Mielenterveysasiaa. (15.11.2013) Moi.
Nimeni on Sami. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Olen avohoidossa enkä vaaraksi kenellekään. Osaan hoitaa arkiaskareet itse, mutta olen kovassa lääkityksessä, ja "mömmöt" tasoittavat oloani, mutta eivät vie pois sairastumisen juuria. Haavat ovat mielessäni, ja vain Jeesus voi ne eheyttää, eikä maallinen psykiatria. Ilmaisen aggressiiviset mielipiteet aina itse säveltämäni musiikin ja kuvataiteen muodossa. Olen siis vapaa taiteilija nykyään.
Kotoisin olen pienestä satakuntalais(nykyään Pirkanmaata)kylästä. Lapsena ja nuorena urheilin paljon, en käyttänyt viinaa tai tupakkaa. Sairastin kuitenkin kiltteyttä. -Minulle oli tyypillistä epätoivoinen ihastuminen johonkin tyttöön, joka oli minulle saavuttamaton. Sydän särkyi ja repesi lukiossa yhden tytön kohdalla. Kukaan ei ollut minusta kiinnostunut. Muutettuani Turkuun opiskelemaan armeijan jälkeen, itsetuntoni oli murskana. En osannut suhtautua oikealla tavalla siihen, jos joku oikeasti kiinnitti minuun huomiota. En osannut siis sanoa kellekään "ei" - Olin silloin nuorena sydämen särkymisen jälkeen vannonut, etten koskaan enää sitoutuisi mihinkään ihmiseen. Minusta tuli alisuoriutuja (koulukiusattu?)
Aloin tolkuttoman opiskelijaelämän, joka oli viinanhuuruista ja vaihtuvia suhteita. Omatuntoni kuitenkin kertoi, etten ole sellainen ihminen. Psyyke hajosi lopulta siihen elämäntapaan, ja koska minulla ei ollut mitään merkitystä, aloin mielikuvituksessa luoda sitä. Samaistuin fiktiivihahmoihin ja kohta olinkin jo suljetulla kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia. Mielessäni oli yleensä estää ydinsota tai pelastaa Suomi miehitykseltä tms. pikku hommeleita. Koin olotilani todella aitoina. Ne olivat minulle todellisuutta.
Osastokierrettä jatkui 10 vuotta. Tultuani uskoon 2001 kieppeillä, en edelleenkään tajunnut, että Jumala oli antanut menneet anteeksi. Minä en antanut itselleni anteeksi tekojani opiskelijaelämässä. Viikko sitten Jumala vei minut samaan tilanteeseen, kun sydän oli särkynyt. Olin epätoivoisen ihastunut ja suorastaan tein "itseni tykö" häiriköivällä tavalla viestien muodossa. Luulin jo olevani täysin terve emotionaalisista tunnelukoista. Niihin ei liity mitään fyysistä, vaan tolkutonta ihastuksentunnetta ja euforista oloa, kun katsoo kauniisiin silmiin. Olen silloin joskus kuin noiduttu. Eli, jokin aika sitten tutustuin kauniiseen diakoniin, mutta hetken tuntemisen jälkeen pistin tekstiviestin: "Flirttailu on minulle aivan uusi asia, mutta teen parhaani" - Se kertoo jotain, että puheeni on aika suodattamatonta ja estotonta. Se saa yleensä ihmiset hämilleen, koska en osaa kunnioittaa sosiaalisia rajoja, kun aukaisen suuni.Sain taas pakit. Tyttö oli kuitenkin erittäin asiallinen ja tahdikas minua kohtaan, sekä antoi häiriköintini anteeksi. Jumala ikään kuin vei minut samaan tilanteeseen, jossa olin vuonna 1988, kun sydämeni särkyi. Kun sen olon koki uudestaan, Jumala muistutti minua siitä kivusta, miksi aloin ?häröilemaan -Jumala halusi, että myös minä antaisin itselleni menneet teot ja irtosuhteet anteeksi. Se oli Jumalan eheytystä minulle.Kun sydän taas repesi, ja kun kipu mielessä oli kova, lysähdin kokouksessa lattialle epätoivoiseen itkuun. Mietin, onko minun elämälläni enää mitään tarkoitusta.
Kun viime sunnuntaina makasin seurakuntakaverini vuoteella, tuntui , että kuolen tarkoituksettomuuteen ja yksinäisyyteen. Sitten koetin pitää itseni kasassa ja aloin hyräillä vanhoja melodioita, niitä jotka tulivat mieleeni sen kivun keskellä. Olisipa jokaisella mahdollisuus soittaa tai esittää kappale, joka tuo hänen elämälleen merkitystä silloin, kun kaikki toivo on mennyt. Minä hyräilin niitä melodioita itku kurkussa ja annan soittonäytteen. Se antaa minulle syyn jatkaa elämää. Raamatussa lukee suurin piirtein "Ei miehen ole hyvä olla yksin. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva. Näin keksittiin piano. Soittonäytteessä on pätkä valalaulua. Joissakin piireissä sen voi tulkita vihapuheeksi "mutta rauhallisesti se on otettava. Hätäilemällä tulee vain" katkonaisia melodiantynkiä"
Nimeni on Sami. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Olen avohoidossa enkä vaaraksi kenellekään. Osaan hoitaa arkiaskareet itse, mutta olen kovassa lääkityksessä, ja "mömmöt" tasoittavat oloani, mutta eivät vie pois sairastumisen juuria. Haavat ovat mielessäni, ja vain Jeesus voi ne eheyttää, eikä maallinen psykiatria. Ilmaisen aggressiiviset mielipiteet aina itse säveltämäni musiikin ja kuvataiteen muodossa. Olen siis vapaa taiteilija nykyään.
Kotoisin olen pienestä satakuntalais(nykyään Pirkanmaata)kylästä. Lapsena ja nuorena urheilin paljon, en käyttänyt viinaa tai tupakkaa. Sairastin kuitenkin kiltteyttä. -Minulle oli tyypillistä epätoivoinen ihastuminen johonkin tyttöön, joka oli minulle saavuttamaton. Sydän särkyi ja repesi lukiossa yhden tytön kohdalla. Kukaan ei ollut minusta kiinnostunut. Muutettuani Turkuun opiskelemaan armeijan jälkeen, itsetuntoni oli murskana. En osannut suhtautua oikealla tavalla siihen, jos joku oikeasti kiinnitti minuun huomiota. En osannut siis sanoa kellekään "ei" - Olin silloin nuorena sydämen särkymisen jälkeen vannonut, etten koskaan enää sitoutuisi mihinkään ihmiseen. Minusta tuli alisuoriutuja (koulukiusattu?)
Aloin tolkuttoman opiskelijaelämän, joka oli viinanhuuruista ja vaihtuvia suhteita. Omatuntoni kuitenkin kertoi, etten ole sellainen ihminen. Psyyke hajosi lopulta siihen elämäntapaan, ja koska minulla ei ollut mitään merkitystä, aloin mielikuvituksessa luoda sitä. Samaistuin fiktiivihahmoihin ja kohta olinkin jo suljetulla kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia. Mielessäni oli yleensä estää ydinsota tai pelastaa Suomi miehitykseltä tms. pikku hommeleita. Koin olotilani todella aitoina. Ne olivat minulle todellisuutta.
Osastokierrettä jatkui 10 vuotta. Tultuani uskoon 2001 kieppeillä, en edelleenkään tajunnut, että Jumala oli antanut menneet anteeksi. Minä en antanut itselleni anteeksi tekojani opiskelijaelämässä. Viikko sitten Jumala vei minut samaan tilanteeseen, kun sydän oli särkynyt. Olin epätoivoisen ihastunut ja suorastaan tein "itseni tykö" häiriköivällä tavalla viestien muodossa. Luulin jo olevani täysin terve emotionaalisista tunnelukoista. Niihin ei liity mitään fyysistä, vaan tolkutonta ihastuksentunnetta ja euforista oloa, kun katsoo kauniisiin silmiin. Olen silloin joskus kuin noiduttu. Eli, jokin aika sitten tutustuin kauniiseen diakoniin, mutta hetken tuntemisen jälkeen pistin tekstiviestin: "Flirttailu on minulle aivan uusi asia, mutta teen parhaani" - Se kertoo jotain, että puheeni on aika suodattamatonta ja estotonta. Se saa yleensä ihmiset hämilleen, koska en osaa kunnioittaa sosiaalisia rajoja, kun aukaisen suuni.Sain taas pakit. Tyttö oli kuitenkin erittäin asiallinen ja tahdikas minua kohtaan, sekä antoi häiriköintini anteeksi. Jumala ikään kuin vei minut samaan tilanteeseen, jossa olin vuonna 1988, kun sydämeni särkyi. Kun sen olon koki uudestaan, Jumala muistutti minua siitä kivusta, miksi aloin ?häröilemaan -Jumala halusi, että myös minä antaisin itselleni menneet teot ja irtosuhteet anteeksi. Se oli Jumalan eheytystä minulle.Kun sydän taas repesi, ja kun kipu mielessä oli kova, lysähdin kokouksessa lattialle epätoivoiseen itkuun. Mietin, onko minun elämälläni enää mitään tarkoitusta.
Kun viime sunnuntaina makasin seurakuntakaverini vuoteella, tuntui , että kuolen tarkoituksettomuuteen ja yksinäisyyteen. Sitten koetin pitää itseni kasassa ja aloin hyräillä vanhoja melodioita, niitä jotka tulivat mieleeni sen kivun keskellä. Olisipa jokaisella mahdollisuus soittaa tai esittää kappale, joka tuo hänen elämälleen merkitystä silloin, kun kaikki toivo on mennyt. Minä hyräilin niitä melodioita itku kurkussa ja annan soittonäytteen. Se antaa minulle syyn jatkaa elämää. Raamatussa lukee suurin piirtein "Ei miehen ole hyvä olla yksin. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva. Näin keksittiin piano. Soittonäytteessä on pätkä valalaulua. Joissakin piireissä sen voi tulkita vihapuheeksi "mutta rauhallisesti se on otettava. Hätäilemällä tulee vain" katkonaisia melodiantynkiä"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.