En tiedä onko nyt oikea keskustelualue, mutta kysyn täällä.
Mumma (yli 80-vuotias) asuu samassa talossa perheeni kanssa (olen siis perheen nuorimmainen). Hän rasittaa jokaista asukasta täysin ilkeydellään ja muilla tavoin, aina haukkuu vain muille ja juoruaa eikä usko ikinä mitään mitä hänelle sanoo. Isään ei saa tolkkua että laittaisi äitinsä vanhainkotiin jossa olisi paljon parempi olla eikä kiristää jokaisen hermoa.
Tätä sietämätöntä touhua on kestänyt jo ennenkuin olen itse edes syntynyt.
Jokaisella alkaa olemaan pinna ja hermot niin kireällä, että täällä ei enää muutakuin huudeta toisille.
Kysynpä siis rohkaisevaa neuvoa mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Seuraavaksi varmaankin pitäisi ainakin ottaa kuntaan yhteyttä ja selvittää asioita.
Mumma (yli 80-vuotias) asuu samassa talossa perheeni kanssa (olen siis perheen nuorimmainen). Hän rasittaa jokaista asukasta täysin ilkeydellään ja muilla tavoin, aina haukkuu vain muille ja juoruaa eikä usko ikinä mitään mitä hänelle sanoo. Isään ei saa tolkkua että laittaisi äitinsä vanhainkotiin jossa olisi paljon parempi olla eikä kiristää jokaisen hermoa.
Tätä sietämätöntä touhua on kestänyt jo ennenkuin olen itse edes syntynyt.
Jokaisella alkaa olemaan pinna ja hermot niin kireällä, että täällä ei enää muutakuin huudeta toisille.
Kysynpä siis rohkaisevaa neuvoa mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Seuraavaksi varmaankin pitäisi ainakin ottaa kuntaan yhteyttä ja selvittää asioita.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No hän kuolee piakkoin joten antaisit asua siellä missä viihtyy. Monille vanhoille valittaminen on tapa ja "oikeus" (omasta mielestään) eivätkä he tajua pilaavansa ilmapiiriä. Jos mumma rodataan vanainkotiin hän kuolee tylsyyteen. Voit toki kysyä häneltä haluaisiko muuttaa niin saisi palvela 24/7..
Omassa asunnossaanko hän asuu?
Minkä ikäinen olet?
Kysypäs kerran päivässä, joko on tullut vastausta siihen vanhainkotikyselyyn.
No vakavasti ottaen, kyllä kunnan pitäisi olla selvillä ikäihmisistään, käyhän hän varmaan terveyskeskuksessa ja saa jotain tukia tms. Kysy sossusta, mitä voit tehdä.
Tee sinne selväksi, ettei perheessä ole ketään, joka voisi ruveta omaishoitajaksi, ja mumma tarvitsee ympärivuorokautista valvontaa.
Vaadi, että hänen masennuksensa ja aggressiivisuutensa otetaan huomioon.
Hänen pitää saada edes lääkitys, joka rauhoittaa hänen mielensä.
Häntä pitää myös tulla hoitamaan, pesemään ja muuten kuntouttamaan, koska hän ei salli perheensä huolehtia, vaan ärhentelee kaikille.
Sanokaa mummalle, että hänen elämäänsä ruvetaan nyt puuttumaan.
Jos mumma kulkee täysjärkisten kirjoissa ,ette hänen asioihinsa pysty puuttumaan.Ei sitä noin vain ihmistä holhouksen alle panna.Omaishoitajaksi pääsemiseksi vaaditaan taas omat kriteerinsä,potilaan oltava tosi huonokuntoinen.Lusikalla syötettävä,vaipoissa ynnä muuta semmosta.Kokeilehan onnistuuko,eiköhän olis viisainta mumman antaa elää elämänsä.Kyllä hän aikanaan kuolee,ja saat rauhan.Mutta toivon että muistat tämän,sen minkä teet toiselle,saattaa joku tehdä sinulle.
Ei ihmistä noin vain voi laittaa vanhainkotiin.
Jos ihminen suinkin selviytyy omassa kodissaan, tuetaan hänen siellä asumistaan loppuun asti.
Koettekaapa te nuoremmat hoidella omat hermonne kuntoon, teillä on vielä pitkä matka yli 80 vuoteen.
kauhea otsikko.
toivoisin ettei kukaan koskaan ole siinä tilanteessa että joutuu toisten armoille oman kohtalonsa suhteen.
juuri joitakin kuukausia sitten puhuttiin yhden isovanhempi-ikäisen kanssa siitä, miten olisi mahdollista saada jokaiselle vanhukselle sellainen loppuelämä kuin tämä itse toivoo. jos ei ole muistanut kertoa ennen kuin puhekyky tai muisti alkaa takkuilla. tai jos ei ole taloudellisesti varaa oikeanlaisiin ratkaisuihin, mistä löytyisi jotain hyviä paikkoja? mutta kauhea ajatus tunkea joku väkisin vanhainkotiin. ja toisaalta, jättää yksin mätänemään kotiin siinä vaiheessa kun ei henkisesti tai fyysisesti kykene enää yksin selviytymään arjesta. ei toisten huollettavaksi ja muiden päätösvallan alaiseksi pakolla alistaminen tunnu mukavalta ajatukselta, vaikka sitten henkilön oman edun nimissä, muttei kyllä heitteille jättökään ja se että asiat menevät omalla painollaan täysin rempalleen.
ei näihin taida olla helppoja vastauksia. toivoisin vaan että itse voisin säästyä moisilta päätöksiltä ja saataisiin aikanaa omien ja miehen puolen vanhusten asiat rullaamaan niin että he ovat onnellisia. toivoisin että jokainen, itsekin, voisi saada olla ja elää itselleen mukavalla tavalla elämänsä loppuun.
mutta aloittajalle, ettekö voisi löytää mummanne kanssa jonkun kaikkia mahdollisimman paljon tyydyttävän ratkaisun? onko mumman kanssa puhuttu mikä mieltä niin ahdistaa että on koko ajan niin vihainen olo? onko hän yksinäinen tai kokee ettei ole enää arvostettu, rakastettu? pelkääkö hän ettei nykymaailman menossa ole mitään tolkkua (eihän siinä olekaan :D ) tai että nykysukupolvi ajautuu "rappiolle"? Jos on siitä kyse, näitä solmuja olisi hyvä saada auki, mieluummin kuin kyyditä toinen vanhainkotiin.
Ymmärtääkseni tilanne on jatkunut ikuisuuden. Olet itse joku teini-ikäinen.
Miten isäsi suhtautuisi ajatukseen, että sinä muuttaisit muualle? Et välttämättä kauas, mutta pyytäisit isääsi hankkimaan sinulle vuokra-asunnon. Perusteena se, että et kotonasi pysty mumman takia riittävästi keskittymään läksyihin yms.
Ehkä sinun isäsi heräisi tekemään asialle jotain.
Fyysistä väkivaltaa pääsee paljon helpommin pakoon kuin tuollaista henkistä rasitusta. Valitettavasti. Ihmiset eivät ymmärrä, millaisessa piinassa elät koko ajan.
Jos mahdollista, käy kirjastossa opiskelemassa.
Pelastat itsesi. Ehkä sinulla on sisaruksiakin, jotka tarvitsevat apua. Kaikki eivät tosin koe riitoja yhtä pahoina.
Ei välttämättä vanhainkotiin, mutta oma asunto joko mummalle tai muille. Vanhakin voi maksaa yksiön vuokran, kun siihen saa asumistukea ja tarvittaessa toimeentulotukea tai avustusta helpottuneilta sukulaisilta.