Onko täällä muita? Haluaisin tietää miksi muut nuoret tytöt kiinnostuu aikuisista miehistä. Tiedän että munlaisia on muitakin, siksi kysyn.
Itse olen nyt ihan hiukan vajaa 18v tyttö, ja hyvin harvoin ihastun/tunnen vetoa ikäisiini. Muutaman vuoden nuorempana, yläasteella ikäiseni eivät kiinnostaneet lainkaan.
Katselen yleensä n. 18 - jopa n. 55-vuotiaita. N.6-kymmppiset sentään ovat liian vanhoja, en nyt ihan papoista välitä. Tämän hetkinen ihastukseni on kolmisenkymmentä vuotta minua vanhempi... Kyllä siis omaa ikäluokkaakin olevia tulee tiirailtua, mutta useimmiten kiinnostavimmat miehet on suurinpiirtein 25 - 45 tietämillä.
Ne keski-ikäiset joita katselen "sillä tavalla" tosin on ainakin jollain tapaa ikäistään nuoremman oloisia/näköisiä.
Olen jonkin sortin tiedenörtti ja haluaisin miehen, jonka kanssa voisi keskustella asioista vakavasti myös "objektiivisesti" ja analyyttisesti, ja joka pyrkii ymmärtämään maailmaa muutenkin kuin arkisella tasolla, ja hahmottaa asioiden suhteellisuuden.
Minulle on tärkeää ymmärtää mahdollisimman hyvin todellisuuden rakennetta, tarkastellen sitä useista eri näkökulmista, ja toivon että mieskin ymmärtäisi pyrkimykseni edes jotenkin, ja ainakin tajuaisi eri näkökulmien suuren merkityksen kunnolliseen ymmärrykseen tähtäävässä ajattelussa. En sano älykkyys, mutta älyllinen uteliaisuus on mulle hyvin tärkeää.
Lisäksi muhun vetoaa niin sisäinen, kuin ulkoinenkin itsevarmuus (ei liika), tasapainoinen ja pääosin rauhallinen olemus (kaikki yleensä vasta aikuisuuden myötä tulevia piirteitä) , järkevyys tunteilun sijaan (ei kiitos romantiikalle).
Esittämisen tarve, ajattelun mustavalkoisuus ja ehdottomuus, jonkinlainen sisäinen rauhattomuus, taas on mua luotaan pois työntäviä, nuorille tyypillisiä piirteitä.
Myönnän että olen itsekkin paikkaani hakeva, epävarma, vasta käsityksiä eri asioista muodostava nuori. Ehkä jopa sitä suuremmalla syyllä tunnen ihailua "aikuismaista" ajattelua, käytöstä kohtaan.
En halua mitenkään katsoa alaspäin keskiverto ikäisiäni, minä en vaan oikein sovi heidän joukkoonsa aivan kaikkien asioiden suhteen. Arvostan eri asioita, kuin he, mutta en halua tuomita ketään.
Itse olen nyt ihan hiukan vajaa 18v tyttö, ja hyvin harvoin ihastun/tunnen vetoa ikäisiini. Muutaman vuoden nuorempana, yläasteella ikäiseni eivät kiinnostaneet lainkaan.
Katselen yleensä n. 18 - jopa n. 55-vuotiaita. N.6-kymmppiset sentään ovat liian vanhoja, en nyt ihan papoista välitä. Tämän hetkinen ihastukseni on kolmisenkymmentä vuotta minua vanhempi... Kyllä siis omaa ikäluokkaakin olevia tulee tiirailtua, mutta useimmiten kiinnostavimmat miehet on suurinpiirtein 25 - 45 tietämillä.
Ne keski-ikäiset joita katselen "sillä tavalla" tosin on ainakin jollain tapaa ikäistään nuoremman oloisia/näköisiä.
Olen jonkin sortin tiedenörtti ja haluaisin miehen, jonka kanssa voisi keskustella asioista vakavasti myös "objektiivisesti" ja analyyttisesti, ja joka pyrkii ymmärtämään maailmaa muutenkin kuin arkisella tasolla, ja hahmottaa asioiden suhteellisuuden.
Minulle on tärkeää ymmärtää mahdollisimman hyvin todellisuuden rakennetta, tarkastellen sitä useista eri näkökulmista, ja toivon että mieskin ymmärtäisi pyrkimykseni edes jotenkin, ja ainakin tajuaisi eri näkökulmien suuren merkityksen kunnolliseen ymmärrykseen tähtäävässä ajattelussa. En sano älykkyys, mutta älyllinen uteliaisuus on mulle hyvin tärkeää.
Lisäksi muhun vetoaa niin sisäinen, kuin ulkoinenkin itsevarmuus (ei liika), tasapainoinen ja pääosin rauhallinen olemus (kaikki yleensä vasta aikuisuuden myötä tulevia piirteitä) , järkevyys tunteilun sijaan (ei kiitos romantiikalle).
Esittämisen tarve, ajattelun mustavalkoisuus ja ehdottomuus, jonkinlainen sisäinen rauhattomuus, taas on mua luotaan pois työntäviä, nuorille tyypillisiä piirteitä.
Myönnän että olen itsekkin paikkaani hakeva, epävarma, vasta käsityksiä eri asioista muodostava nuori. Ehkä jopa sitä suuremmalla syyllä tunnen ihailua "aikuismaista" ajattelua, käytöstä kohtaan.
En halua mitenkään katsoa alaspäin keskiverto ikäisiäni, minä en vaan oikein sovi heidän joukkoonsa aivan kaikkien asioiden suhteen. Arvostan eri asioita, kuin he, mutta en halua tuomita ketään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse oon 17v tyttö, ja miesystäväni on 25. Ollaan seurusteltu nyt yli neljä vuotta, eli olin suhteen alkaessa 13. Moni kaveri piti mua pitkään outona ja silloin 21-vuotiasta miesystävääni pedofiilinä. Äiti oli vähällä tehdä syytteen meistä kuullessaan seurustelustamme, mutta onnistuttiin onneksi vakuuttelemaan että tässä suhteessa ei ole kysymys seksistä vaan kahden ihmisen rakkaudesta toisiaan kohtaan.
En oikeastaan tiedä miten häneen ihastuin, sillä aikaisemmin en ollut mitenkään vanhempien miesten perään. Jotenkin hän vain tuintui fiksulta ja mukavalta, juttelimme monta tuntia päivässä syvällisistä asioista. Hän on tuntui ymmärtävän minua, ja mitä enemmän hänen seurassaan olin, sitä enemmän huomasin myös sen lapsellisuuden ja sitoutumiskammon ikäisissäni pojissa.
Joka tapauksessa kihloissa ollaan ja toivottavasti yhdessä pysytään :)