Ehkäsy raamatussa

Onko Raamatulla mitään sanottavaa ehkäisystä? Monet kristityt oikeuttavat ehkäisyn sanomalla, ettei Raamattu missään suoranaisesti kiellä sitä. Historiallisen juutalaisen ja kristillisen opetuksen valossa tiedämme, että ehkäisy oli Raamatun kirjoittajille ja heidän yhteisöilleen itsestään selvä vääryys, joten he eivät ehkä nähneet tarpeelliseksi erikseen luetella ja kieltää sen kaikkia eri muotoja. Tästä huolimatta Raamattu ei täysin vaikene asiasta – sekä Vanha että Uusi testamentti antavat syytä uskoa, että Raamattu kieltää ehkäisyn.

Vanha testamentti kertoo, kuinka Onan syyllistyi keskeytettyyn yhdyntään ja kuinka Jumala rankaisi häntä siitä kuolemalla: ”Silloin Juuda sanoi Onanille: ’Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku.’ Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla.” (1. Moos. 38:8–10)

Jotkut ovat yrittäneet selittää, että Onan syyllistyi pikemminkin siihen, että hän ei herättänyt eloon veljensä sukua. Rangaistus tästä teosta oli kuitenkin vain julkinen häpäisy, ei kuolema (5. Moos. 25:7–10). Sen sijaan kuolemalla rangaistiin Vanhan testamentin laissa poikkeuksetta niitä, jotka syyllistyivät sukupuoliyhdyntään, josta uuden elämän syntymisen mahdollisuus oli poissa. Näihin kuuluivat esimerkiksi homoseksuaaliset aktit (3. Moos. 20:13), miehen sekaantuminen eläimiin (3. Moos. 20:15), naisen ja eläimen parittelu (3. Moos. 20:16).

Psalmit antavat ymmärtää, kuinka vastakkaisia Jumalan ja yhteiskuntamme mielipiteet lastensaamisesta ovat: ”Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa… Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa. Kuin nuolet soturin kädessä ovat nuorena saadut lapset. Onnellinen se mies, jonka viini on nuolia täynnä!” (Ps. 127:1,3–5)

”Talon rakentaminen” on perheen perustamisen symboli. Jos perhe ei perustu siihen, että lapset ovat aina tervetullut lahja ja siunaus Jumalalta, on vanhempien vaiva turhaa. Jumala ei ylistä onnelliseksi sitä, joka on taidokkaasti ehkäissyt liiat lapset pois, vaan sitä, jolla niitä on runsaaasti. Raamattu sanoo lasten olevan kuin nuolia soturin kädessä – kuka haluaisi lähteä sotaan mahdollisimman vähillä nuolilla? Yhteiskuntamme on elämän ja kuoleman kulttuurien välisessä sodassa, ja kristilliset lapset ovat lisäystä elämän ja rakkauden armeijaan – mitä enemmän, sen parempi.

Myös Uusi testamentti antaa mitä todennäköisimmin asiaan selvän kantansa. Paavalin kuolemansyntilistassa tuomionsa saa kreikankielinen sana pharmakeia (Gal. 5:20), joka merkitsi erilaisten juomien sekoitusta hämäriin tarkoitusperiin (”noituus”), joista eräs merkittävä tapaus oli nimenomaan raskauden ehkäiseminen. Kolmesta tapauksesta, joissa pharmakeia tuomitaan Uudessa testamentissa (Gal. 5:20, Ilm. 9:21, 21:8), asiayhteys on jokaisessa seksuaalinen moraalittomuus, ja kahdessa tapauksessa mainitaan lisäksi murhaaminen (Ilm. 9:21, 21:8).

Raamatun opetus avioliitosta on myös olennainen aiheemme kannalta. Avioliiton keksi itse Jumala, ja hän antoi sille kaksi päämäärää: lisääntymisen ja aviopuolisoiden yhtymisen. ”Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: “Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa…” (1. Moos. 1:27–28) ”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1. Moos. 2:24)

Nykyihminen unelmoi seksistä, katsoo ja harrastaa sitä, puhuu siitä ja palvoo sitä, mutta harvoin jos koskaan pohtii sen merkitystä. Jokainen voi kuitenkin ymmärtää, että seksissä toteutuu kaksi luonnollista päämäärää: jälkikasvun tuottaminen ja aviopuolisoiden yhdistyminen (johon kuuluu rakkauden kasvu, nautinto ja tyydytys). Seksissä avioliiton päämäärät yhdistyvät konkreettisesti yhdeksi lihaksi, mutta ehkäisy pyrkii erottamaan nämä päämäärät toisistaan tuhoamalla elämää antavan voiman ja keskittymällä pelkkään nautinnon saamiseen. ”Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark. 10:9)

Raamattu osoittaa, että avioliiton ja seksin on tarkoitus kuvastaa Jumalan omaa rakkautta. Jumala loi ihmisen ”omaksi kuvakseen”, ja Jumala itse on rakkaus (1. Joh. 4:8). Kuten Pyhässä Kolminaisuudessa Isän ja Pojan välinen Rakkaus on niin tiivis, että se on itsessään elämää antava Persoona, Pyhä Henki, niin myös naisen ja miehen rakkaus kykenee tuottamaan uuden henkilön, antamaan uutta elämää. Avioliiton on myös tarkoitus kuvastaa Kristuksen ja kirkon välistä rakkautta ja liittoa (Ef. 5:25–33). Kun kerran avioliitto on luotu sekä Kolminaisuuden elämää antavan rakkauden että Kristuksen ja kirkon välisen suhteen kuvaksi, ei ehkäisyllä ole aviollisessa rakkaudessa mitään sijaa. Vai mitä ehkäisevää onkaan Jumalan ja Kristuksen rakkaudessa?

Lähde: http://hyviauutisia.net/

Paavali kirjoitti: ”Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen.” (1. Kor. 7:5) NFP:n ansiosta pari, joka ei voi tiettynä aikana vakavista syistä saada lasta, voi yleisesti ottaen jatkaa yhdyselämäänsä (mikään laki ei vaadi heiltä täyttä pidättäytymistä), mutta samalla pidättäytyä yhdynnästä välillä perhe-elämän ja hengellisen elämän hyödyksi. NFP:tä käyttävät parit ovat tilastojen mukaan selvästi ehkäisyä käyttäviä pareja onnellisempia, ja heidän eroprosenttinsa on ällistyttävän alhaiset kaksi prosenttia, kun taas ehkäisyä käyttävistä pareista noin joka toinen päätyy eroon.

Kovastipa jaarititte vanhoja kuluneita ratoja.

Kun annettiin käsky olla hedelmällinen, on maho syntinen, eikös juu?

Jos ehkäisyä ei olisi, maailma yksinkertaisesti hukkuisi ihmisiin. Ts. tämä ajattelutapa on laajemmin ajatellen täysin perusteeton eikä toimi käytännössä. Helppo sitä on pienissä piireissä pitää oikeana.