forever. Tai niin kauan ainakin kunnes olen itse valmis riskin ottamaan. Ehkä en ikinä. Mutta minkäs teet kun rakastuu. Pakko vaan elää sen kanssa... Ja tottuuhan siihen ajan kanssa että se kumi on oltava. Eli ei kaikki skippaa, mä en skipannut.
Kertoiko miehesi asiasta heti seurustelunne alussa vai? Itse en edes oireillut ja yhtäkkiä pitkässä parisuhteessa ilmestyi. Oli siinäkin sitten selittämistä ja teki ehkä kertomisesta astetta vaikeampaa...
heti kun seksi tuli kuvioihin. Eli kun alettiin muutamien tapaamisten jälkeen touhuamaan niin otti puheeksi. Ei ollut uskaltanut heti sitä vaan töksäyttää ennen kuin oli pakko. Mutta eipä tuo sitten ollut sen kummempi asia loppujen lopuksi. Ei se mua mitenkään sitten vaivannut kun asiasta oli keskusteltu. Mä olin niin rakastunut, että olin valmis tuon asian kanssa kyllä elämään. Ja seksi sujuu hyvin!
Kävit testeissä? Millaisissa? Oliko verikoe vai otettiinko pumpulipuikolla näyte rakkulasta?
Näyte rakkulasta pitää ottaa heti sen puhkeamisen jälkeen. Mulla saatiin vasta kolmannella kerralla positiivinen näyte...
Ja mun käsitääkseni herpes-rakkulat uusiutuu aina samaan kohtaan. Itselläni ainakin näin tapahtuu.
En tiedä kummalla se herpes puhkesi, miehellä vai minulla, mutta pitkän parisuhteen aikana se meille vain ilmestyi.
Se on ällöttävä ikuinen vaiva, mutta minkäs teet.
Ja sinä jonka miehellä herpes, voihan se herpes tulla itsestään sinullekin vaikka kuinka käyttäisitte kortsua!
Kyllä sen tartunnan on jompi kumpi saanu joltaki muulta. Herpes ei tartu itsekseen. Eikä sitä syntymässäkään saada. Eli seksikontaktin kautta vain.
Yleensä se puhkeaa muutaman päivän kuluttua tartunnasta, mut ei kai ihan aina... Kaikillahan se ei puhkea lainkaan vaikka tartunnan ovat saaneet.
Juu mutta herpes voi olla ihmisessä piilevänä, ja puhjeta myöhemmin (esim.keskellä parisuhdetta)
Niinhän juuri sanoin.
Eikös herpeksen voi ottaa verestäkin, näin ainakin mulle tehtiin. Jäin kuitenkin jälkeen ihmettelemään, että kertooko testi onko kyseessä 1 vai 2 virus? Ihmettelen myös itselläni, että ensimmäisellä kerralla täytyisi reaktion olla kuulemma rajuin, itselläni ainakin nyt 5kk jälkeen alapääni (anuksen vierus) on täynnä pientä näppylää, eivät kutia eikätkä ole isoja eivätkä mielestäni ole rakkuloita, mutta onko herpeksen oire vai muita nappylöitä vain? Kun sairastan kuitenkin myös atooppistaihottumaa ja siinäkin näppyjä tulee jos minnekin...
http://www.tohtori.fi/ihotautilaakari/87.html
Herpes tutkitaan ottamalla näyte pumpulipuikolla rakkulasta. Vastauksen saa viikon kuluttua.
Taudin toteaminen ja diagnoosi onnistuu usein tyypillisten oireiden perusteella eikä erityisiä tutkimuksia yleensä tarvita. Tarvittaessa epäselvissä tai vaikeaoireisissa tapauksissa tai
esimerkiksi synnytysten yhteydessä virus voidaan todeta erityisten mikroskooppitutkimusten tai virusviljelyn avulla.
Älä syytä naista jolta sait taudin, hän luultavasti ei ole tiennyt, että hänellä on herpes. Kuka nyt tahallisesti ketään tartuttaa, ainakaan jos moraalia yhtään on. Herpes on niin salakavalatauti ettei siitä läheskään kaikki tiedä. Itsekin kun sain taudin kirosin miehen niin kauas kuin pippuri kasvaa kunnes tajusin ettei se mitään auta. Tauti on niin yleinen ja tuskin hänkään tiesi että sairastaa kyseistä tautia. Ei herpes tappavatauti ole, toki kovin ikävä jos yhtenään ilmestyy, mutta siihenkin auttaa aika, jolloin tauti menee ns. "horrokseen". Toki on niitäkin joilla tauti vaivaa aina, mutta vois sanoa että 80% tauti on ensimmäisinä vuosian ärhäkkäämpi ja vähitellen se ei enää oireile. Kyllä kumppani varmasti ymmärtää herpeksen ja seksiä voi harrastaa ilman kumia. Sinun kanssahan kumppani seurustelee ei herpeksen ja herpes on pieni harmi vain. Suhteeseen kuuluu paljon muutakin... mm näillä sanoilla lohdutan itseäni, kun joudun kertomaan tulevaisuudessa miehelleni mikä minullakin on.
Ehdottomasti tulee kertoa kumppanille. Toisella on oikeus kuitenkin tietää. Sinullakin olisi pitänyt olla, mikäli vaan asia on ollut toisen tiedossa, vai mitä?
Maailma ei siihen kaadu. Jos tauti on päällä usein, niin kannattaa hakea estolääkitys lääkäriltä!
Sanoit:
"Niin ja erityiskiitos sille naikkoselle joka tämän kaiken mahdollisti! kiitooooos paljon!!! "
Näin voisin minäkin sanoa, vaan kiitos sille miehelle!!
Vaan ei sentään. Oma on vikani. Miksi en suojauttunut, vaan uskoin, ettei hänessä ole tartuntavaaraa.
Olen juuuri parantumassa primaaritartunnan aiheuttamasta tuskasta. Todella rajuna herpes puhkesi. Yli neljä viikkoa kesti parantua ja jo viikon päästä puhkesi uudelleen.
Pahinta on yrittää selviytyä henkisesti tästä. Itsesyytökset ja inho omaa kehoa kohtaa, ja häpeä omasta typeryydestä. En ikimaailmassa voinut kuvitella, että minä voisin sukupuolitaudin saada. Minä, kiltti perhetyttö. En voi puhua täsä kenenkään kanssa, hävettää niin.
"Ystäväni" ei edes usko, että hän on tartuntani lähde, sekin tekee kipeää. Hän levittää edelleen herpestä, niin luulen.
Tänään on tunne, etten enää koskaan voi olla ketään lähellä. Jos joskus löydän jonkun johon ihastun, rakastun, minun on pakko kertoa sairaudestani, sen jälkeen tulen varmasti hylätyksi.
Selviääkö tästä ikinä jaloilleen?
Kerrotko minkalainen se estolääkitys on? kuinka kauan joutuu syömään ja mitä maksaa? ym. Kiitos!
Sä et usko miten tuttuja tunteita nuo ovat. Varsinkin tuo miten inhoaa omaa kehoaan ja itseään kaikinpuolin. Mulla oli niin pahana oireet alussa, et en pystyny kusemaan kunnolla ku oli virtsaputkia myöten täynnä avohaavoja ja annas olla ku hapokas kusi osuu niihin.. oujee..
Noh, en kerro kaikkia yksityiskohtia, mut se oli semmonen kipu ja helvetin kiirastulet etten sois semmosta tuskaa kellekään..
Toivoisin löytäväni miehen joka saattais itse ensin kertoa mulle H.stään ja sitten voimme yhdessä ajatella tulevaisuutta. Noh, tää nyt on vaan tämmöstä naiivia ajattelua, mut ehkä joskus.. silti. Viimesin orastava suhde kaatui siihen ,etten suostunut sänkyyn miehen kanssa koska pelkäsin niin jos kerronkin vasta jälkeenpäin että mitä tapahtuu. Rakkaudestani häntä kohtaan kerroin asian silti ja niin hän teki oman päätöksensä ja dumppasi mut. Eip voi mittään.. Mut olipa ihana mies... Tän asian kanssa on pakko elää, mä otan poskeen siltä joka keksii lääkkeen tähän virukseen. :D
Jos joku haluaa jutella ko asian tiimoilta, voi ottaa muhun yhteyttä sähköpostitse..
[email protected]
Olen itse ainakin kiinnostunut jakamaan kokemuksia vars ihmisisuhteiden osalta...
Itse hain lääkäriltä estolääkityksen kun puolen vuoden aikana tuli jo neljäs kerta oireilua. Ensimmäisen ja toisen oireilukerran väliä oli onneksi 3 kk, mutta sen jälkeen -> oireet -> kuntoon -> viikko ilman oireita, ja taas oireilu alkoi.
Itse söin aina tuota Valtrexia koska se oli lääkärien mielestä tehokkain ja varmin, ja vielä helpoinkin tapa lääkitä (toista lääkettä olisi joutunut ottaa tarkalleen viiden tunni välein, 5 kertaa / vrk.). Ja oli se kalleinkin valitettavasti, noin 70 euroa 30 tbl.
Kun sitten hain estolääkityksen, lääke oli tuo sama Valtrex. Petyin koska hinta on niin kamala. No suostuin kohtalooni ja 4 kk yhteen menoon söin lääkettä, 1 tbl / vrk. Pysyi poissa, ja nyt en ole lääkkeitä syönyt kohta kahteen kuukauteen, ja oireet ovat poissa pysyneet. Joitakin tuntemuksia on jaloissa (hermokipuja), ja alapäässä ollut (kutinaa), mutta satunnaisesti ja vaivaamattomia. En tiedä ovatko herpeksen oireita vain muuta, mutta joka tapauksessa tuo oireilu helpottuu ajan myötä. Ei nuo ensimmäisen oireilun jälkeen tulleet oireetkaan olleet mitään verrattuna ensimmäiseen kertaan.
Lääkkeitähän siis voi syödä vaikka vuoden, kaksi, mutta itse kannattaa vaikka välillä kokeilla voiko olla ilman lääkkeitä. Lääkäri kirjoitti minulle ensin 2 kk, ja sitten pyysin vielä 2 kk lisää. Jos nyt uudelleen alkaa, syön taas sen 4 kk.
Kallista siis on kun 30 päivää maksaa sen 70 euroa. Toki vähän halvemmalla lääkkeet saa jos ostaa kerralla enemmän, ja jos on vakuutus, se ainakin omalla kohdallani nämä kulut korvaa. Joillakin tuo estolääkityskään ei valitettavasti auta.
Oliko sun dumppava mies minkä ikänen? Mietin vaan että nuoremmat varmaan on herkempiä, kun taas vanhemmat ymmärtää...
minulla aivan sama tunne sellainen järkyttävä häpeä ja masennus että kuinka kukaan voisi enää minut koskaan huolia. miten on voinutkin olla niin tyhmä...
Alussa ja vieläkin päivin mietin asiaa, olenko aina yksin, olenko muita huonompi. Kun kerron, leimataanko minut huoraksi. Yritän ajatella, että herpes on todella todella yleinen sairaus, harva tietää siitä, harvalla se vaivaa, siitä on kerrottava kumppanille kyllä, mutta yritän ajatella se on vain herpes joka ei ole suulla vaan alapäässä. Meillä jokaisella on erilaisia vaivoja, miksi teemme herpeksestä niin hävettävän sairauden. Herpestä kammoksutaan ja hävetään, koska se on nimetty sukupuolitaudiksi ja sitähän se onkin, mutta siitä ei ole mitään konkreettista haittaa kuten esim klamydiasta, kondyloomasta, hiv.
en edes ole varma onko minulla sitä, kun verestä se otettiin, siis virus on, mutta ei paikkaa... kuitenkin kerronko aina kumppanilleni minulla ehkä on se...
Sanokaa te tän palstan asiantuntijat että onko mulla herpes: inhottava ja kuumottava patti tulee aina samaan kohtaan, häviää parissa päivässä eikä siellä edes oikeen näy mitään muuta kuin punotusta ja valkoinen littana kohta. Lääkäri ei osannut sanoa mitään sillä se oli jo hävinnyt.
Pystyykö sen muka näkemään verestä?
suosittelen menemään testiin, kyllä sen verestäkin näkee, mutta ei sitä voi paikallistaa. Niin minullakin oireilee 1-2 näppylää samassa kohtaa, muutama päivä ja ohitse menee, mutta tarkista niin tiedät vastaisuudessa...